Miten narsistin aivot toimivat? Mietin kun he kaikki käyttäytyvät samantyylisesti. Ja miten he jaksavat keskittyä vain itseensä ja käytös on sellaista itseriittoista pönötystä mitä pitäisi ihailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään narsistia.

Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?

Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?

Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?

Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.

Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin olen miettinyt. Normaalisti ihminen huomio muita ja ympäristöään, mutta narsisistin maailma pyörii vain siinä minä.minä-kuvassa. Joko kaikki ovat häntä vastaan tai sitten muiden pitäisi tehdä hänen pillin mukaan, mutta koskaan ei osata  ottaa muita huomioon tai mukaan omaan elämänpiiriin.

Muistan, kun joskus kotona asuessani olin kutsunut yhden kaverin kylään, niin vanhempi siihen, että ei tänne mahdu ja teutaroi kyläilystä, kuin se olisi kaatanu hönen maailmaan.

Eli narsisti ei osaa ottaa mukaan muita ihmisiä ja jos joku tulee lähelle häntä, hän käyttäytyy kuin olisi vain itse siinä maailmassa.

Nyt iäkkäänä vanhempi valittaa yksinäisyyttään. No kas kumma, kun ei kukaan ole saanut tulla kylään ja loputkin ajettu pois.

Itsellä kun käy vieraita, tulee viestiä, että no kiva.... minä täällä istun yksin.

Katkeruus.  Mutta ei ole minun vika, ei yrittänytkään koskaan luoda mitään suhteita kehenkään ja aina teilasi muuta haukkuen jotenkin tai kysellen piikikkäitä asioita. Ei sellaisen ihmisen kanssa kukaan halua olla tekemisissä.

 Ihmiseltä katoaa myös sosiaalisest käytöstavat, jos ei tapaa ketään koskaan eikä ole mukana kenenkään asioissa. Sitten töksäytetään sellaisia, että jokos olet löytänyt miesystävän jne.

Minun kaverini vanhemmat eivät koskaan kysy tuollaisia. 

Mutta narsistin maailma pyörii omassa navassa.

Pöyristyttävintä oli, kun läheinen kuoli, niin vanhempi  nauroi pöydässä, että toivottavasti hän ei vielä lähde.  Jotenkin oksetti koko juttu.

Ystäväni oli läheinen isänsä kanssa. Välit olivat läheisemmät kuin muilla sisaruksilla. Isä tosin yritti olla väleissä kaikkien kanssa, mutta muut eivät niin olleet asiasta kiinnostuneet. Hautausasioiden vuoksi ystäväni soitti yhdelle siskolle, joka ensimmäisenä tokaisi puhelimeen, että nyt se sun isäs kuoli. Kuoli hänenkin isänsä siis, mutta piti vielä kerran päästä ilkeilemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään narsistia.

Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?

Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?

Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?

Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.

Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.

Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?

Kokevatko narsistit surua läheisen kuolemasta ja missä määrin?

Etsikää mieluummin itsestänne vikoja, kun niitä kuitenkin on, ja keskittykää niiden parantamiseen.

Ovat kykenemättömiä reflektoimaan ja muuttamaan käytöstään. Siis ihan oikeasti reflektoimaan ja ymmärtämään käytöksensä vaikutuksia muihin. He yrittävät mutta eivät vain osaa ja pysty ja päätyvät ihan kieroihin päätelmiin.

Hetken voivat teeskennellä, mutta aina pahuus pukkaa läpi ja johtaa muiden huonoon kohteluun.

Ihmiset ympärillä sairastuvat mt-ongelmiin tai jopa psykosomaattisesti moniin sairauksiin, kun narskun aiheuttama stressi ja kuormitus on niin kovaa ja jatkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Etsikää mieluummin itsestänne vikoja, kun niitä kuitenkin on, ja keskittykää niiden parantamiseen.

Niin moni tekeekin. Sen sijaan narsisti ei tähän kykene. Se loka ja pahuus vain pursuaa ulos.

Paras neuvo on pysyä kaukana narsisteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään narsistia.

Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?

Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?

Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?

Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.

Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.

Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?

Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.

Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Etsikää mieluummin itsestänne vikoja, kun niitä kuitenkin on, ja keskittykää niiden parantamiseen.

Näinhän normaali ihminentoimiikin, mm. ”omatunto” ilmoittelee itsestään, kun ei ole ehkä tehty ihan fiksusti. Ja normaali ihminen kuvittelee muiden myös toimivan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään narsistia.

Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?

Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?

Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?

Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.

Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.

Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?

Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.

Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.

Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?

Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisten ja ylimielisten ihmisten käytöstä jota pitäisi sitten ihailla…😂

Ne vaan on siinä alussa niin hirveen "ihania". Lahjaa pukkaa ja hehkuttelua.

Nyt olen alkanut varomaan siinä vaiheessa kun tuttu kaava alkaa toistumaan. kunnon narsisti/psykopaatti"raukka" alkaa kertomaan, miten epäonnistuneita ihmisiä hän onkaan joutunut kohtaamaan: milloin haukutaaneksät, milloin oma perhe tai suku, milloin ryysätään lakitupaan entisen yhteistyökumppanin kuppaamiseksi.

Viimeistään tuossa vaiheessa on parasta painaa ÄKKIÄ kaasua ja suunnata takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään narsistia.

Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?

Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?

Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?

Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.

Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.

Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?

Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.

Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.

Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?

Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?

Mutta jos joku arvioitaisiin mukavaksi tyypiksi kummankin ryhmän toimesta, niin ehkä hän sitten todennäköisesti on mukava tyyppi?

Vierailija kirjoitti:

Kokevatko narsistit surua läheisen kuolemasta ja missä määrin?

Jos narsisti odottaa esim. perintöä on oppinut muita katselemalla että on sopivaa pirauttaa pienet itkut , muuten ei välitä p.skaakaan. Meneehän läheisen hautajaisissa hirveästi tuhlattua aikaa kun sen voisi viettää muutenkin. Eli jos hyötyy esittää surevansa muuten ei esitä muuta kuin itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsikää mieluummin itsestänne vikoja, kun niitä kuitenkin on, ja keskittykää niiden parantamiseen.

Näinhän normaali ihminentoimiikin, mm. ”omatunto” ilmoittelee itsestään, kun ei ole ehkä tehty ihan fiksusti. Ja normaali ihminen kuvittelee muiden myös toimivan näin.

On sanonta "narsistilla on omantunnon paikalla musta reikä" ja tämä pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään narsistia.

Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?

Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?

Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?

Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.

Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.

Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?

Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.

Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.

Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?

Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?

Ideahan on, että ihmiset joiden kanssa olet paljon tekemisissä arvioivat sinut. Jos olet moottoripyöräkerholainen tai neulejengiläinen, niin sieltä sitten harrastustoverin arvio. Ja ne arvioitavat asiathan ovat sellaisia, jotka ovat ihmissuhteiden perustaa: kuuntelija/puhuja, tuumailija/tekijä, helposti/vaikeasti lähestyttävä, vastuunkantaja/vapaamatkustaja, tasapainoinen/kiikkerä, järjestelmällinen/suhari jne. Kun riittävän monelta kysytään, niin kyllähän siinä jotain tolkkua yleensä on. Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään.

Entä jos ei itke narsistin hautajaisissa, onko silloin narsisti?

Tai jos 50% narsisti kuoli ja 50% narsisti ei itke, kenen pahuuden takia hän ei itke? Omansa vai toisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään narsistia.

Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?

Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?

Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?

Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.

Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.

Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?

Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.

Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.

Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?

Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?

Mutta jos joku arvioitaisiin mukavaksi tyypiksi kummankin ryhmän toimesta, niin ehkä hän sitten todennäköisesti on mukava tyyppi?

Juuri näin. Ja jos itsekin vielä arvioi, että muiden on turvallista ja luontevaa olla seurassani, niin aika selkeä juttu. Mutta tärkeää on kysyä monenlaisilta tahoilta. Narsismin ongelma on, että kaikista läheisimmät tintevat eri ihmisen kuin esimerkiksi Rotary-veljet.

Aivot? Onko narsistilla aivot? Väittäisin narsistien toimivan vaistojen varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ihmettelen kyllä näitäkin kommentteja, kun sanotaan, että ei se kettumainen pomo tai julma poikaystävä voi mitenkään olla narsisti. Eikös jossain ole sanottu, että narsisteja on noin yksi prosentti väestöstä, joten on aika helkkarin todennäköistä, että ihminen tuntee useammankin narsistin. 

Tuohon asian kieltämiseen taitaa olla syynä se, että ne narsistitkin osaavat kirjoitella keskustelupalstoille... Siksi niin usein kuulee aiheen vähättelyä ja kieltämistä. Ymmärrettävästi narsistit itse kokevat aiheesta puhumisen varmaankin kiusallisena.

