Kuinka nopeasti esittelitte lapset uudelle puolisolle?

Minun vanhemmat erosi, kun olin 7 vuotias. Muistan tavanneeni muutaman äidin tapailumiehen ennen kuin tapasi nykyisen miehensä, minun ollessa 10vuotias. En varmaan tajunnut edes silloin lapsena noiden aiempien olevan jotain deittejä. Olivat vaan jotain aikuisia, jotka kävivät kahvilla tai joiden luona käytiin kylässä. Sitten kun olin useamman kerran nähnyt hänen nykyisen miehensä, näin heidän vasta pussailevan tms. ja tajusin sen jutun.

Isää näin joka toinen viikonloppu ja tapasin myös muutaman hänen naisystävänsä, ihan mukavia ihmisiä hekin olivat. Seurusteli yhden kanssa myös yli kymmenen vuotta, alkoi varmaan kun olin 11.

En näistä mistään saanut traumoja. Minusta ihan hyvä tapa, että ensin neutraalisti kyläillään puolin ja toisin ja katsotaan lasten fiilikset. Eikä erityisesti esitellä äidin uutena poikaystävänsä. Sitten jos juttu säilyy pidempään tämän vaiheen yli, niin keskustellaan lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkkaa aikaikkunaa on varmasti vaikea sanoa, riippuu niin elämäntilanteista ja persoonista muuten (lasten ja aikuisten). Tunnetasolla uudesta kumppanista pitäisi mielestäni kuitenkin olla VARMA, ennen kuin esittelee alaikäisille lapsille. Lapset aistivat todella hyvin vanhempiensa tunnelmia eikä vanhemman uusi puoliso ole koskaan kuin kuka tahansa aikuinen. Aikuisissakin lapsissa vanhemman uusi puoliso voi aiheuttaa yllättäviäkin tunteita, mutta etenkin kouluikäisissä ja sitä nuoremmissa lapsissa.

Eli vastaukseni on: siinä vaiheessa, kun olette keskustelleet vaikeista tunteista, tulevaisuudesta, riidelleet ja onnistuneesti sopineet, todenneet toistenne elämänarvot yhteensopiviksi, kokeneet jonkin stressitestin (esim. käyneet viikonloppumatkalla yhdessä, telttailemassa, juuttuneet auton kanssa lumihankeen tms.) ja senkin jälkeen tuntuu, että tässä on se oikea tyyppi. Ajallisesti tähän saattaa kulua pari kuukautta tai vuosikin. Lapsia on kuitenkin turha sotkea epävarmoihin kuvioihin.

Ja siltikin, vaikka omiin silmiin se uusi kumppani olisi oman elämän Ridge Forresteri/mikä lie Brooke, niin lasten silmiin se on vain joku vieras vanha ukko tai akka, jonka takia omassa kodissaan ei voi enää olla kuin, no, omassa kodissaan.

Ja vaikka esitellään, ei se tarkoita, että heti muutetaan yhteen. Kyllä lapsillekin pitää antaa aikaa tutustua uuteen ihmiseen. Ja jos lapset eivät uudesta kumppanista pidä, niin täytyy miettiä, että voiko lainkaan muuttaa yhteen.

Meillä onneksi puolison lapsi alkoi kyselemään koska minä muutan heille. Miehen kanssa oltiin puhuttu, ettei vielä muuteta yhteen, kun lapseen tutustuminen oli kesken. Nyt asuttu neljä vuotta yhdessä.

Kukin tuntee omat lapsensa parhaiten tässä asiassa ja kyse on siitä miten asiat esitetään. Jos nyt ollaan jokaisesta uudesta hoidosta että no niin lapset tässä on elämäni rakkaus ja tämä kestää ikuisesti niin voi olla paha lapsille kun se ei kestäkään. On lapsillakin yleensä ollut jo kaverisuhteita jotka ovat vähän aikaa parempia ja sitten vaihtuvat tai viilenevät, ei sen nyt tarvitse olla sen kummempaa niin kyllä ne pystyvät ymmärtämään että vanhempi nyt seurustelee jonkun kanssa ja katsotaan mihin se menee että miten kivaa on jatkossa ja jatkuuko se. Tämä siis jos ei nyt ihan muuteta heti yhteen tai sellaista.

