Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistien lapset? Lukeeko teilläkin selässä lappu ”saa kohdella paskasti ja arvottomasti”?
17.06.2021 |
Otsikko oli nyt siis satiirinen mutta aihe vakava ja tosi. Olen väkivaltaisen narsistin lapsi ja en saa terapiaa/apua koska olen ulkoisesti liian pärjäävä ja kunnossa. Mitä voisi tehdä ITSE sille ongelmalle, että jotenkin minusta alitajuisesti näkyy että ”saa” kohdella paskasti ja arvottomasti? Jotenkin siis ilmeisesti tietämättäni hengin tätä, ja sitten ilkeät ihmiset toki tarttuvat mahdollisuuteen talloa.
Tämä ei ole nyt uhriruikutusta vaan yleinen keskustelu ILMIÖSTÄ. Narsistihan vakavasti vaurioittaa lapsensa itsetutoa ja riistää omanarvontunteen.
Mitä voisi tehdä että tämä ei ”näkyisi”? Miten sinä olet korjannut vastaavan? Tämä näkyy siis erittäin hyvin uusien ihmisten kanssa ja ryhmässä, siis tyyliin muita kohdellaan hyvin ja mulle tiuskitaan, muille annetaan jotain ja mun kohdalla ei anneta. Tämä ei johdu käytöksestä sillä olen ystävällinen ja kohtelias. Vaan tää johtuu siitä ALITAJUNNASTA jota narsisti vaurioitti.
Kertokaa kokemuksia? Normaalien rakastavien vanhempien lapsien vinkkejä en niin ehkä kaipa kun sellaiset ei voi ymmärtää mitä edes tarkoitan. Niitä kyllä taitaa tulla pyytämättä… menee ehkä 5 sekuntia ja joku haukkuu mut ;)
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiintymyssuhdeteoria selittää aika hyvin tämän. Vanhempiesi käytös ohjelmoitui hermoratoihisi, jo silloin kun olit alle 2-vuotias. Sitten sillä ohjelmalla pusket eteenpäin. Alitajuntasi ohjaamana mm. hakeudut sellaisten ihmisten seuraan, jotka kohtelevat sinua huonosti. Ohjelmoinnin voi korjata, kun tiedostaa ongelman ja ryhtyy rakastamaan itseään. Terapiaa, meditointia, hypnoosia tms.
Näin se tosiaan varmaan on. Terapiaa en saa, omalla rahalla ei ole varaa vaikka työssä käyn (100e kerta). Onko mitään kirjoja tai äänitteitä mitä voisi suositella? Ap
Lue tuo ketju, siellä on kirjasuosituksiakin.
https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2021/06/vapaus-pelottaa…
Youtubessa Dr Ramanilla on paljon videoita narsistien lapsille.
Mediaatio/aivoaaltopuolelta suosittelen youtubesta Jason Stephensonia.
Siis linkatun blogitekstin jälkeinen keskusteluketju. Siellä on viittauksia Alice Millerin tuotantoon sekä ei-rakastetut lapset keskustelevat nyt aikuisina aiheesat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää paikantaa ne itseensä istutetut väärät uskomukset itsestä ja ymmärtää, että sinä etsiydyt narsistien pariin. Narsistit tunnistaa intuitiivisesti toiset narsistit ja psykopaatit, ne lukevat sen kehonkielestä, eleistä ja sanattomasta viestinnästä. Samoin ne löytävät myös uhriksi sopivat ja tekevät itseään niille tykö. Koska narsisteista riippuvuus on pääosin aivokemiallinen riippuvuus niin uhri löytää heti tarvitsemaansa hormonaalista vaihtelua narsistista joka aiheuttaa aivojen kaipaaman nopean hormonien vaihtelun. Ja koska tämä on tuttua jo lapsuudesta niin uhri erehtyy luulemaan tuttua olotilaansa normaaliksi ja jopa turvalliseksi eikä ymmärrä vaaraa.
