Miten muuttuisin sellaiseksi ihmiseksi, että saisin ihmisiä elämääni?

Rupea hyväksi kuuntelijaksi. Pian et saa enää ihmisiltä hetkenkään rauhaa. Kaikki tarvitsevat Suurta Sosiaalista Korvaa, joka myötäelää heidän elämänsä pienissä ja suurissa murheissa.

Saat myös puheluita iltaisin kllo 22:00 jälkeen. Esimerkiksi veljesi anoppi soittaa ja kertoo vaivoistaan.

Palsta taitaa siis olla sitä mieltä, että mun kannattaa vain tehdä its ari ja jättää maailma niille itseäni suositummille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tuppaudu! Mikään ei ole niin kamalaa kuin joku harrastuskaveri, joka toisella harrastekerralla esittää, että mennään kahville, olisi kiva jutella. Silloin ryntään hurjaa vauhtia pakoon. Jos suostuu, ei pääse irti kuin olemalla todella ilkeä.

Viimeksi menin juttelemaan harrastuskaverille teini-ikäisenä. En mene ikinä missään juttelemaan ihmisille. Tervehdin ehkä ujosti, mutta siinä kaikki. Millä perusteella tuppaudun ihmisten seuraan? Ilmeisesti haaveeni tekevät minusta pahan.

No miten kuvittelet tutustu asia kehenkään, jos et mene kellekään puhumaan? Puhu yleisiä yhteisiä juttuja ja sitten kun on riittävästi tutustuttu ehdota kahville menoa tms.

Vierailija kirjoitti:

Käytät melko vahvoja sanoja: halveksintaa, vihamielisesti... Ettet nyt vain ylitulkitsisi ja liioittelisi ihmisten suhtautumista.

Ei se ole ihan tuulesta temmattua edes. Jopa tähän ketjuun on tullut todella ilkeitä kommentteja runsaasti. Suuri osa ihmisistä pitää minua erittäin epämiellyttävänä yksilönä, vaikka olen hiljainen, enkä juttele reaalimaailmassa juuri kenellekään.

Mitä negatiivisempaa feedbackia saan, sitä enemmän vain vetäydyn kuoreeni ja pelkään ihmisiå. Olen aikuisiälläni parin viime vuoden aikana tullut vielä paljon pahemmin kiusatuksi kuin kouluvuosina. Aikuiset naiset dissaavat, nolaavat, kiusaavat sekä näillä palstoilla tehdään selväksi, että olen täysin arvoton ihminen.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävisi siis nainen tai mies, ikähaarukassa 30-65 vuotta. Ei tarvitse olla perinteisellä tavalla komea tai kaunis. Kunpa joku vain kadulla pyytäisi treffeille, niin se olisi siinä mun puolestani. En edes jaksaisi enää odotella enempää. Olen hoikka, perusterve, siedettävän näköinen (en kuitenkaan missitasoa), feminiininen ja ystävällinen, raitis ja elätän itse itseni. En vain kelpaa kenellekään, en edes kaveriksi.

Nyt varovaisuutta. Tuolla asenteella vedät puoleesi luonnehäiriöisiä hyväksikäyttäjiä ja epätoivoisia ripustautujia, joilla ei ole parisuhteelle mitään annettavaa. Lisäksi parisuhteessa kostautuu ennemmin tai myöhemmin se, että on valinnut kumppanin joko hätiköiden tai epätoivon ajamana. Yleensä siinä ei nimittäin ole tullut mietittyä lainkaan yhteensopivuutta - ei emotionaalista, ei henkistä, ei seksuaalista, ei arvomaailman yhteneväisyyttä. Tällä reseptillä saat onnettoman ja riitaisan parisuhteen. Onko se tosiaan sitä, mitä elämääsi kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Älä tuppaudu! Mikään ei ole niin kamalaa kuin joku harrastuskaveri, joka toisella harrastekerralla esittää, että mennään kahville, olisi kiva jutella. Silloin ryntään hurjaa vauhtia pakoon. Jos suostuu, ei pääse irti kuin olemalla todella ilkeä.

Eli kyseiset tyypit eivät ole kiinnostaneet sinua tai sinulla ei ole tilaa uusille ihmisille elämässäsi. Vaikea nimittäin uskoa, että jos kohtaat harrastuksen parissa mielenkiintoisen ja miellyttävän ihmisen, kieltäytyisit kahvitreffeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tuppaudu! Mikään ei ole niin kamalaa kuin joku harrastuskaveri, joka toisella harrastekerralla esittää, että mennään kahville, olisi kiva jutella. Silloin ryntään hurjaa vauhtia pakoon. Jos suostuu, ei pääse irti kuin olemalla todella ilkeä.

