En tunne enää mitään
En surua, en iloa. Jos saan kehut hyvästä työstä, tuttu ihminen kuolee tai kaunis nainen katsoo silmiin ja hymyilee. Joskus tunsin, mutta en enää. Tavallaan helpotus kaiken kokemani tuskan jälkeen mutta vähän tämä silti häiritsee.
Olen kone. Joskus sitä miettii, että jos leikkaisi puukolla nahkaa auki, niin löytyykö sieltä luuta ja lihaa vai metallia. Miettinyt, että jos kävisin terapiassa mutta eihän tällaista uskalla tunnustaa. Siis, että on pelkkä hirviö.
Kommentit (5)
No mutta eikös nykymaailmassa pärjääkin parhaiten vähemmän tunteelliset ihmiset? Kannattaa olla siis onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
No mutta eikös nykymaailmassa pärjääkin parhaiten vähemmän tunteelliset ihmiset? Kannattaa olla siis onnellinen.
Ehkäpä näin. Mutta minulle ole onnellinen -ehdotus on sama kuin sanoisi sokealle, että katso vaan tarkemmin niin näät.
Et ole hirviö mielestäni. Miksi olet kuolettanut tunne-elämäsi?
Vierailija kirjoitti:
Et ole hirviö mielestäni. Miksi olet kuolettanut tunne-elämäsi?
Kiitos. En tiedä, jokin suojamekanismi? Ennen tuskissani kyllä toivoin, että enpä tuntisi enää mitään. Ja nyt se on käynyt toteen. En vaan osaa olla tyytyväinen tähänkään tilaan.
Tervetuloa kerhoon. Jos sulla on terapiaan rahaa, niin varmaan kannattaa kokeilla,itselläni ei ole joten kärsittävä vaan. Mietin kyllä joka päivä, että sama olisi poistua, jos jotain tunteekin, se on negatiivista kuten ahdistusta, katkeruutta ja vihaa. Mutta enimmäkseen olla möllötän turtana minäkin, liian paljon on tosiaan annettu joillekin kestää ja mt-lääkkeet vain pahensi ainakin minun oloa, enpä tiennyt senkään olevan edes mahdollista, mutta oli.