Lue keskustelun säännöt.
Neuvolassa keskityttiin miehen vointiin ja synnytyspelkoon
09.06.2014 |
Olen 14 viikolla raskaana ja olemme mieheni kanssa käyneet nyt kaksi kertaa neuvolassa. Minua ihmetyttää kun käynneillä keskustellaan niin paljon mieheni tuntemuksista ja peloista. Viimeisellä käynnillä minä toin esiin synnytyspelkoni, johon kaipaisin kovasti jonkinlaista tukea. Synnytyspelkoni on lähes sairaalloista ja se on oikeastaan ainoa syy miksi olemme lykänneet vauvantekoa useita vuosia, vaikka vauvahaaveita on kyllä ollut. En pysty edes kuuntelemaan ystävieni synnytyskertomuksia, koska pyörryn niitä kuullessa.
No neuvolassa mieheni sitten ilmoitti että häntäkin jännittää tuleva synnytys ja että hän saattaa pyörtyä synnytyksen aikana. Tähän hoitaja puuttui heti ja rupesi miettimään eri vaihtoehtoja miten mieheni voisi saada tukea päästäkseen pelkonsa yli. Ehdotti jopa jotain tukihenkilöä mukaan synnytykseen miehen tueksi... Siis mitä ihmettä, miehenikö tässä on se joka on menossa synnyttämään.
Muutenkin käynnillä keskusteltiin paljon miehen voinnista, kun hänellä on ollut työstressiä ja aikaisemmin masennusta. Miehelläni on jo oma psykologi työterveyden kautta järjestettynä, joten mielestäni äitiysneuvolakäynneillä on turha puida niitä samoja asioita.
Älkää nyt käsittäkö väärin, sillä tottakai minusta on tosi hienoa että nykyään myös tulevat isät otetaan hyvin huomioon neuvolassa jo raskauden aikana. Mutta mielestä siinäkään asiassa ei tarvitse mennä överiksi, sillä nainen on edelleen se joka kantaa lasta sisällään ja joka lapsen synnyttää. Viimeisellä neuvollakäynnilläkin aika loppui kesken enkä ehtinyt kysyä mieltäni askarruttavia asioita. Puhumattakaan siitä että olisin saanut vastausta siihen miten voisin päästä omasta synnytyspelostani yli.
Kokemuksia tai mielipiteitä?
Kommentit (21)
Jätä se mies matkasta ensikerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puhuttiin eri kerroilla perhedynamiikasta ja miehen tunteista ja peloista kasvaa isäksi jne. Mies on vielä sellaista rupattelevaa laatua, joten olin raskausviikolla 36 ennen kuin kätilö tajusi, että sydänääniä ei ole kertaakaan kuunneltu.
Ehkä kannattaa jättää suosiolla mies pois synnytyksestäkin, jos hänellä on asiaan liittyvää voimakasta pelkoa. Miehen tehtävä olisi kuitenkin olla naisen tukena, ja jos hän ei siihen pysty, vaan tarvitsee OMAN tukihenkilön voidakseen olla edes läsnä, on hän synnytyksessä turha ellei jopa haitallinen läsnäolija.
Hanki itsellesi joku muu tukihenkilö. Ja mene tosiaan sinne neuvolaan jatkossa yksin.
Terkka ehkä keskittyy siihen, joka pitää enemmän meteliä itsestään. Jos miehesi hallitsee tilannetta, olisi terveydenhoitajan vaikea tyrmätä hänet ja alkaa kysellä sinulta. Ongelma on mielestäni sinun ja miehesi välillä. Jätä hänet kotiin seuraavalla kerralla, sovi miehesi kanssa etukäteen että nyt on sinun vuorosi puhua tai sitten vain kylmästi keskeytät miehen ja alat puhua omista asioistasi neuvolassa.
Sitten vaan seuraavalla kerralla tuot pelkosi esiin uudestaan ja sanot, että viimeksi keskityttiin miehen pelkoihin joten nyt on varmaan minun vuoro. Raskautesi on niin alussa, että ehditte hyvin vielä keskustella kaikesta. Tuot vain asiat uudestaan ja uudestaan esiin kunnes saat vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne miehenkin ajatukset on käsiteltävä.