Minulle sanoi yksi nainen kerran baarissa, että vanhempani ovat varmaankin opettajia. Niin ovat. Kysyin, että miten arvasi. Pyytelen kuulemma niin paljon kaikkea anteeksi. Onko opettajien lapset kuten narsistien lapset, vai onko nämä eri ilmiöitä? Katselin netistä jotain "oletko narsistien lapsi"-testiä ja en aivan tunnistanut vanhempiani noista.
Minua ei kohdella suoraan paskasti. Kerään (tai päästän elämääni) alitajuisesti/automaatiolla ihmisiä, jotka ovat enempi vähempi tunnevammaisia. Eli kylmiä, itsekeskeisiä, alentuvia. No nyt olen katkonut välit jokuseen heistä ja vanhempiini lopetin yhteydenpidon ajat sitten. Olen vaan täysin ehdollistunut ihmisiin, jotka eivät todellisuudessa a)ymmärrä taustani traumaattisuutta b) jotka ottavat enemmän kuin antavat. Eli olen ennemmin se hoivaaja ja ehkä jopa äiti heille.
Onneksi sentään tajuan tämän. Mieheni ovat järjestään olleet joitain lapsen tasolle juuttuneita. Omaa perhettä en vakavissani edes harkinnut, sen verran vakuuttunut olin kaikenpuolisesta kelvottomuudestani.
Hirvittävän hidasta on kehitys itseäänarvostavaksi jämäkäksi naiseksi. Noita loiseläjiä kyllä riittäisi oven takana, surkeista miehistä ei ole tässä maassa puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kohdella suoraan paskasti. Kerään (tai päästän elämääni) alitajuisesti/automaatiolla ihmisiä, jotka ovat enempi vähempi tunnevammaisia. Eli kylmiä, itsekeskeisiä, alentuvia. No nyt olen katkonut välit jokuseen heistä ja vanhempiini lopetin yhteydenpidon ajat sitten. Olen vaan täysin ehdollistunut ihmisiin, jotka eivät todellisuudessa a)ymmärrä taustani traumaattisuutta b) jotka ottavat enemmän kuin antavat. Eli olen ennemmin se hoivaaja ja ehkä jopa äiti heille.
Onneksi sentään tajuan tämän. Mieheni ovat järjestään olleet joitain lapsen tasolle juuttuneita. Omaa perhettä en vakavissani edes harkinnut, sen verran vakuuttunut olin kaikenpuolisesta kelvottomuudestani.
Hirvittävän hidasta on kehitys itseäänarvostavaksi jämäkäksi naiseksi. Noita loiseläjiä kyllä riittäisi oven takana, surkeista miehistä ei ole tässä maassa puutetta.
Sama äitimisongelma ollut ja todellakin surkeita miehiä riittää. Ja vaikka sanaakaan ei olisi sanonut niin se tietty miestyyppi näkee kai jo naamasta että tuo on altis. Aina ne saman tyyppiset miehet tekee itseään aina tykö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun selässäni luki ”kaikki muut tietää asiat paremmin kuin minä”. Se on sukua arvottomuudelle.
Olen työstänyt asiaa kymmenisen vuotta lukemalla kaikki kirjat Tommy Hellstenistä Paula Salomaahan ja Anthony deMellosta Eckhart Tolleen ja Renee Brownista ties mihin . Apua olen saanut ja rutkasti. Kun lukee yhä uudelleen ja uudelleen. Jo pelkkä näkeminen ja tiedostaminen auttaa.
Silti välillä romahdan. Ja se romahdus tulee, kun joku painaa minussa häpeä-nappulaa. Se aktivoituu, mutta lähtee, kun tiedostan, mistä se tunne tuli.
