Oletko laihtunut huomaamatta itse ja sitten havahtunut kun vaatteissa tilaa?

Aina toivon että se kävisi näin, mutta eeeei ole tapahtunut. :)

Joo. Oli syöpä. :(

Olen monta kertaa. Lihon ja laihdun helposti. Nyt olen taas kaventunut huomaamattani. Puutarhatöissä saa paljon liikuntaa ja on niin mielenkiintoista, että pitää kellosta katsoa, että muistaa syödä 4 tunnin välein.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Oli syöpä. :(

Olen kateellinen, olen jo vuosia toivonut samaa, mutta eipä ole rukouksiin vastattu.

Joo silloin kun kokeilin ensimmäistä kertaa ketoilua. Ekaan viikkoon-pariin ei tapahtunut mitään joten unohdin koko homman (jatkoin toki ketoruokailua). Pari kk myöhemmin tapasin pitkästä aikaa sukua, eivät meinanneet tunnistaa kun naama kavennut niin paljon ja samalla havahduin siihen että aiemmin tiukissa farkuissa on melkein puolet tyhjää.

Juuh eron jälkeen. En muistanut pahemmin syödä ja tein pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Sitten alkoi vaatteet roikkumaan päällä ja lähipiiri huomautteli laihtumisesta. Noh erosta toivuttuani ja koiran kuoltua ne kilot tuli hyvin vauhdikkaasti takas, eikä tunnu lähtevän millään 🤣

En. Todellakaan en ole niitä ihmisiä, jotka stressissä tai ilossa unohtaa syödä. En huomaamattani laihdu vaan ennemminkin päin vastoin.

Eikun hetkinen, on mulla kerran elämässä, kun äiti kuoli, ollut niin äärimmäinen suru/stressi, ettei ruoka maistunut ja laihduin ns. itsestään. Olin silloin 21v.

Nyt on pakko vastata. Olen, kuten joku ylläkin sanoi, helposti lihovaa (ja varmaan laihtuvaakin) sorttia. Päätin tammikuussa alkaa hieman "laihduttaa" ja jätin herkkuja vähän pois, liikuin vähän enemmän, en kuitenkaan tehnyt mitään radikaaleja muutoksia. Koko kevään ramppasin vaa'alla ja olin jotenkin tyytymätön siihen kun aina lähtenyt vain muutama sata grammaa, ja mietin että ompa nyt haastavaa (nuorempana tällainen pieni ryhtiliike oli helpompi korjata). En kuitenkaan jaksanut kiinnittää siihen sen kummempaa huomiota, jatkoin samanlailla elämistä ja tasaisin väliajoin punnitsin ja aina paino tippunut ihan minimaalisesti, mikä ärsytti.

Nyt kuitenkin heräsin totuuteen; painoni on tammikuusta tähän päivään tippunut 8 kg! Ja vaikka olin vaa'an lukemaa pitkin vuotta tuijotellut, voin rehellisesti sanoa että en ollut sisäistänyt muutosta ennenkuin nyt.

Olen kyllä!

Vielä hämmentävämpää se on kun treenaa ja joihinkin paikkoihin tulee hieman lihasta ja toiset paikat kaventuu. Ei yhtään osaa nähdä itseään sellaisena, treenaan ihan sen hyvän olon takia.

Joo joskus 18-vuotiaana kun ilmeisesti kasvoin kesän aikana vikat sentit pituutta. Keväällä olin vielä pullero ja syksyllä ihan huomaamatta pitkä solakka nainen. Yhtenä aamuna vaan, kun heräsin, huomasin että vaatteet istuukin paremmin ja jalat näyttää solakammilta.

Joo tuntuu että jatkuvasti kun en saa pidettyä kiloja yllä.

