Lue keskustelun säännöt.
Millainen temperamentti vauvallasi oli ja millainen hänestä tuli?
17.06.2021 |
Meillä on 5kk vanha vauva ja olen mielenkiinnolla seurannut hänen kehitystään. Olen itse ollut vauvana ja lapsena kuulemma "helppo lapsi, joka ei itkenyt tai kiukutellut". Minusta kasvoi hyvin rauhallinen nuori ja aikuinen. Mieheni taas on ollut hulivili vilpertti touhottaja ja on edelleenkin huono keskittymään mihinkään, hyvin aktiivinen kaikenlaisen liikunnan harrastaja. Anoppi ei muista, millainen mies oli ihan vauvana.
Vauvamme on vähäitkuinen, helposti rauhoittuva, vuorovaikuttaa vahvasti, mutta viihtyy lattialla myös omissa touhuissaan. Jos hermot menevät esimerkiksi siihen, että ei jaksa olla enää mahallaan, alkaa ähistä ja sitten kitistä, mutta ei huuda tai panikoi. Odottelee avun saapumista ja on heti tyytyväinen, kun kieräytetään selälleen tai nostetaan syliin. Mietin, millainen hänestä kasvaa.
Kuinka selvästi te olette nähneet jo vauvasta hänen temperamenttinsä ja onko se muovautunut paljonkin kasvaessa?
Kommentit (6)
Oma tyttö oli vauvana aktiivinen, vaativa, hymyilevä, seurallinen(ei sekuntiakaan yksin!) ja lyhyet hermot.
Nyt kolmevuotias ja samanlainen vauhdikas hymynaama edelleen. Uhmakohtaukset on rajuja. Tarvitsee paljon seuraa ja tekemistä. Tykkää itseään isommista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvani oli hyvin itkuinen ja tyytymätön. Nyt 4-vuotiaana edelleen rajua uhmaa, vaikea käsitellä pettymyksiä ja erittäin herkkä mm. vaatteiden, äänien, pienten naarmujen suhteen. Reagoi huutamalla ja kilju alla kovaa, itse ei kuitenkaan siedä yhtään kovia ääniä.
Pikkulapsivaihekaan ei kyllä vielä kerro millainen lapsesta on tulossa.
Esim. ystävälläni oli yliherkkä tolkuttomasti raivoava vauva ja taapero, mutta n. 8-vuotiaasta eteenpäin lapsi on ollut superhiljainen ja äärimmäisen rauhallinen ja hyvätapainen.
Hänellä vaan ei vauvana ja pikkulapsena ollut jotenkin minkäänlaista sietokykyä millekään asialle, joka ei mennyt kuten hän oli ajatellut.
Itse olen ollut superarka ja vierastava vauva, joka lähti kävelemään vasta 1,5 vuotiaana.
Aikuisena olen julkisessa työssä jossa puhun tuhansille ihmisille päivittäin ja olen liikunnallisesti vähintään keskivertolahjakas.
Onkohan aiheesta olemassa jotain tutkimuksia netissä luettavissa(?) oma vauva oli sopeutuva ja rauhallinen. Nyt 5-vuotiaana on edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vauvani oli hyvin itkuinen ja tyytymätön. Nyt 4-vuotiaana edelleen rajua uhmaa, vaikea käsitellä pettymyksiä ja erittäin herkkä mm. vaatteiden, äänien, pienten naarmujen suhteen. Reagoi huutamalla ja kilju alla kovaa, itse ei kuitenkaan siedä yhtään kovia ääniä.
Lapsellasi kuulostaisi olevan aistiyliherkkyyksiä, ja jos ongelmia on muitakin, kannattaa lähteä tutkimaan asiaa, että lapsesi pääsisi mahdollisimman varhain osaavan avun pariin. Tuo raju uhma esim. voi kieliä nepsypuolen jutuista, varsinkin yhdistettynä noihin aistitiedon pulmiin.
Ja siis toki voi olla vaan kehittymättömyyttäkin, mutta varsinkin jos jatkuu, niin kannattaa tutkia.
Kuulostaa että vauva on tullut enemmän sinuun kuin mieheesi. Kyllä sen temperamentin jo tuossa vaiheessa huomaa. Meillä oli esikoinen vaativa jo pienenä. Ei viihtynyt hetkeäkään itsekseen lattialla tai missään. Vaati viihdytystä ja seuraa. Reagoi voimakkaasti moniin asioihin. Raivosi jo vauvana lattialla kun halusi kontata, mutta se ei heti onnistunut. Nyt 8-vuotiaana edelleen perustyytymätön ja näyttää tunteensa voimakkaasti. Erittäin seurallinen. Nyt viimein saattaa jo yksinkin viihtyä omassa huoneessa hetken ajan. Herkät aistit (maku- ja tuntoaisti etenkin).
Kuopus sen sijaan oli jo vauvana tyytyväisempi tapaus. Nyt taaperona osaa pieniä aikoja leikkiä myös itsekseen. Syö ja haluaa maistaa kaikkea (toisin kuin aistiherkkä sisaruksensa). Perustyytyväinen lapsi. Herää hyväntuulisena ja on yleensä hyvällä tuulella. Onneksi sisarukset ovat perineet hieman erilaisia temperamenttipiirteitä. Jos kuopus olisi ainoa lapsemme niin enpä paljon tietäisi kuinka haastavaa vanhemmuus voi olla..