Eli kaksi asiaa: omaan itseen pitää tutustua. Määritellä omat arvot ja rajat niin selkeiksi, ettei niitä koskaan kyseenalaista. Itsetuntemukseen kuuluu myös vahvuuksien ja heikkouksien tunnIstaminen, samoin sen ymmärrys, ettei kukaan meistä ole sen parempi kuin toinen. Ja lisäksi tietoisuudessa eläminen on se juttu, jolla sieltä pääsee eteenpäin. Ei anna egon johtaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiintymyssuhdeteoria selittää aika hyvin tämän. Vanhempiesi käytös ohjelmoitui hermoratoihisi, jo silloin kun olit alle 2-vuotias. Sitten sillä ohjelmalla pusket eteenpäin. Alitajuntasi ohjaamana mm. hakeudut sellaisten ihmisten seuraan, jotka kohtelevat sinua huonosti. Ohjelmoinnin voi korjata, kun tiedostaa ongelman ja ryhtyy rakastamaan itseään. Terapiaa, meditointia, hypnoosia tms.
Näin se tosiaan varmaan on. Terapiaa en saa, omalla rahalla ei ole varaa vaikka työssä käyn (100e kerta). Onko mitään kirjoja tai äänitteitä mitä voisi suositella? Ap
Häneltä löytyy kirja kiintymyssuhteista:
https://www.eeviminkkinen.fi/
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, että sinulla on ollut huono lapsuus. Tsemppiä!
Jostain syystä kiltti ja mukava ihminen saa enemmän vastustusta kanssaihmisiltään, kuin ns. tavis tai vaikkapa ilkimys. Kiltteys ärsyttää monia. Toisaalta saa myös enemmän hyvää palautetta. On raskasta olla "hyvä ja huono" samaan aikaan.
Joku sanoi joskus, että huonosti kohdeltu ihminen menee sadan ihmisen joukossa automaattisesti kohti sitä, joka tulee kohtelemaan huonosti. Mene ja tiedä. Onko perää siinä, että hakee samaa, mitä on tottunut saamaan, alitajuisesti.
Neuvoisin kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseen. Älä ole aina mukava, Ei tarvi olla ilkeäkään. Tarkkaile itseäsi ja muita ja opi omista käyttäytymismalleistasi.
Loistava aloitus sinulta. Pohtimisen varaa on tässä kaikille muillekin.
27 ja 28 jatkaa
Kuten yllä suositeltiin, niin kuuntele ihmeessä Ramania https://www.youtube.com/channel/UC9Qixc77KhCo88E5muxUjmA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luovutin. Ympäröin itseni nykyään vain hyvillä ihmisillä. Ja pysyn kaukana kiusaajista. En jaksa olla puolustamassa itseäni koko ajan.
Voi kunpa tuo olisikin niin helppoa.
Jos sinulla on koulutusta ja jonkinlaista itsevarmuutta, sosiaalista kyvykkyyttä, niin voi onnistua.
Narsistinen lapsuus valitettavasti valmistelee sinut myöhempää hyväksikäyttöä ja valheellisia ihmissuhteita varten, kun et oikein muusta tiedä. Ja vaikka järjen tasolla tietäisit, on vaikea luottaa hyvään. Eli hyvin yksinäistä elämää moni narsistin lapsi lopulta viettää kun perusluottamus sekä itseen että muihin on pilkottu.
Tässä kokemus ihan elävästä elämästä jolloin tajusin saman:
Olimme kaksistaan narskuhenkisen lapsuudenkaverini kanssa markkinoilla jossa törmäsimme entiseen yhteiseen koulukaveriimme. Mitä tekivät nämä kaksi? Alkoivat vaihtaa kuulumisia aivan kuin minä en olisi paikalla ollenkaan ja tämä tapaamamme koulukaveri jopa asettui niin että jäin hänen selkänsä taakse.
Näinkin yksinkertainen tilanne ja siinäkin näyttäytyy se kuinka joku ei ole samanarvoinen kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä kokemus ihan elävästä elämästä jolloin tajusin saman:
Olimme kaksistaan narskuhenkisen lapsuudenkaverini kanssa markkinoilla jossa törmäsimme entiseen yhteiseen koulukaveriimme. Mitä tekivät nämä kaksi? Alkoivat vaihtaa kuulumisia aivan kuin minä en olisi paikalla ollenkaan ja tämä tapaamamme koulukaveri jopa asettui niin että jäin hänen selkänsä taakse.
