Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten narsistin aivot toimivat? Mietin kun he kaikki käyttäytyvät samantyylisesti. Ja miten he jaksavat keskittyä vain itseensä ja käytös on sellaista itseriittoista pönötystä mitä pitäisi ihailla?
13.06.2021 |
Eivätkö he tajua miten yksioikoisilta he vaikuttavat? Eikä se, että ei ihmiset ole heille kateellisia …
Jotenkin niin yksinkertaisia tapauksia.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään narsistia.
Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?
Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?
Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?
Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.
Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.
Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?
Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.
Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.
Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?
Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?Ideahan on, että ihmiset joiden kanssa olet paljon tekemisissä arvioivat sinut. Jos olet moottoripyöräkerholainen tai neulejengiläinen, niin sieltä sitten harrastustoverin arvio. Ja ne arvioitavat asiathan ovat sellaisia, jotka ovat ihmissuhteiden perustaa: kuuntelija/puhuja, tuumailija/tekijä, helposti/vaikeasti lähestyttävä, vastuunkantaja/vapaamatkustaja, tasapainoinen/kiikkerä, järjestelmällinen/suhari jne. Kun riittävän monelta kysytään, niin kyllähän siinä jotain tolkkua yleensä on. Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään.
Nuo asiat voivat kuitenkin muuttua esim. hyvinvoinnin mukaan. Masentuneena voi olla "hutilus" tai unohtelija.
Toisaalta kiinnostus vaikuttaa. Tai jos sinulla on kokemusta ja osaamista, voit olla sellaisessa tekijä. Vieraammassa ympäristössä tai uudemmassa asiassa "tuumailija". On myös ihmisiä jotka kantavat vastuuta eri asioista. Narsisti voi olla työssään ja taloudessaan hyvinkin vastuuntuntoinen, mutta toisten tunteista tai miten kohtelee muita, ei osoita samanlaista vastuuntuntoa.
Myös iän myötä ihminen muuttuu. Nuorena voi olla hutilus. Tai esimerkiksi taiteilija joka on hyvin tarkka ja kunnianhimoinen työssään, mutta muualla suurpiirteinen, olisi esimerkki tähän
"Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään narsistia.
Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?
Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?
Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?
Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.
Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.
Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?
Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.
Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.
Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?
Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?Ideahan on, että ihmiset joiden kanssa olet paljon tekemisissä arvioivat sinut. Jos olet moottoripyöräkerholainen tai neulejengiläinen, niin sieltä sitten harrastustoverin arvio. Ja ne arvioitavat asiathan ovat sellaisia, jotka ovat ihmissuhteiden perustaa: kuuntelija/puhuja, tuumailija/tekijä, helposti/vaikeasti lähestyttävä, vastuunkantaja/vapaamatkustaja, tasapainoinen/kiikkerä, järjestelmällinen/suhari jne. Kun riittävän monelta kysytään, niin kyllähän siinä jotain tolkkua yleensä on. Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään.
Nuo asiat voivat kuitenkin muuttua esim. hyvinvoinnin mukaan. Masentuneena voi olla "hutilus" tai unohtelija.
Toisaalta kiinnostus vaikuttaa. Tai jos sinulla on kokemusta ja osaamista, voit olla sellaisessa tekijä. Vieraammassa ympäristössä tai uudemmassa asiassa "tuumailija". On myös ihmisiä jotka kantavat vastuuta eri asioista. Narsisti voi olla työssään ja taloudessaan hyvinkin vastuuntuntoinen, mutta toisten tunteista tai miten kohtelee muita, ei osoita samanlaista vastuuntuntoa.
Toisaalta isoäiti olisi isoisä, jos isoäidillä olisi munat.
Jos mä arvioisin sinua tällaisessa testissä, niin sanoisin, että phdiskeleva, aavistuksen rasittava, omaa vähän tilanvaltaajan piirteitä, ei kovin yhteistyökykyinen ja haluaa olla aina oikeassa. Tärkeää näyttää tärkeältä ja tietävältä, ei niinkäön ihmissuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään narsistia.
Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?
Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?
Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?
Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.
Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.
Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?
Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.
Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.
Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?
Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?Ideahan on, että ihmiset joiden kanssa olet paljon tekemisissä arvioivat sinut. Jos olet moottoripyöräkerholainen tai neulejengiläinen, niin sieltä sitten harrastustoverin arvio. Ja ne arvioitavat asiathan ovat sellaisia, jotka ovat ihmissuhteiden perustaa: kuuntelija/puhuja, tuumailija/tekijä, helposti/vaikeasti lähestyttävä, vastuunkantaja/vapaamatkustaja, tasapainoinen/kiikkerä, järjestelmällinen/suhari jne. Kun riittävän monelta kysytään, niin kyllähän siinä jotain tolkkua yleensä on. Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään.
