Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheellinen, voisitko kertoa millainen on arki-iltasi?
15.06.2021 |
Tiedän että elämästä suurin osa on arkea ja siksi haluaisin kuullakin, millainen on tyypillinen lapsiperheen arki-ilta? Mitä tapahtuu vanhempien työpäivän (jos sellainen on) jälkeen, ehtiikö olla omia harrastuksia, paljonko ja millaisia koti-töitä teer päivittäin?
Olemme n. 30-vuotias pariskunta joka vasta miettii, lähtisikö yrittämään lasta. Kummallakaan ei ole hirveästi kokemusta lapsista, mutta sitäkin enemmän juostaan kyllä pää kolmantena jalkana kaikissa menoissa. Mies haluaisi lapsen, itselläni ei hirveää hinkua ole… oma asenne on vielä ”kai se kuuluu hommata” ja pelkään, pärjääkö sillä motivaatiolla pitkälle.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Siinä etukäteen perhe-elämää koodatessasi ota huomioon pienet yllätysmomentit, kuten sairaudet, tapaturmat, sairastumiset, avioero, liikenneonnettomuudet, kuolemantapaukset näin jotain mainitakseni. Niitäkin voi sattua ihan kenelle vaan, koska vaan.
Tai ihan vaan huonosti nukkuva lapsi joka vie kaikkien yöunet ja elämästä tulee pelkkä hereilläpysymiskamppailu. Turha kuvitella, että jaksaisi tehdä _mitään_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä oon varmaan ihan kamala ihminen nää iltakuvaukset kuulostaa just niin tylsältä kun pelkäsin :( mä tosissaan epäilen onko musta äidiksi edes.
Oon tottunut sen 30 vuotta harrastamaan ja menemään. Kilpailen harrastamassani lajissa ja treenejä viikossa 4-6 kertaa. Miehellä sama juttu. Tykkään matkustaa, nyt ajattelin lähteä viikonlopuksi Ahvenanmaalle pyöräilemään koska sääennuste hyvä. Oon jo kasvanut tällaiseksi itsekkääksi ihmiseksi joka juoksee huvien ja endorfiinien perässä vailla huolenhäivää. Teen vaativaa työtä ja matkustan jonkun verran (ennen koronaa) ulkomailla sen vuoksi.
Pelottaa että jos lapsia tulisi, olisin äideistä huonoin ja kukaan lapsi ei ansaitse sellaista.
-ap
Joo ei sitä sitten ihan tuosta vaan Ahvenanmaalle pyöräilemään lähdetä tai voihan sitä lähteä, mutta sun täytyy sopia, että miehesi on kotona lasten kanssa ja mennä yksiksesi. Tai sitten pyöräilet lapsen ehdoilla lapsi pyöränistuimessa, päiväunien ja ruokailujen välissä. Ja jos molemmilla on paljon tuollaista menoa, niin toinen on sitten aina yksin lasten kanssa kotona, eikä sekään oikein kivalta kuulosta. Kyllä se perhe-elämä sillä tavoin muuttumista ja sopeutumista vaatii.
Mun lapsi on 6 ja harrastaa kahta lajia. Yleensä arki-iltana syödään, kun tullaan neljän jälkeen kotiin. Sitten lapsi häipyy kaverien kanssa ulos, yleensä näin kesäisin palaa klo 19 pintaan takaisin. Sitten käydään uimassa, kylvetään omassa altaassa, pelataan jotain tai vaikka leivotaan, mitä milloinkin. Klo 20 iltapala ja klo 21 hän menee nukkumaan. Minä siis hommailen iltaisin mitä ilmankin lasta varmaan eli luen, käyn lenkillä, katson leffaa tms.
Viikonloppuisin on lapsella harkat, joten silloin vähän kuskausta ja lapsen harkkojen aikaan lenkkeilen tai käyn kaupassa. Käyn kerran viikossa kaupassa, niin ei mene siihen aikaa tai tilaan kotiin.
Yksi helppo lapsi ja kaksi täysipäistä aikuista
+ omakotitalo lapsivaltaisella alueella, lähellä kaikkea, on hyvin helppo yhtälö.
Päästä AP mies menemään, jos mies haluaa lapsen ja sinä et.
