Italialaiset romanttiset pikkukylät - ja suomalaiset takahikiät
Minulla on toimittaja Ella Kannisen kirja ”Ellan Toscana”. Pidän kirjasta todella paljon, kuten myös Toscanasta ja siellä onkin tullut monta kertaa käytyä aikana ennen koronaa.
Kirjassa on omistettu kappale Italian pikkukylille ja sen alku kuuluu näin ”Vita di Paese - Minun ylläni on käytännössä vain kylän raitti, jonka varrella ovat lihakauppa, postitoimisto, apteekki, sekatavarakauppa, baari ja lehtikioski. Kioskinpitäjä on tyypillinen kylän alkuperäinen asukas. Kioskinpitäjän lailla moni asukas on kyläläinen jo monessa polvessa.”
Miksi tämä kuulostaa niin autenttiselta ja romanttiselta Toscanan kontekstissa. Jos minä, supisuomalainen pohjois-savolainen kertoisin kotikylästäni samat asiat ei se vaan kuulosta samalta:
Kotkylä on vaan kuoppainen tienpätkä. Siinä o vierekkäin S- ja K-marketit. Apteekki ja alko on k-kaupan kylessä. Yks juottola löytyy, sen asiakkaat onkin sit niitä tän kylän tyypillisiä alkuperäisasukkaita ja serkkuja keskenään jo monessa polvessa.
Mites sun kotikylä?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran aloitus, josta näkee että ihminen ei tunne omaa kotimaataan. Suomi on täynnä ihania pikkukyliä. Rauhallisia, kauniita. Omenapuut kukkivat. Järviä joka puolella. Jossain kukkuu käki, jossain ammuu lehmä.
Luonto varsinkin näin kesäkuussa on parhaimmillaan Suomessa ihan vertaansa vailla. Joten juuri nuo luontoon liittyvät asiat, järvet, niityt ym ovat meillä kauniita. Mutta monet kylät ovat hieman hajallaan, eikä rakennuskanta yhtä vanhaa kuin etelä-Euroopassa, joten se ihmisen rakentama kyläympäristö ei valitettavasti oikein kilpaile. Jotkut pikkukaupungit kyllä, mutta ei ihan kylät.
Onko ne Italian pikkukylien kioskit, lihakaupat yms. jotain yksittäisiä pikkuyrityksiä? Kai sellaiset on vähän autenttisemman ja romanttisemman oloisia kuin joku S-ryhmän marketti, K-kauppa tai ABC. Meidän kotikylällä oli vielä ysärillä pieni herttainen kyläkauppa, nykyään ei yhtään mitään.
Mutta arki on arkea sekä italialaisessa pikkukylässä että suomen takahikiällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa kun luin yhden englantilaisen blogia. Se on ihan rakastunut Suomeen ja sano että joskus hän muuttaa suomalaiseen pikkukylään. En voinut kun nauraa. Hän asuu nyt ihanassa pikkukylässä, jossa upeita kukkakauppoja, pieniä ruokakauppoja ja tunnelmallisia pubeja. Täällä pääset just sinne lähi räkälään, jossa joku pertti tulee kännissä pokailemaan. Kylässä just ne kaks markettia, alko ja apteekki. Siellä pubista saa kunnon ruokaa, täällä korkeitaan pizzaa..
Jaa'a, olisikohan syynä se Suomen kuuluisa ostovoima ja sen puute? Miten saada tunnelmalliset pikkuputiikit ja kukkakaupat, craft beer -pubit ja ihanat ravintolat kannattamaan pikkupaikoissa, kun paikallisilla ei ole rahaa ravata niissä koko ajan?
Muistatteko te tukea kotipaikkakuntanne yrittäjiä käyttämällä heidän palvelujaan ahkerasti?
No ei se osto voiman puute voi olla, kun ne lähiräkälät on joka viikonloput täynnä niitä känniääliöitä. Täällä missä asun, ei muita ravintoloita ole. En käytä niitä. Onneksi Helsinki lähellä niin sinne pääsee.
Koska Suomessa maaseudulla etäisyydet ovat pitkät, joutuu kaikkialle kulkemaan autolla. Siksi suomalaisissa kylissä ei ole ravintoloita. Suomalainen ei voi ajaa autolla ravintolaan, ja juoda viiniä ja istua siellä koko illan kuten keski-Euroopassa, vaan ruuat laitetaan kotona ja juodaan, jos emäntä antaa luvan, fingerporillisen viiniä. Suomalaiset "kylät" on rakennettu vain ostosten ja välttämättömien asioiden hoitamista varten. Ei viihtymistä.
Kun nämä em kauppaketjut monopoliasemallaan jyräsi niin ei yksittäisillä kyläkauppiailla ollut mitään mahdollisuutta pärjätä siinä kilpailuasetelmassa. Ja tietoisestihan sen annettiin tapahtua. Esim Italiassa pikkukaupoilla ei ole tarkoitus niinkään takoa tulosta vaan elättää kauppiaan perhe ja samoin kahvilat yms siis kyseessä paljolti elämäntapakin
Metsäläisten kylät on erilaisia.