Nuo asiat voivat kuitenkin muuttua esim. hyvinvoinnin mukaan. Masentuneena voi olla "hutilus" tai unohtelija.
Toisaalta kiinnostus vaikuttaa. Tai jos sinulla on kokemusta ja osaamista, voit olla sellaisessa tekijä. Vieraammassa ympäristössä tai uudemmassa asiassa "tuumailija". On myös ihmisiä jotka kantavat vastuuta eri asioista. Narsisti voi olla työssään ja taloudessaan hyvinkin vastuuntuntoinen, mutta toisten tunteista tai miten kohtelee muita, ei osoita samanlaista vastuuntuntoa.Myös iän myötä ihminen muuttuu. Nuorena voi olla hutilus. Tai esimerkiksi taiteilija joka on hyvin tarkka ja kunnianhimoinen työssään, mutta muualla suurpiirteinen, olisi esimerkki tähän
"Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään."
Kai idea olisi, että kysely tehtäisiin suunnilleen yhtäaikaisesti eikä vuosien tai edes useiden viikkojen aikaerolla.
Tärkeintä on, että oma näkemys olisi itsestä SUUNNILLEEN samanlainen kuin muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään narsistia.
Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?
Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?
Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?
Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.
Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.
Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?
Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.
Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.
Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?
Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?Ideahan on, että ihmiset joiden kanssa olet paljon tekemisissä arvioivat sinut. Jos olet moottoripyöräkerholainen tai neulejengiläinen, niin sieltä sitten harrastustoverin arvio. Ja ne arvioitavat asiathan ovat sellaisia, jotka ovat ihmissuhteiden perustaa: kuuntelija/puhuja, tuumailija/tekijä, helposti/vaikeasti lähestyttävä, vastuunkantaja/vapaamatkustaja, tasapainoinen/kiikkerä, järjestelmällinen/suhari jne. Kun riittävän monelta kysytään, niin kyllähän siinä jotain tolkkua yleensä on. Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään.
Nuo asiat voivat kuitenkin muuttua esim. hyvinvoinnin mukaan. Masentuneena voi olla "hutilus" tai unohtelija.
Toisaalta kiinnostus vaikuttaa. Tai jos sinulla on kokemusta ja osaamista, voit olla sellaisessa tekijä. Vieraammassa ympäristössä tai uudemmassa asiassa "tuumailija". On myös ihmisiä jotka kantavat vastuuta eri asioista. Narsisti voi olla työssään ja taloudessaan hyvinkin vastuuntuntoinen, mutta toisten tunteista tai miten kohtelee muita, ei osoita samanlaista vastuuntuntoa.Toisaalta isoäiti olisi isoisä, jos isoäidillä olisi munat.
Jos mä arvioisin sinua tällaisessa testissä, niin sanoisin, että phdiskeleva, aavistuksen rasittava, omaa vähän tilanvaltaajan piirteitä, ei kovin yhteistyökykyinen ja haluaa olla aina oikeassa. Tärkeää näyttää tärkeältä ja tietävältä, ei niinkäön ihmissuhteet.
Ei minulle ole tärkeää näyttää miltään, se tuli ihan omasta päästäsi. Ehkä siis itsellesi on tärkeää näyttää muille joltain. Ja syynätä toisten ihmisten ominaisuuksia, aiheista keskustelemisen sijaan. Kestät huonosti eriäviä mielipiteitä, luulet että sinua henkilökohtaisesti vastaan hyökätään ja käännyt taas toisen persoonan arviointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjalla on suuri menettämisen pelko ja epävarmuus. Sitä kompensoidaan suuruuskuvitelmilla ja -tarinoilla, toisten alas painamisella, kontrolloimalla, manipuloimalla ja alistamalla läheisiä. Heikko empatiakyky estää ymmärtämästä muiden näkökulmia ja tunteita. Maailma on vain mustavalkoinen kilpailun sotatanner. Hän kokee uhkaa joka puolelta hauraalle itsetunnolleen, mitä pitää sitten entistä kovemmin kompensoida pullistelulla ja muiden vähättelyllä, lannistamisella ja nujertamisella.
Tämä on osuva kuvaus. Narsismi on hyvin monimutkainen ilmiö, ja sitä on mahdotonta selittää kattavasti yhdessä viestissä. Yksinkertaisuudessaan asia on niin kuin lainaamassani viestissä kerrotaan.