Näinkin yksinkertainen tilanne ja siinäkin näyttäytyy se kuinka joku ei ole samanarvoinen kuin muut.
Juuri tätä käy minullekin, mitä hyvin kuvasit. Samoin jonossa kiilaamista. Joskus jopa niin että mua ihan tönäistään/tuupitaan ja tiuskaistaan päälle.
Ilmiö on mielenkiintoinen sillä ne ”tallojat” tekee havaintonsa tyyliin sekunnissa. Siis tilanteissa missä ihminen ei ole ennalta tuttu.
Siksi tosissaan kiinnostaa että mikä ”aura” tai loistava lamppu se on, mistä se tieto salamannopeasti luetaan.
Mutta niinhän se on työhaastatteluissakin. Monesti jo ensinmäisen sekunnin aikana tietää että haluaako palkata vai ei, ja tulisiko toimeen vai ei.
Ihmisen aivot ovat supernopeat ja pelkällä vilkaisulla ne keräävät dataa ja tietoa ja analyysia, samalla sitten päättäen että alanko kohdella toista kunnioittavasti vaiko alistavasti ja arvottomasti.
Kiinnostavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luovutin. Ympäröin itseni nykyään vain hyvillä ihmisillä. Ja pysyn kaukana kiusaajista. En jaksa olla puolustamassa itseäni koko ajan.
Voi kunpa tuo olisikin niin helppoa.
Jos sinulla on koulutusta ja jonkinlaista itsevarmuutta, sosiaalista kyvykkyyttä, niin voi onnistua.
Narsistinen lapsuus valitettavasti valmistelee sinut myöhempää hyväksikäyttöä ja valheellisia ihmissuhteita varten, kun et oikein muusta tiedä. Ja vaikka järjen tasolla tietäisit, on vaikea luottaa hyvään. Eli hyvin yksinäistä elämää moni narsistin lapsi lopulta viettää kun perusluottamus sekä itseen että muihin on pilkottu.
Olet oikeassa, moni narsistin lapsi on tosi yksinäinen. Minäkin. Sitä omaa taustaa häpeää, ja jos siitä kertoo, joutuu syrjityksi tai ulos suljetuksi. Nykyään visusti salaan asian mutta nuorempana oli naiivi ja pariin otteeseen kerroin asiasta. Molemmilla kerroilla mut hylättiin, ja syyteltiin että _minussa_ on oltava joku paha vika kun en ole vanhempieni kanssa väleissä. Oikein syyteltiin että ”mitä ihmettä teit kun sait välit pilattua?”.
Oletus on aina se että välirikko on lapsen syy.
Narsistivanhempi pilaa lapsuuden, nuoruuden JA LISÄKSI aikuisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa henkistä kasvua työstämällä, monen mielestä hankalaksi muuttumalla. Olen myös hyvin rehellisesti pyrkinyt itsereflektioon ja omiin passiivis-aggressiivisiin piirteisiin. Ikävät ihmiset olen dumpannut elämästä sen enempiä miettimättä, siis sellaiset joiden kohdalla se on ollut mahdollista. Itseäni rakastamalla ja tunnistamalla ja hyväksymällä omat tarpeeni. Muistamalla, etten kanna vastuuta ja syyllisyyttä yhtään asioista, joissa se ei minulle kuulu.
Tämä näyttää kirjoitettuna helpommalta kuin mitä se on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut kallistua sille hörhö-uskomukselle että ihmiset todellakin lukee tiedostamatta toistensa auraa, ja näkee siitä jotenkin juuri pelot, ahdistuksen, kaltoinkohtelun jne ja jotenkin sitten haistavat että tässä on hyvä uhri jota voi kohdella paskasti.