Anna teille mahdollisuus löytää oikeat ihmiset joiden kanssa elää sellaista elämää, kuin kummallekin sopii.
Tosin meillä oli tuommoista ja silti tekisin sen uudestaan 🙃 t. 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kesällä ollaan ulkona. Minä teen omia juttuja ja lapset 3 5 ja 8v leikkivät omia, kun kello tulee n. 20 niin sisälle, iltapesulle, iltapalat, hampaat ja 21 nukkumaan. Myös itse tottakai kun 4 herään töihin. Kyllä ehtii harrastaa. Ei elämä niin erilaista lasten kanssa ole.
Mitä omia juttujasi teet ja miten se onnistuu, kun on kolmevuotias siinä? Ovatko lapsesi muuten 3,5 ja 8-vuotiaat vai 3-, 5- ja 8-vuotiaat?
Miksi ei voisi tehdä omia juttuja?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jättäisin lapsen tekemättä jos olisin tiennyt etukäteen minkälaista se on. Tai ei se arki niinkään vaan tämä kauhea jatkuva huoli lapsesta on ihan kamalaa. Ja on arkikin silleen tosi tylsää kun hyvin harvoin voi tehdä kahdestaan puolison kanssa mitään, ellei ole hoitajia.
Ei arjen ole pakko olla tylsää, vaikka ei voisi tehdä asioita kahdestaan puolison kanssa. Tehkää kivoja ja piristäviä juttuja yhdessä koko perhe, ja välillä jompi kumpi kahdestaan lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Töiden jälkeen (n. Klo 16) ruoan laittoa tai edellispäivän jämiä.
-ruokailua
- vanhempien kahvihetki, ja lapset leikkivät omiaan tai katsovat telkkaa (n. 30 min)
- leikitään, pelataan tai ulkoillaan yhdessä. Pari-kolme kertaa viikossa toinen vanhempi käyttäää tämän ajan urheiluun tai sitten treenataan vasta lasten mentyä nukkumaan.
- n. Klo 19 iltatoimien aloitus
-klo 20-20.30 lapset sänkyyn
- tämän jälkeen miehen kanssa meillä alkaa yhteinen aika.
Arkena mun mielestä kivasti tasapainossa aikaa lasten kanssa, aikaa miehen kanssa ja aikaa harrastaen. Kun tämä pysyy hyvin tasapainossa, ja arki en tunnu kuormittavalta.
Viikottain pitää olla jotain erityistä kivaa arkeen; eli paljuilua, viinilasillinen, ruoan hakeminen ravintolasta, treffi-ilta..
Vierailija kirjoitti:
-Töiden jälkeen (n. Klo 16) ruoan laittoa tai edellispäivän jämiä.
-ruokailua
- vanhempien kahvihetki, ja lapset leikkivät omiaan tai katsovat telkkaa (n. 30 min)
- leikitään, pelataan tai ulkoillaan yhdessä. Pari-kolme kertaa viikossa toinen vanhempi käyttäää tämän ajan urheiluun tai sitten treenataan vasta lasten mentyä nukkumaan.
- n. Klo 19 iltatoimien aloitus
-klo 20-20.30 lapset sänkyyn
- tämän jälkeen miehen kanssa meillä alkaa yhteinen aika.Arkena mun mielestä kivasti tasapainossa aikaa lasten kanssa, aikaa miehen kanssa ja aikaa harrastaen. Kun tämä pysyy hyvin tasapainossa, ja arki en tunnu kuormittavalta.
Viikottain pitää olla jotain erityistä kivaa arkeen; eli paljuilua, viinilasillinen, ruoan hakeminen ravintolasta, treffi-ilta..
Ja meillä siis lapset 2v. ja 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä oon varmaan ihan kamala ihminen nää iltakuvaukset kuulostaa just niin tylsältä kun pelkäsin :( mä tosissaan epäilen onko musta äidiksi edes.
Oon tottunut sen 30 vuotta harrastamaan ja menemään. Kilpailen harrastamassani lajissa ja treenejä viikossa 4-6 kertaa. Miehellä sama juttu. Tykkään matkustaa, nyt ajattelin lähteä viikonlopuksi Ahvenanmaalle pyöräilemään koska sääennuste hyvä. Oon jo kasvanut tällaiseksi itsekkääksi ihmiseksi joka juoksee huvien ja endorfiinien perässä vailla huolenhäivää. Teen vaativaa työtä ja matkustan jonkun verran (ennen koronaa) ulkomailla sen vuoksi.
