Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistien lapset? Lukeeko teilläkin selässä lappu ”saa kohdella paskasti ja arvottomasti”?
17.06.2021 |
Otsikko oli nyt siis satiirinen mutta aihe vakava ja tosi. Olen väkivaltaisen narsistin lapsi ja en saa terapiaa/apua koska olen ulkoisesti liian pärjäävä ja kunnossa. Mitä voisi tehdä ITSE sille ongelmalle, että jotenkin minusta alitajuisesti näkyy että ”saa” kohdella paskasti ja arvottomasti? Jotenkin siis ilmeisesti tietämättäni hengin tätä, ja sitten ilkeät ihmiset toki tarttuvat mahdollisuuteen talloa.
Tämä ei ole nyt uhriruikutusta vaan yleinen keskustelu ILMIÖSTÄ. Narsistihan vakavasti vaurioittaa lapsensa itsetutoa ja riistää omanarvontunteen.
Mitä voisi tehdä että tämä ei ”näkyisi”? Miten sinä olet korjannut vastaavan? Tämä näkyy siis erittäin hyvin uusien ihmisten kanssa ja ryhmässä, siis tyyliin muita kohdellaan hyvin ja mulle tiuskitaan, muille annetaan jotain ja mun kohdalla ei anneta. Tämä ei johdu käytöksestä sillä olen ystävällinen ja kohtelias. Vaan tää johtuu siitä ALITAJUNNASTA jota narsisti vaurioitti.
Kertokaa kokemuksia? Normaalien rakastavien vanhempien lapsien vinkkejä en niin ehkä kaipa kun sellaiset ei voi ymmärtää mitä edes tarkoitan. Niitä kyllä taitaa tulla pyytämättä… menee ehkä 5 sekuntia ja joku haukkuu mut ;)
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun selässäni luki ”kaikki muut tietää asiat paremmin kuin minä”. Se on sukua arvottomuudelle.
Olen työstänyt asiaa kymmenisen vuotta lukemalla kaikki kirjat Tommy Hellstenistä Paula Salomaahan ja Anthony deMellosta Eckhart Tolleen ja Renee Brownista ties mihin . Apua olen saanut ja rutkasti. Kun lukee yhä uudelleen ja uudelleen. Jo pelkkä näkeminen ja tiedostaminen auttaa.
Silti välillä romahdan. Ja se romahdus tulee, kun joku painaa minussa häpeä-nappulaa. Se aktivoituu, mutta lähtee, kun tiedostan, mistä se tunne tuli.
Eli kaksi asiaa: omaan itseen pitää tutustua. Määritellä omat arvot ja rajat niin selkeiksi, ettei niitä koskaan kyseenalaista. Itsetuntemukseen kuuluu myös vahvuuksien ja heikkouksien tunnIstaminen, samoin sen ymmärrys, ettei kukaan meistä ole sen parempi kuin toinen. Ja lisäksi tietoisuudessa eläminen on se juttu, jolla sieltä pääsee eteenpäin. Ei anna egon johtaa elämää.
Mitä tarkoitat egolla? Harmikseni en ole saanut apua mainitsemistasi kirjoista, en monista muistakaan lukemistani. Olen alkanut inhota niitä, jokaisen on löydettävä oma polkunsa. Omaan itseen tutustuminen toi tullessaan sielun pimeän yön. Polku se on sekin.
Mutta hienoa, että sait avun.
Ego siinä mielessä kuin Tolle ja deMello sitä käyttävät.
Ego on mielen tuote. Sitten on se ”minä”.Juu, tutustuminen toi mukanaan pimeän yön, mutta siitä pääsee eroon löytämällä ”minän. Negatiiviset tunteet sijaitsevat egossa. Egon ulkopuolella on vapaus negatiivisista tunteista.
Pitkä tie tämä on. En väitä olevani perillä, mutta minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä eteenpäin tätä omaa polkua.
Tuo on aikalailla sanojen vääntelyä ja semantiikaa ja joku käsittää sen jotenkin ja joku jotenkin toisin. Voisi myös ajatella, että terveen ihmisen minuus on puhdas ja negatiiviset tunteet syntyvät SYYSTÄ, kun minuutta kohdellaan väärin, joten ne ovat anturit osoittamaan epäterveet ihmissuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama kokemus. Koitin hakea apua ja sain vaan kommenttia että on kaikki hyvin. Ilmeisesti siksi että olen töissä ja kouluttautunut hyvin? Huoh, okei. Viime vuosina tilanne on kyllä vähän parantunut kun terapioinut itse itseäni. Mutta saa nähdä. Ehkä tilanne onkin parantunut koska välttelen ihmisryhmiä?
