Miltä synnytys oikeastaan tuntuu? Kuvailkaa mahdollisimman värikkäästi jotta sais jonkinlaisen käsityksen.

Supistukset: kokonaisvaltainen kipu, tuskanhiki nousee ja tuntuu ettei saa henkeä, tämän kivun kestää silti hyvin.



Ponnistus: tajuton tuska, kun tuntuu että ponnistaa ja mitään ei tapahdu. Kiristää, tuntuu kuivalta ja tuntuu kuin repeytyisin kunnolla.



Synnytyksen jälkeen: tuntuu kuin 10 kg rautalankaa raahaa mukanaan alapäässä. Vessassakäynti tuskaa kun kirvelee...



Silti: mallisynnytys, ei isoja repeämiä.

Ensimmäinen synnytykseni oli aivan mielettömän hieno kokemus. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa kehoni tietää mitä tekee, minun ei tarvinnut kuin mennä sen mukana. Ponnistaminen on ollut elämäni mahtavin fyysinen koetus.. Se tuntui yhtäaikaa niin raskaalta, vaikealta ja samalla kuitenkin tiesin tarkalleen mitä piti tehdä.

Ne eivät kuitenkaan ole päällä jatkuvasti vaan tulevat muutaman minuutin välein. Niistä selviää kyllä.



Itselläni ponnistusvaiheen kipu oli kaikkein kauhein, se todella otti kipeää! Tuntuu todellakin siltä kuin repeäisi kahtia, vaikka itselleni ei repeämiä tullutkaan. Kipu oli karmivaa, onneksi se kesti vain minuutin.

Ja minä ainakin ponnistin sängystä puolimakaavasta asennosta.

niin sitten tuntuu että joku tosiaankin änkee ja tunkee mahdottomasti sun alapäässä.

niin siinä tapauksessa et tunne kipua, vaan kovaa painetta. pinnistät ja ponnistat hurjasti ja lepotaukojen aikana ehdit miettiä että miten omituista tämä onkaan. kaksi kätilöä nilkoissa kiinni ja mies pyyhkii hikeä =)

Ensin supistukset tuntuvat kuin kuukautiskipuina, mutta vähitellen

kipu pahenee ja pahenee ja supistusten väli lyhenee ja lyhenee.

Lopulta tuska käpristää niin, ettei voi sängystä nousta. Kaikki

paikat kramppaa. Oksettaa.



Epiduraali on ihan taivaan lahja! Se vie kivun pois niin, että

voi rentoutua ja jaksaa odottaa kohdunsuun aukeamista kokonaan.

Mulle ei ollut koskaan kerrottu, että supistukset voi tuntua selässä, vaan kaikki puhuivat aina alavatsakivuista ja kuukautiskivuista, ja siksipä mä en heti tajunnut, että nää on nyt niitä. Mulla nimittäin sattui ihan sairaasti selässä, poltti ja viilteli ja raastoi ja repi. Vatsassa tai kohdussa tai etupuolella muutenkaan en tuntenut supistuksia ollenkaan, mutta selkään ne sattui niin vietävästi, ettei missään asennossa voinut olla. Makaaminen oli kaikkein pahinta, keinutuoli oli paras paikka. Supistusten välissä oli ihan hyvä olo, en ollut ollenkaan missään kuplassa tai sumussa, vaan jutustelin miehen ja kätilön kanssa ja selailin naistenlehtiä...



Ponnistus olikin sitten ihan hirveää. En muista tarkkaan, miltä se tuntui fyysisesti, mutta tunteet muistan hyvin: sen järkyttävän epätoivon, että kuolen tähän kipuun, enkä saa vauvaa ikinä ulos, ja sen uskomattoman helpotuksen tunteen, kun vauva lopulta tuli.

Lapsena olen nähnyt kun lehmä synnyttää ja samalta minusta tuntui. Olo oli kuin lehmällä. Aaltomaista painetta ja ponnistusvaiheessa repeämisen tunne. Ja jälkeenpäin olin kuin revennyt hyvin lypsävä lehmä.:)

P*mperon repeämiseltähän se tuntuu..

