Lue keskustelun säännöt.
Saitko terapiasta apua ongelmiisi?
11.06.2021 |
Mikä oli paras anti? Opitko esimerkiksi uusia tapoja käsitellä vaikeita tunteita? Vai jouduitko pettymään?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain paljon saikkua. Siinäpä se hyöty, en valita.
Terapeutti ei määrää sairaslomaa. Sairaslomaa saa lääkäriltä.
B lausunto psykiatrilta, lääkäri ei kirjottele moisia.
Psykiatri on psykiatriaan erikoistunut lääkäri.
Lääkäri kirjoittaa sairauslomat.
B-lausunto ei ole sairausloma vaan lausunto.B lausunto lähtee kelaan, sieltä sitten ilmoitetaan sairaslomasta, jonka jälkeen jatkuessaan (vuoden tai vähän vajaa) se sitten vaihtuu kuntoutustueksi. Joten eikö silloin hyöty terapiasta ole saikku, aivan, on se.
Öö, what!? Saikkua saa menemättä terapiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain apua. KELA:n myöntämä työkykyä turvaava terapia auttoi minua jaksamaan töissä ja selvittämään lapsuudesta ja nuoruudesta johtuneet ongelmat, jotka haittasivat jatkamistani. Terapia pelasti minut itse m urhalta.
Opin tunnistamaan, mistä masennus, ahdistus- ja paniikkikohtaukset saivat alkunsa ja muutenkin käsittelemään tunteitani.
Voitko kertoa tarkemmin käytännöstä?
Psykiatrilta lausunto KELAa varten. Lausunnon kanssa KELAan tekemään hakemus. Myönteisen päätöksen jälkeen KELAn hyväksyän terapeutin etsiminen. Soitto terapeutille, voiko hän ottaa lisää asiakkaita.
Mulla oli terapiaa kerran viikossa. Maksoin terapiasta omavastuuosuuden ja loput maksoi KELA. Valitsin kognitiivista terapiaa tekevän erityistason terapeutin. Terapiaan kuului istuntojen lisäksi monenlaisia kotitehtäviä, kävin mm. äitini haudalla, jossa en ollut koskaan käynyt enkä ollut hänen hautajaisissaankaan.
Terapia sopi minulle erinomaisesti, koska terapeutin persoonallisuus meni yksiin omani kanssa, eli hän pääsi helposti samalle aaltopituudelle kanssani.
Tarkoitin että miten käytännössä "käsittelemään tunteitani" ?
Olen eri, mutta minua on terapeutti haastanut erottamaan tunteen (joka on totta, muttei aina oikeassa) ja rationaalisen ajattelun. Lisäksi hän on auttanut minua ymmärtämään, mistä tietyt tunteet johtuvat, ihan käytännössä tökkimällä kysymyksillä eri suuntaan kuin mihin omat radat vie. Olen opetellut suhtautumaan itseeni empaattisesti. Välillä terapeutti tosiaan vain haastaa kyseenalaistamaan ja ihan itse tajuan jotain, välillä terapeutti osoittaa ristiriitoja ajattelussa, välillä terapeutti kuvailee minun ajatusmaailmaa, tavallaan auttaa mua katsomaan ulkoa päin, välillä kertoo ihan alan teorioista. Työskentelytavat on moninaiset (tai siis, eihän me muuta kuin puhutaan, mutta se, miten keskustelu etenee ja mikä siinä on terapeutin rooli vaihtelee), mutta tuo omien tunteiden järkevyyden kyseenalaistaminen niitä kieltämättä ja niihin empaattisesti suhtautuminen on ollut ihan avainroolissa kyllä minun toipumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän siksi, koska monella tuntuu olevan ajatus, että terapeutti saa vain ongelmat katoamaan sormia napsauttamalla. Tsemppiä kaikille 🙂
Huomaatko tässä syyllistäväsi niitä, joille on osunut ammattitaidoton terapeutti? Toimimaton terapia on jo itsessään traumatisoiva kokemus. Ei ole oikein leimata vääränlaisiksi asiakkaiksi niitä, jotka saavat huonoa hoitoa.
Jos hoito on huonoa, ei asiakkaalle jää muuta vaihtoehtoa kuin päättää se. Huono terapia voi saada asiakkaan todella huonoon kuntoon.
Terapeuttia voi ja kannattaa vaihtaa, jos kemiat ei kohtaa. Hoito ei välttämättä ole huonoa, vaan kaikki terapeutit eivät ole hyviä kaikkien asiakkaiden kanssa.