Vierailija kirjoitti:
Tuttua minullekin.
Taustani on sama, eli narsistisen vanhemman nöyryyttämänä ja alistamana meni lapsuus ja nuoruus. Jälkiä korjaan yhä vieläkin nelikymppisenä.
Neuvoja on vaikea antaa, ymmärrän kyllä yhtä edellisistä vastaajista, joka kertoi tölväisevänsä ja etsivänsä muiden alitajuista kunnioitusta.
Olen miettinyt joskus samaa lähestymistapaa, mutta koen sen niin vastenmieliseksi itselleni, etten ole siihen ryhtynyt.
Koen tämän myös tavallaan suomalaiseksi ongelmaksi.
Asuin pitkään ulkomailla ja ihmeiden ihme minulle, ystävällinen ja kohtelias käytös olikin avain ihmisten kanssakäymisessä. En jäänyt kenenkään jalkoihin, minua kuunneltiin, olin huomattu, pidetty ja toisista ihmisistä oli myös helppo pitää.
Tölväisyjä, huonoa käytöstä ja kohteliaisuuden puutetta olisi pidetty erittäin moukkamaisena ja outona.
Suomeen paluu työtilanteen ja perhetilanteen vuoksi oli kylmää kyytiä. Mutta silti en ole opetellut tylympiä tapoja, eivät ole minun tieni ja ajattelen, että saan olla oma itseni vihdoinkin, myös Suomessa.
Ainoa toimivampi neuvo, jota yritän noudattaa, on se, että yritän pitää ikävät ihmiset mahdollisimman kaukana. En myöskään mieti mikä ihmistä vaivaa, on ihan sama, onko kyseessä narsisti, muu persoonallisuushäiriö, vai ihan vain k-pää. Näitähän riittää, eikä niile mitään voi. Omasta voinnista ja omasta perheestä voi ja pitää huolehtia.
Olen kokenut ihan samaa myös, eli että ulkomailla sain kavereita ja olin ihan pidetty. En tietenkään kaikkien toimesta, mutta muuten. Ystävällisyyttä arvostetaan monissa muissa kulttuureissa enemmän. Täällä Suomessa on kova kulttuuri, pitää olla tympeä, tyly kovis. Olen myös voinut paremmin kun minimoin kontaktit vaan hyviin tyyppeihin.
Vierailija kirjoitti:
Voisi myös ajatella, että terveen ihmisen minuus on puhdas ja negatiiviset tunteet syntyvät SYYSTÄ, kun minuutta kohdellaan väärin, joten ne ovat anturit osoittamaan epäterveet ihmissuhteet.
Viisas ajatus. Monet pahoinpitelijöiden ja hyväksikäyttäjien kynsiin joutuneet toteavat jälkeenpäin, että olihan niitä varoitusmerkkejä, outoa ja pelottavaa käytöstä, mutta sitä yritti päässään ymmärtää, siis sivuutti tunteensa, jotka varoittivat vaarasta. Voi myös ajatella, etteivät tunteet ole sen enempää negatiivisia kuin positiivisiakaan, hyviä tai huonoja/pahoja. Erilaiset tilanteet ja asiat vain synnyttävät erilaisia tunteita, jotka ovat kaikki OK ja tärkeitä, tilanteenmukaisia.
Esim. itse lapsena pelkäsin kuollakseni toista vanhemmistani, ihan syystä. Kun ilmaisin pelkoni toiselle vanhemmalle, tämä sai raivareita, kunnes opin nielemään pelkoni. Tämä toinen vanhempi ei olisi kestänyt myöntää, että puolisonsa oli oikeasti vaarallinen, koska miten olisi sitten voinut perustella suhteeseen jäämisen itselleen. Olivat symbioottisessa suhteessa eivätkä kyenneet eroamaan. Minä sitten opin päässäni perustelemaan tilanteenmukaiset tunteeni pois ja aloin epäillä, että olin itse hullu, koska kukaan muu ei perheen epäkohtia ollut huomaavinaankaan saati puuttunut niihin. Huh, vähemmästäkin kasvaa solmuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ketju! Olen myös samasta ongelmasta kärsivä. Mulla on lisänä vielä se, että jos/kun mua kohdellaan kaltoin, en osaa puolustautua enkä osaa (uskalla) nostaa äläkkää.