Viimeksi menin juttelemaan harrastuskaverille teini-ikäisenä. En mene ikinä missään juttelemaan ihmisille. Tervehdin ehkä ujosti, mutta siinä kaikki. Millä perusteella tuppaudun ihmisten seuraan? Ilmeisesti haaveeni tekevät minusta pahan.

No miten kuvittelet tutustu asia kehenkään, jos et mene kellekään puhumaan? Puhu yleisiä yhteisiä juttuja ja sitten kun on riittävästi tutustuttu ehdota kahville menoa tms.

Juurihan joku sanoi, että olen ahdistava tuppautuja ja ripustautuja. Samoin äitini on toisinaan sanonut samoin, vaikka juttelen vain pari kertaa vuodessa hänen kanssaan ja hän itse kyllä soittaa minulle toisinaan, jos ei löydä muuta kuuntelijaa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tuppaudu! Mikään ei ole niin kamalaa kuin joku harrastuskaveri, joka toisella harrastekerralla esittää, että mennään kahville, olisi kiva jutella. Silloin ryntään hurjaa vauhtia pakoon. Jos suostuu, ei pääse irti kuin olemalla todella ilkeä.

Viimeksi menin juttelemaan harrastuskaverille teini-ikäisenä. En mene ikinä missään juttelemaan ihmisille. Tervehdin ehkä ujosti, mutta siinä kaikki. Millä perusteella tuppaudun ihmisten seuraan? Ilmeisesti haaveeni tekevät minusta pahan.

No, ei ehkä kannata heittäyä marttyyriksi.

Mene sinne mihin haluat. Ota niistä kommenteista irti voima, mistä sen saat. Jätä vähemmälle arvolle ne latistajat. Ne latistaa kaikkia muitakin. Jätät vaan mielessäsi sellaiset paskat omaan kasaan. Toivotat heille kaikkea hyvää omassa tiessään.

Sinä valitset omasi. Sinä! Olet hyvä! Just niinkuin olet. Porskuttele vaan omia aaltoja. Sinne tulee matkalumppaneitakin jossain vaiheessa.

Mikä

Olisi kiinnostavaa? Tee lista. Sitten vaan kokeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ripustautuja, josta ei pääse eroon ilman väkivaltaa.

Niinkö? Itse olin aloitteellinen erossa. Mikä tekee minusta sellaisen, että kukaan ei halua olla kanssani mukavalla ja miellyttävällä tavalla? Olen oikeasti hyvin passiivinen ja melko hiljainen ihmisten seurassa. Oma äitini sanoo juuri noin, että olen ahdistava, ripustautuva ja liian kiinnostunut muiden seurasta. Käytännössä vietån kuitenkin kaiken vapaa-aikani yksin, enkä ole aloitteellinen ihmisiä kohtaan. Ilmeisesti vähäinenkin kontakti suunnastani koetaan siis ahdistavana.

Äitini haukkui minua läheisriippuvaiseksi, kun vanhempani erosivat ja näin äitiäni pitkästä aikaa 13-vuotiaana (häntä ahdisti se, kun halusin jutella ja halata). Kuitenkaan käytännössä minulla ei ole ainoatakaan ystävää tai edes kavereita, enkä tapaa koskaan ketään, enkä soita muille kuin isälleni kerran viikossa-kahdessa, niin siinä mielessä väite on epäreilu mielestäni.

Sinulta näköjään halutaan evätä se normaali inhimillisyys ja ihmismäinen kohtelu mikä muille on täysin itsestäänselvyys. Hyvin tuttua. Et voi sille mitään näissä piireissä mitkä tunnet, koska he on päättäneet kirjoittaa sinut täysin arvottomaksi ihmiseksi jolta evätään kaikki.  Päädyt huonojen ihmisten kanssa suhteisiin koska heidän käyttäytymismalli on sinulle tuttua. Et tee sitä tiedostaen vaan tiedostamatta. Kun koet kiintymystä näihin ihmisiin, se ei ole aitoa vaan sinun vanhat traumasi tunnistaa henkilössä jotain tuttua, joka liittyy tarpeeseesi olla äidillesi hyväksytty. Toistat siis samaa hylkäämiskokemusta mitä saat äidiltäsi kaikissa parisuhteissasi. Nyt kun tiedät tämän, niin seuraavalla kerralla älä mene sinne mikä tuntuu tutulle vaan mene sinne mitä et tunne, sekin suunta voi olla väärä, mutta opitpahan jotain uutta etkä ruoki vanhoja traumojasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävisi siis nainen tai mies, ikähaarukassa 30-65 vuotta. Ei tarvitse olla perinteisellä tavalla komea tai kaunis. Kunpa joku vain kadulla pyytäisi treffeille, niin se olisi siinä mun puolestani. En edes jaksaisi enää odotella enempää. Olen hoikka, perusterve, siedettävän näköinen (en kuitenkaan missitasoa), feminiininen ja ystävällinen, raitis ja elätän itse itseni. En vain kelpaa kenellekään, en edes kaveriksi.

