Miksi monet äidit ovat niin kauhtuneita?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 19:28"]

Koska äidit ovat ymmärtäneet, mikä elämässä on tärkeää eikä muiden mielipiteet voisi vähempää kiinnostaa. 

[/quote]

Äitien itsekkyydellä ei tosiaan ole mitään rajaa. Se on kyllä tehty jo moneen kertaan selväksi.

En myöskään ymmärrä tätä. Miksi pitää näyttää kulahtaneelta jos on äiti? Itse Tykkään pukeutua niinkuin ennenkin ja jos nyt ne farkut ahdistaa, niin miten olisi sukkikset+hame tai legginsit ja tunika jne. Kevyen meikin ja huulipunan/kiillon laittamiseen menee 5min. Tukan kyllä jokainen kerkeää pestä ja harjata, Se on ihan hygieniaa. Plus niitä tuulipukuja ja verskoja on kiva kun näkösiä, usein näkee äitejä urheilullisissa vaatteissa ja ei silti näytetä kulahtaneilta. Ja viimeiseksi mielestäni ei voi valittaa, että meikit tai vaatteet maksaa, jos ei perustarpeisiin ole rahaa, on Se vähän huolestuttavaa. Kalliita siistien vaatteiden ei tarvi olla.

Koska en yksinkertaisesti ehdi vilkkaan lapsen kanssa. Jos en vahdi, lapsi putoaa sohvalta, kaataa pyykkitelineen päällensä tai heittää kengät vessanpönttöön. Ja joka tapauksessa tekee ne kakat vaippaan juuri kun ollaan lähdössä eli kiire tulee aina. En myöskään viihdy niissä ballerinoissa ja istuvissa farkuissa ulkona, kun säntäilen lapsen perässä ja estän satuttamasta itseään.

22 jatkaa: ja kotihoidon tuella ei ostella koko ajan vaatteita. Käytän mieluummin säähän ja ulkoiluun sopivia ja säästän ne ihanat siistit vaatteet niihin käyttökertoihin, kun kukaan ei puklaa päälle niin kuin joku jo aiemmin sanoi. :)

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 20:44"]

En myöskään ymmärrä tätä. Miksi pitää näyttää kulahtaneelta jos on äiti? Itse Tykkään pukeutua niinkuin ennenkin ja jos nyt ne farkut ahdistaa, niin miten olisi sukkikset+hame tai legginsit ja tunika jne. Kevyen meikin ja huulipunan/kiillon laittamiseen menee 5min. Tukan kyllä jokainen kerkeää pestä ja harjata, Se on ihan hygieniaa. Plus niitä tuulipukuja ja verskoja on kiva kun näkösiä, usein näkee äitejä urheilullisissa vaatteissa ja ei silti näytetä kulahtaneilta. Ja viimeiseksi mielestäni ei voi valittaa, että meikit tai vaatteet maksaa, jos ei perustarpeisiin ole rahaa, on Se vähän huolestuttavaa. Kalliita siistien vaatteiden ei tarvi olla.

[/quote]

Legginsit? Sinä taidat olla uusi tällä palstalla? Nehän on suoraan saatanasta seuraava vaatekappale ainakin tämän palstan mukaan. Ja minusta sukkahousut ja hame ei ole kovin kätevä vaateyhdistelmä leikkipuistossa ja hiekkalaatikolla. Vai oletko mies ja kyttäilet äitien pyllistäviä takapuolia, josko jotain vilahtaisi?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 17:31"]

Tyyliin hiirenhäntätukka ponnarilla, ei mitään meikkiä, joku roikkuva kauhea tuulipuku/ verkkariasu päällä. Rumentaako äitiys? Luulisi, että saman verran vie aikaa vetää jalkaan istuvat farkut ja kiva paita kuin mitä ne kauhtuneet roikkuvaatteetkin.

[/quote]

Vähän hankala kysymys. Kun lapset olivat pieniä ja korvatulehduskierteet jylläsi ja yksi oli estolääkityksellä ja odoteltiin kitarisaleikkausta, ei oikein jaksanut panostaa ulkonäköön kivoilla paidoilla. Mutta kai minä olen äiti edelleen, vaikka kaksi lapsista on muuttanut jo kotoa ja nyt on enemmän aikaa panostaa itseensä. Joten aika aikaansa kutakin. Jotenkin oli niin ryytynyt silloin. Joskus ihmetteli, että oli univelassa edes muistanut panna vaatteet päälle,kun lähti ulos. Oli sen verran sumuista aikaa.