Esim jouduin työpaikalla mieskollegan lievästi pahoinpitelemäksi. Mies (narsistinen tyyppi) tönäisi minua ilman mitään riitaa, kaaduin taaksepäin la löin pahasti pääni takana olevaan hyllyyn. Menin vaikeaksi ja pidättelin itkua, nieleskelin pala kurkussa ja yritin teeskennellä että ei sattunut. Enkä jotenkin osannut tehdä ilmoitusta tapahtumasta. En varmaan kokenut olevani sen arvoinen että olisi oikeus nostaa kahakka ja aiheuttaa ongelmia tuolle tönijälle.
Sama on toistunut muillakin tavoin, työelämässä on mua kohtaan toimittu epäreilusti, lainvastaisesti enkä ole ”kehdannut” nostaa äläkkää. Se on niin syvään juurtunut että ei ole arvokas ja ei ole oikeutta alkaa tivaamaan ja vaatimaan omaa asiaansa.
Hankalaa on. Siis se että pääsisi eroon narsistivanhemman tekemistä tuhoista omanarvontunnolle ja itsetunnolle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi myös ajatella, että terveen ihmisen minuus on puhdas ja negatiiviset tunteet syntyvät SYYSTÄ, kun minuutta kohdellaan väärin, joten ne ovat anturit osoittamaan epäterveet ihmissuhteet.
Viisas ajatus. Monet pahoinpitelijöiden ja hyväksikäyttäjien kynsiin joutuneet toteavat jälkeenpäin, että olihan niitä varoitusmerkkejä, outoa ja pelottavaa käytöstä, mutta sitä yritti päässään ymmärtää, siis sivuutti tunteensa, jotka varoittivat vaarasta. Voi myös ajatella, etteivät tunteet ole sen enempää negatiivisia kuin positiivisiakaan, hyviä tai huonoja/pahoja. Erilaiset tilanteet ja asiat vain synnyttävät erilaisia tunteita, jotka ovat kaikki OK ja tärkeitä, tilanteenmukaisia.
Esim. itse lapsena pelkäsin kuollakseni toista vanhemmistani, ihan syystä. Kun ilmaisin pelkoni toiselle vanhemmalle, tämä sai raivareita, kunnes opin nielemään pelkoni. Tämä toinen vanhempi ei olisi kestänyt myöntää, että puolisonsa oli oikeasti vaarallinen, koska miten olisi sitten voinut perustella suhteeseen jäämisen itselleen. Olivat symbioottisessa suhteessa eivätkä kyenneet eroamaan. Minä sitten opin päässäni perustelemaan tilanteenmukaiset tunteeni pois ja aloin epäillä, että olin itse hullu, koska kukaan muu ei perheen epäkohtia ollut huomaavinaankaan saati puuttunut niihin. Huh, vähemmästäkin kasvaa solmuun...
Aivan kuin mulla! Mäkin pelkäsin toista (lapsia pahoinpitelevää) vanhempaa. Kun kerroin sille ”normaalille” (ei sekään oikeasti normaali ollut, läheiseiippuvainen narsistin peesaaja) pelosta i niin se raivostui, ja kertoi sille narsistivanhemmalle. Joka hetken päästä tuli raivohulluna ja k0sti pieksämällä minut.
Tämä toistui useamman kerran kunnes ymmärsin että se ”normaali” vanhempi ei ole normaali ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi myös ajatella, että terveen ihmisen minuus on puhdas ja negatiiviset tunteet syntyvät SYYSTÄ, kun minuutta kohdellaan väärin, joten ne ovat anturit osoittamaan epäterveet ihmissuhteet.
Viisas ajatus. Monet pahoinpitelijöiden ja hyväksikäyttäjien kynsiin joutuneet toteavat jälkeenpäin, että olihan niitä varoitusmerkkejä, outoa ja pelottavaa käytöstä, mutta sitä yritti päässään ymmärtää, siis sivuutti tunteensa, jotka varoittivat vaarasta. Voi myös ajatella, etteivät tunteet ole sen enempää negatiivisia kuin positiivisiakaan, hyviä tai huonoja/pahoja. Erilaiset tilanteet ja asiat vain synnyttävät erilaisia tunteita, jotka ovat kaikki OK ja tärkeitä, tilanteenmukaisia.