Pelottaa että jos lapsia tulisi, olisin äideistä huonoin ja kukaan lapsi ei ansaitse sellaista.
-ap
Älä hanki lapsia! Harrasta ja elä näköistäsi elämää. KUn olette noin 45v, mies etsii naisen joka voi saada lapsia ja kumpikin teistä saa haluamansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Töiden jälkeen (n. Klo 16) ruoan laittoa tai edellispäivän jämiä.
-ruokailua
- vanhempien kahvihetki, ja lapset leikkivät omiaan tai katsovat telkkaa (n. 30 min)
- leikitään, pelataan tai ulkoillaan yhdessä. Pari-kolme kertaa viikossa toinen vanhempi käyttäää tämän ajan urheiluun tai sitten treenataan vasta lasten mentyä nukkumaan.
- n. Klo 19 iltatoimien aloitus
-klo 20-20.30 lapset sänkyyn
- tämän jälkeen miehen kanssa meillä alkaa yhteinen aika.Arkena mun mielestä kivasti tasapainossa aikaa lasten kanssa, aikaa miehen kanssa ja aikaa harrastaen. Kun tämä pysyy hyvin tasapainossa, ja arki en tunnu kuormittavalta.
Viikottain pitää olla jotain erityistä kivaa arkeen; eli paljuilua, viinilasillinen, ruoan hakeminen ravintolasta, treffi-ilta..
Ja meillä siis lapset 2v. ja 6v.
Tuon lasten iän saattoi päätellä. Meillä on teini-ikäisiä ja lukiolaisia, ja miehen kanssa yhteistä aikaahan meillä ei koskaan olekaan (ellei poistuta jonnekin kotoa). Ei jakseta edes valvoa niin pitkään kuin meidän lapset viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä oon varmaan ihan kamala ihminen nää iltakuvaukset kuulostaa just niin tylsältä kun pelkäsin :( mä tosissaan epäilen onko musta äidiksi edes.
Oon tottunut sen 30 vuotta harrastamaan ja menemään. Kilpailen harrastamassani lajissa ja treenejä viikossa 4-6 kertaa. Miehellä sama juttu. Tykkään matkustaa, nyt ajattelin lähteä viikonlopuksi Ahvenanmaalle pyöräilemään koska sääennuste hyvä. Oon jo kasvanut tällaiseksi itsekkääksi ihmiseksi joka juoksee huvien ja endorfiinien perässä vailla huolenhäivää. Teen vaativaa työtä ja matkustan jonkun verran (ennen koronaa) ulkomailla sen vuoksi.
Pelottaa että jos lapsia tulisi, olisin äideistä huonoin ja kukaan lapsi ei ansaitse sellaista.
-ap
Siis kyllähän lapset elämää muuttaa. Joka muuta väittää, valehtelee. Mutta et sinä ihmisenä muutu. Tosin elämän arvot voi vähän selkiytyä. Mutta nämä ovat valintoja. Kyllä mä luulen, että teistä jomman kumman pitää himmata harjoitteluja, jos lapsi tulee. Ja raskaus himmaa niitä usein väkisinkin ainakin viimeisinä raskausviikkoina.
Mutta voisi kuvitella, että jos olette miehesi kanssa molemmat meneviä, niin lapsetkin varmaan nauttivat menosta. Ajattelin vain, että kyllähän pyöriin saa lastenistuimia, jos Ahvenanmaalle haluaa.
Viimeistään 16 haen tarhasta. Leikkiä, ulkoilua. 17 ruoka. Pikkukakkonen. Leikkiä, mahdollisesti sauna, koiran lenkitys. 19 iltapala. 20 nukkumaan.
Harrastan päivällä hevosia joten en tarvitse ilta-aikaan harrastus aikaa erikseen. Kerran viikossa on valmennus ilta-aikaan ja silloin isä hoitaa koko setin.
