Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen väärin (2 v:n nukkumaanmenosta...)
21.08.2006 |
Taas ihan karmeita meillä nämä nukkumisväännöt tuon 2v:n kanssa. Illalla perusrutiini iltapaloineen, pesuineen, satuineen ja pusuineen. Sänkyyn yleensä ihan mielellään menee, mutta siitä se sitten lähtee... Parkumista ja pompottelua (vettä, pissalle, peitto päälle, unilelu tippui, karkaa sängystä, laulattaa unilauluja jne. jne.). Mä oon ihan voimaton, mitä pitäis tehdä. Miks se ei haluu nukkua, vaikka on ihan väsynyt???? En haluaisi toista huudattaa, mutta en myöskään olla hyppyytettävänä ja sehän sielä hullummaksi asiat tekee, koska eihän mikään sitten riitä. En halua istua koko iltaa vieressä nukuttamassa ja passaamassa, tai pitämässä kiinni ja kuuntelemassa huutoa.
Päiväunille meno hitusen helpompaa, mutta selvästi sekin vaikeutunut.
Lisäksi nyt ruvennut yöllä välillä pitämäänm samaa menoa. Tulee sitten usein viereen nukkumaan, mikä sinänsä ihan ok. Vaikka paremmin varmasti nukkuisimme kaikki, jos nukkuisi omassa pedissään.
Tuteista luovuttu vähän aikaa sitten, mikä osaltaan varmasti vaikuttaa tilanteeseen. Mutta kauan tätä voisi senkään takia jatkua? Lapsella myös 4kk vanha sisarus, ehkä sekin vielä vaikuttaa.
Mutta hulluksi tuun näitten taistelujen kanssa. Miten tulisi toimia?
Kommentit (34)
lapseni ovat 17, 14, 9 ja 3. Pienintä siis enää nukutan =) Älkää nyt ottako noin nokkiinne, pahoittelen sanavalintaani mutta tuli vaan niin mieleen tämä tuttavaperheemme josta tuossa mainitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" En tahdo häntä huudattaa."
Lapsesi tietää, että sä kartat hänen huutoaan. Siksi pystyy vetelemään naruista. Jos antaisit huutaa, lapsi tajuaisi, että hänen pelimerkkinsä olivat sitten niinku finito. Oppisi varmasti nukahtamaan ja nukkumaan.
että ei meillä tietenkään ekasta kerrasta napista painamalla lapset ole nukahtaneet nukutukseen. Kyllä mä olen sanonut että jos pelleilyksi menee niin lähden pois koska mun on turha siinä istua ja katella pelleilevää lasta. Toinen asia taas on jos uni ei vain tule. Eli lapsi yrittää nukahtaa mutta ei saa unen päästä kiinni. Sillon kannattaa miettiä miksi lapsi ei ole väsynyt, pitääkö jättää päiväunet pois tms.
Ton ikänen voi olla muuten myös oikeesti peloissaan nukahtamisesta, että pitää jättää vanhemmat. Siksi yrittää kaikkensa että ei varmasti nukahtais. Sillon pitäs keksiä jotain millä sen nukkumisen sais mukavaksi ettei siitä tuu sellanen koko perheen kauhutapahtuma.
Hei, kyllä mä tiedän ja ymmärrän että lasten kanssa ei todellakaan ole kaikki helppoa...
pointti meidän kasvatuksessa. Vauvan kanssa se on erittäin hyvä ja tärkeä periaate. Mutta sitten kun puhutaan taaperosta/leikki-ikäisestä, se ei enää mielestäni pädekään samalla tavalla.
Vauva ei kiukuttele/uhmaa/testaa, hän vain ilmaisee tarpeitaan ja niihin tulee vastata. Aina vanhemmat eivät tietenkään tiedä, mistä tarpeesta on kyse, koska vauvan ilmaisukeinot ovat sen verran rajalliset. Mutta huudattaminen on sama kuin ettei vastaa tärkeään tarpeeseen.
Isomman lapsen huuto mielestäni on eri asia. Se voi olla ihan puhdasta vastaansanomista ja protestia, tyyliin ' minua ei huvita, minusta tämä on tyhmää' jne. jne. Tietenkin taaperonkin mielipiteellä on väliä, mutta jos on kyse jostain vanhemman mielestä ehdottomasta asiasta, kuten yöunille rauhoittumisesta, silloin kyllä pitää olla valmis kestämään huutoakin. Turvallisuutta voi tarjota siinä samalla tai erimielisyyden jälkeen.