Nyt varovaisuutta. Tuolla asenteella vedät puoleesi luonnehäiriöisiä hyväksikäyttäjiä ja epätoivoisia ripustautujia, joilla ei ole parisuhteelle mitään annettavaa. Lisäksi parisuhteessa kostautuu ennemmin tai myöhemmin se, että on valinnut kumppanin joko hätiköiden tai epätoivon ajamana. Yleensä siinä ei nimittäin ole tullut mietittyä lainkaan yhteensopivuutta - ei emotionaalista, ei henkistä, ei seksuaalista, ei arvomaailman yhteneväisyyttä. Tällä reseptillä saat onnettoman ja riitaisan parisuhteen. Onko se tosiaan sitä, mitä elämääsi kaipaat?

Olen niin umpikujassa, ettei ole voimia valikoida ketään. Mulle kelpaisi kohta aviomieheksi ja elätiksi varmaan joku örisevä katujuoppo, jos sellainen sattuisi kännipäissään pyytämään treffeille. Niin loppu olen yksinäisyyteen ja muutenkin elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Palsta taitaa siis olla sitä mieltä, että mun kannattaa vain tehdä its ari ja jättää maailma niille itseäni suositummille?

Ensiksi: tänne ei koskaan, siis ikinä, pidä avautua mistään itselle kipeästä aiheesta, jos ei pysty suodattamaan asiattomuuksia. Täällä on paljon trolleja ja mieleltään epävakaita ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisen asemaan ja joiden mielestä kiusaaminen on hauskaa ajanvietettä. Asiattomat ja ilkeät kommentit voit toki ilmoittaa asiattomiksi, jotta ne poistettaisiin.

Toiseksi: tuo asenteesi ei valitettavasti tuo sinulle sympatiaa ja ymmärrystä. Passiivis-aggressiivinen itsem*urhalla uhkailu ei kuulu hyvän ystävän ominaisuuksiin. Jos haluat läheisiä ihmissuhteita, niin heti ensimmäiseksi lopetat tuollaiset puheet. Muut eivät ole vastuussa siitä, että olet joskus saanut huonoa kohtelua joiltakin ikäviltä ihmisiltä.

Itsetunto sinulla on näköjään latistettu. Ikävästi äitini on sanonut.

Nyt olet aikuisten ja voit valita, miten tästä eteenpäin. Joka päivä voi aloittaa alusta.

Elämä on kuitenkin nyt.

Pääsisitkö juttelemaan psykologille tai terveydenhoitajalle tai muuulle?

Saisit perspektiiviä. Lapsuudesta olet joutunut kantamaan ja selviytymään. Olet hienosti edennyt.

Opiskellut.

Nyt olisi aika saada uusia vaikutteita, kun niillä vanhoilla lapsena kootuilla käyttäytymisestämalleilla et enää selvästikään halua jatkaa.

Olet murrosvaiheessa. Nyt vaan sitä uutta, kun uskaltaisit lähteä kokeilemaan. Pikkuhiljaa. Saat olla sellainen kuin olet. Olet juuri hyvä omana itsenäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta taitaa siis olla sitä mieltä, että mun kannattaa vain tehdä its ari ja jättää maailma niille itseäni suositummille?

Ensiksi: tänne ei koskaan, siis ikinä, pidä avautua mistään itselle kipeästä aiheesta, jos ei pysty suodattamaan asiattomuuksia. Täällä on paljon trolleja ja mieleltään epävakaita ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisen asemaan ja joiden mielestä kiusaaminen on hauskaa ajanvietettä. Asiattomat ja ilkeät kommentit voit toki ilmoittaa asiattomiksi, jotta ne poistettaisiin.

Toiseksi: tuo asenteesi ei valitettavasti tuo sinulle sympatiaa ja ymmärrystä. Passiivis-aggressiivinen itsem*urhalla uhkailu ei kuulu hyvän ystävän ominaisuuksiin. Jos haluat läheisiä ihmissuhteita, niin heti ensimmäiseksi lopetat tuollaiset puheet. Muut eivät ole vastuussa siitä, että olet joskus saanut huonoa kohtelua joiltakin ikäviltä ihmisiltä.

