Lue keskustelun säännöt.
Kertoisitko äidillesi sisarpuolesta?
15.06.2021 |
Olen nyt 4-kymppisenä saanut tietää, että minulla on isän puolelta sisarpuoli, joka on minua vuoden nuorempi. Isäni on siis pettänyt äitiäni jo ollessani vauva. Vanhempani erosivat 25 vuotta sitten ja nykyään ovat tekemisissä vain esim lastenlasten synttäreiden myötä. Toki juttelevat kun törmäävät kaupungilla, mutta eivät pidä yhteyttä.
Isäni petti äitiä useasti heidän liiton aikana ja se on ollut kaikkien tiedossa, myös äidin. Se että minulla on sisarpuoli on kuitenkin pysynyt isän salaisuutena tähän mennessä.
Nyt mietin pitäisikö minun kertoa sisarpuolesta äidilleni? Äitini on minulle läheinen ja tunnen itseni kauheaksi ihmiseksi, kun salaan häneltä tämän, mutta pelkään kuinka äiti reagoi. Revinkö rikki vanhoja haavoja? Saanko vain pahaa aikaiseksi kertomalla? Äidin elämä ei käytännössä muuttuisi, koska he ovat jo eronneet, mutta kyllä se varmasti jollain tavalla vaikuttaisi äitiin.
Miten sinä tekisit? Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää aikoinaan, että tuttuni miehellä oli ollut suhde toisen naisen kanssa. Yllättän vaimo ja rakastajatar olivat molemmat raskaana, Lasten ikäeroksi tuli muutama kuukausi. Kuulin asiasta kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä. Miehen lähisukukin tiesi asiasta. Painiskelin vuosia omatuntoni kanssa, kertoako vaimolle vaiko vaieta. Vaikenin, koska en kuitenkaan voinut olla varma asian oikeasta laidasta ja ajattelin, etten halua olla esimerkiksi mahdollinen vaikuttaja avioeroon. Kun asia loppujen tuli vaimon tietoon lapset olivat pitkälti toisella kymmenellä. Tuttu katkaisi välimme, koska piti minua petturina kun en ollut hänelle asiaa kertonut. Jatkoi kuitenkin avioliittoaan. Niin minusta täysin ulkopuolisesta, tehtiin "syyllinen". Mieshän se petturi oli. Mikä sitten olisi ollut oikea tapa, olen ihmeissäni.
Hölmöähän se oli mennä tunnustamaan että tiesit asian kaikki nuo vuodet. Jos valitsee linjan ettei kerro niin sillä tiellä mennään sitten loppuun asti. Toivottavasti otit opiksesi.
En kertonut asiaa, vaan sai kuulla muualta asian laidan. Oli vihainen minulle, koska en ollut kertonut!
No jollekulle olit sitten mennyt juoruamaan jos asia kerran tuli ilmi.
Nimenomaan. Jos haluaa välttämättä mukaan tuollaiseen salailusirkukseen, jossa puoli kylää tietää ja naureskelee petetyn selän takana, niin pitäisi sen verran edes tajuta ettei huutele sitä ympäriinsä.
En todellakaan kertonut asiasta kenellekään. Asia oli muillakin tiedossa ja eräs heistä sen oli kertonut vaimolle. Vaimo kuitenki suuttui minulle koska EN ollut kertonut asiaa hänelle. Pointti tämän kertomiselle oli,että vaikeaa tietää mikä olisi oikein, kertoa vai salata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää aikoinaan, että tuttuni miehellä oli ollut suhde toisen naisen kanssa. Yllättän vaimo ja rakastajatar olivat molemmat raskaana, Lasten ikäeroksi tuli muutama kuukausi. Kuulin asiasta kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä. Miehen lähisukukin tiesi asiasta. Painiskelin vuosia omatuntoni kanssa, kertoako vaimolle vaiko vaieta. Vaikenin, koska en kuitenkaan voinut olla varma asian oikeasta laidasta ja ajattelin, etten halua olla esimerkiksi mahdollinen vaikuttaja avioeroon. Kun asia loppujen tuli vaimon tietoon lapset olivat pitkälti toisella kymmenellä. Tuttu katkaisi välimme, koska piti minua petturina kun en ollut hänelle asiaa kertonut. Jatkoi kuitenkin avioliittoaan. Niin minusta täysin ulkopuolisesta, tehtiin "syyllinen". Mieshän se petturi oli. Mikä sitten olisi ollut oikea tapa, olen ihmeissäni.