Terapiasuuntausta enemmän hoitaa toimiva terapiasuhde eli terapeutin oma ihmisyys ja inhimillisyys vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa.
Asiakkaan voimat voivat olla epäonnistuneen terapian jälkeen niin lopussa, ettei terapiaan hakeutuminen enää uudelleen onnistu.
Ei taida olla mitään tahoa, joka tällaisessa tilanteessa ottaisi asiakkaasta kopin ja tarjoaisi apua?
Ihmettelen, ettei edes terapeuttiopiskelijan vetämästä epäonnistuneesta terapiasta tehdä asiakkaan suuntaan minkäänlaista jälkikäsittelyä vaan jätetään pettynyt/traumatisoitunut asiakas/potilas omilleen jälleen yksin käsittelemään uutta traumaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän siksi, koska monella tuntuu olevan ajatus, että terapeutti saa vain ongelmat katoamaan sormia napsauttamalla. Tsemppiä kaikille 🙂
Huomaatko tässä syyllistäväsi niitä, joille on osunut ammattitaidoton terapeutti? Toimimaton terapia on jo itsessään traumatisoiva kokemus. Ei ole oikein leimata vääränlaisiksi asiakkaiksi niitä, jotka saavat huonoa hoitoa.
Jos hoito on huonoa, ei asiakkaalle jää muuta vaihtoehtoa kuin päättää se. Huono terapia voi saada asiakkaan todella huonoon kuntoon.
Terapeuttia voi ja kannattaa vaihtaa, jos kemiat ei kohtaa. Hoito ei välttämättä ole huonoa, vaan kaikki terapeutit eivät ole hyviä kaikkien asiakkaiden kanssa.
Terapiasuuntausta enemmän hoitaa toimiva terapiasuhde eli terapeutin oma ihmisyys ja inhimillisyys vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa.
Asiakkaan voimat voivat olla epäonnistuneen terapian jälkeen niin lopussa, ettei terapiaan hakeutuminen enää uudelleen onnistu.
Ei taida olla mitään tahoa, joka tällaisessa tilanteessa ottaisi asiakkaasta kopin ja tarjoaisi apua?
Pitäisi ehdottomasti olla, mutta psykiatrian poliklinikoilta ihmiset heitetään nykyään ulos, kun Kelan korvaama terapia alkaa. Joten hoidon ollessa huono ja terapian katketessa potilaan pitäisi vain kaivaa itsestään taas kerran voimavaroja hakea apua, vaikka hoito on aiemmin mennyt pieleen. Se on aika kova vaatimus.
Kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisellä kerralla en. Kävin kelan tukemassa terapiassa kaksi vuotta, ja vaikka terapeutti vaikutti aluksi minulle sopivalta, ei hän todellakaan sitä ollut. Mulla oli mielessä tietyt asiat, jotka koin ongelmallisina, mutta terapeutin mielestä kaiken juurisyy oli toisaalla, joten hän vei aina puheen tiettyihin lapsuuteni asioihin, joista mulla ei sitten muutaman kerran jälkeen enää ollutkaan sanottavaa. Homma meni pian siihen, että istuin vain hiljaa vastaanotolla, joskus jopa koko tunnin, ja sitten lähdin. Ei kai osaavan terapeutin edes pitäisi antaa aikojen mennä jatkuvasti hukkaan noin? Jos terapeutti ois halunnut oikeasti auttaa ja edistyä, olisi hän varmaan edes aluksi suostunut puhumaan niistä haluamistani aiheista, ja sitten tarvittaessa vaihtanut aihetta siihen hänen mielestään tärkeimpään. Mulle toi terapia oli käsittämätön ja nöyryyttävä kokemus, ja se olis pitänyt lopettaa jo paljon aiemmin. Terppa vielä yritti saada mua jäämään kolmanneksi vuodeksi, kun oli kuulemma edistystä tapahtunut niin paljon :D hitot, halusi vaan helpot rahat tunneista joina ei tarvinnut tehdä työtään.
...
Samankaltaista totesin alle vuodessa. Se kävi kyllä istunnoissa selväksi että terapia on pitkäkestoista, vuosia. Pelkältä rahastukselta tuntui heti kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siitä ollut paljonkin hyötyä, vaan työkyvyttömyyttä se ei poistanut. Toisaalta olin kai ns menetetty tapaus kognition ja energiavajeen takia muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain apua. KELA:n myöntämä työkykyä turvaava terapia auttoi minua jaksamaan töissä ja selvittämään lapsuudesta ja nuoruudesta johtuneet ongelmat, jotka haittasivat jatkamistani. Terapia pelasti minut itse m urhalta.