Itsemurhalla uhkailu on taas yksi epävakaan piirre. Ap on epävakaa mutta ei suostu hyväksymään sitä eikä tekemään asialle mitään. Ehkä sitten jos hän joutuu ihan pohjalle tämän tosiasian edessä. No hyvä uutinen on että jos ap suostuu hyväksymään asian ja hakemaan apua, hän päätyy toivon mukaan hyvälle terapeutille ja pääsee tutustumaan itseensä ihan uudella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta taitaa siis olla sitä mieltä, että mun kannattaa vain tehdä its ari ja jättää maailma niille itseäni suositummille?

Ensiksi: tänne ei koskaan, siis ikinä, pidä avautua mistään itselle kipeästä aiheesta, jos ei pysty suodattamaan asiattomuuksia. Täällä on paljon trolleja ja mieleltään epävakaita ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisen asemaan ja joiden mielestä kiusaaminen on hauskaa ajanvietettä. Asiattomat ja ilkeät kommentit voit toki ilmoittaa asiattomiksi, jotta ne poistettaisiin.

Toiseksi: tuo asenteesi ei valitettavasti tuo sinulle sympatiaa ja ymmärrystä. Passiivis-aggressiivinen itsem*urhalla uhkailu ei kuulu hyvän ystävän ominaisuuksiin. Jos haluat läheisiä ihmissuhteita, niin heti ensimmäiseksi lopetat tuollaiset puheet. Muut eivät ole vastuussa siitä, että olet joskus saanut huonoa kohtelua joiltakin ikäviltä ihmisiltä.

Itsemurhalla uhkailu on taas yksi epävakaan piirre. Ap on epävakaa mutta ei suostu hyväksymään sitä eikä tekemään asialle mitään. Ehkä sitten jos hän joutuu ihan pohjalle tämän tosiasian edessä. No hyvä uutinen on että jos ap suostuu hyväksymään asian ja hakemaan apua, hän päätyy toivon mukaan hyvälle terapeutille ja pääsee tutustumaan itseensä ihan uudella tavalla.

No aika moni muukin harrastaa samaa. Ei se yksistään riitä mihinkään diagnoosiin. Eipä elämä oikein tunnu elämisen arvoiselta ja silloin joku voi vain rauhallisin mielin todeta, että mitäpä tässä enää yrittämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta taitaa siis olla sitä mieltä, että mun kannattaa vain tehdä its ari ja jättää maailma niille itseäni suositummille?

Ensiksi: tänne ei koskaan, siis ikinä, pidä avautua mistään itselle kipeästä aiheesta, jos ei pysty suodattamaan asiattomuuksia. Täällä on paljon trolleja ja mieleltään epävakaita ihmisiä, jotka eivät osaa asettua toisen asemaan ja joiden mielestä kiusaaminen on hauskaa ajanvietettä. Asiattomat ja ilkeät kommentit voit toki ilmoittaa asiattomiksi, jotta ne poistettaisiin.

Toiseksi: tuo asenteesi ei valitettavasti tuo sinulle sympatiaa ja ymmärrystä. Passiivis-aggressiivinen itsem*urhalla uhkailu ei kuulu hyvän ystävän ominaisuuksiin. Jos haluat läheisiä ihmissuhteita, niin heti ensimmäiseksi lopetat tuollaiset puheet. Muut eivät ole vastuussa siitä, että olet joskus saanut huonoa kohtelua joiltakin ikäviltä ihmisiltä.

Itsemurhalla uhkailu on taas yksi epävakaan piirre. Ap on epävakaa mutta ei suostu hyväksymään sitä eikä tekemään asialle mitään. Ehkä sitten jos hän joutuu ihan pohjalle tämän tosiasian edessä. No hyvä uutinen on että jos ap suostuu hyväksymään asian ja hakemaan apua, hän päätyy toivon mukaan hyvälle terapeutille ja pääsee tutustumaan itseensä ihan uudella tavalla.

Kyllä ongelmia pitäisi pystyä ratkomaan ilman terapeuttejakin ja ilman lääkkeitä ym. Monet ovat vain ihmismielen pähkäilyn tuloksia. Arjen rutiinit ja hyvä seura sekä toimeliaisuus korjaavat monia ongelmia.

Paras lääke siihen on että muuttaa kauas pois myrkllisestä ilmapiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ripustautuja, josta ei pääse eroon ilman väkivaltaa.