Viikonloppuna käytetään maksullista lastenhoitajaa jos halutaan käydä vaikka syömässä miehen kanssa.
Lapsi on 1.5vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä oon varmaan ihan kamala ihminen nää iltakuvaukset kuulostaa just niin tylsältä kun pelkäsin :( mä tosissaan epäilen onko musta äidiksi edes.
Oon tottunut sen 30 vuotta harrastamaan ja menemään. Kilpailen harrastamassani lajissa ja treenejä viikossa 4-6 kertaa. Miehellä sama juttu. Tykkään matkustaa, nyt ajattelin lähteä viikonlopuksi Ahvenanmaalle pyöräilemään koska sääennuste hyvä. Oon jo kasvanut tällaiseksi itsekkääksi ihmiseksi joka juoksee huvien ja endorfiinien perässä vailla huolenhäivää. Teen vaativaa työtä ja matkustan jonkun verran (ennen koronaa) ulkomailla sen vuoksi.
Pelottaa että jos lapsia tulisi, olisin äideistä huonoin ja kukaan lapsi ei ansaitse sellaista.
-ap
Jos et ole valmis luopumaan omista menoistasi ja arjestasi ei puutu mitään, niin älä tee lasta. Olin pitkälle yli 30 v lapseton ja muistan hyvin sen nautinnon, kun voi tehdä mitä vaan töiden jälkeen. Kävin usein salilla ja uimassa, kokkailin pitkän kaavan aterioitan ja kun mies kotiutui, lähdimme vielä pyörälenkille tai retkelle katsomaan auringonlaskua. Kavereita tapailin viikottain terassilla, saatoin tehdä suunnitelmia samalle päivälle jne.
Mutta arjesta puuttui jotain, ja se tunne oli vahvempi kuin tarve elää vapaasti ilman sitoumuksia. Jos sinulla ei ole tuota tunnetta, älä tee lasta. Tulet vain katkeraksi.
Jos taas tunnet, että lapsi olisi tärkeä osa elämäänne, niin ei kannata murehtia omasta ajasta. Arjen voi tehdä mielekkääksi eikä sitä arvosta samoja asioita kuin ennen lapsia. Sain itse monia hyviä ystäviä lasten harrastusten piirissä, ja nyt kun lapset isoja, käymme yhdessä lenkillä harrastusten aikaan. Lasten ei ole pakko harrastaa mitään, ja teitä on kaksi aikuista, jotka voitte jakaa illat niin, että kummallakin on sitä omaa aikaa. Pienet lapset menevät myös ajoissa nukkumaan, noin klo 20 eli iltaisin sitä yhteistä aikaa riittää myös.
Pikkulapsivaihe on rankin eli se aika, kun lapsi on alle 6-vuotias. Siitäkin se rankin vaihe päättyy yleensä 3-4-vuotiaana.
Tuo ”omien juttujen” tekemisen mahdollisuus äitinä/isänä riippuu niin paljon siitä, mitä ne ”omat jutut” on.
Itselleni ”omat jutut” on lähinnä tällaisia: kavereiden kanssa hengailu, naistenpiirit, jooga, pilates, maalaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, lukeminen, metsälenkit, tanssiminen, väittelyt ymv. eli olen aina voinut tehdä runsaasti ”omia juttuja”, vaikka olenkin äiti ja vieläpä lapsen ainoa huoltaja.
Sitten taas jos ne ”omat jutut” on extremelajeja tai muutoin eri tavoin vaativia verraten vaikkapa nuihin minun omiin juttuihini, niin ei sitten välttämättä onnistu.
Itsellänikin on jäänyt lumilautailu käytännössä kokonaan, vaikka ennen äitiyttä tyyliin asuin talvet rinteessä.
Tosin tuskin lautailu olisi jäänyt, jos en olisi joutunut huolehtimaan lapsesta yksin.
Tiedän monia jotka laskee paljon ja on lapsia, mutta ne on pariskuntia ja laskevat vuorotellen.
AP:n harrastukset ja elämäntyyli kuulostaa siltä, ettei lapsi sovi ainakaan tällä hetkellä kuvioon.
Näen AP:ssa potentiaalisen katujan.
Toisaalta moni kaverini oli vielä 30-vuotiaana siinä vaiheessa, ettei ollut valmis äidiksi, mutta sitten 33-36-vuotiaana jo olivat ja saivat lapsen.