Ei liity suoranaisesti aiheeseen, mutta minulla oli vuosia sitten niin rankka tilanne elämässä, että päädyin yrittämään itsemurhaa. Pääsin psykiatriselle poliklinikalle juttelemaan ja miehenikin tuli mukaan, kun pyydettiin. Siellä oli kaksi tätiä, jotka vallan ihastuivat mieheeni ja juttelivat koko käynnin ajan niitä näitä hänen kanssaan. Yritin kerran avata suuni, jolloin toinen tädeistä sanoi: "Anteeksi, sun miehelläs oli juttu kesken".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän kunnassa mahdollista lähettää terveydenhoitajalle sähköpostia? Mitä jos meilaisit hänelle ja kertoisit miten neuvolakäynti sinun näkökulmastasi sujui, ja millaisia huolia ja kysymyksiä sinulla on. Jos terkka on fiksu, hän varaa sinulle uuden ajan tai neuvoo edes kirjallisesti.
Oho, onpas tullut monta vastausta lyhyessä ajassa. Kiitos teille siitä!
Nyt ei asia kuitenkaan ollut niin että mieheni olisi pitänyt itsestään mitenkään kovaa meteliä, vaan itse asiassa hän oli aika hiljainen. Hoitaja oli se joka puuttui kovasti mieheni ongelmiin ja halusi keskustella niistä. Mieheni ei esimerkiksi tuonut masennustaan itse puheeksi, vaan hoitaja bongasi sen lomakkeesta jonka saimme täytettäväksi kotona ennen käyntiä.
Mielessäni kävi kyllä sekin, että menen seuraavalla kerralla yksin neuvolaan, mutta ei sekään tunnu hyvältä ratkaisulta, koska haluan kyllä että mieheni on mukana tässä asiassa kuten minäkin. Onhan meille kuitenkin tulossa yhteinen lapsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se yhtään lohduttaa, loppuraskaudesta niitä neuvolakäyntejä on niin paljon, ettei mies todennäköisesti jaksa ravata mukana pissoja tarkistuttamassa. Toki synnytyspelkoon olisi hyvä saada hoitoa jo vähän aiemmin.
Ja vastaisuuden varalle: se mies kannattaa pistää tulevaisuudessa asialle lastenneuvolaan ja päiväkodin kasvatuskeskusteluihin. Tädit rupattelevat niin ihastuksissaan osallistuvan isän kanssa, etteivät muistakaan jäkättää maitotuotteiden rasvaprosentista tai nimikoimattomista kumppaneista. Nimimerkillä kokemusta on.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 18:53"]
Ei liity suoranaisesti aiheeseen, mutta minulla oli vuosia sitten niin rankka tilanne elämässä, että päädyin yrittämään itsemurhaa. Pääsin psykiatriselle poliklinikalle juttelemaan ja miehenikin tuli mukaan, kun pyydettiin. Siellä oli kaksi tätiä, jotka vallan ihastuivat mieheeni ja juttelivat koko käynnin ajan niitä näitä hänen kanssaan. Yritin kerran avata suuni, jolloin toinen tädeistä sanoi: "Anteeksi, sun miehelläs oli juttu kesken".
[/quote] IHASTUIVAT MIEHEEN??? Kuule se on ihan tavallista keskustelua ihmisten välillä. Kukaan ei ole ihastunut keneenkään vaikka jutellaan. Vai miksi ne hoitajat juttelivat "ihastuneena" myös minun kanssani kun olin siellä siskoni vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 18:57"]
Onko teidän kunnassa mahdollista lähettää terveydenhoitajalle sähköpostia? Mitä jos meilaisit hänelle ja kertoisit miten neuvolakäynti sinun näkökulmastasi sujui, ja millaisia huolia ja kysymyksiä sinulla on. Jos terkka on fiksu, hän varaa sinulle uuden ajan tai neuvoo edes kirjallisesti.
[/quote] Se on 14. viikolla!!! Meneehän ne sinne vielä monta kertaa.
Vkon 14-16 on laaja tarkastus joss nimenoman on tarkoitus keskustella voimavaralomakkeesta nousseissiin asioihin. Harvemmin ne miehet kauheasti omia ongelmiaan tuovat ilmi, edes paperille. Ehkä terkka innostui. :) Seurava käyntihän on lääkäri rv 16-18, sillon voit myös keskustella mahdollisesta lähetteestä pelkopolille.
