Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on asua ns.uudisrakennus-alueella, missä paljon lapsiperheitä?
15.06.2021 |
Mietimme mieheni kanssa rakentamista ja näissä uusilla asuinalueilla tonttien hinnat kohtuullisia (20 000-30 000).
Meillä on yksi lapsi ja varmaankin toista vielä jossain vaiheessa yritämme. Eli lapsialue ei haittaa, mutta miten nuin muuten? Monet sanoo että kauhea paikka asua mutta osa tietenkin tykkää....miten sinä koet?
Kommentit (25)
Suosittelen harkitsemaan aika vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotialue? On ollut tosi kivaa ja rauhallista. Isot tontit, arvostettu alue, pelkkiä ok-taloja, päättyvät pihakadut. Ihan idylli.
Asumme "vanhuksina" uudella okt alueella missä on n 40 taloa ja todella paljon lapsia. Korttelin keskellä on valtava leikkipuisto mihin omakin tonttimme rajoittuu. Lastenlapset pääsevät aidan raosta suoraan turvalliseen ja siistiin leikkipaikkaan.
Rakastan asumista täällä, lasten äänet on yhtä ihanaa kuultavaa kuin lintujen laulu, eivätpähän ole sisällä pelaamassa. Äitien kailotus joskus huvittaa, isävuorolla on kiva kuunnella heidän juttujaan. Esiteini-ikäiset pojat pelaavat korista ja skeittaavat - vain se gangstaräppi käy joskus korviin😂
Olisi ollut ihanaa asua tällaisessa paikassaHelsingin
sijaan kun omat lapset olivat pieniä ! Vain kaksi nuorinta sai elää näin viihtyisästi!
En ikinä muuttaisi alueelle jossa on paljon lapsiperheitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naurakaa vaan tyhmyydelleni, mutta kertoisiko joku, mitä tuo uudisrakentaminen tarkoittaa? Näin tv:stäkin yhden jutun uudisrakentamiskohteesta, ja uusia taloja sinne nousi vieri viereen, ihan tyhjille tonteille. Miksei puhuta vaan uudesta asuma-alueesta?
Ahtaalta. Kaikilla on pienet tontit ja isot kaksikerroksiset talot. Talvella ei saa lumia kunnolla mahtumaan omalle tontille. Trampat ja terassit vievät tilaa, naapuriin näkee suoraan sisälle, aivan kuin asuisi kantakaupungissa. Tyypillinen kerrostalopelto. Kauppaan ja muihin palveluihin enemmän matkaa kuin kantakaupungissa.
Varastotilaa kannattaa rakentaa mahdollisimman paljon, ettei piha pursuile siivottoman näköisenä. Pienet maanpeitekasviistutukset ja pensaat voivat mahtua (älä käytä juurimattoa, jotta on helpompi kitkeä tuulen tuomat vaahteran, pajun ja rikkojen siemenet, kun juuret eivät tartu kankaaseen) ja yksi pieneksi jäävä puu.
Muutamme pois. Ostimme 1000 m2 tontin hyvällä sijainnilla, aikaisemmin rakennetulta alueelta, ei pellolta, vaan paremmalta rakennusmaalta. Sopivasti kasvaneita puita siellä täällä ja kuivaa kantavaa maata. Aiomme rakentaa. Näin saimme vähän suuremman tontin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä helvettiä. Kaikkialla keskeneräistä ja pihat alkutekijöissään. Pentuja joka puollella kuin Vilkkilässä kissoja.
Onpas lapsivihamielistä porukkaa! Onneksi nämä voivat asua siellä kerrostalohelvetissään ihan yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas lapsivihamielistä porukkaa! Onneksi nämä voivat asua siellä kerrostalohelvetissään ihan yksin!
Osun omakotitalossa, mutta tontit on isoja ja pihat jo valmiita. Pikkupentuja täällä ei enää paljoa pyöri.
Tosiaan mieluummin kt-asunnossakin asuisin kuin uudella asuntoalueella.
Asutaan pääkaupunkiseudun kehyskunnassa uudella asuinalueella. Omat lapset on jo isoja. Naapurissa parilla kadunpätkällä asuu laskujeni mukaan kolmisenkymmentä lasta, ala-asteikäisestä alaspäin. Tavallisia lasten ääniä kuuluu, harvemmin mitenkään häiritsevästi. Leikkivät, pyöräilevät ym. kadulla, mutta ei siitä haittaa ole. En ole kovin sosiaalinen kanssakäymisessä naapureiden kanssa enkä kuulu yhteisön facebook-ryhmäänkään (kun en siellä fb:ssä ole), muutama sananen saatetaan joskus vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet tontit, naapurit ihan vieressä. Sama kuin asuisi rivitalossa. Jos istut iltaa pihalla grillailemassa niin huonolla tuurilla molemmat naapurit tekemässä samaa molemmin puolin. Pihat uusia ja kasvillisuus on mitä on joten tuntuu kuin oltaisiin kaikki samalla tontilla.
Isot, tilavat ja kauniit talot menevät ihan hukkaan pienillä postimerkkitonteilla.
Itse tykkään lapsista, mutta pienet tontit tosiaan ovat yhtä kusetusta. Mitä sillä omakotitalolla tekee, kun naapuritalo on tasan yhtä lähellä kuin jossain paritaloyhtiössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka mistäkin tykkää, eihän tällaiseen ole yhtä ratkaisua.
