Lapsiperheellinen, voisitko kertoa millainen on arki-iltasi?

Työt lopetellaan neljältä, nykyisin siis kotona. Kouluaikaan lapset ovat tulleet iltapäivällä kotiin, ottaneet välipalaa, tehneet läksyjä. Jollakin on aina joku harrastus, eli jompikumpi (yleensä minä) lähtee viemään, käy itse samalla lenkillä. Tullaan kotiin, mies on laittanut ruokaa. Syödään, lasten iltapesut, luetaan yhdessä yms. Lapset sänkyihin klo 21, katsotaan miehen kanssa telkkaria ja juodaan lasi viiniä.

Nyt lasten kesäloma-aikaan tietysti paljon rennompaa, tehdään mitä huvittaa.

Mä kerron mitä muutoksia lapset toi.

Pikkuvauvassa on aluksi kiinni. Siihen on hyvä valmistautua henkisesti. Ja ainakin mua ohjeistettiin jo ennen koronaa synnärillä, että ihan pienen kanssa olisi hyvä välttää ihmismassoja eli ekat kuukaudet on kotoilua.

Sitten kun pikkukaveri lähtee liikkeelle, alkaa vahtiminen ja sitä kestää kouluikään asti. Eli vahdit, ettei se kiipeä vaatekomeron ylähyllylle, katolle, juokse mökkilaiturilta järveen, kaadu kiukaalle, juokse auton alle jne. Ja selkääsi et 2-3-vuotiaan kanssa käännä hetkeksikään, muuten se karkaa.

Ja joku änkee aina vessaan seuraksesi.

Sit kun niitä on useampi, niin selvittelet riitoja ja jaat rangaistuksia joka päivä.

Siivouksen määrä moninkertaistuu. Pyykkikone pyörii 2-3 krt päivässä, tiskikone 1-2 krt päivässä. Ruokakauppaan menee aina vähintään 100 euroa, vaikka ostat ruokaa vain muutamaksi päiväksi.

Harrastamaan ehtii, mutta kyllä itselläni omat harrastukset karsiutuvat, koska aikaa ja rahaa kuluu myös lasten harrastuksiin ja niihin kuskaamiseen.

16.30 lapsen haku päiväkodista (toinen vanhempi vie, toinen hakee), jäädään ehkä pihalle jos kiva sää.

17-18.30 päivällisen laitto ja syöminen, toinen vanhempi ja lapset touhuilee omiaan tai yhdessä ruoanlaiton aikana

18.30-19.30 perheen yhteistä puuhailua (vaikka lautapeli) tai omia puuhia kotona

19.30-20 iltapala ja -toimet

20-21 lasten nukutus (vuoroiltoina, toisella omaa aikaa), samalla voi ite vaikka kattoa puhelimesta ohjelmaa tai kuunnella podcastia

21-22 omaa tai parisuhdeaikaa

22-7 unet

1-3 kertaa viikossa oma iltameno, joskus perheen yhteistä isompaa menoa jne.

Meillä yksi taapero. Lapsi haetaan päiväkodista ennen klo 16. Yleensä toinen vie päiväkotiin ja toinen hakee. Vaihdellaan tilanteen mukaan. Ollaan hetken aikaa lapsen kanssa ulkona tai tullaan sisälle leikkimään. Toinen tekee töitä ja ruoan. Ruokailu ennen klo 17. Tämän jälkeen lapsen kanssa ulos tai leikitään sisällä. Jos mennään ulos niin kysytään jos naapuriperheistä joku tulisi myös. Samaan toinen tekee töitä tai kotitöitä. Klo 19 aikaan iltapala ja iltapesu. Sitten iltasatu ja muksu nukkumaan ennen klo 20. Joskus nukahtaa heti, joskus kestää jopa 1,5 h. Kun muksu on nukkumassa, tehdään töitä tai kotitöitä tai käydään lenkillä. Oma aikaa on ehkä tunnin verran ennen nukkumaan menoa, jos ei ole töitä rästissä.

