Italialaiset romanttiset pikkukylät - ja suomalaiset takahikiät
Minulla on toimittaja Ella Kannisen kirja ”Ellan Toscana”. Pidän kirjasta todella paljon, kuten myös Toscanasta ja siellä onkin tullut monta kertaa käytyä aikana ennen koronaa.
Kirjassa on omistettu kappale Italian pikkukylille ja sen alku kuuluu näin ”Vita di Paese - Minun ylläni on käytännössä vain kylän raitti, jonka varrella ovat lihakauppa, postitoimisto, apteekki, sekatavarakauppa, baari ja lehtikioski. Kioskinpitäjä on tyypillinen kylän alkuperäinen asukas. Kioskinpitäjän lailla moni asukas on kyläläinen jo monessa polvessa.”
Miksi tämä kuulostaa niin autenttiselta ja romanttiselta Toscanan kontekstissa. Jos minä, supisuomalainen pohjois-savolainen kertoisin kotikylästäni samat asiat ei se vaan kuulosta samalta:
Kotkylä on vaan kuoppainen tienpätkä. Siinä o vierekkäin S- ja K-marketit. Apteekki ja alko on k-kaupan kylessä. Yks juottola löytyy, sen asiakkaat onkin sit niitä tän kylän tyypillisiä alkuperäisasukkaita ja serkkuja keskenään jo monessa polvessa.
Mites sun kotikylä?
Kommentit (112)
Tuohon lisättynä homeiset muutamat talot raitin varrella ja romuvarastoina toimivat pihat!
Toki Italiassa on sellaistakin mutta yleisesti ottaen pienen rähjäisyyden hyväksyy eritavoin kun talo on rakennettu 1600 - luvulla vuoden 1967 sijaan!
Euroopan kylien kauneus on siinä kokonaisuudessa, se että taloja on paljon, joka kylässä keskusaukio, kahvila ja (RUOKA)ravintola toisin kuin Suomessa 3 taloa kilometrin matkalla ilman keskustaa tai palveluja
Voi se suomalainen perähikiä olla kutkuttelevan eksoottinen ulkomaalaisen mielestä.
Juuri käytiin koirien kanssa aamulla ihana lenkki pitkää hiekkatietä. Varrella oli kauniita maalaistaloja, hevosia, isoja vanhoja lehtipuita ja peltoa silmänkantamattomiin. Kyllä silmä lepäsi niissä maisemissa. Kaikki kai arvostaa eri tunnelmaa. Itse rakastan suomalaista maaseutua. Varsinkin näin kesällä.
Ei tuo sinun kotikyläsi niin pahalta kuulosta. Ei ehkä kaunein, mutta ainakin palvelut lähellä. On hyvä oppia arvostamaan mitä sinulla on.
Itse pidän suomalaisista pikkukylistä. Mummolafiilistä ikävä.
Pikkukylät voivat myös yllättää, saatiin aikoinaan miehen lapsuudenkodin kyläpankista edullisin laina, kun kilpailutettiin nykyisen paikkakunnan ja molempien kotipaikkakuntien pankit.
Yksi suosikkileffani on "Toscanan aurigon alla" (Under the Tuscan Sun, 2003). Jos ette ole nähneet, suosittelen lämpimästi.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon lisättynä homeiset muutamat talot raitin varrella ja romuvarastoina toimivat pihat!
Toki Italiassa on sellaistakin mutta yleisesti ottaen pienen rähjäisyyden hyväksyy eritavoin kun talo on rakennettu 1600 - luvulla vuoden 1967 sijaan!
Euroopan kylien kauneus on siinä kokonaisuudessa, se että taloja on paljon, joka kylässä keskusaukio, kahvila ja (RUOKA)ravintola toisin kuin Suomessa 3 taloa kilometrin matkalla ilman keskustaa tai palveluja
Se romanttinen italialainen on pahimmillaan osittain romahtanut kasa kiviä.
Italiaa ja suomea ei voi verrata. Italiassa on elämää myös pikkukylissä, aina löytyy ihana kahvila ja trattoria. Suomessa joku hirvittävä läävä " ranen" baari.
Vierailija kirjoitti:
Juuri käytiin koirien kanssa aamulla ihana lenkki pitkää hiekkatietä. Varrella oli kauniita maalaistaloja, hevosia, isoja vanhoja lehtipuita ja peltoa silmänkantamattomiin. Kyllä silmä lepäsi niissä maisemissa. Kaikki kai arvostaa eri tunnelmaa. Itse rakastan suomalaista maaseutua. Varsinkin näin kesällä.
Ei tuo sinun kotikyläsi niin pahalta kuulosta. Ei ehkä kaunein, mutta ainakin palvelut lähellä. On hyvä oppia arvostamaan mitä sinulla on.
Tottakai ne suomalaiset pikkukylät on parhaimmillaan juuri noin kauniita kun kuvailit.
Vierailija kirjoitti:
Italiaa ja suomea ei voi verrata. Italiassa on elämää myös pikkukylissä, aina löytyy ihana kahvila ja trattoria. Suomessa joku hirvittävä läävä " ranen" baari.
