Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet äidit ovat niin kauhtuneita?
09.06.2014 |
Tyyliin hiirenhäntätukka ponnarilla, ei mitään meikkiä, joku roikkuva kauhea tuulipuku/ verkkariasu päällä. Rumentaako äitiys? Luulisi, että saman verran vie aikaa vetää jalkaan istuvat farkut ja kiva paita kuin mitä ne kauhtuneet roikkuvaatteetkin.
Kommentit (84)
Kun mietin aikaa kun oli talossa 2v ja hyvin paljon minussa kiinni oleva, melko tyytymätön vauva (+ koululainen ja lemmikit), ekana tulee mieleen se että hetket jolloin olin fyysisesti irti vauvasta/taaperosta tuntui tosi kiireisiltä ja piti priorisoida mitä sillä ajalla tekee. Kyllä, puolisokin hoiti ja hoitaa, mutta paljon vauva huuti silti juuri minun perääni. _Omaa hyvinvointiani_ (ja sitä kautta koko perheen hyvinvointia) tukevaksi koin sen että kävin sillä ajalla suihkussa tai lenkillä tai istuin vaikka lukemassa hetken ihan yksin lehteä sen sijaan että olisin meikannut tai miettinyt asukokonaisuuksia tai käynyt ripsihuollossa. Jonkun muun hyvinvointia tukee muut asiat, ja jos ns omaa aikaa ja energiaa syystä tai toisesta on vähän, eikö se ole viisasta että jokainen käyttää sen siihen mikä on itselle tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kaikki meuhkaa, että kotihoidon tuella ei ostella vaatteita? Eikö miehenne käy töissä? Vai onko näin paljon yksinhuoltajia ;( ?
Minä olen niin väsynyt ja ahdistunut, etten vaan yksinkertaisesti välitä yhtään, miltä näytän. Ulkonäkö on tällä hetkellä viimeisimpien asioiden joukossa johon priorisoin vähäisen liikenevän energiani.
Ehkä myöhemmin taas jaksan, kun pahin on ohi.
Hieman empatiaa, siskot hyvät!
t.Koliikki-vauvan äiti
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 09:32"]
Meillä se menee näin, toisilla menee toisin. Ja tosiaan, lapsille voi opettaa esim. odottamaan hetken, ei ole pakko kaikkiin tarpeisiin heti vastata. Ja kyllä, ne lapset ovat silti läheisiä ja rakkaita ja tasapainoisia. Itseasiassa lapsen täytyy oppia olemaan hetkittäin myös ihan itsekseen (valvotust tietysti).
[/quote]
Lapsen voi tosiaan "opettaa" odottamaan, mutta siinä menee jokunen vuosi ennen kuin lapsi oppii ymmärtämään aikaa (esim. käsitteen "hetken päästä") ja syy- ja seuraussuhteita.
[/quote]
Itseasiassa jo vauva oppii odottamaan hetken. Se, että saa kaiken heti, opettaa, että kaiken saa heti. Esim. ruoka-ajat opettavat, että kaikkea ei saa heti. Ruoka-ajat voi opetella jo 3 kk lapsi. Ruoka-aikojen välillä ei tarjoilla ruokaa, vettä kyllä. Ruoka-ajat esim. klo 8, 12, 16 ja 20. Välissä yksi välipala esim. hedelmäsose.
[/quote]
Itse asiassa ei opi. Joko olet lapseton trollaaja, tai sitten sulla on ollut sellainen lapsi, joka ei ole juurikaan tuonut itseään esiin. Kaikki se, mitä tiedetään lapsen neurologisesta kehityksestä, tosiaan tukee sitä, että aika monta vuotta menee aikakäsityksen syntymiseen. Yhden palstamamman viesti ei kumoa tätä tutkimusta.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 11:52"]
Mitä kaikki meuhkaa, että kotihoidon tuella ei ostella vaatteita? Eikö miehenne käy töissä? Vai onko näin paljon yksinhuoltajia ;( ?
[/quote]
Jos perheessä on vain yksi työssäkäyvä entisen kahden sijaan, niin putoaahan ne tulot. Yleensä ihmiset kuitenkin priorisoivat esim. asuntolainan shoppailun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut varmaan kotiäideistä. Vai näkyykö moisia julkisillakin paikoilla?
Ai, mä aina ihailen, että voi ku nätti äiti ja hoikka ja miten voi olla noin kaunis. Harvassa on nää kalvakat tuulipukumammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että ne ei oo mammoja ollenkaan, jotka tuulipuvuissa paarustaa.
Pukeudun sään ja tilanteen mukaan: lasten kanssa sateessa ulkoillessa sadevaatteet ja juhliin juhlavaatteet. Meillä ollaan joka päivä ulkona vähintään 3-4 tuntia ja olisi tyhmää seisoa tuulessa ja tuiskussa säähän sopimattomissa vaatteissa. Toiset vievät lapsensa tarhaan ja silloin joku muu seisoo tuulipuvussaan lasten kanssa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä niillä on mennyt tärkeysjärjestys uusiksi.
Se on meidän muoti!! Etkö tiennyt??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihanaa olla kauhtunut. Kerrankin saa olla rauhassa miehiltä kun ne muutoin ovat koko ajan taputtelemassa takapuolelle.
Minä pidän tuulipuvusta ja hiirenharmaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole kenenkään äiti, silti paskat nakkaan turhuuksien turhuudelle. Oletan että tällainen asenne on yleistymässä tän muovibuumin vastareaktiona.
