Häpeättekö teidän mahoja?
Olen talven aikana ottanut painoa lisää teippaadti, ja mulla on maha, jota häpeän. Miten muut suhtaudutte omaan mahaanne? Kehopositiivisia ajatuksia kiitos!
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen nyt 1, 5 viikkoa tsempannut itseäni dieetin alkuun ja huomenna alkaa.
Tiedän, että jotkut on sitä mieltä, ettei "kohta aloitan" toimi, mutta itse oon niin pitkään syönyt mitä sattuu, että nyt piti tehdä motivaatiotyötä ennen aloittamista.
Tsemppiä laihdutukseen, pitäisikö itsekkin aloittaa dieetti.. oletteko nutriletkuuria kokeilleet?
En. Mahanahka oli synnytysten jälkeen melkoinen ja leikkautin sen pois. En hävennyt silloinkaan, mutta käytännössä se haittasi. Esim. nahkakasan vuoksi vaatteet piti olla suurempia kuin mitä muu kroppa edellytti.
Maha on ihan hyödyllinen sisäelin.
Minä kiihotun läskeistä naisista. On kiihottavaa kun se kaikki höllähtelee työntöjen tahdissa.
Häpeän. Olen hoikka ja hyvässä kunnossa, mutta maha on ruma ja arpinen pussi.
En häpeä kun tykkään olla muumi. Mun mies häpeää kai vähän ja toisinaan sanoo et kelpaan sellaisena kun olen mutta itsekään ei ole atleettinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ajatellut miltä mahani näyttää, paitsi nyt keväällä, kun tuli aika vetää kesähousut jalkaan. Yllättäen olin laihtunut talven aikana juuri mahasta ja kaikki kesävaatteet lörpöttivät mahan kohdalta. Ihan kiva siis, mutta jotenkin outoa. En ole pudottanut painoa tietoisesti, mutta puntarista katsoi lukema 55 kg. Olin siis tämän etätyön aikana pudottanut painoa 3 kg.
Olispa mullekin käynyt noin.
Häiritsee, vaikka ei kovin isoa etureppua olekaan. Tulee puristeltua vatsamakkaroita, se on hyvä indikaattori siihen, että pitää painoa pudottaa. Oma reseptini:
(Sitruuna)vettä aamuisin
Ateriarytmi 5krt/pvä
Arki- ym. liikuntaa
+riittävät yöunet ja stressi minimiin :)
163cm ja 57,5kg eli normaalipainoinen. Olen myös sporttinen ja hyväkuntoinen ja lihaskuntotestissä saan parhaat tulokset vatsa- ja selkälihaksista. Mutta maha on kamala raskausraitainen pussi, joka kierron jälkipuoliskolla turpoaa, kuin olisin puolessavälissä raskautta. (Edellinen raskaus 8 vuotta sitten, että ei enää itsekseen palaudu) Vähän lannistaa nähdä kaikki vaiva ja mielenlujuus mitä tässä kondiksessa oleminen vaatii ilman, että biksukroppaa saa ikinä. Mutta terveys tietenkin tärkein, juuh...
Häpeän mahaani. Kuljen teltoissa, joissa mahani ei näy. Minua haukutaan kuivan kesän oravaksi ja läskimahaksi. En kehtaa kulkea missään ihmisten ilmoilla. Olen laiha, jolla on suuri maha. Kärsin suolistosairaudesta. Tulee jakomielinen olo, kun haukutaan sekä läskiksi että luurangoksi. Nykymaailmassa ei kelpaa minkäänlaisena.
Kyllä, kolmen raskauden venyttämä arpinen pömppö.
Se on oikein kiva ja plastiikkakirurgin tekemä.
Vierailija kirjoitti:
163cm ja 57,5kg eli normaalipainoinen. Olen myös sporttinen ja hyväkuntoinen ja lihaskuntotestissä saan parhaat tulokset vatsa- ja selkälihaksista. Mutta maha on kamala raskausraitainen pussi, joka kierron jälkipuoliskolla turpoaa, kuin olisin puolessavälissä raskautta. (Edellinen raskaus 8 vuotta sitten, että ei enää itsekseen palaudu) Vähän lannistaa nähdä kaikki vaiva ja mielenlujuus mitä tässä kondiksessa oleminen vaatii ilman, että biksukroppaa saa ikinä. Mutta terveys tietenkin tärkein, juuh...
Musta tuntuu, että vähän löysemmässä kunnossa maha oli jopa paremman näköinen.. Nyt kun vatsalihakset erottuu ja on tiiviit, roikkuva nahka näkyy vielä paremmin. Aiemmin hävis muun pehmeyden joukkoon.
T. Tuo aiempi urheileva pussimaha
Vierailija kirjoitti:
Häpeän mahaani. Kuljen teltoissa, joissa mahani ei näy. Minua haukutaan kuivan kesän oravaksi ja läskimahaksi. En kehtaa kulkea missään ihmisten ilmoilla. Olen laiha, jolla on suuri maha. Kärsin suolistosairaudesta. Tulee jakomielinen olo, kun haukutaan sekä läskiksi että luurangoksi. Nykymaailmassa ei kelpaa minkäänlaisena.
Kuka sinua noin haukkuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeän mahaani. Kuljen teltoissa, joissa mahani ei näy. Minua haukutaan kuivan kesän oravaksi ja läskimahaksi. En kehtaa kulkea missään ihmisten ilmoilla. Olen laiha, jolla on suuri maha. Kärsin suolistosairaudesta. Tulee jakomielinen olo, kun haukutaan sekä läskiksi että luurangoksi. Nykymaailmassa ei kelpaa minkäänlaisena.
Kuka sinua noin haukkuu?
Vauvapalstalla kaikki. Ulkona liikkuessa ja työpaikan ruokatauolla kytätään syömisiäni ja kommentoidaan painoani.
En tietenkään. Olen lihava mutta voin aina laihduttaa.
Kyllä juoppo juopon tunnistaa. Läski huomaa toisen läskin. Raskaana olevat naiset noteeraavat jokaisen raskaana olevan naisen. Isopyllyiset rekisteröi muut isopyllyiset. Vähemmistöt hakeutuvat toistensa seuraan. Anorektikot tunnistavat kaltaisensa. Eronneet tai hylätyt ymmärtävät toistensa ratkaisuja. Alkoholistien läheiset tietävät toistensa tilanteen…
Vierailija kirjoitti:
Oon myös lihonut tänä vuonna. Maha ällöttää. Yök.
Samat fiilikset!
Häpeän. Tykkään oluesta ja se näkyy. Ylävartalo muutenkin rumempi kuin jalat ja takamus - pyöräilen joka päivä useita kilometrejä töihin, kauppaan ja harrastuksena myös maastopyöräily.
Kyllä hävettää, olutta väh 3 tlk/ pvä, rasvaisia ja kermaisia liharuokia perunoiden yms kera, jälkiruoat lettuja ym makeata. Ilta/ aamupalat vaaleata leipää kaikilla hörsseleillä..
Ei vaan nouse yli 73 kg.
M 54