22 --> Puhuitko minun pojastani? =) Hitsi että kuulostaa tutulle tuo sohvalle kiipeily (ei ole kertaakaan pudonnut kun olen haukkana vieressä) ja kaiken heittää vessanpönttöön jos yhtään silmä välttää. Saa olla 100% läsnä koko ajan kun tuollainen tarmokas seikkailija omalle kohdalle siunaantunut. Ihana on poika, en sitä sano, mutta kyllä vaatii melkoisen intensiivistä keskittymistä vain ja ainoastaan häneen. 

Mutta kyllä yritän resurssieni mukaan siistiytyä kun tuosta ovesta ulos astutaan. Myönnän kyllä olevani vain varjo entisestä. Urheilin paljon, minulla oli nättejä vaatteita, vatsamakkara ei väpissyt kävellessä jne. jne. Nyt olen tyytyväinen jos jalassa on hyvät kävelykengät joissa tallustella pienen kanssa kauppareissut jne. 

Olen homsuinen, mutta poika on siisti =)

Minusta on ihana olla välillä ihan hunningolla, siis niin etten koko päivänä mielellään edes katso peiliin, ja jos mahdollista niin en edes harjaa hiuksia, laitan vaan ponnarille ja jonkun pipon tai huivin päähän niin kukaan ei näe kuontaloani vaikka mentäis ihmisten ilmoille.

t.  kotiäiti, joka usein ehostautuu ihan vapaaehtoisesti arkenakin, mutta aina ei vaan jaksa kahden vilkkaan lapsen kanssa.

Minä olen vanhentunut valvotuista öistä joten olen siksi kauhtunut. Kampaajalla en ehdi käydä tarpeeksi usein ja olen lihonnut sitten nuoruuden. Verkkareita en kuitenkaan pidä jos en käy lenkillä. Farkut ovat mukavat taikka mekko. Kauhtuneelle naamalleni en voi mitään sillä ikä tekee tehtävänsä, surut ja murheet näkyvät silmissä ja suupielissä.

Päämäärä on saada lapsi kasvatettua isoksi jotenkuten kunnialla. Jos olisi aikaa huolehtisin ulkonäöstäni paremmin, mutta nyt teen sen minkä kykenen.

- en meikannut ennen lapsiakaan, miksi kotiäitivuosina aloittaisin?

- kotihoidontuella täytyy miettiä mihin rahansa käyttää, joten kampaajalla tulee käytyä harvemmin ja täytyy tarvittaessa ostaa niitä vaatteita mitä tässä elämäntilanteessa eniten tarvitsee, ts mukavia ulkoilu-ja oleskeluvaatteita

Näin siis tässä elämäntilanteessa, ts neljättä vuotta kotona. Kohta on edessä töihinpaluu ja on hankittava siistimpiä vaatteita ja käytävä useammin kampaajalla. Jos voisin valita, käyttäisin silti edelleen aikani mieluummin johonkin muuhun, kuten lasten kanssa olemiseen tai itsestäni huolehtimiseen liikkumalla. Äitinä ajattelin jatkaa töihinpaluusta huolimatta.

Oma lukunsa oli se  vaihe kun oli vauva ja taapero huolehdittavana, silloin oli oikeasti myös ehtimis- ja jaksamiskysymys se itsestä huolehtiminen ja uusien vaatteiden etsiminen. (Olkoonkin että ennen synnytettiin pellon laitaan ja palattiin siitä lypsylle ja pesemään käsin kymmenen lapsen pyykit). 

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 06:49"]- en meikannut ennen lapsiakaan, miksi kotiäitivuosina aloittaisin?

- kotihoidontuella täytyy miettiä mihin rahansa käyttää, joten kampaajalla tulee käytyä harvemmin ja täytyy tarvittaessa ostaa niitä vaatteita mitä tässä elämäntilanteessa eniten tarvitsee, ts mukavia ulkoilu-ja oleskeluvaatteita

Näin siis tässä elämäntilanteessa, ts neljättä vuotta kotona. Kohta on edessä töihinpaluu ja on hankittava siistimpiä vaatteita ja käytävä useammin kampaajalla. Jos voisin valita, käyttäisin silti edelleen aikani mieluummin johonkin muuhun, kuten lasten kanssa olemiseen tai itsestäni huolehtimiseen liikkumalla. Äitinä ajattelin jatkaa töihinpaluusta huolimatta.