Mulle on myös aina käynyt tuo että mä jään ilman. Siis vaikka koulussa joku jakoi karkkia, työpaikalla kakkua, urheilukisoissa heijastimia, oli mitä tahansa siis, niin mun kohdalle kun tullaan niin sitä ei anneta, vaan mut ohitetaan. Tätä on vaikea sanoittaa ja tiedän että tuo kirjoitettuna on lapsellisen kuuloinen esimerkki. Mutta tiedän että samaa kokeneet tajuaa mitä tarkoitan. Että olen jotenkin niin arvoton ja vähäpätöinen että mulle ei tarvi antaa sitä asiaa (karkki, tarra, kakku) vaan mennään mun ohi ja annetaan sille joka henkii arvokkuutta ja tärkeyttä.
Ei siihen mitään auranlukutaitoa tarvita. Jotkut vain osaavat todella hyvin lukea ilmeistäsi, katseistasi, käsien ja jalkojen asennosta, minkälainen olet. Sinua voi tällä tavalla kiusata, ja jos olet vielä päälle päätteeksi kiltti ihminen, niin voi niitä apajia. Nyt, kun olen 70-vuotias, sanon asiasta, huudan, saatan jopa kirota. Ikävä ominaisuuteni on pitkävihaisuus, alkuperä on saamassani huonossa kohtelussa. Viimeksi olin tyytyväinen, kun saatoin maksaa potut pottuina, maksuaika oli lähes 50 vuotta. Ei kannata odottaa niin kauan.
Voithan kysyä häneltä, joka mitä tarjoaa, että etkö huomannut minua, unohditko minut, olenko näkymätön tms.
Vierailija kirjoitti:
Omaa henkistä kasvua työstämällä, monen mielestä hankalaksi muuttumalla. Olen myös hyvin rehellisesti pyrkinyt itsereflektioon ja omiin passiivis-aggressiivisiin piirteisiin. Ikävät ihmiset olen dumpannut elämästä sen enempiä miettimättä, siis sellaiset joiden kohdalla se on ollut mahdollista. Itseäni rakastamalla ja tunnistamalla ja hyväksymällä omat tarpeeni. Muistamalla, etten kanna vastuuta ja syyllisyyttä yhtään asioista, joissa se ei minulle kuulu.
Tämä näyttää kirjoitettuna helpommalta kuin mitä se on ollut.
Hyvin kirjoitettu! Näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luovutin. Ympäröin itseni nykyään vain hyvillä ihmisillä. Ja pysyn kaukana kiusaajista. En jaksa olla puolustamassa itseäni koko ajan.
Voi kunpa tuo olisikin niin helppoa.
Jos sinulla on koulutusta ja jonkinlaista itsevarmuutta, sosiaalista kyvykkyyttä, niin voi onnistua.
Narsistinen lapsuus valitettavasti valmistelee sinut myöhempää hyväksikäyttöä ja valheellisia ihmissuhteita varten, kun et oikein muusta tiedä. Ja vaikka järjen tasolla tietäisit, on vaikea luottaa hyvään. Eli hyvin yksinäistä elämää moni narsistin lapsi lopulta viettää kun perusluottamus sekä itseen että muihin on pilkottu.Olet oikeassa, moni narsistin lapsi on tosi yksinäinen. Minäkin. Sitä omaa taustaa häpeää, ja jos siitä kertoo, joutuu syrjityksi tai ulos suljetuksi. Nykyään visusti salaan asian mutta nuorempana oli naiivi ja pariin otteeseen kerroin asiasta. Molemmilla kerroilla mut hylättiin, ja syyteltiin että _minussa_ on oltava joku paha vika kun en ole vanhempieni kanssa väleissä. Oikein syyteltiin että ”mitä ihmettä teit kun sait välit pilattua?”.
Oletus on aina se että välirikko on lapsen syy.Narsistivanhempi pilaa lapsuuden, nuoruuden JA LISÄKSI aikuisuuden.
Pitää paikkansa, hyvin kirjoitit! Olen vuosikymmeniä kipuillut asian kanssa. Jo lapsena ihmettelin, mitä minussa on vikana, kai sitä vikaa sitten on, mutta ympäristössä olevat ovat alkaneet ihmetellä, kun en enää siedä heiltä mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Minun selässäni luki ”kaikki muut tietää asiat paremmin kuin minä”. Se on sukua arvottomuudelle.