Kivuliaalta. Kuin todella kipeät kuukautiskrampit ja paineentunne peräaukossa

Polttelua, painetta, kipua, kramppeja.. Kipua kyljissä, alavatsalla, pepussa ja reisissä.. Kuin erittäin voimakkaita kuukautiskipuja (endoa?sairastavat tietävät).. Mutta kipu lakkaa hetimmiten kun lapsi on saatu ulos :)

Yritä itse pa*kantaa vesimeloni!

Supistukset ovat kuin rajua menkkakipua, joka tuntuu alamahassa ja selässä. Supistuksen aikana kannattaa hengitellä ja liikkua jos pystyy, vaikka kävellä. Mahan ja selän hierominen ja painelu auttaa.

Ponnistusvaihe tuntuu siltä, kuin perseestä työntyisi ulos meloni. Kannattaa työntää ja hengittää kätilön neuvojen mukaan niin se sujuu parhaiten.

T. 3 krt alatiesynnyttänyt

Tuntuu siltä kuin jalka repeäisi perseestä irti. Se tuntuu oikeasti siltä. Ei sitä kipua pysty kuvailemaan. Se ei tunnu edes todelliselta, se on jossain normaalien kipujen yläpuolella. Sitä on vaan että ok, nyt alakroppa repeää palasiksi ja nämä ihmiset tässä vaan seisoo vieressä ja kattoo. Vaikea ymmärtää miksi jotkut menee tuohon monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Polttelua, painetta, kipua, kramppeja.. Kipua kyljissä, alavatsalla, pepussa ja reisissä.. Kuin erittäin voimakkaita kuukautiskipuja (endoa?sairastavat tietävät).. Mutta kipu lakkaa hetimmiten kun lapsi on saatu ulos :)

Kipu ei kaikilla lakkaa siihen. Itselläni jäi kolmeksi viikoksi sellaiset hermokivut että hädin tuskin pystyin kävelemään vessaan. Hymynaama. Hymynaama.

Edelleen kymmenen vuoden jälkeen välillä tuntuu sellaisia sähköiskuja alapäässä.

Oma kokemukseni synnytyskivuista:

Kolme vuorokautta ennen lapsen syntymää alkoi tunnin välein tulevat tuhatkertaiset menkkakivut eli supistukset. Kaksi minuuttia kerrallaan iski niin kova kipu, että silmissä sumeni ja näin tähtiä, ja sitten väliaikana oli normaali olo.

Tahti kiihtyi tunnin väliajasta 10 min väliaikaan.

Näinä vuorokausina en nukkunut ollenkaan.

Kun päästiin sairaalaan, en ollut tarpeeksi avautunut mitään puudutuksia varten, mutta supistukset tuli kiihtyvästi alle 10 min välein. Siihen kipuun ei kuulemma ole olemassa mitään lääkettä (?!?). Olin siis vaan sängyllä ja makasin kylmä hiki otsalla ja melkein taju kankaalla.

Supistuskipu alkoi siirtyä myös alaselkään ja tuntui kuin selkä rusentuisi poikki tai joku sahaisi sitä sirkkelillä. Siinä kohtaa menin tajuttomaksi.

Jossain vaiheessa sain epiduraalin ja nukuin vähän aikaa.

Loppuajan sieluni oli etääntynyt ruumiista ja en tiedä mitä tapahtui. Rakas lapsi syntyi.

Tämän jälkeen olen tajunnut, että minulla sitten vaan on alempi kivunsietokyky kuin monilla. Ei auttanut olla sisukas, reipas ja tsempata avoimin mielin tms., kun vaan taju menee.

Nyt vuosia myöhemmin olen joutumassa samaan tilanteeseen, ja keisarileikkausta on jo tarjottu, mutta minä hullu tässä mietin, auttaisiko kuitenkin mielen valmennus.

Synnytys sattuu ja mul tuli siitä virtsarakon tulehdus se tuntuu siltä et sulletyönnettäis menu sormeen