No meillä kyllä illat vaihtelee, koska molemmilla vuorotyö. Aamuvuorosta tullessa on melkein koko päivä aikaa puuhailla kaikkea. Kyllä siinä ehtii hyvin myös itse harrastaa. Iltavuorosta tullessa lapset on nukkumassa ja itse saa rauhassa käydä vielä koiran kanssa lenkillä jne. Toki yöunet ei enää ole niin pitkiä mitä lapsettomana, mutta eipä se menoa ole haitannut ja kuitenkin sen 7 tuntia vähintään ehtii nukkua.

Otathan huomioon, että pienen/pienten lasten kanssa arki ja illat on ihan erilaisia kuin jo isompien. Meillä vaihdellut todella paljon aina illat sitä mukaa, kun lapset kasvaneet.

Meillä 2 lasta, 3 ja 7 vuotta. Molemmat lapset päivähoidossa, isompi menee syksyllä kouluun.

Aamulla herätään noin 6:30. Valmistellaan lasten hoitoreput, syödään aamupala, tyhjennetään edellisenä iltana pyörinyt astianpesukone tms. 

Klo 7:15 lähtö ja lasten vienti päiväkotiin, töissä klo 7:45.

Lapset haetaan noin klo 15:45 päivähoidosta.

Usein molemmat ovat hakemassa (kuljemme yhdessä työmatkat, koska työpaikat ovat melko lähellä toisiaan ja samat työajat), mutta joskus toinen hakee lapset, toinen käy kaupassa, ja kaupassa käynyt haetaan lasten kanssa kaupan parkkipaikalta.

Kotiin tullessa syödään ruoka. Pyrimme valmistelemaan ruoan edellisenä päivänä, ja kypsennämme/lämmitämme sen nopeasti kotiin tultua.

Klo 17 ruoka on jo syöty, ja lapsilla on aikaa katsoa TV:stä tai Netflixistä jotakin. Itse lepäämme hetken.

Tämän jälkeen, noin 17:30 lapset lähtevät (kauniilla ilmalla) ulos leikkimään tai aloittavat sisäleikit/askartelut tms, ja me aikuiset teemme kotitöitä: pyykkikone pyörii, astianpesukone pyörii, imurointia, ruohonleikkuuta tai muuta askareita. Lapset ovat ulkona tai sisäleikeissä keskenään (omakotitalo ja turvallinen piha). 

Vaihtoehtoisesti näin kesällä lähdetään mökille saunomaan tai lähimmälle uimarannalle uimaan, metsäretkelle tai leikkipuistoon. Jompi kumpi ehtii käymään lenkillä tms. Etenkin kotona talvisin lämmitetään arkisin myös saunaa.

Noin kello 19 on iltapala-aika, ja sen jälkeen vielä hetki rauhallista leikkiä tai iltasatuja, koko perheen yhteistä puuhastelua. Toinen vanhemmista valmistelee usein seuraavan päivän ruokia.

Klo 20 jälkeen mennään iltapesulle ja pisulle, ja lapset viedään nukkumaan. Toinen nukuttaa toista lasta, toinen toista; lapset nukahtavat usein kohtuullisen nopeasti. Usein toinen astianpesukoneellinen laitetaan pyörimään.

Noin klo 21 mennessä lapset nukahtavat, ja tulemme alakertaan viettämään yhteistä aikaa TV:n, netin, Netflixin, kirjojen, pelien tai vaikkapa seksin merkeissä. Kotitöitä tai valmisteluja tehdään klo 21 jälkeen enää harvoin, myöskään lenkille emme lähde enää tässä vaiheessa iltaa.

Klo 22 jälkeen menemme nukkumaan.

Isommat siivoukset sunnuntaisin, lisäksi valmistelemme mahdollisimman paljon ruokia etukäteen; se on yllättävän kätevä tapa nopeuttaa kiireisimpinä hetkinä (kotiin tullessa) työtaakkaa.