Esim. itse lapsena pelkäsin kuollakseni toista vanhemmistani, ihan syystä. Kun ilmaisin pelkoni toiselle vanhemmalle, tämä sai raivareita, kunnes opin nielemään pelkoni. Tämä toinen vanhempi ei olisi kestänyt myöntää, että puolisonsa oli oikeasti vaarallinen, koska miten olisi sitten voinut perustella suhteeseen jäämisen itselleen. Olivat symbioottisessa suhteessa eivätkä kyenneet eroamaan. Minä sitten opin päässäni perustelemaan tilanteenmukaiset tunteeni pois ja aloin epäillä, että olin itse hullu, koska kukaan muu ei perheen epäkohtia ollut huomaavinaankaan saati puuttunut niihin. Huh, vähemmästäkin kasvaa solmuun...
Aivan kuin mulla! Mäkin pelkäsin toista (lapsia pahoinpitelevää) vanhempaa. Kun kerroin sille ”normaalille” (ei sekään oikeasti normaali ollut, läheiseiippuvainen narsistin peesaaja) pelosta i niin se raivostui, ja kertoi sille narsistivanhemmalle. Joka hetken päästä tuli raivohulluna ja k0sti pieksämällä minut.
Tämä toistui useamman kerran kunnes ymmärsin että se ”normaali” vanhempi ei ole normaali ollenkaan.
Englanniksi tuo peesaaja on enabler, mahdollistaja. Eli käytännössä tukee ja mahdollistaa narsistin sikailun, hyssyttää, vähättelee, ei tee mitään. Hän voi hyvin paeta vaikkapa alkoholismiin.
Hirveintä näissä narsistivanhemmissa on juuri se, että kummastakaan ei saa turvaa. He voivat silti hylätä/pettää hyvin eri lailla. Epävakaa/narsisti vetävät toisiaan puoleensa, joku puhuu läheisriippuvuudesta. Itse vierastan empaatikkoja (hyveellinen uhrautuja ja uhriutuja) kun voi olla ihan yhtä epäkypsä ja itseään säälivä kuin narsistikin.
Minussa on vielä keski iässäkin aivan hirveää vihaa omia vanhempiani kohtaan. Heitä on mahdoton arvostaa. Itseäni olen sentään vuosien saatossa oppinut jo arvostamaan mm sitkeydestäni. Pitkäjänteinen tavoitteellisuus on aina ollut silti mahdotonta. Jonkinsortin luonnevammainen minustakin kasvoi. Omia lapsia en onneksi tehnyt, koska olisin tavalla tai toisella hylännyt heidät. Siinä mielessä lapsettomuus on ihan helpotus. Niin ison varjon nuo epävanhemmat elämälleni loivat.
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Itselläni on myös etten ”kehtaa” sanoa joistain asioista, jos minua dissataan tai kohdellaan epäreilusti. Mutta samalla voin pitää tiukasti kiinni mielipiteistäni, enkä anna periksi jos koen olevani oikeassa kun puhutaan mielipiteistä.
En osaa siis osaa toimia ollenkaan tunnetasolla tai puhua tunteisiin liittyen, mutta asiatasolla taas väännän tiukastikin oman näkökantani eteen. Tämä on ristiriitaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti ja narsisti. Tämä on nyt samanlainen muoti-ilmiö kuin kymmenet eri sukupuolet. Narsisteja tämän palstan mukaan kohta puolet väestöstä.
Pidän enää harvaan yhteyttä. Jos joku kohtelee minua huonosti, alan välttää tätä ihmistä. Eräs terapeutti opetti minulle mitkä ovat omat rajani, joiden yli muut eivät saa tulla ilman lupaani. Muistelen häntä usein lämmöllä, kävin hänen luonaan vain muutaman kerran, mutta hän muutti elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat hakee reaktiota. Empaatikko katsoo heti kun joku äännähtääkin. Mutta juuri sitä reaktiota ei kannata antaa. Poistukaa paikalta.
Ggl "jämäkkyys"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi myös ajatella, että terveen ihmisen minuus on puhdas ja negatiiviset tunteet syntyvät SYYSTÄ, kun minuutta kohdellaan väärin, joten ne ovat anturit osoittamaan epäterveet ihmissuhteet.
