Mistä johtuu, että tuntee vetoa maata kohti, jossa ei ole ennen käynyt?
Olen tuntenut vetoa Irlantiin ja Skotlantiin niin pitkään kuin muistan. Tässä mietin, että kun matkaseuraa näihin kohteisiin ei löydy, lähtisin joskus ihan yksin jos vain rohkenen.
Skotlannin Ylämaa, Irlannin vihreät niityt ja merikalliot. Nämä maisemat tuntuvat kodilta.
Onko teillä sellaista maata johon sielunne kaipaa?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu siitä, että niissä maissa on jotai sinua kiinnostavaa. Ei siihen mitään mystiikkaa liity.
Voipi hyvin liittyäkin.
Olet rakentanut päähäsi mielikuvan siitä paikasta, vierailemalla joko petyt tai ihastut paikkaan vielä enemmän. Irlantiin varsinkin itse petyin, tosin kävin vain kaupunkilomalla, joten en päässyt "todelliseen" Irlantiin tutustumaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet rakentanut päähäsi mielikuvan siitä paikasta, vierailemalla joko petyt tai ihastut paikkaan vielä enemmän. Irlantiin varsinkin itse petyin, tosin kävin vain kaupunkilomalla, joten en päässyt "todelliseen" Irlantiin tutustumaan.
Kerrotko vähän, miksi petyit? Irlanti kiinnostaa minuakin.
Se johtuu MYSTIC LIZARD Väinämöisestä HEED THE CALL!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet rakentanut päähäsi mielikuvan siitä paikasta, vierailemalla joko petyt tai ihastut paikkaan vielä enemmän. Irlantiin varsinkin itse petyin, tosin kävin vain kaupunkilomalla, joten en päässyt "todelliseen" Irlantiin tutustumaan.
Kerrotko vähän, miksi petyit? Irlanti kiinnostaa minuakin.
Koko paikka täynnä turisteja, yritettiin kadulla kaupata kaikennäköistä rihkamaa, ja hurling-matsipäivänä pubit pahempia kuin suomalaiset baarit lätkän mm-kisojen aikaan.
Ehkä olet elänyt siellä entisessä elämässäsi. Tai ehkä joku esivanhemmistasi on sieltä.
Olet luultavasti asunut edellisessä elämässäsi siellä.
En tiedä. Minun sieluni taas kuvittelee kuuluvansa Mongoliaan. En ymmärrä, mikä siinä nomadimaisessa, karussa jurtissa asuvassa elämässä oikein puhuttelee. Mutta jostain syystä kuvittelen olevani sielultani Mongoliasta.
Pidän kyllä hyvin yksinkertaisesta ja simppelistä elämästä, siitä ajatuksesta, että hevosia todellakin tarvitaan ja ne ovat kumppaneita, eivät harraste-eläimiä, ja siitä, että koti on tavallaan aina mukana (jurtta) ja en voi pystyttää sinne, mihin nenä kulloinkin näytti ja jalat (hevoset) vei.
Vähän kuin saamelaisuus ilman pakkasta, pimeää ja yhtä kylmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet rakentanut päähäsi mielikuvan siitä paikasta, vierailemalla joko petyt tai ihastut paikkaan vielä enemmän. Irlantiin varsinkin itse petyin, tosin kävin vain kaupunkilomalla, joten en päässyt "todelliseen" Irlantiin tutustumaan.
Kerrotko vähän, miksi petyit? Irlanti kiinnostaa minuakin.
Koko paikka täynnä turisteja, yritettiin kadulla kaupata kaikennäköistä rihkamaa, ja hurling-matsipäivänä pubit pahempia kuin suomalaiset baarit lätkän mm-kisojen aikaan.
Okei jaiks. Minua kiinnostaa maaseutu ja historialliset paikat kuten vanhat linnat :)
Populaarikulttuuri muokkaa meille päähän mielikuvan siitä maasta. Se ei kyllä vastaa todellisuutta. Todellisuudessa Irlanti on tuppukylä Dublinia ja paria muuta kaupunkia lukuunottamatta, ahdasmielisten ihmisten maa, jonka kirjailijatkin ovat tehneet klassikkoteoksensa asuessaan muualla
On, on siellä vihreää ja myös ihan hirveän kylmää ja kosteaa ison osan vuodesta.
Sama juttu Skotlannin kanssa. Paikat täynnä huonosti rakennettuja betonikerrostaloja, maaseudulla homeisia maataloja.
Nummilla ei saa niin vaan vaeltaa. Jokamiehenoikeuksia ei kummassakaan tunneta, yksityismaalle ei saa mennä hortoilemaan, ainoastaan merkityille vaellusreiteille.
Ilman muuta kannattaa mennä käymään, mutta romantisoidun mielikuvasi takia tulet kyllä pettymään. Sori, mutta näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet elänyt siellä entisessä elämässäsi. Tai ehkä joku esivanhemmistasi on sieltä.
Haluaisin tehdä dna-ancestry testin just tästä syystä. Ehkäpä minullakin on esivanhempia siellä minne sydämeni kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Populaarikulttuuri muokkaa meille päähän mielikuvan siitä maasta. Se ei kyllä vastaa todellisuutta. Todellisuudessa Irlanti on tuppukylä Dublinia ja paria muuta kaupunkia lukuunottamatta, ahdasmielisten ihmisten maa, jonka kirjailijatkin ovat tehneet klassikkoteoksensa asuessaan muualla
On, on siellä vihreää ja myös ihan hirveän kylmää ja kosteaa ison osan vuodesta.
Sama juttu Skotlannin kanssa. Paikat täynnä huonosti rakennettuja betonikerrostaloja, maaseudulla homeisia maataloja.
Nummilla ei saa niin vaan vaeltaa. Jokamiehenoikeuksia ei kummassakaan tunneta, yksityismaalle ei saa mennä hortoilemaan, ainoastaan merkityille vaellusreiteille.
Ilman muuta kannattaa mennä käymään, mutta romantisoidun mielikuvasi takia tulet kyllä pettymään. Sori, mutta näin se on.
:( harmillista. Ehkäpä tosiaan joskus matkaan Skotlantiin tai Irlantiin. Sittenpähän se kaipuu päättyisi jos pettyisin kovasti.
Täähän on mielenkiintoista, onko kaikilla ihmisillä joku maa joka vetää puoleensa? Itselläni se on lapsesta asti ollut Ranska, ja siellä Pariisi. Etelä-Ranskassa viihdyn myös.
Lapsena näin kuvia Mikronesiasta, ja olen jostain syystä halunnut sinne koko ikäni.
No, ehkä ensi viikonloppuna tärppää Eurojackpotissa.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet katsellut Outlanderia tms romanttista paskaa ja siinä huumassa "tunnet vetoa" ja juuri siellä sinun sielusi lepäisi. Ym naisten paskaa.
Odota kunnes ovulaatio helpottaa, kyllä se siitä
:D
Se johtuu siitä, että maan vetovoima on sama niissäkin maissa missä ei ole käynyt. Siksi maa vetää aloittajaa puoleensa, kaikkialla!
Kauniit näkymät elokuvista ja tv-sarjoista, veikkaan.
Uskallat kyllä lähteä yksin. Selvität netistä etukäteen niitä asioita, jotka matkanteossa mietityttävät ja sitten kysyt apua ja neuvoa, kun olet paikan päällä.
Se johtuu siitä, että niissä maissa on jotai sinua kiinnostavaa. Ei siihen mitään mystiikkaa liity.