Olen itse seurustellut pari vuotta miehen kanssa ja miehen lapsia ollaan tavattu jonkin verran porukalla, ei siis todellakaan aina kun lapset on isällään. En ollenkaan usko että lapsille on mitenkään paha paikka jos meidän suhde ei kestä kun ei asuta yhdessä enkä ole yrittänyt leikkiä mitään kakkosäitiä. Luulen että mieltävät mut vähän isänsä kaveriksi, olen ihan kiva tyyppi heille mutta ei heidän maailma hajoa siihen jos isän tyttöystävä ei enää olekaan kuvioissa.

Olen eronnut lasten isästä kymmenisen vuotta sitten, lapset on nyt teinejä. Meillä molemmilla on uudet kumppanit, jotka ovat itse lapsettomia, mutta kumpikaan ei ole muuttanut uuden kumppanin kanssa yhteen. Itse esittelin uuden lapsilleni, kun olimme tunteneet noin vuoden. Siitä on jo monta vuotta, mutta edelleenkään lapset eivät oikein osaa suhtautua häneen luontevasti. Olemme viettäneet tosi vähän aikaa yhdessä, joten ovathan he käytännössä ihan vieraita. Lapseni ovat usein aikaa viettämässä luonani myös isäviikoillaan, mutta aina muistavat kysyä, että olenko yksin, eivätkä tule, jos uusi kumppanini on luonani. Sitä vastoin isänsä uuteen naiseen ovat tutustuneet paljon paremmin, ja heillä tuntuu olevan hyvät ja luontevan oloiset välit. Jänniä asioita.

Olemme olleet tukiperhe kohta 20 vuotta ja lapset tietysti vaihtuneet, mutta on ollut muutamien äitien kohdalla aika jäätävää seurata sitä miesrallia.

Lapset ottaneet uuden miehen kaverikseen nopeasti, mutta eron jälkeen on ollut tiukka paikka koska heillä tunne hylätyksi tulemisesta.

Miettikää tarkkaan kannattaako tämä.

Paljon riippunee myös lasten iästä. Aikuisen kotoa muuttaneen lapsen kanssa tulisi varmaan juteltua treffailusta erilailla kuin tarhaikäisen tai koululaisen.

Itse olin seurustellut miehen kanssa nelisen kuukautta kun esittelin hänet ala-kouluikäiselle lapselleni. Muutimme yhteen kun olimme seurustelleet 10kk. Olemme olleet nyt 7 vuotta yhdessä ja oman talonkin olemme ostaneet.

Miehen nuorin lapsi tapasi mut sattumalta viikon seurustelun jälkeen. Hänen piti jo olla lähtenyt kun olin menossa miehen luo, mutta lähtö olikin viivästynyt. Hän oli tuolloin melkein 18v. Omakin lapsi täyttää pian 18.

Vierailija kirjoitti:

Paljon riippunee myös lasten iästä. Aikuisen kotoa muuttaneen lapsen kanssa tulisi varmaan juteltua treffailusta erilailla kuin tarhaikäisen tai koululaisen.

Ei kai aikuisilla/kotoa muuttaneilla lapsilla olekaan väliä vaikkei esittelisi lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet tukiperhe kohta 20 vuotta ja lapset tietysti vaihtuneet, mutta on ollut muutamien äitien kohdalla aika jäätävää seurata sitä miesrallia.

Lapset ottaneet uuden miehen kaverikseen nopeasti, mutta eron jälkeen on ollut tiukka paikka koska heillä tunne hylätyksi tulemisesta.