Suomessa maalaiset raahaavat kaiken puimakonetta pienemmän romun metsään ruostumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun nämä em kauppaketjut monopoliasemallaan jyräsi niin ei yksittäisillä kyläkauppiailla ollut mitään mahdollisuutta pärjätä siinä kilpailuasetelmassa. Ja tietoisestihan sen annettiin tapahtua. Esim Italiassa pikkukaupoilla ei ole tarkoitus niinkään takoa tulosta vaan elättää kauppiaan perhe ja samoin kahvilat yms siis kyseessä paljolti elämäntapakin
Tämä on kyllä yksi iso persoonattomuuden tekijä. Samantekevää missä muutaman tuhannen asukkaan kylässä olet, siellä on ne samat S- ja K-kaupat (ehkä eri määrä k-kirjaimia kylän koosta riippuen), monopoli-alko ja sit se ABC joka toimittaa myös ravintolan virkaa. Tori on mutta se on mopoautojen kokoontumisajoa varten, ei mitään vihannesten myyntiä tai torikahvila.
Olihan Suomessa tuollaisia idyllisiä pikkukyliä ennen. Mummon ja papan kanssa käytiin vaarin kotiseudulla 80-luvulla. Pikkukylässä kaksi kauppaa, kyläkoulu, urheilukenttä, joku pikku lihakauppa, seurojentalo. Vaari jutteli raittia kävellessään aidan yli naapuripappojen kanssa niitä näitä.
Nyt siellä ei ole enää mitään. Umpeenkasvanut piha ja lahoava mökki, jota suku ei ole saanut myytyä.
Suomalaiset ovat itse päättäneet tappaa maaseutunsa.
Vita di Möllilä - kotikyläni idylli syntyy kylänraitista, jonka varrella on 1970-luvulla rakennettuja tasakattoisia liikerakennuksia jonossa molemmin puolin.
Tutti colore, jokaisen ikkunassa on haalistunut mainosteippi, Lapin Kulta, K-Market Seppo Käppäläinen, S-Market Mölli. Mirjan kukka ja Salon Reijan Hius,
Cuore di Möllilä eli kylän sydän on tietenkin tori. Sitä ei vaan oikein havaitse koska se toimii lähinnä parkkipaikkana ja siinä on myös Möllilän jätelajittelupiste eli 7 molokkia.
Ja mölliläläiset, ne sinun on koettava itse. Saattaa kyllä jäädä kokematta koska he ovat ennakkoluuloisia, sisäsiittoisia ja eivät puhu kuin niille jotka tuntevat.
Vierailija kirjoitti:
Olihan Suomessa tuollaisia idyllisiä pikkukyliä ennen. Mummon ja papan kanssa käytiin vaarin kotiseudulla 80-luvulla. Pikkukylässä kaksi kauppaa, kyläkoulu, urheilukenttä, joku pikku lihakauppa, seurojentalo. Vaari jutteli raittia kävellessään aidan yli naapuripappojen kanssa niitä näitä.
Nyt siellä ei ole enää mitään. Umpeenkasvanut piha ja lahoava mökki, jota suku ei ole saanut myytyä.
Suomalaiset ovat itse päättäneet tappaa maaseutunsa.
Niin. Samaa ei ole tapahtunut Italiassa.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran aloitus, josta näkee että ihminen ei tunne omaa kotimaataan. Suomi on täynnä ihania pikkukyliä. Rauhallisia, kauniita. Omenapuut kukkivat. Järviä joka puolella. Jossain kukkuu käki, jossain ammuu lehmä.
Minkä nimisiä nämä kauniit kylät ovat? Ihan mielelläni vierailisin, etenkin semmoisessa missä on kiva kahvila/pubi/ravintola ja itsenäisiä pikkukauppoja. Kun Googlasin Suomen kauneimmat kylät niin ei ne kyllä erityisen kauniilta ja kiinnostavilta näyttäneet....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi se suomalainen perähikiä olla kutkuttelevan eksoottinen ulkomaalaisen mielestä.
Jos näin olis/on niin hirveen vähän tätä hyödynnetään matkailusektorilla. Nyt vaan mainoslauseita keksimään.
Tässähän yksi jo tuli tossa aiemmin:
Vita di Möllilä - kotikyläni idylli syntyy kylänraitista, jonka varrella on 1970-luvulla rakennettuja tasakattoisia liikerakennuksia jonossa molemmin puolin.
Tutti colore, jokaisen ikkunassa on haalistunut mainosteippi, Lapin Kulta, K-Market Seppo Käppäläinen, S-Market Mölli. Mirjan kukka ja Salon Reijan Hius,
Cuore di Möllilä eli kylän sydän on tietenkin tori. Sitä ei vaan oikein havaitse koska se toimii lähinnä parkkipaikkana ja siinä on myös Möllilän jätelajittelupiste eli 7 molokkia.
Ja mölliläläiset, ne sinun on koettava itse. Saattaa kyllä jäädä kokematta koska he ovat ennakkoluuloisia, sisäsiittoisia ja eivät puhu kuin niille jotka tuntevat
Suomessa on Euroopan rumin maaseutu ja kaikki viehättävätkin pienet kirkonkylät tuhottiin 60-luvulla edistyksellisten arkkitehtien toimesta, kadut leveäksi, parkkikenttä ja lättänä marketti.
Pieni alue ja paljon ihmisiä vs suuri alue ja vähän ihmisiä.
Kylöähän asutus erllaiseksi muodostuu + ilmasto siohen vielä.
Nyt Suomessa on upeaa ja paljon kauniimpaa kuin etelässä.
Jaa'a, olisikohan syynä se Suomen kuuluisa ostovoima ja sen puute? Miten saada tunnelmalliset pikkuputiikit ja kukkakaupat, craft beer -pubit ja ihanat ravintolat kannattamaan pikkupaikoissa, kun paikallisilla ei ole rahaa ravata niissä koko ajan?
Muistatteko te tukea kotipaikkakuntanne yrittäjiä käyttämällä heidän palvelujaan ahkerasti?