Oma lukunsa oli se  vaihe kun oli vauva ja taapero huolehdittavana, silloin oli oikeasti myös ehtimis- ja jaksamiskysymys se itsestä huolehtiminen ja uusien vaatteiden etsiminen. (Olkoonkin että ennen synnytettiin pellon laitaan ja palattiin siitä lypsylle ja pesemään käsin kymmenen lapsen pyykit). 

[/quote]

Niin,ei sitä ennen vaadittu naisilta meikkaamista. Oli pääasia että perheelle sitä ruokaa tuli. Nykyään perustetaan käsitys ihmisestä vain ulkoisten asioiden perusteella. Ruokakaan ei enää saa olla perusruokaa,pitää olla vuorotellen eri maiden kansallisruokia että on monipuolista ja kulttuurihenkistä.

Mietin tässä juuri, että äitien imago on siksi niin epäseksikäs, kun ei jakseta enää olla naisia, ollaan vain äitejä. Minusta on tärkeää pysyä edelleen sinä naisena, joka oli ennenkin, jo ihan parisuhteenkin takia.

Lapsi käyttäytymään niin, että osaa leikkiä itsekseenkin, kyllä äiti ehtii siinä laittaa itsensä nätiksi. Lapsen perässä ei tarvitse juosta, se saa itse löytää ja oivaltaa. Turvallisuus toki huomioon. Lapsi nukkumaan klo 20-21 ja sitten alkaa aikuisten oma aika paeisuhteelle. 

Ei lapsensaanti tarkoita, ertä pitää hylätä harrastukset, mies, ulkonäkö, työ jama itsensä. Pelottava ajatuskin.

Miksi lapsi ei tule osaksi elämää, miksi siitä tulee joillekin koko elämä? Ei enää yhtään panosteta itseensä, vain siihen lapseen. Lapsellekin huono juttu olla koko perheen kuningas. Lapsi viimeisen päälle ja saa mitä haluaa, äiti kauhtunut. Epätasapainoista mun mielestä. 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 20:57"]

Koska en yksinkertaisesti ehdi vilkkaan lapsen kanssa. Jos en vahdi, lapsi putoaa sohvalta, kaataa pyykkitelineen päällensä tai heittää kengät vessanpönttöön. Ja joka tapauksessa tekee ne kakat vaippaan juuri kun ollaan lähdössä eli kiire tulee aina. En myöskään viihdy niissä ballerinoissa ja istuvissa farkuissa ulkona, kun säntäilen lapsen perässä ja estän satuttamasta itseään.

[/quote]

sun lapsi kyllä kuulostaa poikkeuksellisen vilkkaalta!

Monien äitien kauhtuneisuus johtuu seuraavista syistä:

- Kun ihminen saa lapsia, hänelle annetaan myös lisää tunteja vuorokauteen.

- Koska äitiys muuttaa naisen persoonallisuuden täysin, hän saattaa silkkaa vittumaisuuttaan alkaa suhtautua ulkonäköönsä välimpitämättömästi, koska tietää sen ärsyttävän tiettyjä ihmisiä. Tätä asiaa ehtii vatvoa niinä ylimääräisinä luppotunteina, joita on lapsensaannin myötä vuorokauteen tullut.

- Persoonallisuuden muutos aiheuttaa sen, että äiti on kiinnostunut lähinnä itsestään. Voisi kuvitella, että tämä johtaisi siihen, että äiti haluaisi huolehtia itsestään enemmän, mutta äitiydessä (joka on siis tautiluokitus) asia kääntyykin niin päin, että jatkuva itseen keskittyminen ilmeneekin homssuisuutena.

- Kun naisesta tulee äiti, hän saa valtiolta käytettäväksi rajattomat taloudelliset resurssit. Saamillaan rahoilla äidit ostelevat tietenkin LV-laukkuja ja himokalliita kuteita, mutta koska ulkopuolelle pitää esittää, että kotihoidontuki riittää lähinnä kitkutteluun, ulkopuolisille pitää teeskennellä köyhyyttä. Haute couture -asuja käytetään siis vain mammakerhoissa, joihin pääsee vain äitejä, joiden taustat on tarkistettu ja jotka ovat allekirjoittaneet vaitiolovelvollisuuden.

Nämä syyt johtavat siihen, että toiset äidit näyttävät kauhtuneilta.