Miettikää tarkkaan kannattaako tämä.

Eiköhän jokainen normaalijärkinen ja tasapainoinen ihminen mieti.

erer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti lapset on esitelty ennenkuin toisesta tulee puoliso.

Onko sitten  parempi, se että uusi kumppani muuttaa 3 kk jälkeen lasten kotiin?

meillä Suomessa lastenkoti kirjoitetaan pötkyyn

Lasten koti ei ole lastenkoti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon riippunee myös lasten iästä. Aikuisen kotoa muuttaneen lapsen kanssa tulisi varmaan juteltua treffailusta erilailla kuin tarhaikäisen tai koululaisen.

Ei kai aikuisilla/kotoa muuttaneilla lapsilla olekaan väliä vaikkei esittelisi lainkaan.

Minusta olisi erikoista, jos lapset eivät koskaan tapaisi vanhempansa seurustelukumppania/avopuolisoa/aviopuolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon riippunee myös lasten iästä. Aikuisen kotoa muuttaneen lapsen kanssa tulisi varmaan juteltua treffailusta erilailla kuin tarhaikäisen tai koululaisen.

Ei kai aikuisilla/kotoa muuttaneilla lapsilla olekaan väliä vaikkei esittelisi lainkaan.

Minusta olisi erikoista, jos lapset eivät koskaan tapaisi vanhempansa seurustelukumppania/avopuolisoa/aviopuolisoa.

Niin minustakin. Varsinkin, kun itse ole tosi läheisissä tekemisissä aikuisten lasteni kanssa ja tapaan heitä viikottain. Olisi aika outoa, jos ei pitäisi ollenkaan yhteyttä lapsiin tai jompi kumpi lähtisi aina kotoa, kun toisen aikuiset lapset tulevat käymään.

Heti seuraavana aamuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon riippunee myös lasten iästä. Aikuisen kotoa muuttaneen lapsen kanssa tulisi varmaan juteltua treffailusta erilailla kuin tarhaikäisen tai koululaisen.

Ei kai aikuisilla/kotoa muuttaneilla lapsilla olekaan väliä vaikkei esittelisi lainkaan.

Minusta olisi erikoista, jos lapset eivät koskaan tapaisi vanhempansa seurustelukumppania/avopuolisoa/aviopuolisoa.

Meillä puolison lapset asuvat satojen kilometrien päässä. Ehkä on eri asia, jos kaupunki on sama.

Mielestäni voi aika nopeastikkin esitellä seurustelukumppanin, mutta pitäisin uuden kumppanin etäisenä lasten elämässä. Lapselle omat vanhemmat on tärkeitä ja tietysti uusista puolisoista voi myös ajan mittaan tulla tärkeitä, mutta lapsen mielipidettä pitää kunnioittaa ja näistä asioista pitää jutella lasten kanssa avoimesti ja rehellisesti. Jos lapsesta tuntuu, ettei halua vierasta miestä/naista teille yökylään niin sitä pitää ehdottomasti kuunnella, koska kyseessä on lapsen koti jossa hänen pitää tuntea olonsa mukavaksi ja turvalliseksi.

Kuitenkaan lapsi ei saa päättää ettei äiti tai isä saa seurustella, ihan samalla tavalla lapsillakin on kavereita, jotka käyvät kylässä vaikka vanhemmat ei heistä niin tykkäisikään. Jokaisella on siis oikeus suhteisiin perheen ulkopuolella, mutta toiset pitää ottaa huomioon.

Erityisen varovainen olisin uusien kumppanien yökyläilyssä jos lapsi on kovin pieni, pienen on vaikea ymmärtää kuka vieras on hänen kodissaan ja kenen kanssa pitää tapella äidin tai isän huomiosta. Siitä tulee hyvin helposti riitaa, vaikkei uudessa kumppanissa olisikaan mitään vikaa.