Oikea tapa olisi petetyn mielestä ollut kertoa. Pettäjä oli tietysti eri mieltä. Miten tämä on joidenkin mielestä niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin kyllä. Ja jos olisin äitisi niin haluaisin, että kertoisit. En haluaisi, että äidin ja tyttären välillä olisi tällaista salaisuutta. Sisarpuoli vaikuttaa myös perintöasioihin ja senkin vuoksi olisi hyvä tietää.
Miten perintöasiat äitiä liikuttaisi? Ei sisar ole mitään sukua tälle, eikä äiti tule isää perimään.
Yllättävän monia äitejä kiinnostaa, miten turvallinen heidän lastensa tilanne taloudellisestikin on, vielä aikuisenakin.
Mutta kukaan normaali äiti ei mieti mitään perintöasioita, vaan antaa sitä taloudellista tukea eläessään, jos on tarvetta ja jos se omalle taloudelle on mahdollista.
Höpö höpö, kaikki normaalit vanhemmat miettivät perintöasioita.
Juuei. Ne hoidetaan kerran kuntoon ja sen jälkeen niillä ei tarvitse päätään vaivata. Ei kaikilla ole sellaista pakkomiellettä kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää aikoinaan, että tuttuni miehellä oli ollut suhde toisen naisen kanssa. Yllättän vaimo ja rakastajatar olivat molemmat raskaana, Lasten ikäeroksi tuli muutama kuukausi. Kuulin asiasta kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä. Miehen lähisukukin tiesi asiasta. Painiskelin vuosia omatuntoni kanssa, kertoako vaimolle vaiko vaieta. Vaikenin, koska en kuitenkaan voinut olla varma asian oikeasta laidasta ja ajattelin, etten halua olla esimerkiksi mahdollinen vaikuttaja avioeroon. Kun asia loppujen tuli vaimon tietoon lapset olivat pitkälti toisella kymmenellä. Tuttu katkaisi välimme, koska piti minua petturina kun en ollut hänelle asiaa kertonut. Jatkoi kuitenkin avioliittoaan. Niin minusta täysin ulkopuolisesta, tehtiin "syyllinen". Mieshän se petturi oli. Mikä sitten olisi ollut oikea tapa, olen ihmeissäni.
Hölmöähän se oli mennä tunnustamaan että tiesit asian kaikki nuo vuodet. Jos valitsee linjan ettei kerro niin sillä tiellä mennään sitten loppuun asti. Toivottavasti otit opiksesi.
En kertonut asiaa, vaan sai kuulla muualta asian laidan. Oli vihainen minulle, koska en ollut kertonut!
No jollekulle olit sitten mennyt juoruamaan jos asia kerran tuli ilmi.
Nimenomaan. Jos haluaa välttämättä mukaan tuollaiseen salailusirkukseen, jossa puoli kylää tietää ja naureskelee petetyn selän takana, niin pitäisi sen verran edes tajuta ettei huutele sitä ympäriinsä.
En todellakaan kertonut asiasta kenellekään. Asia oli muillakin tiedossa ja eräs heistä sen oli kertonut vaimolle. Vaimo kuitenki suuttui minulle koska EN ollut kertonut asiaa hänelle. Pointti tämän kertomiselle oli,että vaikeaa tietää mikä olisi oikein, kertoa vai salata.
