Kuinka päästä eroon ikuisen opiskelijan identiteetistä? Kaikki alat kyllästyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se työelämä tuntuu jotenkin niin lopulliselta ja mielikuvissa se on tylsää ja ankeaa, että joka päivä on pakko raahautua samaan paikkaan töihin ja olla siellä x tuntia ja sama toistuu repeatilla, eikä voi jäädä sängyn pohjaan vaikka kuinka ketuttaisi. Opiskelijana on vielä hauskaa vapautta se elämä, voi käydä osa-aikatöissä ja pätkätöissä ja nekin voi lopettaa jos niitä ei enää jaksa, aina löytää uusia hanttihommia. Olen varmaan siis koukuttunut siihen vapauden tunteeseen ja elän jotain Peter Pan elämää, en suostu kasvamaan aikuiseksi ja alistumaan oravanpyörään. 

Etätyön lisääntyessä, ei paljoa tarvitse raahautua mihinkään.

Oltiin kylässä rouvan äidin luona 2 viikkoa pohjoisessa.

On etätöissä kunnalla jossain " lässyn lässyn hommassa ".

2 viikon aikana, teki ehkä 2-3 tuntia töitä päivään, loppuajan piti työpuhelinta taskussa " jos joku yrittää tavoittaa ".

Kuukauspalkalla tietenkin, 3-4 kilon välissä.

Näihin kannattaa pyrkiä, jos " raataminen ahdistaa ".

Tuommoisia töitä ei vaan ole mitenkään ainakaan julkisessa jaossa, muutenhan kaikki ihmiset tekisivät noin ja saisi helppoa rahaa. 

Ne on niitä boomer-ikäluokan suojatyöpaikkoja, heillä ollut se sama työ ja työnkuva jostain 80-luvulta asti jolloin riitti että tuli toimistolle näyttämään naamaansa ja hoiti pari työasiaa päivän aikana. 

Taas tätä iäkkäiden mollaamista. Minulla on yli 20 vuoden työura ja monesta eri työpaikasta. Nyt teen täyttä työviikkoa ja opiskelen samaan aikaan maisterivaiheessa yliopistossa. Monta työvuotta sinulla on? Tee sama perässä ja keskustellaan sitten asiasta.

Jos olet 20 vuotta ollut työelämässä niin et ole boomer ikäluokkaa.

Mikä on ongelma? Lainan maksuko? Sanooko joku, että jollekin alalle täytyy asettautua?