Mikä siinä onkin että se on näin, vaikka sitä kuinka yrittäisi ajatella että on tämä Suomikin kaunis ja ulkomaalaisten mielestä varmasti eksoottinen, siis hyvällä tavalla. Kulttuuri pitkine juurineen sen on pakko olla, molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän suomalaisista pikkukylistä. Mummolafiilistä ikävä.
Pikkukylät voivat myös yllättää, saatiin aikoinaan miehen lapsuudenkodin kyläpankista edullisin laina, kun kilpailutettiin nykyisen paikkakunnan ja molempien kotipaikkakuntien pankit.
Sinne lainapankkiin ei ehkä ollut ruuhkaksi asti tulijoita.
Englannissa on kanssa aivan hurmaavia kyliä, etenkin jossain Cotswoldsin alueella.
https://teatimeinwonderland.co.uk/2019/05/05/the-prettiest-cotswold-tow…
Taas kerran aloitus, josta näkee että ihminen ei tunne omaa kotimaataan. Suomi on täynnä ihania pikkukyliä. Rauhallisia, kauniita. Omenapuut kukkivat. Järviä joka puolella. Jossain kukkuu käki, jossain ammuu lehmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän suomalaisista pikkukylistä. Mummolafiilistä ikävä.
Pikkukylät voivat myös yllättää, saatiin aikoinaan miehen lapsuudenkodin kyläpankista edullisin laina, kun kilpailutettiin nykyisen paikkakunnan ja molempien kotipaikkakuntien pankit.Sinne lainapankkiin ei ehkä ollut ruuhkaksi asti tulijoita.
Pankin tase oli todennäköisesti myös kunnossa.
Näinhän se on. Periferian tuppukyliä ne ovat molemmat, nuoret muuttaneet töiden ja opintojen perässä kaupunkiin, osa taloista jopa autiona - ainakin talvisin.
Erona on ilmasto, miljöö, kulttuurihistoria ja etäisyydet.
Minulla on kesämökki Suomusjärvellä, kolmen vartin ajomatkan päässä stadista ja kodista. Sisarella on talo Rooman pohjoispuolella Umbrian maakunnassa.
Siskon satavuotias talo sijaitsee pienessä kylässä, minun noin kymmenen kilometrin päässä kaupasta. Hänellä on runsaantunnin ajomatka Roomaan tai Firenzeen, Venetsiassakin piipahtaa 3,5 tunnin ajomatkan päässä päiväseltään mainiosti.
Roomalaisia raunioita ja katakombeja sijaitsee naapurikylässä, kulttuutihistoriaa parin tuhannen vuoden ajalta näkee kaikkialla.
Minulla on lähin kaupunki puolen tunnin ajomatkan päässä, kulttuurihistoriaa muutaman sadan vuoden ajalta löytyy, jos tietää mistä etsii. Hiukan sanoisinko silti eri asia.
Minulle salolainen mökki sopii elämäntilanteen takia hyvin ja matkustelemme kyllä perheen kanssa ulkomaillakin normivuosina pari krt. Eli sitä vaihtelua suomalaismaisemaan ja sateiseen kesäsäähän saa kyllä.
Voisin kuvitella, että italialaiselle meidän linnunlauluinen puutarhatonttimme olisi aika eksoottinen elämys myös, joten paljolti kyse on myös vaihtelunhalusta.
Vierailija kirjoitti:
Voi se suomalainen perähikiä olla kutkuttelevan eksoottinen ulkomaalaisen mielestä.
Jos näin olis/on niin hirveen vähän tätä hyödynnetään matkailusektorilla. Nyt vaan mainoslauseita keksimään.
Se ero siinä vaan on ,että Italiassa on niin runsaasti kasvillisuutta ,että se piilottaa ne hometalot ja rötökasat. Meillä täällä Suomessa on paljasta melkein suurimman osan vuotta , 3-4 kk lukuunottamatta ja keskisuomen yläpuolella vajaa 3 kk. Kaikki rähmettyneet torpat näkyy tien varsilla ja muut jätekasat.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran aloitus, josta näkee että ihminen ei tunne omaa kotimaataan. Suomi on täynnä ihania pikkukyliä. Rauhallisia, kauniita. Omenapuut kukkivat. Järviä joka puolella. Jossain kukkuu käki, jossain ammuu lehmä.
Ei tässä siitä ole kysymys vaan siitä että miksi se ei vaan kuulosta eikä tunnu samalta. Ehkä ne italialaisetkaan ei jaksa aina olla innoissaan samasta ympäristöstä mutta kovin kotikylärakkaita ja -ylpeitä tuntuvat kyllä olevan eri tavalla kuin täällä vaikuttaisi olevan.
Niin, ja onhan suomessa usein eläväinen ABC-asema, jonka keltainen kyltti loistaa kuin betlehemin tähti kylän yllä.
Mua naurattaa kun luin yhden englantilaisen blogia. Se on ihan rakastunut Suomeen ja sano että joskus hän muuttaa suomalaiseen pikkukylään. En voinut kun nauraa. Hän asuu nyt ihanassa pikkukylässä, jossa upeita kukkakauppoja, pieniä ruokakauppoja ja tunnelmallisia pubeja. Täällä pääset just sinne lähi räkälään, jossa joku pertti tulee kännissä pokailemaan. Kylässä just ne kaks markettia, alko ja apteekki. Siellä pubista saa kunnon ruokaa, täällä korkeitaan pizzaa..
:D