Me olemme niin rohkeita, että uskallamme lähteä ulos ilman meikin meikkiä. Kokeile sinäkin joskus, vai etkö uskalla?
Mä en vetoa mihinkään muuhun kuin siihen että mukavuus ennen kaikkea. En halua istua hiekkalaatikolla farkuissa, ne kiristää, verkkarit ei. Jos jotakuta häiritsee, kannattaa mennä katselemaan äitejä vaikkapa Helsingin keskustan kahviloihin. Jospa he olisivat siellä trendikkäämpiä?
Huolittelematon olemus ei osiuta arvoatusta muita kohtaan. Jos ei kiinnitä pukeutumiseen ja kaunistautumiseen mitään huomiota, tulee itse asiassa vain vahvistaneeksi minäkeskeistä kulttuuria, jossa ympäristöstä vähät välitetään.
Pahat, pahat ihmiset vievät lapsensa tarhaan. Hyvä äiti seisoo ulkona 3-4 h tuulipuvussansa.
Tässä sinulle perusteellinen selvitys.
Istuvissa farkuissa on epämukavaa tehdä sitä, mitä pienten lasten äiti joutuu koko päivän tekemään, eli kyykistellä, kumarrella, nostella ja kantaa. Et itsekään menisi jumppatunnille sellaisissa istuvissa farkuissa jotka toimistokäyttöön ovat hyvinkin sopivat - riittävän joustavat strechfarkut taas löpsähtävät aika helposti vähemmän nätisti istuviksi ja ryönäytyvät jo yhdellä hiekkalaatikkoreissulla pesukuntoon, kun taas tuulipuvunhousuista hiekat valuvat puistelemalla. Se kaupassa tai jossain virastossa asioiva äitikin aika todennäköisesti saattaa olla tulossa puistosta tai menossa sinne ja suurimman osan vuodesta ulkoiluun nyt vaan tuulipukutyyppinen ratkaisu on paras vaate.
Se kiva paitakin on entinen sen jälkeen kun vauva pulauttaa mustikkasoseet sille, joten säästän sen muihin tilanteisiin kuin kotiarkeen. Vauvan kanssa myös vaatetuksessa on mulle tärkeää, että niissä imettäminen on helppoa ja nopeaa ja onnistuu julkisellakin paikalla "piilossa" riisumatta puolta vartaloa paljaaksi. Nätit uudet imetysvaatteet ovat tosi kalliita, ne mitä olen kirppiksiltä löytänyt halvemmalla ovat ihan siistejä ja ok mutta eivät nyt erityisen nättejä kuitenkaan.
Hiirenhännän laittaminen vähemmän hiirenhännän näköiseksi ja meikkaaminen siten taas ihan oikeasti vievät aikaa, etenkin tuo ensin mainittu (rahaa myös, ja harvoin aikuinen ihminen on eläessään niin köyhä kuin hoitovapaalla). Ja jos kauhean huonosti saa nukuttua, ei sillä meikilläkään saa ihmeitä aikaan vaan yleisilme on silti enemmän tai vähemmän kulahtanut.
Teen itse asiakaspalvelutyötä, jonka vuoksi meikkaan ja pukeudun suht huolitellusti joka päivä. En ole itse yhtään kiinnostunut vaatteista tai muistakaan ulkonäköasioista vaan kiinnitän niihin huomiota ihan vaan sosiaalisesta pakosta. Jään ihan kohta äitiyslomalle ja tuntuu kivalta vaihtelulta, ettei tarvitse niin paljoa miettiä ulkonäköään vaan saa antaa käytännöllisyyden ja mukavuuden ratkaista. Laittautuminen jää arkisesta pakkopullasta erityistilanteiden tunnelmannostajaksi. Mä en aio äitinä viettää päiviäni stockan kahvilassa, vaan ulkoillen ja lasten kanssa touhuten, joten vaatetuskin on sitten sen mukainen. Meillä ei esim. ole autoa vaan vaunujen kanssa kuljetaan kävellen joka paikkaan tai bussilla, joka ei ihan kotiovelta kulje, joten vaatteissa tärkeintä on että niissä pysyy kuivana ja lämpimänä joka säällä ja on mukava liikkua.
En mä ainakaan siks oo kulahtanut koska oon äiti, vaan siks että joskus vaan väsyttää helvetisti.. Oli pahaa koliikkia, joka tunnin välein heräämistä öisin, pahaa uhmaa jne.. Väsyneimpänä aikoina on ihan se ja vitun sama miltä sitä näyttää ite ja mitä muut mahtaa ajatella, kunhan selviää päivästä. Onhan se hyvä että joillain on lapsen/lasten kanssa elämä yhtä ruusutarhaa aina, saa apua eikä tarvi yksin pärjätä, on omaa aikaa ja ehtii kuntoileen, meikkaan, laittaan hiusta, pukeutuun, pääsee kylpylähoitoihin ... mitä tahansa. Mutat kaikilla se ei niin ole, jouduin yks kaks yh:ksi, hoitoapua ei heru, yksin sain pärjätä haastavan, sairaan lapsen kanssa, kyllä sitä välillä unohtaa ittensä täysin eikä siitä asiasta kyllä lähdetä äitiä itseään syyttämään, joskus se elämä vaan on muutakin kun pelkkää pinnallisuutta, tietystikin helppoina päivinä sitä pitää itsestänsä parempaa huolta ja nyt kun lapsi on jo sen verran vanhempi ja helpompi niin paremmin saa omaa aikaa ja useammin laittauduttua jne.