Eli muutaman vuoden päästä voi olla jo eri tilanne ja kiinnostaa eri jutut, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.
Talvella ruoka, pieni ulkoilu ja tv + pesut. Ei siinä paljon muuta ehdi, ei jää aikaa. Lapsia kuskataan harrastuksiin, ne vie vähänkin ajan.
Kesällä olemme usein ulkona, rannalla, puistossa tms iltaan asti. Hengaamme pihalla, lapsilla paljon kavereita pyörii tässä. Siitä suihkun kautta nukkumaan.
Lasten myötä vihaan talvea entistä enemmän. Kaikki pukemisrumbat, pimeys, jne, se hallitsee arkea. Kesällä kaikki on vapaampaa ja helpompaa, rennompaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, mä oon varmaan ihan kamala ihminen nää iltakuvaukset kuulostaa just niin tylsältä kun pelkäsin :( mä tosissaan epäilen onko musta äidiksi edes.
Oon tottunut sen 30 vuotta harrastamaan ja menemään. Kilpailen harrastamassani lajissa ja treenejä viikossa 4-6 kertaa. Miehellä sama juttu. Tykkään matkustaa, nyt ajattelin lähteä viikonlopuksi Ahvenanmaalle pyöräilemään koska sääennuste hyvä. Oon jo kasvanut tällaiseksi itsekkääksi ihmiseksi joka juoksee huvien ja endorfiinien perässä vailla huolenhäivää. Teen vaativaa työtä ja matkustan jonkun verran (ennen koronaa) ulkomailla sen vuoksi.
Pelottaa että jos lapsia tulisi, olisin äideistä huonoin ja kukaan lapsi ei ansaitse sellaista.
-ap
Täällä vauvapalstalla hengailevat äiskät eivät edusta kaikkia äitejä. Perheitä ja pariskuntia on erilaisia, ja tiedän itsekin perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä sekä harrastavat semiammattimaisesti eri lajeja. Heidän lapsensa myös harrastavat paljon. Ei ole mitään lakia, joka sanoisi että kaikkien lapsiperheiden arki on samanlaista. Toki lapset tarvitsevat paljon unta ja heille tulee välillä nälkä, mutta myös lasten kanssa voi harrastaa. Juuri eilen näin isän maastopyöräilemässä alle kouluikäisen poikansa kanssa. Isän pyörä oli sen verran kalliin näköinen, että kyseessä oli hänelle tärkeä harrastus.
Mutta toinen puoli totuutta on, että jossakin määrin kaikki lapset tarvitsevat rutiineja ja ennakoitavaa arkea. Lapsen persoona vaikuttaa siihen, minkälaista hyvä arki kenenkin kanssa on. Vanhemman joustavuus ja kyky huomioida lapsensa mahdollisesti aivan erilaista persoonaa on tärkeää. Omista lapsistani toinen stressaantuu herkästi uusista asioista, ja kaikenlainen kyläily ja matkustelu on hänelle väsyttävää. Jos hänen kanssaan haluaa pitää hauskaa, ei voi ympätä liikaa uusia asioita samalle päivälle tai viikolle tai seurauksena on yliväsymys ja väistämätön kiukkukohtaus/meltdown. Toinen lapsistani taas rakastaa kaikkea uutta ja innostavaa, hän on todellä elämyshakuinen ja energinen. Kun hän oli parivuotiaana flunssassa ja pakon sanelemana vietti useamman päivän vain kotona, hän aivan villiintyi onnesta kun kuuli pääsevänsä lääkärille :D
Ei ole mikään häpeä myöskään todeta, että ei halua tai kaipaa lasta. Kaikkein typerintä on tehdä tässä asiassa valinta toisten mielipiteisiin tai yleisiin odotuksiin pohjautuen. Jos tiedät haluavasi lapsen, arki ja elämä lutviutuvat kyllä. Jos taas et syvällä sisimmässäsi lasta elämääsi kaipaa, kaikki mahdolliset vastoinkäymiset ja luopumiset tuntuvat kaksin verroin katkerammilta. Kuuntele itseäsi rohkeasti <3
Arki muuttuu hyvin paljon lapsen eri ikäkausina ja riippuen siitä miten asutte (onko kavereita lähellä, minkä ikäisenä lapsi voi ulkoilla ilman vanhempaa, pitääkö harrastuksiin kuskata jne) sekä tietysti lasten lukumäärästä ja kummankin vanhemman aktiivisuudesta riippuen. Itsellä neljä lasta vajaassa kymmenessä vuodessa ja pyöritän arkea pääosin yksin. Harrastukset vaativat kuskaamista, toisaalta naapurustossa on kavereita joten välillä on talo/piha täynnä lapsia meillä, välillä naapurissa. Kieltämättä elämä helpottuu, kun kuopuskin on jo 5v. ja lapset pärjäävät keskenään. Pystyn käymään yksin lenkillä jne. Todella paljon on vaikuttanut myös se, että lapset ovat todella terveitä, työaikani on liukuva ja päivähoitoon on täysi luotto ja lapset käyvät siellä mielellään.
