Mistä johtuu, että tuntee vetoa maata kohti, jossa ei ole ennen käynyt?

Jos olet mennikäinen jonka haikara on vahingossa pudottanut nyytistään suomen yllä yrittäessään lentää irlantiin

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että maan vetovoima on sama niissäkin maissa missä ei ole käynyt. Siksi maa vetää aloittajaa puoleensa, kaikkialla!

Ei muuten ole sama Baltian kilven ja vaikka öljytaskuisen saaren kohdalla!

Todellisuudessa ap kokee LISKO-VÄINÄMÖISEN KUTSUN meren aaltojen alta

Vierailija kirjoitti:

Populaarikulttuuri muokkaa meille päähän mielikuvan siitä maasta. Se ei kyllä vastaa todellisuutta. Todellisuudessa Irlanti on tuppukylä Dublinia ja paria muuta kaupunkia lukuunottamatta, ahdasmielisten ihmisten maa, jonka kirjailijatkin ovat tehneet klassikkoteoksensa asuessaan muualla

On, on siellä vihreää ja myös ihan hirveän kylmää ja kosteaa ison osan vuodesta.

Sama juttu Skotlannin kanssa. Paikat täynnä huonosti rakennettuja betonikerrostaloja, maaseudulla homeisia maataloja.

Nummilla ei saa niin vaan vaeltaa. Jokamiehenoikeuksia ei kummassakaan tunneta, yksityismaalle ei saa mennä hortoilemaan, ainoastaan merkityille vaellusreiteille.

Ilman muuta kannattaa mennä käymään, mutta romantisoidun mielikuvasi takia tulet kyllä pettymään. Sori, mutta näin se on.

Mulla kolme ensimmäistä Skotlannin retkeä ovat toistaiseksi menneet niin, että ”romanttinen” mielikuva on säilynyt. Mutta olenkin hakeutunut asumaan vanhoihin hotelleihin, siis sellaisiin, jotka ovat vanhoissa kivirakennuksissa. Nautin rautateillä matkaamisesta ja vanhojen kaupunkien keskustojen katselusta. En edes eksy betonilähiöihin.

Meillä koko perheellä kiinnostuksen kohde on aina ollut entiset neuvostomaat, erityisesti Venäjä ja Ukraina. Kaikki niissä maissa on vain niin kiehtovaa, maisemat, kieli, kulttuuri, arkkitehtuuri, ruoat jne. Hirveä ikävä on sinne koko ajan kun ei olla nyt päästy matkustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet luultavasti asunut edellisessä elämässäsi siellä.

Tää on liian helppo selitys kylmiltään nieltäväksi. Ihan hyvin on voinut vaikka lapsena kuulla sivulauseessa jonkun mainitsevan Irlannin ihanuudesta. Voi olla myös lukenut jostain kirjasta tai nähnyt telkasta jotain asiaan liittyvää ja se on jäänyt alitajuiseen mieleen kiinnostuksena kyseiseen maahan, eikä välttämättä itse muista koko asiaa. Ei siis suoralta kädeltä kannata uskoa eläneensä siellä joskus aikaisemmin, vaan pitää muitakin syitä mahdollisena.

Vierailija kirjoitti:

Meillä koko perheellä kiinnostuksen kohde on aina ollut entiset neuvostomaat, erityisesti Venäjä ja Ukraina. Kaikki niissä maissa on vain niin kiehtovaa, maisemat, kieli, kulttuuri, arkkitehtuuri, ruoat jne. Hirveä ikävä on sinne koko ajan kun ei olla nyt päästy matkustamaan.

:::::D mitä

Vaikka en matkustelusta tykkääkkään, eikä minulla ole "kutsumusmaata", niin luulen, että ymmärrän miltä tuollainen kaipuu tuntuu. Minusta on ihan luonnollista, että erilaiset luontosuhteet, kulttuurin luonteet ja suhtautuminen elämään kiinnostaa ihmisiä. Britteinsaaret ja Japani tuntuvat olevan monia nuoriakin tässä mielessä kiinnostavia paikkoja perinteisten Yhdysvaltojen lisäksi. Mongolia on kyllä hieman eksoottisempi!

Mongoliassa on kyllä tietääkseni myös hyvin kylmää, koska se on keskimäärin hyvin korkealla merenpinnasta ja kaukana lämpötilaa tasoittavista meristä (mannerilmasto). Triviana satun muistamaan, että Mongolian pääkaupunki Ulaanbaatar on maailman kylmin pääkaupunki!

Toivottavasti pääsette vielä käymään kutsumuskohteissanne!

Vierailija kirjoitti:

Kauniit näkymät elokuvista ja tv-sarjoista, veikkaan.

Uskallat kyllä lähteä yksin. Selvität netistä etukäteen niitä asioita, jotka matkanteossa mietityttävät ja sitten kysyt apua ja neuvoa, kun olet paikan päällä.

Näin aion tehdä! Selvitän mahdollisimman paljon ja katson jos ensi vuonna olisi mahdollisuus lähteä. Onneksi minulla on hyvä englannin taito, tosin skottiaksentti on hieman hankalampaa ymmärtää, mutta eiköhän sitä pärjää! Jännittävää joka tapauksessa. Se olisi ensimmäinen ulkomaanmatkani yksin :)

Mulla sellainen paikka on Rooma, vaikka en koskaan ole Italiassa käynyt. Pitäisi muuttaa pariksi vuodeksi sinne, niin harhakuvitelmat karisisi. Toisaalta sitten ei olisi enää mitään paikkaa, mitä kaihota.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sellainen paikka on Rooma, vaikka en koskaan ole Italiassa käynyt. Pitäisi muuttaa pariksi vuodeksi sinne, niin harhakuvitelmat karisisi. Toisaalta sitten ei olisi enää mitään paikkaa, mitä kaihota.

Italia on minullekin läheinen ja muutaman kerran olen siellä ollut.

Roomaan tuskin petyt, koska historia on siellä läsnä joka paikassa, myös sen turismipinnan rinnalla. Italiassa on pikkukaupunkeja, joissa ehkä Roomaakin paremmin pääsee oikeaan nostalgiseen tunnelmaan.

Slovenia on semmoinen paikka johon tunnen vetoa. Kun katoin googlesta kuvia kyseisestä maasta, olin ihastunut maan kauneudesta.

Amerikka, jotkut tanssit teksasilaisessa baarissa tai vastaavassa, iltahämärä jossain maaseudulla kuistilla, myös jotkut asfaltti/betonipäällysteinen piha jonkun hallin ympärillä, vaahterat. Jotkut vihreät pöytälamput työpöydällä (en tiedä liittyykö Amerikkaan). Noi ollu lapsuudesta lähtien. Myös Britit nummimaisemineen ja sateineen, mutta vähemmällä volyymilla. Siellä olen käynytkin ja viihtynyt.

Pystyn myös kuvittelemaan miltä kyseisissä maissa tuoksuu(?!), vaikka varmuutta ei ole. Joskus kun olin koulussa ja luokkakaveri kävi Amerikassa ja toi tuliaisia niin muistan, kun haistelin niitä tavaroita innoissani.

Olen käynyt monissa Euroopan maissa ja eniten saanut jotain omituisia hyviä viboja Briteistä. Muistan, että puhuttiin kouluiässä näistä ja monet muutkin lapset tunsivat vetoa johonkin tiettyyn maahan.

Los Angelesin rento rantaelämä