Onko työllistyminen hankalaa jos lukee pääaineena fysiikkaa yliopistossa?

Yliopisto ei ole yleisesti mikään ammattikoulu, josta valmistutaan suoraan johonkin tiettyyn työhön. Lähinnä yleissivistävää kuten lukio. Ihan itse pitää luoda oma osaamisensa ja markkinoida itseään. Kultalusikalla ei kukaan syötä, vaikka olisi sellainen suussa syntynytkin. Ei ole väliä mitä opiskelee, jos ei osaa myydä itseään. 

Huippututkijaksi ei kannata enää haaveilla jos ikääkin on jo. Jos ihan "tavallisiin" töihin vaikka tuotekehitykseen yms. haluaa tai just opettajaksi niin miksi ei. Moni ihminen vaihtaa alaa monta kertaa elämän aikana, ei sen ensimmäisen tutkinnon ole pakko olla se lopullinen.

Mene lukemaan konetekniikkaa (DI). Siinä on sitä matikkaa ja fysiikkaa niin paljon että tulee korvista ulos, ja työllisyysnäkymät erinomaiset.

Jos fysiikka ja matematiikka kiinnostavat, mutta ei halua opettajaksi, niin DI:n tutkinto tarjoaa selvästi enemmän vaihtoehtoja ja helpommat työllisyysnäkymät.

Mikä DI tutkinto on järkevä? Jos ajatellaan, että mikä parhaiten työllistäisi mielenkiintoisimpiin tehtäviin ja laaja-alaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Fysiikasta valmistuneiden työllisyys on jotain 96-97 % luokkaa.

Lasketaanko minut tuohon prosenttiin mukaan, jos työllistyn fysiikalta grillimyyjäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fysiikasta valmistuneiden työllisyys on jotain 96-97 % luokkaa.

Lasketaanko minut tuohon prosenttiin mukaan, jos työllistyn fysiikalta grillimyyjäksi?

Kuitenkin työllistyit, joten totta kai lasketaan.  Kyllä ne grillimyyjäksi ottaa ennemmin vaikka fysiikkaa lukeneen kuin jonkun 10 vuotta työttömänä maanneen narkkarin oloisen tyypin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä DI tutkinto on järkevä? Jos ajatellaan, että mikä parhaiten työllistäisi mielenkiintoisimpiin tehtäviin ja laaja-alaisesti?

Järkevin on se, mikä eniten kiinnostaa. 

Mites joku lääketieteellinen tekniikka? Kannattaa valita joku käytännön soveltava fysiikan ala, ne työllistää parhaiten.

Tähtitiede kiinnostaisi eniten, mutta turha varmaan haaveillakaan työllistymisestä ainakaan Suomessa :D

Töitä on vaikka kuinka paljon. Fysiikka on erittäin tärkeä tieteen ala nykyään. Mm. Sääennstemallien parissa työskentelee kymmeniä fyysikoita vaikka SÄÄ.TV:llä.  Nyttenkin ovat hakemassa uutta fyysikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Tähtitiede kiinnostaisi eniten, mutta turha varmaan haaveillakaan työllistymisestä ainakaan Suomessa :D

Kannattaa ensin tutustua mitä tähtitieteen koulutus on ja mitä ei ole.

Tähtitieteeseen on yliopistossa se yksi populääriperuskurssi. Se on hyvä ja supermielenkiintoinen.

Pääaineen puolella ei ole mitään sellaista. Siellä vain lasketaan jotain pallon neljänneksen tilavuuksia.

Fysiikka ja matematiikka työllistävät paljon paremmin kuin vaikka kemia ja bilsa. Kaikki ihmiset vaan eivät voi olla niissä hyviä.

Ehkä joku farmakologia tai vastaava olisi aloittajalle parempi vaihtoehto kuin fysiikka, varsinkaan jos opetus ei kiinnosta. Yliopistofysiikkaa pääsee lukemaan aika helposti ja monet pitääkin sitä lääkiksen valmennuskurssina. Suuri osa valmistuneista päätyy opettajiksi tai jonnekin julkiselle sektorille. Yksityisellä puolella yliopistofyysikoiden on kilpailtava DI-fyysikoiden kanssa joilla on erittäin hyvä maine pätevinä tyyppeinä. Maisteritason fyysikot päätyvät herkästi vääntämään softaa kun fysiikan alan probleemat on niin hämäriä eikä tyyppejä voi roikottaa pähkäilemässä jotain ongelmaa ikuisesti, ja sitten ne räpätään kuntoon softalla. Se on ero asia jos on juuri sitä alaa opiskellut, mutta sitten ne tyypit onkin yleensä väitellyt ja se tie voi olla aloittajalle vähän turhan raskas. Tai tiedän ettei se ole realismia koska ne tyypit on jo lukiossa niitä kynttilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku farmakologia tai vastaava olisi aloittajalle parempi vaihtoehto kuin fysiikka, varsinkaan jos opetus ei kiinnosta. Yliopistofysiikkaa pääsee lukemaan aika helposti ja monet pitääkin sitä lääkiksen valmennuskurssina. Suuri osa valmistuneista päätyy opettajiksi tai jonnekin julkiselle sektorille. Yksityisellä puolella yliopistofyysikoiden on kilpailtava DI-fyysikoiden kanssa joilla on erittäin hyvä maine pätevinä tyyppeinä. Maisteritason fyysikot päätyvät herkästi vääntämään softaa kun fysiikan alan probleemat on niin hämäriä eikä tyyppejä voi roikottaa pähkäilemässä jotain ongelmaa ikuisesti, ja sitten ne räpätään kuntoon softalla. Se on ero asia jos on juuri sitä alaa opiskellut, mutta sitten ne tyypit onkin yleensä väitellyt ja se tie voi olla aloittajalle vähän turhan raskas. Tai tiedän ettei se ole realismia koska ne tyypit on jo lukiossa niitä kynttilöitä.