Tosi hyvä kysymys, ap! Nämä syyt ovat - kuten näkyy - hirveän monimutkaisia, eikä niitä pystyisikään järjellä päättelemään. Viimeinen niistä on myös erittäin salainen, itse asiassa pelkään, että viestin julkaistuani mammamafia saapuu ovelleni, enkä taida selvitä pelkällä sormien katkaisulla. Oh well... mitäpä en tekisi totuuden tähden.

Vaikka mulla itselläni onkin aikaa ja jaksamista meikata, laittaa hiuksia ja treenata lapsesta huolimatta niin ymmärrän, että kaikilla ei ole sama tilanne. Musta on törkeää ja kohtuutonta ivata "homssuisia" äitejä, kun ei voi tietää minkälainen elämäntilanne on! Voi olla lapsen sairautta, parisuhdeongelmia, masennusta yms. Eihän sitä nyt kaikki väsyneet lapsettomatkaan jaksa aina olla tiptop.

Lasten hoitaminen on fyysistä työtä. Ei se ole sattumaa, että päiväkodin työntekijät eivät sipsuttele korkkareissa tukka laitettuna päällä just ne parhaimmat vetimet. Se vaan ei toimi siinä päiväkotiympäristössä jossa liikutaan, nostellaan ja kannetaan, ulkoillaan ja siivotaan ihan koko ajan.  Lasten hoitamista voi ihan hyvin verrata kevyeen jumppatuntiin, paitsi että jumpassa kukaan ei roiski kanssaihmsiten päälle eritteitä kuten puklua ja pissaa. 

Mutta, miksi jotakuta ärsyttää se, että joku pukeutuu tilanteen mukaan? Pitäiskö näiden ihmisten olla teitä varten? Vähän kuin teidän äitejä? Jotenkin ihmetyttää tämä, että täällä ollaan ärsyyntyneitä siitä, että ihmisiä kiinnostaa se oma perhe ja oma elämä paljon enemmän kuin täydellisen ventovieraiden ihmisten miellyttäminen. Näinhän sen elämässä kuuluukin mennä!

En yleensä ole homssuinen, mutta silloin kun olen, johtuu se siitä että olen valvonut suunnilleen koko yön ja aamulla raahaudun puolikuolleena lapsen kanssa ulos. En todellakaan mieti miltä silloin näytän (tai jaksa meikata, laittaa hiuksia), lasken vaan tunteja siihen että pääsen nukkumaan... Normaalisti puen nätit vaatteet puistoonkin (paitsi ehkä kovilla pakkasilla, sillon on pakko laittaa ainoot toppavaatteet jotka mulla on ja ne ei mitkään muotiluomukset ole), vähän puuteri ja ripsaria ja hiukset siististi. Mulla on itsellä parempi ja jotenkin raikkaampi olo, kun on vähän laittautunut. En ryve lapsen kanssa mudassa, vaan lapsi leikkii ja itse korkeintaan istuskelen hiekkalaatikon reunalla tai penkillä, ei siinä vaatteet niin likaannu että ne pitäis heti saman tien laittaa pesuun.

Nro 37 jatkaa, niin ja mun lapsi ei pissaa eikä puklaa mun päälle, ei tehnyt niin vauvanakaan. Joskus saattaa vähän ruokaa mennä munkin vaatteisiin, mutta riittää kun vähän pyyhkii rätillä ja taas mennään. Lapsi on nyt 1 v 10 kk. Ymmärrän kyllä, että lapsia on erilaisia ja toisella on voi olla järkevämpää pukeutua käytännöllisemmin.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 18:07"]Huolittelematon olemus ei osiuta arvoatusta muita kohtaan. Jos ei kiinnitä pukeutumiseen ja kaunistautumiseen mitään huomiota, tulee itse asiassa vain vahvistaneeksi minäkeskeistä kulttuuria, jossa ympäristöstä vähät välitetään.

[/quote]

Voi herranen aika mitä sontaa. Olen usein tätä miettinyt ja kyllä se toisten huomioiminen tarkoittaa perusasioita. Ei haise eikä ole likainen, hiukset kammattu. Että näyttää siis siistiltä. Meikkaus ja hiusten laitto ja muotivaatteet on sit ihan jotain muuta kuin muitten huomiointia. Meikkausta ei voi puolustella millään toisten huomioimisella, kyllä se ihminen itessään on tärkeämpi. Mitä jos sinäkin huomioisit sen läheisesi jollain vähän tärkeämmällä kuin itsesi pynttäämisellä. Itse ainakin meikkaan koska siitä tulee itselle kiva fiilis joten itsekästä on.