Lue keskustelun säännöt.
Häpeättekö teidän mahoja?
13.06.2021 |
Olen talven aikana ottanut painoa lisää teippaadti, ja mulla on maha, jota häpeän. Miten muut suhtaudutte omaan mahaanne? Kehopositiivisia ajatuksia kiitos!
Kommentit (73)
Isompikin vielä mahtuisi olemaan. Paino vaan hirvittää, kun pitää jo katsoa mihin istuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Nyt 60v vartalo jotenkin valuu alaspäin ja vaikkei ole kuin pari ylikiloa ne on vatsassa. Aamulla vielä ok mutta iltaa kohti alkaa pömpöttämään kuin olisin raskaana. Näin siis kuntoilusta huolimatta
Vierailija kirjoitti:
En. Keho kestää niin paljon läpi elämän, että olen vain kiitollinen sille. Koitan parhaani pysyä kunnossa mutta en häpeä mitään. En myöskään toisten majoja tuijota tai ajattele että heidän pitäisi jotain hävetä...
Sulla on selkeästikin päärynävartalo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Keho kestää niin paljon läpi elämän, että olen vain kiitollinen sille. Koitan parhaani pysyä kunnossa mutta en häpeä mitään. En myöskään toisten majoja tuijota tai ajattele että heidän pitäisi jotain hävetä...
Sulla on selkeästikin päärynävartalo
Joillakin miehilläkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahoja on ihan oikea termi, kun on ala- ja ylämaha.
Minulla on suunnilleen tällainen vartalo:
https://www.instagram.com/p/CPGUz2NgMVo/?utm_medium=copy_link
Ei vyötäröä, kaikki ylimääräinen menee mahaan vaikka muuten olisin hoikka. Ei se enää haittaa yhtään ja nykyään käytän jopa napapaitoja. Elämä on liian lyhyt murehtimaan tämän maallisen kulkuneuvon ulkomuotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä joskus. Ylävatsa on ihan ok, minulta esimerkiksi näkyy ylävatsalihakset. Alavatsa sitten on kuin pommin jäljiltä. Iho on löysää, täysin arpien peitossa ja vatsa turpoaa heti maito- ja viljatuotteista. Uimahallissa tai rannalla on vaikea olla tuntemattomien ihmisten edessä. Käytän korkeavyötäröisiä housuja, jotka litistävät alavatsan napakasti edestä pois.
Häpeän. Nyt rv 28 ja kesä pilalla. Aikaisemmissa raskauksissa maha on kasvanut söpöksi vauvamahaksi. Tällä kertaa olen jo nyt yhtä iso kuin viimeisilläni kahdessa edellisessä. Lisäksi vatsa kasvaa rumasti. Ihan kuin kaljamaha. Aivan järkyttävän näköistä ja lisäksi äärettömän epämukavaa.
Valittelin jo miehellekin, joka yritti sanoa että se on selvä vauvamaha kyllä vaikkakin järjettömän kokoinen viikkoihin nähden. Ensi kesänä onneksi varmasti miljoona kertaa parempi fiilis, kun tätä vauvamahaa ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lihonut viimeisen 20 vuoden aikana 10-15 kiloa vuodessa, joten mahaakin alkaa olemaan melko paljon.
Ei se enää harmita, niin kuin joskus nuorempana kun naapurit tai sukulaiset saattoivat huomautella lihomisesta.
Tulee vaan pidempi hyvän olon tunne kun voi syödä melkein mitä vain eikä tule heti täyteen. Voi vaikka syödä muilta jääneet ruuat tai ruuantähteet.
Mahani ei ole iso, mutta kaksi raskautta lyhyessä varressa sai aikaan ilmapallonpoksautusefektin. Se on siis pehmeä ja hieman lerppu.
En häpeä. Pidän itsestäni huolta ja jäljet on kahden hienon tenavan muistoja, elämä on ihan turhan lyhyt moiseen. Olen pitänyt bikineitä rannalla, vaikkei kaikki enää "täydellistä" olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuskilot asettuivat maha-alueelle, ja maha jäi vaikka masennuksesta pääsinkin.
En mä sitä häpeä, siinähän on ja hengailee mukana. Riittää, että itselläni on hyvä olla omissa nahoissani. Lisäksi kiinnitän niin vähän huomiota muiden mahoihin, että on vaikea uskoa kenenkään kiinnostuvan/huomaavan mun makkaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus olen kuullut kehuja mahani koosta mutta harvemmin. Hyvältähän ne kehut tuntuvat!
Vierailija kirjoitti:
Mulla onneksi vain yksi maha.
Mutta TEILLÄ on monta persoonaa?
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Viisi sekuntia suussa mutta ikuisesti vyötäröllä. Onko se lihavana olemisen tuska sen viiden sekunnin nautinnon arvoista?
Tätä mietin juuri eilen illalla, kun söin muutaman hedelmäkarkin ja puoli pussillista perunalastuja ja sitten oli nukkumaan mennessä ihan kamala olo. Seuraavaan moiseen satsiin menee varmasti vähintään vuosi. En yleensä syö kumpiakaan ja eilen muistin, miksi
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Viisi sekuntia suussa mutta ikuisesti vyötäröllä. Onko se lihavana olemisen tuska sen viiden sekunnin nautinnon arvoista?
Tätä mietin juuri eilen illalla, kun söin muutaman hedelmäkarkin ja puoli pussillista perunalastuja ja sitten oli nukkumaan mennessä ihan kamala olo. Seuraavaan moiseen satsiin menee varmasti vähintään vuosi. En yleensä syö kumpiakaan ja eilen muistin, miksi
Juotko viinaa, vai tuleeko siitäkin huono olo?
Luulen ettei mun tarvitse enää hävetä mahaani. Tällä pääsisi ennätysten kirjaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Viisi sekuntia suussa mutta ikuisesti vyötäröllä. Onko se lihavana olemisen tuska sen viiden sekunnin nautinnon arvoista?
Tätä mietin juuri eilen illalla, kun söin muutaman hedelmäkarkin ja puoli pussillista perunalastuja ja sitten oli nukkumaan mennessä ihan kamala olo. Seuraavaan moiseen satsiin menee varmasti vähintään vuosi. En yleensä syö kumpiakaan ja eilen muistin, miksi
Juotko viinaa, vai tuleeko siitäkin huono olo?
En juo viinaa koskaan. Lasillinen tai pari viiniä joskus ruoan seurana tai takkatulen ääressä talvella.
vielä mitä!! todella ylpeä upeasta olutvatsasta. !!!
😄