Miksi ihmeessä narsisti, jolla tyypillisesti ei ole mitään sairaudentuntoa, olisi mitenkään kiinnostunut siitä mitä nettipalstoilla narsisteista kirjoitellaan?

Tuo "oot sitte ite"-argumentti mitä mm. juuri näissä narsismikeskusteluissa ja toki lukemattomissa muisskain keskusteluissa viljellään on vain lapsellinen tapa yrittää vaientaa vastaväitteet silloin kun ei onnistu keksimään mitään rationaalista vasta-argumenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään narsistia.

Olisiko kyse heidän aivojensa aiheuttamasta toiminnasta?

Ap. Sitä just mietin, että toimivatko aivot jotenkin automaattisesti samalla kaavalla? Oma ajattelu ja ulkopuolelta saatu tieto ei tunkeudu ajatusmaailmaan eikä aiheuta käytöksessä muutosta parempaan?

Toimiiko heidän aivot samalla tavalla?

Yleensä ajatteleva ihminen kyllä miettii ja pohtii asioita ja hakee tietoa, mutta narsisti nähtävästi ei.

Kyllä he lukevat ja hakevat tietoa. He jopa osaavat soveltaa lukemaansa, mutta eivät itseensä. Itseään kohtaan heillä on sokea piste tai yksinkertaisesti kokevat olevansa ihan erilaisia kuin minkälaisina muut heidät näkevät.

Minulla oli outo lapsuus jollain tavalla tai ehkä olen vain outo ihminen. Niin leikin nyt vähän "paholaisen asianajajaa": Kenen mielipide ihmisestä on loppujen lopuksi oikea? Kuka näkee hänet oikein? Jonkun vanhemmat jotka kaltoin kohtelivat lapsena? Tai ovatko esimerkiksi homot nähty aina oikein toisten toimesta?

Voisi tehdä helpohkon testin: arvioi itse itseään ja sen lisäksi ihmiset, jotka ovat tekemisissä kanssasi arvioivat sinut myös (ystävä, seurustelukumppani, työkaveri, pomo, harrastustoiminnasta jne.). Katsot sitten kuinka lähelle arviot osuvat toisiaan. Jos oma heittää kovasti toisten arvioista, niin sitten on ehkä syytä miettiä. Hajontaa toki on, sillä ihminen toimii vähän eri tavoin rooleissaan, mutta ei näiden nyt pitäisi ihan päinvastaisiakaan olla.

Mulla on lähipiirissä ihminen, joka kokee olevansa people person, hyvä kuuntelija, mainio organisaattori, avarakatseinen, kannustava. Lähiympäristö määrittelisi hänet melkein päinvastoin, potkut töistäkin tuli kiusantekemisen vuoksi. Mielenkiintoinen tapaus.

Eikö tuohon osin vaikuta kuitenkin ympäristökin?

Esim. miten sama ihminen arvioitaisiin moottoripyöräjengin tai neulekerhon toimesta?

Ideahan on, että ihmiset joiden kanssa olet paljon tekemisissä arvioivat sinut. Jos olet moottoripyöräkerholainen tai neulejengiläinen, niin sieltä sitten harrastustoverin arvio. Ja ne arvioitavat asiathan ovat sellaisia, jotka ovat ihmissuhteiden perustaa: kuuntelija/puhuja, tuumailija/tekijä, helposti/vaikeasti lähestyttävä, vastuunkantaja/vapaamatkustaja, tasapainoinen/kiikkerä, järjestelmällinen/suhari jne. Kun riittävän monelta kysytään, niin kyllähän siinä jotain tolkkua yleensä on. Mun on vaikea kuvitella, että vastuunkantaja ja järjestelmällinen olisi jossain muualla sitten taas vapaamatkustaja ja hutilus. Tai päinvastoin. Korkeintaan sitten omassa päässään.

Nuo asiat voivat kuitenkin muuttua esim. hyvinvoinnin mukaan. Masentuneena voi olla "hutilus" tai unohtelija.

Toisaalta kiinnostus vaikuttaa. Tai jos sinulla on kokemusta ja osaamista, voit olla sellaisessa tekijä. Vieraammassa ympäristössä tai uudemmassa asiassa "tuumailija". On myös ihmisiä jotka kantavat vastuuta eri asioista. Narsisti voi olla työssään ja taloudessaan hyvinkin vastuuntuntoinen, mutta toisten tunteista tai miten kohtelee muita, ei osoita samanlaista vastuuntuntoa.