Siinä etukäteen perhe-elämää koodatessasi ota huomioon pienet yllätysmomentit, kuten sairaudet, tapaturmat, sairastumiset, avioero, liikenneonnettomuudet, kuolemantapaukset näin jotain mainitakseni. Niitäkin voi sattua ihan kenelle vaan, koska vaan.

Meillä 4v ja 6v, jotka tuntuu jo tosi isoilta, helpoilta ja itseohjautuvilta.

Tullaan kotiin 16-16:30. Laitetaan pikainen ruoka, ja syödään n. 17:00 ja jutellaan mukavia. Lapset katsoo pikkukakkosen, jonka aikana mä siivoan keittiön ja aina jää aikaa omaan sohvalöhöilyynkin. Kuuden aikaan mennään ulos, lapset leikkii naapurin mukuloiden kanssa ja mä juoruan niiden äidin kanssa. Vaihtoehtoisesti mennään kirjastoon/uimahalliin/leikkipuistoon tai ollaan ihan sisäleikeissä vaan. Seitsemältä iltapala, pesut, iltasadut, puoli ysiin mennessä lapset on sängyissä hiljaa. Tämän jälkeen teen aika vähän kotitöitä enää.

Omiin harrastuksiin jää hyvin aikaa, jos puoliso on sellaisessa työssä, että arkisin voi vastuuta jakaa. Koen, että arki-iltaisin ehdimme paljon. Ennen lapsia vapaa-aika oli sellaista päämäärätöntä vellomista ja varsinkaan arki-iltaisin ei tehty mitään. Nyt kun on lasten takia pidettävä aikatauluja, niin ajankäyttö on tehostunut ja vuorokauteen tuntuu tulleen enemmän tunteja.

Minä olen vielä kotona. Olen ihan tarkoituksella kotona.

Lapset 16-,13-,11- ja kohta 4-vuotias. Neljä lasta siis.

Omaa elämääni pidän aika rentona. Voisin harrastaa niin paljon kuin huvittaa. Meillä on 2 aikuista joille ei ole ongelma jäädä lasten kanssa kotiin.

Isommat lapset myös tekee mielellään pyörälenkkejä kuopuksen kanssa ja touhuaa pihalla hänen kanssa. Ei pakoteta.

Mutta kuten joku sanoi ettei elämä paljoa eroa siitä onko lapsia vai ei niin ei todellakaan pidä paikkaansa.

Tai riippuu varmaan millaista elämää on viettänyt mutta sellaiselle parille joka tottunut yhdessä menemään vapaasti ja extempore niin on aika iso muutos. Ekat kymmenen vuotta on sidoksissa lapseen ja senkin jälkeen toki. Ei niin vaan lähdetä leffaan, iltaa istumaan kavereille, terassille, lomareissujen sisältö muuttuu taatusti jne.

Kyllä jättäisin lapsen tekemättä jos olisin tiennyt etukäteen minkälaista se on. Tai ei se arki niinkään vaan tämä kauhea jatkuva huoli lapsesta on ihan kamalaa. Ja on arkikin silleen tosi tylsää kun hyvin harvoin voi tehdä kahdestaan puolison kanssa mitään, ellei ole hoitajia.

Meillä vain 1 lapsi (8-vuotias). Illat menee hieman eri tavalla riippuen, onko lapsen harrastusilta. Mutta yleensä ruoka siinä 16.30-17, sitten toinen vie lapsen harrastukseen ja sen aikana käy lenkillä/kaupassa, toisella omaa aikaa olla yksin kotona /harrastaa / nähdä omia kavereita. Jos ei ole harrastusta, lapselle tulee yleensä kaveri kylään jonka kanssa leikkii johonkin 19 asti (tai ovat ulkona). Toinen vanhempi on kotona vahtimassa lasta ja kaveriaan (ei heitä voi vielä keskenään jättää, saavat niin villejä ideoita), toinen voi olla lenkillä tai harrastamassa tai ostoksilla tai missä vaan. Lapsen iltapala ja iltatoimet (suihku) 19-20 välillä ja arkena menee nukkumaan klo 20.30. Sen jälkeen aikuiset syövät iltapalaa ja katsovat ohjelmia tms. Eli oikeastaan joka päivä toinen on vapaa tekemään mitä haluaa, mutta yleensä kyllä suurin osa illoista ollaan molemmat kotosalla, itse käyn lenkillä jossain vaiheessa. Kerran viikossa olen koko illan pois (harrastuksessa) ja silloin tällöin omia ystäviäni tapaamassa. Miehellä on harvemmin menoja, harrastuksena hänellä sellainen jota voi tehdä (ja tekee) kotona.