Sitähän se arki on, että lasten ehdoilla mennään. Jommankumman vanhemmista on oltava kotona huolehtimasta lapsista jos toinen on menossa.. tai jos yhteistä aikaa haluaa niin pitää hankkia lapsenvahti. Onhan se.. erilaista jos on tottunut elämään itselleen. Lasten kanssa voi toki matkustaa mutta yleensä helpoin vaihtoehto on all inclusive-hotelli jossain kanarialla, jossa saat katsella sormien välistä kun lapsi syö viikon pizzaa ja nakkeja (viis niiden terveellisyydestä kun ne on ainoat jotka uppoaa ilman riitelyä).
Mä kerkeän kyllä harrastamaan liikuntaa useamman kerran viikossa, mutta se on sellaista vuorottelemista miehen menojen kanssa. Mies harrastaa omiaan, minä omiani. Lapset vielä omiaan, joten kuskaamista niihinkin. Kauppakäynnit mekin hoidetaan lasten harrastamisen aikana, jottei tarvitse ajella edestakaisin.
Nyt alkaa helpottaa huomattavasti. Lapset 10 ja 9. Me vanhemmat nelissäkymmenissä.
En lähtökohtaisesti suosittele teitä yrittämään lasta, ellet itse ole siihen vielä valmis. Lapsella on kuitenkin oikeus syntyä perheeseen, johon hänet toivottu ja jossa rakkautta riittää. Hyvä kuitenkin,että olet kiinnostunut kyselemään ja ottamaan selvää asiasta. Se itsessään jo kertoo, että olet mielessäsi alkanut aihetta kypsyttelemään. Erittäin hyvä asia. Se kertoo myös siitä, että olisit varmastikin hyvin vastuullinen vanhempi.
Vanhemmuus on jatkuvaa oppimista. Omalla kohdalla huomaan olevani oppimisen tiellä tämän esikoiseni kanssa. Toistaiseksi ollut oikein antoisaa aikaa. Meillä vauva vasta syntynyt n.2 kk sitten ja vielä mennään vauvan ”sisäisen kellon” ja rytmin mukaan. Neuvolasta olen saanut kaiken tarvittavan ja mieltä askarruttavan tiedon.Myös siskoillani on lapsia ja heiltä olen saanut hyviä vinkkejä mm. imetysasioihin liittyen. Yhtä oikeaa tapaa harvoin on mihinkään lapsen kasvatukseen tai iltatoimiin liittyen. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö. Mikä toimii esikoiselle, ei välttämättä toimi seuravalle lapselle.
Omasta ajasta joutuu alkuun tinkimään, kun pieni vauva tarvitsee sylittelyä ja ruokaa (usein ja pieniä määriä, koska pieneen mahaan ei mahdu paljon) ja vaippojen vaihtelua. Tilanteessa auttaa, jos puolison kanssa voitte vuorotellen hoitaa pientä. Hän voi hoitaa pientä sillä välin, kun käyt harrastamassa. Lapsen kasvaessa ”oman ajankin” järjestäminen alkaa helpottua. Mahdollisuuksien mukaan voitte myös kysyä lapsenhoitoon apua isovanhemmilta tai muilta läheisiltä sukulaisilta tai ystäviltä🙂