Viisas ajatus. Monet pahoinpitelijöiden ja hyväksikäyttäjien kynsiin joutuneet toteavat jälkeenpäin, että olihan niitä varoitusmerkkejä, outoa ja pelottavaa käytöstä, mutta sitä yritti päässään ymmärtää, siis sivuutti tunteensa, jotka varoittivat vaarasta. Voi myös ajatella, etteivät tunteet ole sen enempää negatiivisia kuin positiivisiakaan, hyviä tai huonoja/pahoja. Erilaiset tilanteet ja asiat vain synnyttävät erilaisia tunteita, jotka ovat kaikki OK ja tärkeitä, tilanteenmukaisia.
Esim. itse lapsena pelkäsin kuollakseni toista vanhemmistani, ihan syystä. Kun ilmaisin pelkoni toiselle vanhemmalle, tämä sai raivareita, kunnes opin nielemään pelkoni. Tämä toinen vanhempi ei olisi kestänyt myöntää, että puolisonsa oli oikeasti vaarallinen, koska miten olisi sitten voinut perustella suhteeseen jäämisen itselleen. Olivat symbioottisessa suhteessa eivätkä kyenneet eroamaan. Minä sitten opin päässäni perustelemaan tilanteenmukaiset tunteeni pois ja aloin epäillä, että olin itse hullu, koska kukaan muu ei perheen epäkohtia ollut huomaavinaankaan saati puuttunut niihin. Huh, vähemmästäkin kasvaa solmuun...
Aivan kuin mulla! Mäkin pelkäsin toista (lapsia pahoinpitelevää) vanhempaa. Kun kerroin sille ”normaalille” (ei sekään oikeasti normaali ollut, läheiseiippuvainen narsistin peesaaja) pelosta i niin se raivostui, ja kertoi sille narsistivanhemmalle. Joka hetken päästä tuli raivohulluna ja k0sti pieksämällä minut.
Tämä toistui useamman kerran kunnes ymmärsin että se ”normaali” vanhempi ei ole normaali ollenkaan.
Englanniksi tuo peesaaja on enabler, mahdollistaja. Eli käytännössä tukee ja mahdollistaa narsistin sikailun, hyssyttää, vähättelee, ei tee mitään. Hän voi hyvin paeta vaikkapa alkoholismiin.
Hirveintä näissä narsistivanhemmissa on juuri se, että kummastakaan ei saa turvaa. He voivat silti hylätä/pettää hyvin eri lailla. Epävakaa/narsisti vetävät toisiaan puoleensa, joku puhuu läheisriippuvuudesta. Itse vierastan empaatikkoja (hyveellinen uhrautuja ja uhriutuja) kun voi olla ihan yhtä epäkypsä ja itseään säälivä kuin narsistikin.
Minussa on vielä keski iässäkin aivan hirveää vihaa omia vanhempiani kohtaan. Heitä on mahdoton arvostaa. Itseäni olen sentään vuosien saatossa oppinut jo arvostamaan mm sitkeydestäni. Pitkäjänteinen tavoitteellisuus on aina ollut silti mahdotonta. Jonkinsortin luonnevammainen minustakin kasvoi. Omia lapsia en onneksi tehnyt, koska olisin tavalla tai toisella hylännyt heidät. Siinä mielessä lapsettomuus on ihan helpotus. Niin ison varjon nuo epävanhemmat elämälleni loivat.
Mun 7-kymppisille vanhemmille on käynyt joku outo kuvio, osaisiko joku selittää? Toinen on umpinarsisti väkivallalla höystettynä ja toinen se peesari. En ole muuten väleissä mutta vastaan välillä niiden puheluun.
Nyt vanhemmiten se peesari, joka ennen oli se hymistelijä/kulissien ylläpitäjä/narsistin peesaaja, on muuttunut yhtä pahaksi kuin narsisti, eli nyt se peesaaja tauotta solvaa, loukkaa, uhkailee. Narsisti itse on taas muuttunut sillä lailla että on edelleen narsisti muttei niin halukas suoraan hyökkäämään kimppuuni (kuten oli ennen).
Nyt siis se vanhempi joka oli ennen jotakuinkin siedettävä, on aivan sietämätön. En tajua! Laittaako narsisti sen asialla? Käyttää kätyrinä? On saanut toisen persoonan muuttumaan narsistiseksi myös? Hieno homma tosiaan joo kun nyt noita solvaavia ja uhkailevia hulluja on KAKSI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ja narsisti. Tämä on nyt samanlainen muoti-ilmiö kuin kymmenet eri sukupuolet. Narsisteja tämän palstan mukaan kohta puolet väestöstä.