Ei kai kukaan tuhlaa ensikertalaisuuttaan fysiikkaan, jos haluaa lääkikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fysiikasta valmistuneiden työllisyys on jotain 96-97 % luokkaa.

Lasketaanko minut tuohon prosenttiin mukaan, jos työllistyn fysiikalta grillimyyjäksi?

Kuitenkin työllistyit, joten totta kai lasketaan.  Kyllä ne grillimyyjäksi ottaa ennemmin vaikka fysiikkaa lukeneen kuin jonkun 10 vuotta työttömänä maanneen narkkarin oloisen tyypin.

Eikö kyseinen mittari ole silloin aika huono?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fysiikasta valmistuneiden työllisyys on jotain 96-97 % luokkaa.

Lasketaanko minut tuohon prosenttiin mukaan, jos työllistyn fysiikalta grillimyyjäksi?

Kuitenkin työllistyit, joten totta kai lasketaan.  Kyllä ne grillimyyjäksi ottaa ennemmin vaikka fysiikkaa lukeneen kuin jonkun 10 vuotta työttömänä maanneen narkkarin oloisen tyypin.

Eikö kyseinen mittari ole silloin aika huono?

Puhutaan työllistymisestä. Grillimyyjän työ ei ole yhtään sen vähäpätöisempi, kuin jonkun toimistossa istuvan analysoijan. Ei kaikki edes opiskele jotain tiettyä vain sen takia, että työllistyisi juuri niihin töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku farmakologia tai vastaava olisi aloittajalle parempi vaihtoehto kuin fysiikka, varsinkaan jos opetus ei kiinnosta. Yliopistofysiikkaa pääsee lukemaan aika helposti ja monet pitääkin sitä lääkiksen valmennuskurssina. Suuri osa valmistuneista päätyy opettajiksi tai jonnekin julkiselle sektorille. Yksityisellä puolella yliopistofyysikoiden on kilpailtava DI-fyysikoiden kanssa joilla on erittäin hyvä maine pätevinä tyyppeinä. Maisteritason fyysikot päätyvät herkästi vääntämään softaa kun fysiikan alan probleemat on niin hämäriä eikä tyyppejä voi roikottaa pähkäilemässä jotain ongelmaa ikuisesti, ja sitten ne räpätään kuntoon softalla. Se on ero asia jos on juuri sitä alaa opiskellut, mutta sitten ne tyypit onkin yleensä väitellyt ja se tie voi olla aloittajalle vähän turhan raskas. Tai tiedän ettei se ole realismia koska ne tyypit on jo lukiossa niitä kynttilöitä.

Eihän se farmakologia liippaa edes läheltä fysiikan opintoja! Ehkä joku yksi fysiikan peruskurssi saattaa olla, loppu on kemiaa ja biologiaa. Miksi ihmiset aina tyrkyttää jotain ihan muuta kuin mistä on kiinnostunut?

Miettisin ap:na asia kerrallaan.

Ensimmäinen askel olisi ottaa iltalukiosta yksi tai pari fysiikan kurssia tai itsenäisesti katsella niitä kirjoja ja tunnustella miltä fysiikan opiskelu tuntuu.

Jos jo tässä vaiheessa alkaa sapettamaan, ja fysiikka oli omissa mielikuvissa ja muistoissa jännempää kuin todellisuudessa, ei kannata jatkaa pidemmälle.

Tai ehkä huomaat opiskelun aikana että fysiikka ihan ok, mutta kiinnostus vaihtuukin sen soveltamiseen jollain muulla teknillisellä alalla.

Tai sitten päädyt siihen alkuperäiseen suunnitelmaasi.

Arvosanojen osalta miettisin juuri sitä mitä joku aiemminkin taisi jossain muodossa sanoa: tuleeko noin kasi kohtuu työmäärällä vai itkua pidätellen kaikki yöt valvoen? Tähän toki vaikuttaa oma elämäntilanne. Mutta jos lukio kurssit aiheuttavat jo unettomia öitä ja harmaita hiuksia, yliopistotasoiset kurssit menee varmaan koko mielenterveys.

Työllistymistä kannattaa miettiä jos jo toinen tutkinto kyseessä, mutta se ei voi olla ainoa syy. Muuten motivaatio suorittaa tutkinto kokonaan loppuu helposti.

Lukion fysiikka on vielä todella helppoa, jos se sujuu kuin tanssi niin silloin voi ehkä harkita. Kokeile myös avoimen yliopiston kursseja ennen päätöstä. Tietysti motivaatiolla pääsee pitkälle, mutta pitää olla myös luontaista laskupäätä.