Lue keskustelun säännöt.
Kertoisitko äidillesi sisarpuolesta?
15.06.2021 |
Olen nyt 4-kymppisenä saanut tietää, että minulla on isän puolelta sisarpuoli, joka on minua vuoden nuorempi. Isäni on siis pettänyt äitiäni jo ollessani vauva. Vanhempani erosivat 25 vuotta sitten ja nykyään ovat tekemisissä vain esim lastenlasten synttäreiden myötä. Toki juttelevat kun törmäävät kaupungilla, mutta eivät pidä yhteyttä.
Isäni petti äitiä useasti heidän liiton aikana ja se on ollut kaikkien tiedossa, myös äidin. Se että minulla on sisarpuoli on kuitenkin pysynyt isän salaisuutena tähän mennessä.
Nyt mietin pitäisikö minun kertoa sisarpuolesta äidilleni? Äitini on minulle läheinen ja tunnen itseni kauheaksi ihmiseksi, kun salaan häneltä tämän, mutta pelkään kuinka äiti reagoi. Revinkö rikki vanhoja haavoja? Saanko vain pahaa aikaiseksi kertomalla? Äidin elämä ei käytännössä muuttuisi, koska he ovat jo eronneet, mutta kyllä se varmasti jollain tavalla vaikuttaisi äitiin.
Miten sinä tekisit? Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (65)
Kertoisin. Miksi et kertoisi? Äitisi tietää jo, että miehensä oli pettäjä. Ehkä on jopa arvannut, että lehtolapsiakin voi hyvin olla. Sinullehan tuo on toivottavasti iloinen juttu, saat parhaassa tapauksessa uuden, elinikäisen ystävän. Mikset jakaisi sitä äitisi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lisää vielä vähän taustatietoja: Nyt kun sisarpuoli tietää isästään, en voi tietää onko hän kertonut asiasta jollekin muulle. Asumme pienessä kaupungissa, jossa juttu kyllä lähtee leviämään, mikäli sattuu vääriin korviin. Pahimmassa tapauksessa äiti saa kuulla asiasta muualta.
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä vähän taustatietoja: Nyt kun sisarpuoli tietää isästään, en voi tietää onko hän kertonut asiasta jollekin muulle. Asumme pienessä kaupungissa, jossa juttu kyllä lähtee leviämään, mikäli sattuu vääriin korviin. Pahimmassa tapauksessa äiti saa kuulla asiasta muualta.
Näin juuri.
En lainkaan ymmärrä näitä "älä kerro, eihän siitä ole äidillesi mitään hyötyä, mitä itse hyödyt"-höpinöitä.
Jos (ja kun) sinulla on äitisi kanssa läheiset, hyvät välit, on aivan älytöntä edes ajatella riskeeraavaansa niitä olemalla kertomatta jotain näin isoa asiaa, joka koskettaa teitä molempia.
Ihan huolimatta siitä, mitä muuta on tapahtunut, sinulla on nyt sisarpuoli ja äitisi lapsella on sisarpuoli. On aivan järjetön ajatus, että te ette saisi keskenänne puhua tästä - tai että teidän ei pitäisi puhua.
Miksi läheisten sukulaisten, kuten oman äidin, kanssa ei pitäisi puhua elämän isoista asioista?
Jos oma lapseni ei kertoisi minulle tällaista asiaa, miettisin, minkälainen äiti oikein olen ollut, kun lapsi pelkää minun tunteideni satuttamista niin, että ei uskalla puhua. Mitä isompi ja vaikka satuttavampi asia, sen enemmän toivoisin, että lapseni haluaa ja uskaltaa minulle puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä vähän taustatietoja: Nyt kun sisarpuoli tietää isästään, en voi tietää onko hän kertonut asiasta jollekin muulle. Asumme pienessä kaupungissa, jossa juttu kyllä lähtee leviämään, mikäli sattuu vääriin korviin. Pahimmassa tapauksessa äiti saa kuulla asiasta muualta.
Näin juuri.
En lainkaan ymmärrä näitä "älä kerro, eihän siitä ole äidillesi mitään hyötyä, mitä itse hyödyt"-höpinöitä.
Jos (ja kun) sinulla on äitisi kanssa läheiset, hyvät välit, on aivan älytöntä edes ajatella riskeeraavaansa niitä olemalla kertomatta jotain näin isoa asiaa, joka koskettaa teitä molempia.
Ihan huolimatta siitä, mitä muuta on tapahtunut, sinulla on nyt sisarpuoli ja äitisi lapsella on sisarpuoli. On aivan järjetön ajatus, että te ette saisi keskenänne puhua tästä - tai että teidän ei pitäisi puhua.
Miksi läheisten sukulaisten, kuten oman äidin, kanssa ei pitäisi puhua elämän isoista asioista?
Jos oma lapseni ei kertoisi minulle tällaista asiaa, miettisin, minkälainen äiti oikein olen ollut, kun lapsi pelkää minun tunteideni satuttamista niin, että ei uskalla puhua. Mitä isompi ja vaikka satuttavampi asia, sen enemmän toivoisin, että lapseni haluaa ja uskaltaa minulle puhua.
Minäkin sanon APlle jos vielä viestejä lukee, että kannattaa kertoa ja puhua. Minkälaisia perheitä täällä oikein on, jos voidaan edes ajatella, että joku näin iso vaietaan???
Tosiaan tämä ei ole APn eikä äitinsä vika, ei vaikuta heidän elämäänsä käytännön tasolla suoraan, mutta onhan sisarpuoli nyt hemmetin iso juttu. Yhdessä äitin kanssa voisi miettiä sitäkin, haluaako yrittää yhteyttä ja mitä mieltä siitä äiti on.
No siis kyllä hän lapsen tunnustaa (muuten ei olisi nyt kertonutkaan lapsesta), mutta sisarpuoli ei halua että häntä merkitään isäksi mihinkään virallisiin tietoihin. Sisarpuolen äitikin pitänyt lapseltaan tähän asti salassa, kuka hänen biologinen isä on.
En yritä nyt mitenkään puolustella isääni, mutta en halua että tämä keskustelu menee ihan sivuraiteille.
Ap