Itse olen asunut lapsuudestani saakka, ja parasta on itselleni ollut se yhteisöllisyys . Jo lapsena oli kavereita aina tarjolla, bussi kulki läheltä jos sitä tahtoi käyttää, mutta pyörälläkin pääsi kouluun ja kavereille ( ja aina oli pyörämatkalle seuraa)
Nykyään asutaan samalla alueella, lähimmät ystäväpariskuntamme myös. On helppoa, kun voi piipahtaa toisten luo helposti, paljon vietämme yhdessä aikaa, järjestämme puutarhajuhlia, illanistujaisia, käymme kahvilla toistemme luona jne. Pidän myös siitä "kylätunteesta", että kävelylle lähtiessäni tiedän törmääväni ainakin muutamaan tuttavaan, joiden kanssa voi jäädä jutustulemaan hetkiseksi.
Osittain olen sitten taas lapsuuteni viettänyt isäni luona, missä asuivat vaimonsa ja hänen lasten kanssa kaukana kaikesta. Kouluun mentiin taksilla, harrastuksiin oli vietävä ( kun ei sieltä mitään joukkoliikennettä kulkenut)tai sitten isompana mopoilla. Muta sitten oli taas omaa rauhaa pilvin pimein, ei häirinnyt kukaan, vaikka nyt karhu joskus piipahtikin pihaan mansikoita syömään ja naapurin patu joskus järjesti ohjelmaa, kun ajoi traktorinsa ojaan tai kännipäissään kissansa kuoliaaksi.
Yhtä helvettiä. Ikinä ei saa omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpas lapsivihamielistä porukkaa! Onneksi nämä voivat asua siellä kerrostalohelvetissään ihan yksin!
Miten niin muka lapsivihamielistä porukkaa? Sanoisin mieluummin, että rehellistä porukkaa. Kun kysyttiin, niin nämä ihmiset vastasivat.
Lapsellisten pitäisi tajuta, että koko maailma ei pidä siitä riesasta ja häiriöstä, mitä lapsiperheet aiheuttavat muille. Ei se ole lapsivihamielisyyttä vaan omasta psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtimista. Jos ei saa kotirauhaa, niin se aiheuttaa monenlaista kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
naurakaa vaan tyhmyydelleni, mutta kertoisiko joku, mitä tuo uudisrakentaminen tarkoittaa? Näin tv:stäkin yhden jutun uudisrakentamiskohteesta, ja uusia taloja sinne nousi vieri viereen, ihan tyhjille tonteille. Miksei puhuta vaan uudesta asuma-alueesta?
Uudisrakennus on vain alan termi kuvaamaan sitä, että talo on uusi, korjausrakentamisen vastakohta. Uudisrakennus ei välttämättä ole asunto, vaan koulut, toimistot ja tehtaatkin voi olla uudisrakennuksia.
Muuten ihan mukavaa mutta jos alueelle on rakennettu myös lähipäiväkoti ja lähikoulu niin siinä vaiheessa kun alueen lapset kasvavat isoiksi pitäisi talot laittaa myyntiin että tulee uusia päiväkoti- ja kouluikäisiä. Itse onneksi asumme isohkolla, muutaman tuhannen asukkaan alueella niin täällä on riittävästi vaihtuvuuttaa ja jo luonnollista poistumaakin koska on on vanhaakin asuntokantaa sekä rivitaloja, joissa myös kolmioita ja neljähuonetta keittiöitä eli perheasuntoja. Niissä onkin enemmän kiertoa kuin omakotitaloissa, joissa moni asuu loppuun asti. Toisella puolen kaupunkia on samanlainen mutta pienempi alue ja siellä ei riitä lapset päiväkotiin ja kohta ei enää kouluunkaan jollei asuntoja tule myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naurakaa vaan tyhmyydelleni, mutta kertoisiko joku, mitä tuo uudisrakentaminen tarkoittaa? Näin tv:stäkin yhden jutun uudisrakentamiskohteesta, ja uusia taloja sinne nousi vieri viereen, ihan tyhjille tonteille. Miksei puhuta vaan uudesta asuma-alueesta?
Uudisrakennus on vain alan termi kuvaamaan sitä, että talo on uusi, korjausrakentamisen vastakohta. Uudisrakennus ei välttämättä ole asunto, vaan koulut, toimistot ja tehtaatkin voi olla uudisrakennuksia.
Kiitos! Jotenkin hassu koko sana, minusta talo on joko uusi tai vanha. Itselle tulee uudisrakennuksesta mieleen aina uudistaminen, ja siksi olenkin ihmetellyt, että mitä vanhoja taloja nuo uudisrakennukset oikein ovat, kun kaikki näyttää ihan uudelta.
Varmasti osa tykkää, mutta me myimme jo 2016 rakennetun kotimme juuri tällaiselta alueelta.
Hyi kauhea mikä paikka. Naapuruston pennut hyppi meidän pihalla tuon tuosta ja nyki marjat pensaista. Leikki lasten leluilla vaikka emme oltu kotona. Jos grillattiin pihalla niin aina oli muutama räkänenä kerjäämässä ruokaa. Ja ovikello soi aamu 8.00 lähtien 21.00 asti. Aina kun sai pienemmän lapsen unille niin eiköhän joku kakara soittanut taas ovikelloa. Ja alue ei miedän aikana koskaan "valmistunut" vaan monta vuotta jouduttiin asumaan työmaa-alueella. Aina vain joku rakensi ja laittoi pihaa, asfalttia yms.
Ja me muutettiin vanhempaan rivitalon päätyyn. Iso suojainen piha ja ei yhtään kakaraa naapurissa. Lapsilla onneksi lyhyt pyörämatka kavereille, muttei niin lyhyt että ne kaverit asuisivat meillä.