Eli tiesi, että olit tietoinen asiasta. Ethän sinä muutoin edes olisi voinut kertoa hänelle. Olit siis juorunnut jollekin tietämyksesi ja vaimo kuuli siitä ja suuttui siksi. Eli omaa syytäsi, kun juorusit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää aikoinaan, että tuttuni miehellä oli ollut suhde toisen naisen kanssa. Yllättän vaimo ja rakastajatar olivat molemmat raskaana, Lasten ikäeroksi tuli muutama kuukausi. Kuulin asiasta kun lapset olivat muutaman vuoden ikäisiä. Miehen lähisukukin tiesi asiasta. Painiskelin vuosia omatuntoni kanssa, kertoako vaimolle vaiko vaieta. Vaikenin, koska en kuitenkaan voinut olla varma asian oikeasta laidasta ja ajattelin, etten halua olla esimerkiksi mahdollinen vaikuttaja avioeroon. Kun asia loppujen tuli vaimon tietoon lapset olivat pitkälti toisella kymmenellä. Tuttu katkaisi välimme, koska piti minua petturina kun en ollut hänelle asiaa kertonut. Jatkoi kuitenkin avioliittoaan. Niin minusta täysin ulkopuolisesta, tehtiin "syyllinen". Mieshän se petturi oli. Mikä sitten olisi ollut oikea tapa, olen ihmeissäni.
Hölmöähän se oli mennä tunnustamaan että tiesit asian kaikki nuo vuodet. Jos valitsee linjan ettei kerro niin sillä tiellä mennään sitten loppuun asti. Toivottavasti otit opiksesi.
En kertonut asiaa, vaan sai kuulla muualta asian laidan. Oli vihainen minulle, koska en ollut kertonut!
No jollekulle olit sitten mennyt juoruamaan jos asia kerran tuli ilmi.
Nimenomaan. Jos haluaa välttämättä mukaan tuollaiseen salailusirkukseen, jossa puoli kylää tietää ja naureskelee petetyn selän takana, niin pitäisi sen verran edes tajuta ettei huutele sitä ympäriinsä.
En todellakaan kertonut asiasta kenellekään. Asia oli muillakin tiedossa ja eräs heistä sen oli kertonut vaimolle. Vaimo kuitenki suuttui minulle koska EN ollut kertonut asiaa hänelle. Pointti tämän kertomiselle oli,että vaikeaa tietää mikä olisi oikein, kertoa vai salata.
Miten niin vaikeaa? Kusetat törkeästi toista ihmistä hänen elämänsä suurimmassa asiassa tai sitten et kuseta? Miten tämä on vaikea päätös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin kyllä. Ja jos olisin äitisi niin haluaisin, että kertoisit. En haluaisi, että äidin ja tyttären välillä olisi tällaista salaisuutta. Sisarpuoli vaikuttaa myös perintöasioihin ja senkin vuoksi olisi hyvä tietää.
Miten perintöasiat äitiä liikuttaisi? Ei sisar ole mitään sukua tälle, eikä äiti tule isää perimään.
Yllättävän monia äitejä kiinnostaa, miten turvallinen heidän lastensa tilanne taloudellisestikin on, vielä aikuisenakin.
Mutta kukaan normaali äiti ei mieti mitään perintöasioita, vaan antaa sitä taloudellista tukea eläessään, jos on tarvetta ja jos se omalle taloudelle on mahdollista.
Höpö höpö, kaikki normaalit vanhemmat miettivät perintöasioita.
Juuei. Ne hoidetaan kerran kuntoon ja sen jälkeen niillä ei tarvitse päätään vaivata. Ei kaikilla ole sellaista pakkomiellettä kuin sinulla.
Niin, eli ne on kuitenkin kertaalleen mietitty. Hohhoijaa.
Haluaako aloittaja itse tietää kaikista sisaruspuolistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä vastaa muutamaan kommenttiin:
Joku kysyi olenko tekemisissä sisarpuolen kanssa. En ole, enkä suunnittele ottavani yhteyttä. En ainakaan vielä. Ehkä joskus olisi hyvä tavata edes kerran, mutta vielä en ole siihen valmis.
Joku epäili tätä satuiluksi. Eihän tässä sinänsä mitään ihmeellistä ole. Suomi on pullollaan näitä salaisia sisarpuolia. Kun se sattuu omalle kohdalle, se kuitenkin järkyttää.
Joku kysyi olenko varma, ettei äitini jo tiedä. Olen varma. Isäni näin sanoi ja pyysi, etten kertoisi. Nyt en kuitenkaan aio ajatella isäni parasta tässä asiassa.
