Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen sinulle päätös vai itsestäänselvyys ?
18.06.2021 |
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja en ole koskaan tehnyt mitään erillistä päätöstä jäädä lapsettomaksi (niinkuin jotkut ilmeisesti tekevät); minulle ei vaan ole koskaan elämässäni tullut sellaista tilannetta, että olisin halunnut saada lapsen. Ja mitä parisuhteisiin tulee, niin minun puoleltani se on ollut lähinnä ilmoitusluonteinen asia suhteen alussa kertoa, että lapsia minulla ei ole, enkä aio niitä myöskään hankkia. Ja potentiaalinen kumppani saa tehdä sitten oman valintansa sen perusteella, että haluaako jatkaa suhdetta vai ei.
Miten teillä muilla asia meni ? Teitkö jossain vaiheessa elämääsi tietoisen päätöksen siitä,että haluat/et halua lapsia, vai oliko kyseessä itsestäänselvyys, mitä ei sen tarkemmin tarvinnut miettiä ?
Kommentit (47)
Lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut minulle mikään päämäärä, mutten toisaalta ole ollut myöskään jyrkkä asian suhteen. Jos ihanan ihmisen kohtaisin, miksi ei, jos se tuntuisi luonnolliselta. Selvää on kuitenkin että yli 30-vuotiaana en enää aio lapsia hankkia. Muutama vuosi enää eli todennäköisesti jään lapsettomaksi, en usko että kohtaan ketään siihen mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen enemmänkin tällainen ajelehtija kuin päätöksentekijä.
En muista haaveilleeni lapsista nuorempana, kertaakaan. Kun kuitenkin tulin raskaaksi n. 20-vuotiaana, abortti oli ilmiselvästi ainoa, oikea vaihtoehto. En ole koskaan katunut aborttia.
Yksi hairahdus tuli, kun aloin seurustella nykyisen avomieheni kanssa muutamia vuosia sitten. Silloin luulin, että haluan ehdottomasti lapsen, ja haluan sen nyt.
Kun lasta ei heti kuulunut, en enää halunnutkaan.
Nyt on Mirena, ja tämän jälkeen tulee seuraava.
Sterkkaa en ota, koska olen ajelehtija, joka vain odotan, että aika loppuu.
N32
Hankkimatta jättäminen oli itsestään selvyys. Jos pitäisi valita vuosi vankilassa tai vauvavuosi, niin vankila kuulostaa houkuttelevammalta...
Vuosikymmeniä naimisissa , ei lapsia , joskus puhuttiin muttei erityisemmin . Jäi vain yrittämättä ja joskus mietin olisiko pitänyt hankkia mutta ei harmita tai kaduta . Elämä on mennyt näin .
Nuorempana olin varma, että en halua lapsia. Jossain vaiheessa ruoesin miettimään, että jos sittenkin. Pari vuotta meni asiaa pohtiessa. Meillä on kaksi lasta ja olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun en missään vaiheessa innostunut lasten hankinnasta tein päätöksen että en hanki. Ja koska ei mitään hinkua tai ylimaallista vauvakuumetta ole koskaan eikä ikinä tullut, on tuo käynyt luonnostaan. Mutta olihan tuo päätös kuitenkin yhteinen. Päätöshän sisältää sen, että on jatkuvasti ehkäisy kunnossa. Nyt 46v ja olen tyytyväinen että näin tuli päätettyä.
Olen aina halunnut lapsia, joten olihan se itsestään selvää tavoitella niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata lapsia, koska ne joutuvat elämään näissä kurjistuvissa olosuhteissa, jotka me vanhemmat sukupolvet jätämme kulutusjuhliltamme jälkeemme.
Arvalla on mennyt. Pidin lapsen, kun tulin raskaaksi, koska ajattelin että katuisin aborttia ja en välttämättä saa lapsia enempää myöhemmin. Myöhemmin en sitten olekaan tullut raskaaksi suhteen puutteen ja hedelmällisyys ongelmien takia. Olisin ehkä harmitellut, jos olisin kokonaan lapsetta jäänyt, joten hyvä kai että sain yhden. Lopuille asioista en paljon mitään voikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hankkiminen oli itsestään selvyys. M42
Olen synnynnäinen vela. Karsastin pikkulapsia jo ollessani itse lapsi, eikä minulle missään vaiheessa kehittynyt hoivaamisviettiä pienempiä kohtaan. En myöskään koskaan ole leikkinyt nukeilla tai muilla lelulapsilla, ainoastaan barbeilla ja eläinhahmoilla.
Toisin sanoen päätöstä ei ole koskaan tarvinnut tietoisesti tehdä, kun se on osa persoonaa.
Eläimiin taas olen tykästynyt vauvasta lähtien, ja ne ovat edelleen yksi tärkeimpiä asioita elämässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan erityisesti halunnut lapsia tai haaveillut äitiydestä. Mitään vauvakuumetta ei ole tullut. Minusta päätös lasten hankkimisesta on niin suuri, että jos ei lapsia halua, ei niitä kannata hankkia. Minulla on aina ollut ihan muut intressit elämässäni, joihin on ollut intohimo nuoresta lähtien.
Aika itsestäänselvältä tuntuu, että en halua lapsia. Vaikeaa nähdä edes yhtenä mahdollisuutena, että alkaisin äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkiminen oli kyllä itsestäänselvyys.
On aina ollut itsestäänselvyys, että haluan lapsia.
Ei kannata lapsia, koska ne joutuvat elämään näissä kurjistuvissa olosuhteissa, jotka me vanhemmat sukupolvet jätämme kulutusjuhliltamme jälkeemme.
Päätös. Ei lapsia. Ei tullut enkä kadu.
No ajattelin nuorena, etten halua lapsia. Parisuhteessa ajattelin, että lapsia hankitaan jossakin vaiheessa. Kun lähenin 30 ikävuotta ja sain vakiduunin, päätettiin miehen kanssa, että nyt. Kolme vuotta kesti, tarvittiin hedelmöityshoitoja. Kuopusta yritettiin puoli vuotta ja onnistuin tulemaan luomusti raskaaksi.
Eli nyt on kaksi parikymppistå lasta.
N54
En muista haaveilleeni koskaan lapsesta. Joskus ajatus on käynyt mielessä, mitä hyviä puolia lapsessa olisi. Mutta sitten niitä huonoja puolia tuntuu olevan monin verroin enemmän, eivätkä ne lopu vauvavuoteen.
Alue: Aihe vapaa
En halunnut lapsia, kunnes tapasin elämäni suuren rakkauden, jonka kanssa halusin lapsia. Kolme oli toiveissa, kaksi lasta meillä on.
Tyttäreni on seurustellut, mutta sanoi jo teini-ikäisenä, että ei halua lapsia. Tämä on voimassa edelleen.