Suurimmat kasvatushankaluudet näyttävät joillekin tulevan siinä kohtaa, kun jatkavat vauvametodeita, vaikka lapsi on jo seuraavassa kehitysvaiheessa.
Suurimmat kasvatushankaluudet näyttävät joillekin tulevan siinä kohtaa, kun jatkavat vauvametodeita, vaikka lapsi on jo seuraavassa kehitysvaiheessa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti olla peloissaan yön pituisesta erosta vanhemmastaan voi olla aika hyvä ja varteenotettava.
Allekirjoitan kaiken ja olen kantapäänkin kautta oppinut, että näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
" En tahdo häntä huudattaa."Lapsesi tietää, että sä kartat hänen huutoaan. Siksi pystyy vetelemään naruista. Jos antaisit huutaa, lapsi tajuaisi, että hänen pelimerkkinsä olivat sitten niinku finito. Oppisi varmasti nukahtamaan ja nukkumaan.
meillä oli esikoisen kanssa aikoinaan ihan samanlaista, yli 2-vuotiasta nukutettiin 2-3 tuntia niin että minä makasin sängyssä käsin pinnasängyn pinnojen välissä ja aina kun yritin hivuttaa kättä pois niin poika heräsi. lopulta oli omat paukut niin loppu että yksi ilta vaan päätettiin jättää nukuttaminen pois. toki poika huusi sen pari tuntia mutta sitten nukahti, seuraavana iltana huusi puoli tuntia ja kolmantena nukahti itsekseen ilman huutoa.
noin isolla lapsella on perusturva jo olemassa, ei muutaman illan huudattaminen sitä pois vie toisin kuin pikkuvauvoilla. teette jo etukäteen homman selväksi jotta lapsi tietää mitä on tulemassa ja sitten pysytte ruodussa tuli mitä vaan. rankkaa on muutaman illan mutta takaan että on sen arvoista!
Ja kummaa, että jokaisella alkanut sama homma nukkumaanmenojen suhteen juuri kahen vuoden paikkeilla. Mikään ei ole tehonnut, kaikkea ollaan yritetty. Oltu vieressä, paijattu, kanneltu, silitelty, laulettu , luettu, jne..jne. Nyt menossa toiseksi nuorimmalla sama homma, ja vaikka kuinka yritöän kolmen edellisen kokemuksesta tehdä jotain toisin niin sama huuto, juokseminen, hyppiminen , kiljuminen ynnä muu jatkuu. Onneksi tiiän senkin, että n. puolenvuoden kuluttua tää on taas tältä kaksivuotiaalta ohi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin juuri siitä curling-vanhemmat ja lapsityrannit -kirjasta, ettei kaksivuotias vielä pystyisi tahallaan koettelemaan vanhempansa rajoja.
TODELLA hankala nukahtaminen ei ollutkaan rajojen koettelua vaan hän yritti ilmaista jotain tarvettaan, jota en yksinkertaisesti osannut ymmärtää. Vaikea sanoa. Luulisi kuitenkin, että perhepedissä nukkuminen vähentäisi meillä tuota yksinjäämisen pelkoa yön ajaksi, ellei sitten itse unessa oleminen ole se pelottava juttu.
t. 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi itkeä sängyssä yksin pari tuntia? Niin ettet voisi asiaan mitenkään vaikuttaa?
Kyllä parivuotiaan kanssa väistämättä tulee huutoreagointia, mutta itse kyllä aina jonkin ajan päästä menen tekemään rauhaa niin, että lopulta tilanne ratkaistaan turvallisesti yhdessä, kunhan vaan on höyryjä päästetty pois.
se parin tunnin huutosessio ei todellakaan vahingoittanut lasta. Jos kaksivuotias parkuu kerran elämässään kaksi tuntia yksin sängyssä, niin so what. Jos sen huudon seurauksena lapsonen oppii nukahtamaan rauhallisesti, niin asia on paremmin kuin hyvin.
Sen jälkeen nukuttaminen sujuikin helposti. Sitten käytäntö jäi, ja nyt tutista vierottamisen jälkeen rumba on kamala. Pitää ehkä ottaa tuo hieronta taas käyttöön. Akuutissa kerrotiin että se hierontaa on kokeiltu levottomiin eskarilaisiin hoitopäivän rutiinina ja se on kuulemma rauhoittanut monia, joten luulisi tuon tehoavan näihin taaperoihinkin. t.2