Lopuksi sille, joka kysyi mitä saisin irti siitä että kertoisin. En mitään. Haluaisin vain tietää olisiko oikein kertoa vai jättää kertomatta? Aika iso salaisuus kuitenkin kyseessä, kun sattuu omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin kyllä. Ja jos olisin äitisi niin haluaisin, että kertoisit. En haluaisi, että äidin ja tyttären välillä olisi tällaista salaisuutta. Sisarpuoli vaikuttaa myös perintöasioihin ja senkin vuoksi olisi hyvä tietää.
Miten perintöasiat äitiä liikuttaisi? Ei sisar ole mitään sukua tälle, eikä äiti tule isää perimään.
Yllättävän monia äitejä kiinnostaa, miten turvallinen heidän lastensa tilanne taloudellisestikin on, vielä aikuisenakin.
Mutta kukaan normaali äiti ei mieti mitään perintöasioita, vaan antaa sitä taloudellista tukea eläessään, jos on tarvetta ja jos se omalle taloudelle on mahdollista.
Höpö höpö, kaikki normaalit vanhemmat miettivät perintöasioita.
Juuei. Ne hoidetaan kerran kuntoon ja sen jälkeen niillä ei tarvitse päätään vaivata. Ei kaikilla ole sellaista pakkomiellettä kuin sinulla.
Niin, eli ne on kuitenkin kertaalleen mietitty. Hohhoijaa.
Tietysti. Mutta ei se tarkoita sitä että niistä vouhotetaan ympäri palstoja niin kuin sinä teet. Tai että niitä mietittäisiin tuolla tasolla kuin sinä mietit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vastaa muutamaan kommenttiin:
Joku kysyi olenko tekemisissä sisarpuolen kanssa. En ole, enkä suunnittele ottavani yhteyttä. En ainakaan vielä. Ehkä joskus olisi hyvä tavata edes kerran, mutta vielä en ole siihen valmis.
Joku epäili tätä satuiluksi. Eihän tässä sinänsä mitään ihmeellistä ole. Suomi on pullollaan näitä salaisia sisarpuolia. Kun se sattuu omalle kohdalle, se kuitenkin järkyttää.
Joku kysyi olenko varma, ettei äitini jo tiedä. Olen varma. Isäni näin sanoi ja pyysi, etten kertoisi. Nyt en kuitenkaan aio ajatella isäni parasta tässä asiassa.
Lopuksi sille, joka kysyi mitä saisin irti siitä että kertoisin. En mitään. Haluaisin vain tietää olisiko oikein kertoa vai jättää kertomatta? Aika iso salaisuus kuitenkin kyseessä, kun sattuu omalle kohdalle.
En hirveästi luottaisi vaimoaan mennen tullen pettäneen miehen sanaan.
Ap vielä jatkaa. Perintöasioita ei tarvitse miettiä, koska sellaista ei ole tulossa. Eikä isäni ole missään kirjoilla sisarpuolen isänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa. Perintöasioita ei tarvitse miettiä, koska sellaista ei ole tulossa. Eikä isäni ole missään kirjoilla sisarpuolen isänä.
Miten hän sitten edes tietää olevansa tuon tytön isä?
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa. Perintöasioita ei tarvitse miettiä, koska sellaista ei ole tulossa. Eikä isäni ole missään kirjoilla sisarpuolen isänä.
Eli kyseessä ei välttämättä ole mikään sisarpuoli, vaan vain isäsi entisen hoidon lapsi. Isäsihän ei välttämättä ole edes sen lapsen isä. Kyllä naisetkin osaavat valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa. Perintöasioita ei tarvitse miettiä, koska sellaista ei ole tulossa. Eikä isäni ole missään kirjoilla sisarpuolen isänä.
Eli kyseessä ei välttämättä ole mikään sisarpuoli, vaan vain isäsi entisen hoidon lapsi. Isäsihän ei välttämättä ole edes sen lapsen isä. Kyllä naisetkin osaavat valehdella.
Hoito sepittänyt samaa monelle miehelle. Helposti saa nyhdettyä elatusta jos edes muutama uskoo isyyteen.