Poistuhan ketjusta. Nyt puhutaan vakavasti kaltoinkohdelluista lapsista. Tämä ei ole muoti-ilmiö muuta kuin sellaisilla aikuisilla jotka haukkuu exää.
Olen aina ollut itsepäinen ja vaikka lapsuus alkoholisoituneen ja väkivaltaisen narsistin lapsena on jättänyt jälkensä, niin opin teininä jo lyömään takaisin. En ikinä ole pitänyt itseäni uhrina. Parikymppisenä oli ongelmia parisuhteissa, mutta kolmekymppisenä loppui nekin, elämänkokemuksen myötä.
Jos olet hyvinpärjäävä, niin mene yksityiselle terapiaan. Kunnallisella on niin pitkät jonot, että pääset hoitoon, jos heilut elämän ja kuoleman rajalla. Suomessa mielenterveyspalvelut ovat tunnetusti huonolla tolalla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kokemus ihan elävästä elämästä jolloin tajusin saman:
Olimme kaksistaan narskuhenkisen lapsuudenkaverini kanssa markkinoilla jossa törmäsimme entiseen yhteiseen koulukaveriimme. Mitä tekivät nämä kaksi? Alkoivat vaihtaa kuulumisia aivan kuin minä en olisi paikalla ollenkaan ja tämä tapaamamme koulukaveri jopa asettui niin että jäin hänen selkänsä taakse.
Näinkin yksinkertainen tilanne ja siinäkin näyttäytyy se kuinka joku ei ole samanarvoinen kuin muut.
Teitkö asialle jotain, otit tilaa, keskeytit, tai kävelit pois? Poistitko tuon "ystävän" ystäväpiiristä, jos hän tekee jatkuvasti noin?
Vierailija kirjoitti:
Pidän enää harvaan yhteyttä. Jos joku kohtelee minua huonosti, alan välttää tätä ihmistä. Eräs terapeutti opetti minulle mitkä ovat omat rajani, joiden yli muut eivät saa tulla ilman lupaani. Muistelen häntä usein lämmöllä, kävin hänen luonaan vain muutaman kerran, mutta hän muutti elämäni.
Voitko kertoa mitä ne olivat?
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat hakee reaktiota. Empaatikko katsoo heti kun joku äännähtääkin. Mutta juuri sitä reaktiota ei kannata antaa. Poistukaa paikalta.
Ggl "jämäkkyys"
Luin hyvän kommentin tästä. Kiusaajat ja narsistit eivät "valitse" ketään, he tökkivät kaikkia. He jäävät kiusaamaan niitä, jotka sallivat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kokemus ihan elävästä elämästä jolloin tajusin saman:
Olimme kaksistaan narskuhenkisen lapsuudenkaverini kanssa markkinoilla jossa törmäsimme entiseen yhteiseen koulukaveriimme. Mitä tekivät nämä kaksi? Alkoivat vaihtaa kuulumisia aivan kuin minä en olisi paikalla ollenkaan ja tämä tapaamamme koulukaveri jopa asettui niin että jäin hänen selkänsä taakse.
Näinkin yksinkertainen tilanne ja siinäkin näyttäytyy se kuinka joku ei ole samanarvoinen kuin muut.
Teitkö asialle jotain, otit tilaa, keskeytit, tai kävelit pois? Poistitko tuon "ystävän" ystäväpiiristä, jos hän tekee jatkuvasti noin?
Normaalin lapsuuden hyvän itsetunnon omaava tietenkin ottaisi tilaa ja nostaisi äläkän. Mutta narsistin lapsi ei kehtaa eikä uskalla, koska pienenä jo omat tarpeet nujerrettiin ja mitään ei saanut koskaan vaatia tai pyytää tai haluta. Siitä rangaistiin.
Tän takia narsistin lapsen ei kannata puhua taustastaan normaaleille ihmisille. Ei ne tajua vaan pitää sua typeränä lapatossuna.
Alue: Aihe vapaa
Ego siinä mielessä kuin Tolle ja deMello sitä käyttävät.
Ego on mielen tuote. Sitten on se ”minä”.
Juu, tutustuminen toi mukanaan pimeän yön, mutta siitä pääsee eroon löytämällä ”minän. Negatiiviset tunteet sijaitsevat egossa. Egon ulkopuolella on vapaus negatiivisista tunteista.
Pitkä tie tämä on. En väitä olevani perillä, mutta minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä eteenpäin tätä omaa polkua.