Olen. Äitiysloman jälkeen menin töihin. Ei ollut silloin autoa. Pyörällä vein lapsen päiväkotiin 10km päähän ja siitä vielä noin 5km päähän työpaikalle. Olin monta vuotta yrittänyt laihduttaa tuloksetta. En itse edes huomannut ennenkuin tutut alkoivat hämmästelmään. Nyt lapsi kulkee itsenäisesti koulussa ja minä olen hommannut auton jolla kuljen ja kilot palanneet melkein kaikki takaisin ja taas yritän toivotonta laihdutusta. Tätä tekstiä kirjoittaessani tajusin että suurimpiä syitä taitaa olla auto. Pitääpä kokeilla taas pyörällä töissä kulkemista, toivottavasti lapsen painon puuttuminen ei vaikuta kovin paljoa

Vierailija kirjoitti:

Juuh eron jälkeen. En muistanut pahemmin syödä ja tein pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Sitten alkoi vaatteet roikkumaan päällä ja lähipiiri huomautteli laihtumisesta. Noh erosta toivuttuani ja koiran kuoltua ne kilot tuli hyvin vauhdikkaasti takas, eikä tunnu lähtevän millään 🤣

Täsmälleen sama tilanne, mutta en voi sanoa laihtumisen sinänsä tapahtuneen huomaamatta, kun syömisen jäi huomattavan vähäiseksi. Toivuttuani kilot palas nopsaan eikä sula kyllä millään! 😝

Jep, ihastuessa. Mutta sitten mies meni eri työpaikkaan ja lihoin vuodessa 14kg :(

N 101kg

Imetyksen loputtua laihduin nopeasti kymmenen kiloa, 58 -> 48. Mulla siis imetys piti painon normaalina, mutta sen jälkeen tuli romahdus johon vaikutti myös silloinen elämäntilanne. Olin kiireinen lapsen kanssa, miehen pakko-oireet olivat ekstrapahoja tuolloin ja en voinut keskittyä yhtään omaan hyvinvointiini. Yhtenä päivänä havahduin kun katsoin itseäni vessan peilistä alasti ja rintalastan luut paistoivat selkeästi ihon läpi. Tilanteen korjaus alkoi samana päivänä sellaisella isolla Daim-jäätelöpakkauksella. :D

Laihduin 85 kg -> 73 kg, enkä ole vieläkään huomannut juuri mitään muutosta vaatteissani. Ihan samat housut ym käytössä kuin ennenkin ja ihan yhtä isolta tuo vatsa näyttää kuin ennenkin...

Ei ole tapahtunut. Nyt olen alkanut lihoa ilmeisesti stressin takia, en ole syönyt yhtään enempää, mutta kiloja tullut viisi muutamassa kuukaudessa. Painan 8 kg enemmän kuin vuosi sitten, korona-aikaa tullut liikuttua vähemmän, mutta syöminenkin on vähentynyt, kun tulee syötyä vain kotona lounaspaikkojen sijaan. En tiedä miten alhainen kulutus etätyöläisellä voi olla, mutta luulen että laihtuakseni joudun ryhtymään pussikeittokuurille.

Olen aloittanut tietoisella painonpudotusajatuksella. Kyllästynyt huonoon menestykseen sen saralla, mutta mahalaukun pienennyttyä ja makeanhimon lakattua syönyt vähemmän joten laihduin 12kg. 68kg:stä 56kg. Säikähdin kun näin itsestäni sivukuvia isäni hautajaisissa. Olin kuin pulkannaru. Edestäpäin en huomannut kauheasti muutosta, koska on leveä lantio, mutta olihan se havahtumisen jälkeen miellyttävää, kun housut eivät kiristäneet eikä maha röpsähtänyt istuessa lntiofarkkujen napin päälle vaan oli littana.

Nyt on kiloja tullut takaisinpäin, mutta yritän vähän himmailla, koska se tunne kun vaatteet ei kiristä on niin miellyttävä. Ei ole varaa ostaa uusia vaatteita joten on pysyttävä hoikkana 😅