En oikein tajua, miksi pitäisi kertoa? Ap:n äiti lienee 60-80 -vuotias jo eikä tämä asia hänen nykyiseen elämäänsä olennaisesti millään tavalla liity. Vain vielä viimeinen nöyryytys, että mies on sitten pettämisen päälle tehnyt vielä liiton ulkopuolisen lapsen salaa. Voi repiä vanhoja haavoja auki. Itse en haluaisi tietää, riittäisi ettei mies enää kuulu elämään ja omalla lapsella asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa. Perintöasioita ei tarvitse miettiä, koska sellaista ei ole tulossa. Eikä isäni ole missään kirjoilla sisarpuolen isänä.
Eli kyseessä ei välttämättä ole mikään sisarpuoli, vaan vain isäsi entisen hoidon lapsi. Isäsihän ei välttämättä ole edes sen lapsen isä. Kyllä naisetkin osaavat valehdella.
Niinpä. Mies vaan paneskellut menemään ympäriinsä eikä mitään käsitystä, monta ja kenelle tehnyt lapsia, tai jäänyt tekemättä. Ilmeisesti ei ole ehkäisyäkään käyttänyt. Voihan niitä sisarpuolia olla vaikka 15?
No isän kertoman mukaan sisarpuolen äiti on raskaana ollessaan kertonut isälle, ettei muita isävaihtoehtoja ole. Tämän jälkeen heidän välit katkesivat ja sisarpuolen äiti synnytti lapsen ”isä tuntemattomalle”. Nyt aikuisena sisarpuoli ottanut yhteyttä isään ja on kuulemma hyvin isän näköinen.
Toki naisetkin osaavat valehdella, mutta en usko että sisarpuolen äiti on valehdellut, koska hän ei ole ikinä vaatinut elatusmaksuja, eikä ole halunnut olla isän kanssa tekemisissä. Tuskin he odottavat mitään suurta perintöäkään varattomalta isältäni. Sisarpuoli ei edes vaadi ”isyyden tunnustamista”.
DNA-testillähän asia varmistuisi, mutta se ei ole minun asiani vaatia sellaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No isän kertoman mukaan sisarpuolen äiti on raskaana ollessaan kertonut isälle, ettei muita isävaihtoehtoja ole. Tämän jälkeen heidän välit katkesivat ja sisarpuolen äiti synnytti lapsen ”isä tuntemattomalle”. Nyt aikuisena sisarpuoli ottanut yhteyttä isään ja on kuulemma hyvin isän näköinen.
Toki naisetkin osaavat valehdella, mutta en usko että sisarpuolen äiti on valehdellut, koska hän ei ole ikinä vaatinut elatusmaksuja, eikä ole halunnut olla isän kanssa tekemisissä. Tuskin he odottavat mitään suurta perintöäkään varattomalta isältäni. Sisarpuoli ei edes vaadi ”isyyden tunnustamista”.
DNA-testillähän asia varmistuisi, mutta se ei ole minun asiani vaatia sellaista.
Ap
Onpas alhainen isä joka ei edes lastaan tunnusta.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vastaa muutamaan kommenttiin:
Joku kysyi olenko tekemisissä sisarpuolen kanssa. En ole, enkä suunnittele ottavani yhteyttä. En ainakaan vielä. Ehkä joskus olisi hyvä tavata edes kerran, mutta vielä en ole siihen valmis.
Joku epäili tätä satuiluksi. Eihän tässä sinänsä mitään ihmeellistä ole. Suomi on pullollaan näitä salaisia sisarpuolia. Kun se sattuu omalle kohdalle, se kuitenkin järkyttää.
Joku kysyi olenko varma, ettei äitini jo tiedä. Olen varma. Isäni näin sanoi ja pyysi, etten kertoisi. Nyt en kuitenkaan aio ajatella isäni parasta tässä asiassa.
Lopuksi sille, joka kysyi mitä saisin irti siitä että kertoisin. En mitään. Haluaisin vain tietää olisiko oikein kertoa vai jättää kertomatta? Aika iso salaisuus kuitenkin kyseessä, kun sattuu omalle kohdalle.
Eli miksi pitäisi kertoa äidille tästä? Mitä lisäarvoa hän tästä tiedosta saa elämäänsä? Ehkä kuitenkin vain pahan mielen.
Täällä on taas pettäjät vauhdissa vakioteeseineen. :D