Opin tunnistamaan, mistä masennus, ahdistus- ja paniikkikohtaukset saivat alkunsa ja muutenkin käsittelemään tunteitani.
Voitko kertoa tarkemmin käytännöstä?
Psykiatrilta lausunto KELAa varten. Lausunnon kanssa KELAan tekemään hakemus. Myönteisen päätöksen jälkeen KELAn hyväksyän terapeutin etsiminen. Soitto terapeutille, voiko hän ottaa lisää asiakkaita.
Mulla oli terapiaa kerran viikossa. Maksoin terapiasta omavastuuosuuden ja loput maksoi KELA. Valitsin kognitiivista terapiaa tekevän erityistason terapeutin. Terapiaan kuului istuntojen lisäksi monenlaisia kotitehtäviä, kävin mm. äitini haudalla, jossa en ollut koskaan käynyt enkä ollut hänen hautajaisissaankaan.
Terapia sopi minulle erinomaisesti, koska terapeutin persoonallisuus meni yksiin omani kanssa, eli hän pääsi helposti samalle aaltopituudelle kanssani.
Tarkoitin että miten käytännössä "käsittelemään tunteitani" ?
Olen eri, mutta minua on terapeutti haastanut erottamaan tunteen (joka on totta, muttei aina oikeassa) ja rationaalisen ajattelun. Lisäksi hän on auttanut minua ymmärtämään, mistä tietyt tunteet johtuvat, ihan käytännössä tökkimällä kysymyksillä eri suuntaan kuin mihin omat radat vie. Olen opetellut suhtautumaan itseeni empaattisesti. Välillä terapeutti tosiaan vain haastaa kyseenalaistamaan ja ihan itse tajuan jotain, välillä terapeutti osoittaa ristiriitoja ajattelussa, välillä terapeutti kuvailee minun ajatusmaailmaa, tavallaan auttaa mua katsomaan ulkoa päin, välillä kertoo ihan alan teorioista. Työskentelytavat on moninaiset (tai siis, eihän me muuta kuin puhutaan, mutta se, miten keskustelu etenee ja mikä siinä on terapeutin rooli vaihtelee), mutta tuo omien tunteiden järkevyyden kyseenalaistaminen niitä kieltämättä ja niihin empaattisesti suhtautuminen on ollut ihan avainroolissa kyllä minun toipumisessa.
Mun terapeutti tekee samaa MUTTA kun taustalla on traumoja, niin kyseenalaistaminen ja ristiriitaisuuksien etsiminen ovat juuri niitä traumatriggereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain apua. KELA:n myöntämä työkykyä turvaava terapia auttoi minua jaksamaan töissä ja selvittämään lapsuudesta ja nuoruudesta johtuneet ongelmat, jotka haittasivat jatkamistani. Terapia pelasti minut itse m urhalta.
Opin tunnistamaan, mistä masennus, ahdistus- ja paniikkikohtaukset saivat alkunsa ja muutenkin käsittelemään tunteitani.
Voitko kertoa tarkemmin käytännöstä?
Psykiatrilta lausunto KELAa varten. Lausunnon kanssa KELAan tekemään hakemus. Myönteisen päätöksen jälkeen KELAn hyväksyän terapeutin etsiminen. Soitto terapeutille, voiko hän ottaa lisää asiakkaita.
Mulla oli terapiaa kerran viikossa. Maksoin terapiasta omavastuuosuuden ja loput maksoi KELA. Valitsin kognitiivista terapiaa tekevän erityistason terapeutin. Terapiaan kuului istuntojen lisäksi monenlaisia kotitehtäviä, kävin mm. äitini haudalla, jossa en ollut koskaan käynyt enkä ollut hänen hautajaisissaankaan.
Terapia sopi minulle erinomaisesti, koska terapeutin persoonallisuus meni yksiin omani kanssa, eli hän pääsi helposti samalle aaltopituudelle kanssani.
Tarkoitin että miten käytännössä "käsittelemään tunteitani" ?