Olen työstänyt asiaa kymmenisen vuotta lukemalla kaikki kirjat Tommy Hellstenistä Paula Salomaahan ja Anthony deMellosta Eckhart Tolleen ja Renee Brownista ties mihin . Apua olen saanut ja rutkasti. Kun lukee yhä uudelleen ja uudelleen. Jo pelkkä näkeminen ja tiedostaminen auttaa.
Silti välillä romahdan. Ja se romahdus tulee, kun joku painaa minussa häpeä-nappulaa. Se aktivoituu, mutta lähtee, kun tiedostan, mistä se tunne tuli.
Eli kaksi asiaa: omaan itseen pitää tutustua. Määritellä omat arvot ja rajat niin selkeiksi, ettei niitä koskaan kyseenalaista. Itsetuntemukseen kuuluu myös vahvuuksien ja heikkouksien tunnIstaminen, samoin sen ymmärrys, ettei kukaan meistä ole sen parempi kuin toinen. Ja lisäksi tietoisuudessa eläminen on se juttu, jolla sieltä pääsee eteenpäin. Ei anna egon johtaa elämää.
Mitä tarkoitat egolla? Harmikseni en ole saanut apua mainitsemistasi kirjoista, en monista muistakaan lukemistani. Olen alkanut inhota niitä, jokaisen on löydettävä oma polkunsa. Omaan itseen tutustuminen toi tullessaan sielun pimeän yön. Polku se on sekin.
Mutta hienoa, että sait avun.
Älä ylikäytä sanaa anteeksi. Jos sanot mielipiteesi, sano "Minun nähdäkseni /mielestäni /ymmärrykseni mukaan /kokemukseni perusteella...". Älä sano "Anteeksi, en tahdo loukata, mutta...". Kukaan ei loukkaannu siitä, että olet eri mieltä. Ja jos loukkaantuu, niin voivoi.
Opettele hyvä ryhti. Kiinnitä huomiota reaktioihisi, esim. kun joku nousee nopeasti ylös /läimäyttää oven kiinni tai auki / nauraa kovaan ääneen /mäjäyttää nyrkin pöytään tms. koita olla menemättä kyyryyn tai värähtämättä. Tiedän että se tuntuu mahdottomalta, mutta yritä silloinkin rentouttaa kehosi. Pelkääminen näkyy (valitettavasti).
Vaikka tunnet olosi provosoiduksi, älä puolusta itseäsi jos koet ettet pysty pitämään itseäsi rauhallisena. Ennen saatoin provosoitua ihan tietyistä asioista, esim. kun joku kertoi kuinka sairaana lapset makaavat sohvilla ja äiti tuo herkkuja ja katsellaan piirrettyjä tms. Olin aivan ihmeissäni: missä tällaista muka tapahtuu? Sairaanahan suljetaan lapsi omaan huoneeseen, jossa maataan niin kauan että jaksaa taas olla hyödyllinen.
Älä kerro eroavista kokemuksista muille, älä anna mitään informaatiota mikä voisi leimata sinut erilaiseksi. Älä ole oma itsesi, sulaudu massaan ja ole joku yksi tyyppi vain. Jos joku olettaa sinusta ja lapsuudestasi jotain mikä ei pidä paikkaansa, anna olettaa vain. Mitä väliä.
Jos mahdollista, pysy kaukana toksisista ihmisistä. Mielenterveytesi kohoaa ihan huomaamatta kun uskallat hengittää ja olla.
Alue: Aihe vapaa
Lue tuo ketju, siellä on kirjasuosituksiakin.
https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2021/06/vapaus-pelottaa…
Youtubessa Dr Ramanilla on paljon videoita narsistien lapsille.
Mediaatio/aivoaaltopuolelta suosittelen youtubesta Jason Stephensonia.