Niinkö? Itse olin aloitteellinen erossa. Mikä tekee minusta sellaisen, että kukaan ei halua olla kanssani mukavalla ja miellyttävällä tavalla? Olen oikeasti hyvin passiivinen ja melko hiljainen ihmisten seurassa. Oma äitini sanoo juuri noin, että olen ahdistava, ripustautuva ja liian kiinnostunut muiden seurasta. Käytännössä vietån kuitenkin kaiken vapaa-aikani yksin, enkä ole aloitteellinen ihmisiä kohtaan. Ilmeisesti vähäinenkin kontakti suunnastani koetaan siis ahdistavana.

Äitini haukkui minua läheisriippuvaiseksi, kun vanhempani erosivat ja näin äitiäni pitkästä aikaa 13-vuotiaana (häntä ahdisti se, kun halusin jutella ja halata). Kuitenkaan käytännössä minulla ei ole ainoatakaan ystävää tai edes kavereita, enkä tapaa koskaan ketään, enkä soita muille kuin isälleni kerran viikossa-kahdessa, niin siinä mielessä väite on epäreilu mielestäni.

Suurin osa ongelmistasi johtuu varmaan äidistäni, hän on emotionaalisesti kylmä. Ja hylkäsi sinut eron jälkeen. Lisäksi yrittää kaasuvalottaa sua että olet liian takertuva. Ehkä hänen mielestä olet, mutta et ole.

ÄidistäSi, typo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ripustautuja, josta ei pääse eroon ilman väkivaltaa.

Niinkö? Itse olin aloitteellinen erossa. Mikä tekee minusta sellaisen, että kukaan ei halua olla kanssani mukavalla ja miellyttävällä tavalla? Olen oikeasti hyvin passiivinen ja melko hiljainen ihmisten seurassa. Oma äitini sanoo juuri noin, että olen ahdistava, ripustautuva ja liian kiinnostunut muiden seurasta. Käytännössä vietån kuitenkin kaiken vapaa-aikani yksin, enkä ole aloitteellinen ihmisiä kohtaan. Ilmeisesti vähäinenkin kontakti suunnastani koetaan siis ahdistavana.

Äitini haukkui minua läheisriippuvaiseksi, kun vanhempani erosivat ja näin äitiäni pitkästä aikaa 13-vuotiaana (häntä ahdisti se, kun halusin jutella ja halata). Kuitenkaan käytännössä minulla ei ole ainoatakaan ystävää tai edes kavereita, enkä tapaa koskaan ketään, enkä soita muille kuin isälleni kerran viikossa-kahdessa, niin siinä mielessä väite on epäreilu mielestäni.

Suurin osa ongelmistasi johtuu varmaan äidistäni, hän on emotionaalisesti kylmä. Ja hylkäsi sinut eron jälkeen. Lisäksi yrittää kaasuvalottaa sua että olet liian takertuva. Ehkä hänen mielestä olet, mutta et ole.

Tuo pitää paikkansa valitettavasti. Joskus teininä ja parikymppisenä koetin selvitellä sitä asiaa. Äitini ei koskaan pitänyt minua sylissä tai ollt hellä, kun olin pieni. Hän kohteli kuin jotain esinettä ja oli todella ankara ja etäinen. Ainoat fyysiset kontaktit äitini puolelta olivat ns. tukkapölly, hiusten harjaaminen repimällä tai jonkun vaatteen änkeäminen päälleni väkisin.

Minun ulkonäköäni hän nälvi ja joskus kiusasi nimittelemällä ulkonäköni perusteella. Valokuvan perusteella olin joskus vauvana hänen sylissään, mutta sellaisesta ei ole muistikuvia lainkaan. Hän myöntää itsekin, että olin vauvaiän lähinnä yksin makuutettuna pinnasängyssäni ja muussa huoneessa kuin hän itse.

Tosin silloin kuulemma ajan hengen mukaan vauvat piti "karaista" siten, että heitä syötettiin tasan neljän tunnin välein ja itkuun ei kuulunut reagoida lainkaan. Onneksi isovanhemmat ja isäni olivat lämpimämpiä, mutta suomalainen kulttuuri on muutenkin aika kylmä ja juro. Eipä sille tosin enää voi mitään.

Äitini on paljon myöhemmin syntyneitä sisaruksiani kohtaan myös kylmä, ainakin toista sisarustani kohtaan. Vaikka kyseinen sisarukseni on vasta parikymppinen, äitini ei ole nähnyt häntä moneen vuoteen, eikä puhu hänen kanssaan, kun sisarukseni on kuulemma niin "vaikea". Täysin käsittämätöntä mielestäni ja vaikka olen koettanut pyytää häntä olemaan yhteydessä sisarukseeni, hän ei vain kuulemma kykene/jaksa/eikä kiinnostakaan. Wtf.