Kotiin 16-17 välillä, sitten ruoan tekoa ja syömistä. Leikkiä, pelaamista, telkkarin katselua ja piirtelyä. 19 aikaan iltapesuilla, iltapalalle ja nukkumaan.

Varsinaisia harrastuksia ei ole lapsilla eikä aikuisilla. Olisi niihin aikaa, mutta ollaan kaikki kotona viihtyviä.

Tavallinen arki-ilta on suunnilleen tällainen:

Lapsi on kaverilla/kaveri meillä, minä olen kotona tai jossain menossa (kaverilla, kahvilassa, museossa tms.) ja siinä klo 20 lapsi tulee kaverilta kotiin tai kaveri lähtee meiltä, syödään lapsen kanssa illallinen ja kerrotaan kumpikin kolme päivän parasta juttua, luetaan omia juttuja tai pelataan Unoa tms.

Lapsi pesee hampaat, harjaa hiukset, pukee yövaatteet ja menee sänkyyn odottamaan, että tulen viereen silittämään ja pistän puhelimestani nukahtamislaulun.

Kello on tuossa vaiheessa 21-22, ja lapsi nukahtaa noin kymmenessä minuutissa.

Lapsen nukahdettua nousen ylös ja teen vielä omia juttuja, luen, piirrän, maalaan, kuuntelen musiikkia ja tanssin, siivoilen keittiön tms. ja menen nukkumaan klo 23-03 välillä (olen yökyöpeli ja pärjään usein vähälläkin unella).

Lapsi nyt 10v eli varsin vaivattomassa iässä, mutta ollut aina helppo ja omatoiminen tapaus - lukuunottamatta uhmaikää noin 2-3-vuotiaana (silloin v t u t ti usein).

Nukkumaanmeno on ollut aina erityisen helppoa; lapsi meni syömisen ja hampaiden pesun jälkeen sängyn viereen odottamaan jo 9kk ikäisenä. :D

Konttasi siis sängyn viereen kun tiesi, että seuraavaksi nukutaan, ja odotti siinä että tulen nostamaan sänkyyn.

Siihen sitten nukahti käytännössä heti, ja heräsi seuraavana aamuna klo 9 maissa eli nukkui pitkään.

Pysyn töissä yleensä niin kauan, että lapset on kotiin tullessani jo nukkumassa. Sitten syön, juon pari bisseä ja katselen telkkua.

Aamulla sitten aikaisin pois ennen perheen heräämistä ja taas on kokonainen päivä edessä. Aurinkoista joka säällä. Ilman viikonloppuja elämä olisi juhlaa...

Voi ei, mä oon varmaan ihan kamala ihminen nää iltakuvaukset kuulostaa just niin tylsältä kun pelkäsin :( mä tosissaan epäilen onko musta äidiksi edes.

Oon tottunut sen 30 vuotta harrastamaan ja menemään. Kilpailen harrastamassani lajissa ja treenejä viikossa 4-6 kertaa. Miehellä sama juttu. Tykkään matkustaa, nyt ajattelin lähteä viikonlopuksi Ahvenanmaalle pyöräilemään koska sääennuste hyvä. Oon jo kasvanut tällaiseksi itsekkääksi ihmiseksi joka juoksee huvien ja endorfiinien perässä vailla huolenhäivää. Teen vaativaa työtä ja matkustan jonkun verran (ennen koronaa) ulkomailla sen vuoksi.

