Kävin tänään ekaa kertaa kerhossa ja suurin osa

Perusta ihan oma kerho ja laita kutsukorttiin pukukoodi niin et rasitu toisenlaisista ihmisistä.

olen ikuinen rokkimimmi(mamma) ja mustiin pukeutuneena olin hiukan eri planeetalta.... (ja guns and rosesin paita oli poikkeava marimekko tasaraidasta.)

hih, onneksi yksi tasaraita osasi puhua ja lapsetkin viihtyivät yhdessä, meistä tuli kamut, ei kuitenkaan mitään bestiksiä.

ja mitä? En minä sinne kerhoon pukeudu sen ihmeemmin kun muuallekkaan... Mutta minun vaatevarastooni ei juuri kuulu verkkareita ym. vaan kyll minä täällä kotonakin hipsin farkuissa ja vähän meikkiäkin saatan käyttää... olen siellä kerhossa ihan samanlainen kun olen täällä kotonakin... enkä asu lähiössä=)

" eivät pukeudu" eivätkä meikkaa, ainakaan paljon. Itse laitan jotkut farkut ja tavallisen t-paidan/yksivärisen trikoopaidan, on puuteria, ripsaria ja rajauskynää. Mutta ihan hyvin ollaan tutustuttu. Jos olet kovin meikattu, sinusta voi saada kopean kuvan, varsinkin jos et itse tee aloitteita tutustuaksesi muihin.

muista kuin ulkonäkösyistä? Ehkä voisi keskittyä muuhunkin kuin toisten ulkonäön arvosteluun.

pitäisi pukeutua kerhoon. Olette varmaan aika nuoria ja huonon koulutuksen omaavia te, joiden täytyy prameilla lastanne kerhoon viedessä. Minä yliopistokoulutettu ja vähän vanhempi nainen en ollenkaan välitä, mitä muut mielestäni asustani ovat mieltä. Asuni on erittäin arkinen, mutta toki puhdas ja ehjä.



Minä pukeudun paremmin sitten työpaikalle aikanaan, juhliin ja kyläilyihin. Joku lasten kerho, pyh. Voisin mennä vaikka verkkareissa, mutta en kyllä omista sellaisia.

Suomessa tuntuu erityisesti olevan ylpeyden aihe se, ettei tarvitse pukeutua kuin pakkotilanteessa. Itse kyllä olen kotonakin kivoissa vaatteissa. Tietenkin on eri sitten työvaatteet (konservatiivisemmat) ja juhlavaatteet.



Ja akateeminen kotiäiti (siis väliaikainen sellainen) täälläkin - en kompensoi mitään kauniilla vaatteillani :)

korkkareissa kopsottelisi kerhoon! Eiköhän pukeutuminen yleensäkin ole tilannekysymys. Lasten kerho ei ole toimistotyö. Korkkarit vielä menee jos niitä muutenkin pitää mutta on siinä jakkupuvussa vähän vaikea kontata lattialla leikkimässä muksujen kanssa.

oikein osoita tilannetajua. Kas kun ei jakkupukua.

koska heillä on oma elämä kadoksissa tai jotain henkilökohtaisia ongelmia. Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia näyttävät sen myös ulospäin iloisella asenteella, elämänhallinnalla (ruokailu ja liikunta) sekä viestittävät sen muillekin tilanteeseen sopivalla ja omaan kroppaan sopivalla pukeutumisella.

Miten olisi tilanteen mukainen pukeutuminen? Olen huomannut saman ilmiön eli osa äideistä raahustaa ties missä kuteissa ympäri kyliä. Ehkä se on aivan luonnoliista, että vauva on äidille maailman napa eikä oma ulkonäkö. Toivottavasti tuo vaihe on väliaikainen :)

Vaikka olenkin kotona, haluan olla kivan näköinen ja huoliteltu. Olen silloin oma itseni. Enkä nyt tarkoita mitään jakkupukua kotona, vaan kivannäköisiä rentoja vaatteita ja kevyt meikki. Ei tulisi mieleenkään lähteä ihmisten ilmoille missään remonttivaatteissa. Töihin taas sitten pukeudutaan kunkin työpaikan vaatimalla tavalla. Hassultahan se näyttäisi, jos olisin kauniissa ja harkitussa kodissani jotenkin ihan eriparisen näköinen. Varmasti toisille ihmiselle se esteettinen puoli ei merkitse juuri mitään vaan muut arvot, esim. lämpimyys, ehjä, mukavuus jne ovat tärkeitä. Täytyy kuitenkin sanoa, että minunkin asuinalueellani on enemmistö meitä itsestämme huolehtivia äitejä.