Narsismi on selviytymis- ja kompensaatiokeino haurasta minää vastaan, ja sen syntyy yleensä lapsuuden kiintymyssuhdetraumasta. Narsismin pohjalla on epävakaa persoonallisuudenrakenne, joka on täynnä häpeää, tyhjyydentunnetta ja hylkäämisenpelkoa. Narsisti ei vaan ole kosketuksissa hauraaseen puoleensa, vaan on luonut sen suojaksi täydellisen valeminän.
Lapsuudessa narsisti ei ole tullut nähdyksi tai kuulluksi omana itsenään, ja persoonallisuuden kehitys vinoutuu tämän seurauksena. Koska turvaa ja tukea ei ole ollut saatavilla (tai sitä ok ehkä saanut ehdollisesti saavutusten kautta), lapsi suojautuu ajattelemalla olevansa niin täydellinen, ettei oikeastaan edes tarvitse muita. Syntyy ajatus "minä olen hyvä ja täydellinen ja muut pahoja ja epätäydellisiä". Kielteisiä piirteitä itsessä on vaikea hyväksyä, ja ne projisoidaan itsestä ulos muihin ihmisiin. Narsisti ei kykene myöntämään omaa tarvitsevuuttaan, koska silloin hänen täytyisi tunnustaa muissa olevan jotain niin hyvää, että hän on toisista riippuvainen.
Oikeasti narsisti on hyvin tarvitseva. Koko hänen persoonallisuutensa kasassa pysyminen on riippuvainen muiden ihailusta. Kritiikki ja hylkääminen aiheuttavat uhkaa narsistisen kuoren särkymiselle, mistä seuraa hyökkäävää käyttäytymistä. Koska narsisti on pohjimmiltaan epävarma, hän pyrkii kontrolloimaan ympäristöään ja muita ihmisiä. Silloin langat ovat hänen omissa käsissään.
Koska oma tarvitsevuus on täytynyt tukahduttaa, samalla kuolee paljolti myös muu tunne-elämä, mikä aiheuttaa voimakasta heikentymistä kyvyssä empatiaan.
Narsismin ydin on siis yritys välttää oman huonommuuden kokeminen. Joskus narsistisen kuori murtuu, ja kohdatessaan puutteellisuutensa narsistinen ihminen saattaa joutua niin syvän kauhun valtaan, että ennemmin tekee itsemurhan kuin kohtaa tilanteen. Narsismista on erilaisia muotoja, ja puhuin tässä lähinnä grandiositeetin sävyttämästä, paksunahkaisesta puolesta.
Ihan hyvää tekstiä ja hyvin sanottu tuo että lapsi ei ole tullut nähdyksi omana itsenään mutta kannattaa huomata että se ei grandioosin narsistin tapauksessa nykytiedon mukaan tarkoita sitä että lapsella olisi ollut viileät tai etäiset suhteet vanhempiinsa vaan kyse on usein siitä että vanhemmat nimenomaan ovat nostaneet lapsensa jalustalle eikä tälle siksi kehity normaalia itsetuntoa.
Esimerkkinä yksi suht tuore tutkimus.
https://www.pnas.org/content/112/12/3659
Haavoittuvaan narsistiin istuu paremmin se aiempi näkemys etäisistä tai vihamielisistä vanhemmista.
Tunnistan itseäni tuosta vihamielisestä vanhemmasta. Lasten tarpeet ja kiukuttelu ärsyttivät minua ja saatoin tiuskaista heille. Myös heidän sairastelu oli kamalaa, pelkäsin myös todella paljon saavani itse tartunnan ja koin ahdistusta heidän sairastaessaan vaikka normaalia vatsatautia. Nykyäänkään en halua yhtään kuulla kenenkään vaivoista tai sairastamisesta. Ärsyttää oikein kun joku vatvoo vaivojaan ja ajattelen, että hän tulee vaan sairaammaksi puhuessaan jatkuvasti oireistaan.
En tiedä lapsistani millaisia heistä kehittyy. Toinen heistä stressaa todella paljon, kokee ärystystä ja ahdistusta jos vaikka tavarat ovat väärillä paikoilla. Tiedostan oman itsekeskeisyyteni ja ihailun tarpeeni, mutta en siltikään koe olevani narsisti. En halua painaa ketään alas tai ole kovinkaan mahtaileva. Kritiikkiä en kestä hyvin ja empatiakykyni on aika huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään narsistia.
Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?
Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?
Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?
Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.
Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.
Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?
Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.
Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.
Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?
Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?Ideahan on, että ihmiset joiden kanssa olet paljon tekemisissä arvioivat sinut. Jos olet moottoripyöräkerholainen tai neulejengiläinen, niin sieltä sitten harrastustoverin arvio. Ja ne arvioitavat asiathan ovat sellaisia, jotka ovat ihmissuhteiden perustaa: kuuntelija/puhuja, tuumailija/tekijä, helposti/vaikeasti lähestyttävä, vastuunkantaja/vapaamatkustaja, tasapainoinen/kiikkerä, järjestelmällinen/suhari jne. Kun riittävän monelta kysytään, niin kyllähän siinä jotain tolkkua yleensä on. Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään.
Nuo asiat voivat kuitenkin muuttua esim. hyvinvoinnin mukaan. Masentuneena voi olla "hutilus" tai unohtelija.
Toisaalta kiinnostus vaikuttaa. Tai jos sinulla on kokemusta ja osaamista, voit olla sellaisessa tekijä. Vieraammassa ympäristössä tai uudemmassa asiassa "tuumailija". On myös ihmisiä jotka kantavat vastuuta eri asioista. Narsisti voi olla työssään ja taloudessaan hyvinkin vastuuntuntoinen, mutta toisten tunteista tai miten kohtelee muita, ei osoita samanlaista vastuuntuntoa.Toisaalta isoäiti olisi isoisä, jos isoäidillä olisi munat.
Jos mä arvioisin sinua tällaisessa testissä, niin sanoisin, että phdiskeleva, aavistuksen rasittava, omaa vähän tilanvaltaajan piirteitä, ei kovin yhteistyökykyinen ja haluaa olla aina oikeassa. Tärkeää näyttää tärkeältä ja tietävältä, ei niinkäön ihmissuhteet.
Ei minulle ole tärkeää näyttää miltään, se tuli ihan omasta päästäsi. Ehkä siis itsellesi on tärkeää näyttää muille joltain. Ja syynätä toisten ihmisten ominaisuuksia, aiheista keskustelemisen sijaan. Kestät huonosti eriäviä mielipiteitä, luulet että sinua henkilökohtaisesti vastaan hyökätään ja käännyt taas toisen persoonan arviointiin.
Eikä minulle ole tärkeää, että itse saan olla oikeassa, se on kyllä totta että oikeat vastaukset kiinnostavat minua. Sinä se vaikutit suuttuvan, että jatkoin keskustelua "haastaen" sinua sen sijaan että olisin myötäillyt ja antanut _sinun itsesi_ olla oikeassa. Tästä vedit myös ilmeisesti sen johtopäätöksen, etteivät ihmissuhteet (=sinun miellyttäminen) ole minulle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ovat itse tulleet kaltoinkohdelluiksi.
Se ei oikeuta väkivaltaa ja riehumista.
Mutta tässä kysyttiinkin kai syytä, aivojen toimintaa?
Narsistilla on päässä pahasti vikaa, ja sitä vikaa ei kykene parantamaan edes mielenterveysalan ammattilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ovat itse tulleet kaltoinkohdelluiksi.
Se ei oikeuta väkivaltaa ja riehumista.
Mutta tässä kysyttiinkin kai syytä, aivojen toimintaa?
Narsistilla on päässä pahasti vikaa, ja sitä vikaa ei kykene parantamaan edes mielenterveysalan ammattilaiset.
riehuva narsisti pitäisi aina viedä pakkohoitoon, että läheiset saisivat levätä edes muutaman päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ajankohtainen aihe pöyhittäväksi ja ruodittavaksi täällä kommenttipalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ajankohtainen aihe pöyhittäväksi ja ruodittavaksi täällä kommenttipalstalla.
Narsismi on ilkeä juttu koko Suomelle.
Alue: Aihe vapaa
Ihan hyvää tekstiä ja hyvin sanottu tuo että lapsi ei ole tullut nähdyksi omana itsenään mutta kannattaa huomata että se ei grandioosin narsistin tapauksessa nykytiedon mukaan tarkoita sitä että lapsella olisi ollut viileät tai etäiset suhteet vanhempiinsa vaan kyse on usein siitä että vanhemmat nimenomaan ovat nostaneet lapsensa jalustalle eikä tälle siksi kehity normaalia itsetuntoa.
Esimerkkinä yksi suht tuore tutkimus.
https://www.pnas.org/content/112/12/3659
Haavoittuvaan narsistiin istuu paremmin se aiempi näkemys etäisistä tai vihamielisistä vanhemmista.