Onko täällä ketään jolla ei ole yhtäkään serkkua?

Mulla ei ole yhtään serkkua, enkä niitä osannut juuri kaivatakaan. Oli lapsuudessani aika harvinaista, nykyään kai jo hyvin tavallista.

Minä, ei ole yhtään serkkua. Eikä kyllä setää tai tätiäkään

Mulla on puoliserkkuja, ei oikeita ainuttakaan.

siskoni lapsilla ei ole serkkuja. Miehensä oli ainut lapsi ja mulla ei ole ei tule.

Itsellä 30+ serkkua; omalla lapsella enää 6. Eivätkä juuri tekemisissä. Surullista

Vierailija kirjoitti:

siskoni lapsilla ei ole serkkuja. Miehensä oli ainut lapsi ja mulla ei ole ei tule.

Mun veljen lapsilla on sama tilanne. Itse en lapsia tee ja lasten äiti on ainokainen.

Onko usein niin, että jos serkukset asuvat kaukana toisistaan, heistä ei tule koskaan läheisiä? Tunnetteko serkuksia tyyliin "läheiset Lapin/Helsingin serkut"?

Minulla 33 serkkua.

Ei olla missään tekemisissä,valitettavasti😢

Mulla on vain 2 joita en ole nähnyt kuin lapsena.

Kuinka paljon sitten te, joilla on serkkuja, olette heidän kanssaan tekemisissä? Ainakin omassa tuttavapiirissäni tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että heitä tavataan korkeintaan sukujuhlissa.

Periaatteessa on serkkuja, mutten ole heitä tavannut liki 40 vuoteen. Isänpuolen sukulaisiin en ole ollut missä yhteyksissä.  Sukua et voi valita, mutta voit valita oletko suvun kanssa tekemisissä.

En etes tiedä serkkujen määrää.Ei ole oltu tekemisissä. Isälläni oli 12 sisarusta joten lienee sukua paljon. en tiedä.

Serkkuni lapsilla ei ole serkkuja. Isänsä on ainoa lapsi ja äidillä on yksi sisko, joka lapseton (on jo 51v joten ei tulekaan).

Meidän lapsilla on viisi serkkua. Lapsemme ovat 25v, 23v 21v ja asumme Helsingissä. Miehen veljet lapset ovat 39v ja 37v ja asuvat Oulussa. Siskoni lapset ovat 19v ja 15v ja asuvat Kainuussa. Isot ikäerot ja pitkät välimatkat ovat aiheuttaneet sen, etteivät ole montaa kertaa elämänsä aikana nähneet. 

Minulla on jotain 50 serkkua, en ole edes tavannut kaikkia. Yhden kanssa olen tekemisissä, facessa noin viiden.

Tuntuu olevan yleistä, ettei serkut ole ainakaan aikuisena tekemisissä keskenään. Joten ei serkkujen puutekaan ole iso juttu.

Mulla ei ole yhtään serkkua ja lapsena surin sitä kovasti. Nyt aikuisena olen tajunnut sekä puolison että ystävien kautta, että serkkujen kanssa aika harvoin ollaan tekemisissä aikuisena, vaika kolisi lapsena oltu läheisiäkin. Joten älä sure, todennäköisesti ne leikkipuistokaverit tai koulukaverit ovat ne, jotka lapsesi elämässä ovat läsnä aikuisenakin, enemmän kuin serkut koskaan.

Mulla on kuusi serkkua, joista yksi on nainen. Hänen kanssaan olen läheisin, asutaan samassa kaupungissa ja tavataan usein. Ollaan myös toistemme lasten kummeja.

Viisi serkkupoikaani ovat nykyään vähän etäisempiä, vaikka lapsena leikittiin paljonkin yhdessä. Asuvat kauempana kukin tahoillaan. Mutta sukujuhlissa nähdään ja facekavereita ollaan, joulukortteja lähetellään ja niin edelleen.

Mulle suku ei ole pahin vaan paras.  :)

Mun isällä (ja sen sisaruksilla) ei ole yhtään serkkua. 

Olisipa outo tilanne. Mulla on vielä monta serkkua, vaikka viisi heistä on jo kuollut.