Pelottaa että jos lapsia tulisi, olisin äideistä huonoin ja kukaan lapsi ei ansaitse sellaista.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt kesällä ollaan ulkona. Minä teen omia juttuja ja lapset 3 5 ja 8v leikkivät omia, kun kello tulee n. 20 niin sisälle, iltapesulle, iltapalat, hampaat ja 21 nukkumaan. Myös itse tottakai kun 4 herään töihin. Kyllä ehtii harrastaa. Ei elämä niin erilaista lasten kanssa ole.

Mitä omia juttujasi teet ja miten se onnistuu, kun on kolmevuotias siinä? Ovatko lapsesi muuten 3,5 ja 8-vuotiaat vai 3-, 5- ja 8-vuotiaat?

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiäitinä, joten ei ole lasten hakuja. Päivärytmi keskivertoperheen työpäivän jälkeen menee suunnilleen näin:

16-17 ruuanlaittoa ja ruokailu

17-19 leikkimistä ja kotitöitä

19-20 iltapala, iltapesut ja nukutukset

20-22 miehen kanssa oleilua ennen nukkumaanmenoa

Vaipanvaihtoa, kieltämistä, säätämistä jne. joka välissä.

Lapset 6kk, 1v 7kk ja 3v

Meillä sama, lapsi 2 v. Paitsi että ei kyllä ennen ysiä nukahda, eikä usein ihan heti sen jälkeenkään. Illalla lueskellaan kirjoja ja ollaan rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, mä oon varmaan ihan kamala ihminen nää iltakuvaukset kuulostaa just niin tylsältä kun pelkäsin :( mä tosissaan epäilen onko musta äidiksi edes.

Oon tottunut sen 30 vuotta harrastamaan ja menemään. Kilpailen harrastamassani lajissa ja treenejä viikossa 4-6 kertaa. Miehellä sama juttu. Tykkään matkustaa, nyt ajattelin lähteä viikonlopuksi Ahvenanmaalle pyöräilemään koska sääennuste hyvä. Oon jo kasvanut tällaiseksi itsekkääksi ihmiseksi joka juoksee huvien ja endorfiinien perässä vailla huolenhäivää. Teen vaativaa työtä ja matkustan jonkun verran (ennen koronaa) ulkomailla sen vuoksi.

Pelottaa että jos lapsia tulisi, olisin äideistä huonoin ja kukaan lapsi ei ansaitse sellaista.

-ap

Jos oot oikeasti tottunut siihen, että tavalliset arki-illat on adrenaliinipiikkejä, niin en kyllä suosittele lapsen tekemistä.

Minusta kuulostaa siltä, että olet kuten itse sanotkin; ura- ja harrastusorientoitunut, etkä varmaankaan saisi vanhemmuudesta mitään.

Pahimmillaan vaan masentuisit ja katuisit.

Tämä kommentti siis naiselta, jolla on lapsi.

Et ole kamala ihminen! Kaikille vanhemmuus ei vain sovi, eikä elämäntyyliin sovi lapsi.

Ei siinä ole mitään kamalaa.

Vastasin jo aiemmin esittämääsi kysymykseen, mutta jäin miettimään vielä asiaa. Sanoisin, että nämä lasten mukanaan tuomat logistiikkakysymykset (kuskaukset, harrastusaikataulut, siivoukset ja ruuanlaitot yms) ovat loppujen lopuksi aika pieni rikka rokassa. Lapsiperheellistymistä miettisin itse enemmänkin ihmissuhteen kuin logistiikan näkökulmasta. Lapsesi on oma persoonansa, jonka kanssa muodostat elämän kestävän ihmissuhteen. Hänen kanssaan kohtaat pienet ja suuret haasteet, löydät itsessäsi ja kumppanissasi aivan uusia puolia. Myös kipeimmät haavat, pelot ja vaikeudet nousevat pintaan. Jos olet valmis kohtaamaan oman epätäydellisyytesi ja hyväksyt sen, että kaikkea ei voi kontrolloida, olet lapsen saaminen on suuri ja antoisa seikkailu!