Olen eri, mutta minua on terapeutti haastanut erottamaan tunteen (joka on totta, muttei aina oikeassa) ja rationaalisen ajattelun. Lisäksi hän on auttanut minua ymmärtämään, mistä tietyt tunteet johtuvat, ihan käytännössä tökkimällä kysymyksillä eri suuntaan kuin mihin omat radat vie. Olen opetellut suhtautumaan itseeni empaattisesti. Välillä terapeutti tosiaan vain haastaa kyseenalaistamaan ja ihan itse tajuan jotain, välillä terapeutti osoittaa ristiriitoja ajattelussa, välillä terapeutti kuvailee minun ajatusmaailmaa, tavallaan auttaa mua katsomaan ulkoa päin, välillä kertoo ihan alan teorioista. Työskentelytavat on moninaiset (tai siis, eihän me muuta kuin puhutaan, mutta se, miten keskustelu etenee ja mikä siinä on terapeutin rooli vaihtelee), mutta tuo omien tunteiden järkevyyden kyseenalaistaminen niitä kieltämättä ja niihin empaattisesti suhtautuminen on ollut ihan avainroolissa kyllä minun toipumisessa.
Mun terapeutti tekee samaa MUTTA kun taustalla on traumoja, niin kyseenalaistaminen ja ristiriitaisuuksien etsiminen ovat juuri niitä traumatriggereitä.
Mutta eihän terapiassa mitään patenttiratkaisuja kai olekaan. Minä ainakin vastasin vain omasta näkökulmastani, kun henkilökohtaisia kokemuksia kysyttiin.
Mun terapeuttini ainakin on selvästi mukauttanut menetelmiään ja kommunikaatiotaan persoonani mukaan (on se vuosien varrella kokeillut sellaistakin, mikä ei toimi, mutta ei ole jäänyt jumiin niihin). Meillä synkkaa todella hyvin, ja välillä mietin, ollaanko oikeasti niin yhteensopivia terapeutti-asiakas-suhteeseen, vai onko terapeutti vaan maailmanluokan teeskentelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskun sieltä vaan sai. Tunnekylmät läheisetkin osaavat auttaa paremmin.
HARJOITUSASIAKKAITA RATKAISUKESKEISEEN LYHYTTERAPIAAN
Opiskelen ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa ja minulla olisi tilaa uusille harjoitusasiakkaille. Terapia toteutetaan etäyhteydellä. Harjoitusasiakkailta veloitan 30e/60 minuuttia.
Lisätietoja ratkaisukeskeisestä lyhytterapiasta sekä yhteydenotot Terapiapalvelu Dyynin nettisivujen kautta, kiitos!
Olethan minuun rohkeasti yhteydessä, mikäli ratkaisukeskeinen lyhytterapia voisi tuoda helpotusta juuri Sinun elämäntilanteeseesi.
Ystävällisin terveisin,
Niina Kärkkäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain paljon apua.
Opin paitsi lempeämpää ja armollisempaa sisäistä puhetta ja itsemyötätuntoa, myös tiettyjä keinoja ahdistuksen purkamiseen. Paniikkikohtauksia en ole terapian loppumisen jälkeen saanut.
Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että käytin huumeita sinä aikana. Ihan kukkua, että huumeiden käyttö aina tekisi terapiasta mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En saanut jättää silloista aviomiestä sinne. Takaisin kotiin piti viedä ja ulkoistaa ukko ihan itse kiukuttelemaan keskenään uuteen osoitteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sain paljon apua.
Opin paitsi lempeämpää ja armollisempaa sisäistä puhetta ja itsemyötätuntoa, myös tiettyjä keinoja ahdistuksen purkamiseen. Paniikkikohtauksia en ole terapian loppumisen jälkeen saanut.
Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että käytin huumeita sinä aikana. Ihan kukkua, että huumeiden käyttö aina tekisi terapiasta mahdotonta.
Samaa sanoi mun päihdetyöntekijä. Suositteli valehtelemaan päihteiden käytöstä, ja sanoi että vaikka se totta kai vaikuttaa terapiaan - kuten moni muukin asia elämässä - se ei suinkaan tee sitä tehottomaksi. Mitä ongelmallisempaa käyttöä, sitä enemmän se vaikuttaa. Mutta ei ole mikään psykiatrinen lainalaisuus, että päihteiden käyttö tekisi terapian turhaksi.
Psykoterapia pelasti henkeni ja palautti työkykyni. Lapset saivat vanhemman, joka pystyi elättämään heidät ja huolehtimaan heidät aikuisiksi asti. Oma elämänlaatuni parani ratkaisevasti, kun masennus, paniikkikohtaukset ja yleinen ahdistuneisuushäiriö loppuivat.
Sama.