T:neuvolan terkka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh... neuvoloissa ja päiväkodeissa palvotaan miehiä. Saat samaan kohteluun tottua sitten aikanaan päiväkodissakin. Lähetä terveydenhoitajalle viestiä tai soita, että toivoisit, että sinuunkin keskityttäisiin neuvolakäynneillä. Jos ei meno parane, niin vaihda terkkaria.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 18:53"]
Ei liity suoranaisesti aiheeseen, mutta minulla oli vuosia sitten niin rankka tilanne elämässä, että päädyin yrittämään itsemurhaa. Pääsin psykiatriselle poliklinikalle juttelemaan ja miehenikin tuli mukaan, kun pyydettiin. Siellä oli kaksi tätiä, jotka vallan ihastuivat mieheeni ja juttelivat koko käynnin ajan niitä näitä hänen kanssaan. Yritin kerran avata suuni, jolloin toinen tädeistä sanoi: "Anteeksi, sun miehelläs oli juttu kesken".
[/quote] IHASTUIVAT MIEHEEN??? Kuule se on ihan tavallista keskustelua ihmisten välillä. Kukaan ei ole ihastunut keneenkään vaikka jutellaan. Vai miksi ne hoitajat juttelivat "ihastuneena" myös minun kanssani kun olin siellä siskoni vuoksi.
[/quote]
Kuule, et ole ollut paikalla, joten turha sun on kritisoida. Sain myöhemmin eri taholta asiallista hoitoa, jossa keskityttiin minun paranemiseeni. t.10
Me ollaan ainakin tehty niin, että mies on ollut mukana ultrissa ja lääkärikäynneillä, joihin suositeltiin, että molemmat mukana. Muuten olen käynyt yksin, sillä käynnit koostuvat minun voinnin kyselyistä, painosta, pissasta, mitoista ja sydänäänistä. Mihin miestä niissä tarvitaan? Ultra on toki ihana yhteinen juttu ja lääkörikäyntejä on Se kaksi, eka oli Se perheen kartoitus, mihin täytettiinkin noita oletko masentunut/juomakulttuuri lappuja ja sitten lääkärin kanssa keskusteltiin näistä, tässä toki hyvä olla molemmat paikalla. Toinen käynti on synnytystapa-arviointi, jossa on kanssa molemmat paikalla.
meille ainakin neuvolassa selitettiin toi eka lääkärikäynti ja siihen liittyvät kyselylaput, että johtuu siitä kun nykyään on niin paljon perhe väkivaltaa, lapsisurmia jne, että kaikille tehdään riskikartoitus ja tämä on lääkärin asia ei terkkarin! Jostain syystä toi teidän terkkari on vaan nyt ottanu Tän asiakseen.
minua myös synnnytys kovasti jännittää ja sanoivat heti, että ei kannata stressata vielä vaan nauttia raskaudesta ihan rauhassa ja käydään tuo pelko läpi sitten lääkärin synnytystapa-arviossa ennen viikkoa 30 ja toimitaan sen mukaan.
Niinkuin jo joku toinenkin neuvolan terkka tänne kirjoitti, toinen neuvolakäynti on laaja tarkastus, jossa huomio on erityisesti myös isän asioissa. Useimpien perheiden kohdalla isät eivät loppuraskaudesta tule neuvolakäynneille mukaan, joten alkuraskauden tilaisuudet hyödynnetään... Toivottavasti terkka ottaa ensi kerralla huomioon myös sinun tarpeesi. t.terkkaopiskelija
Ihmettelen kyllä kanssa sitä, että miksi siihen miehen "synnytyspelkoon" kiinnitetään niin kovasti huomiota, kun mies voi kuitenkin jättäytyä pois halutessaan. Ja parempikin oikeastaan, jos jo tietää että voi pyörtyä. H-hetkellä olisi kuitenkin saatava sataprosenttisesti keskityttyä sinuun ja vauvaan, eikä elvyyttelemään nuukahtanutta miestä.
Keskittyi miehees, jottei hänestä tulis seuraava perhesurmaaja. Miehet on masentuneina vaarallisia.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 18:53"]
Ei liity suoranaisesti aiheeseen, mutta minulla oli vuosia sitten niin rankka tilanne elämässä, että päädyin yrittämään itsemurhaa. Pääsin psykiatriselle poliklinikalle juttelemaan ja miehenikin tuli mukaan, kun pyydettiin. Siellä oli kaksi tätiä, jotka vallan ihastuivat mieheeni ja juttelivat koko käynnin ajan niitä näitä hänen kanssaan. Yritin kerran avata suuni, jolloin toinen tädeistä sanoi: "Anteeksi, sun miehelläs oli juttu kesken".
[/quote] Onpa sinulla kiva mies kun vaan jutteli niiden hoitajien kanssa vaikka sinulla oli asiaa.