Lue keskustelun säännöt.
Miehen ruoanlaitto viikonloppuna tarkoittaa ulkofileen grillausta
11.06.2021 |
Mies sanoi, että hän tekee perheelle tänä viikonloppuna ruokaa. Kysyin mitä hän olisi tekemässä ja ehdotin feta-appelsiini-vesimeloni salaattia lohella. Ei kelvannut vaan hän sanoi, että nyt grillataan.
Miehille ruoanlaitto on siis ulkofileen ja ribsien käristäminen. Vaimo saa tehdä vaivalla salaatit ja dipit ja paistaa patongit. Lopulta mies on ylpeä siitä kun teki perheelleen ruokaa, vaikka hänen ruoanlaitto tarkoitti 10 minuutin seisomista grillin äärellä.
Kommentit (231)
Faith kirjoitti:
Totta kai se, joka tekee ruoan, tekee koko ruoan eli myös lisukkeet. Salaattiainekset voi pilkkoa siinä samalla kun liha grillautuu.
Sehän on, miten sovitaan. Elise ole normaaleissa perheisssä niin, että teet kaikki tai et mitään. Ruoanlaittoakin voi pilkkoa. Otetaan esimerkiksi joku kastikkeen teko, yksi ruskistaa lihat, toinen kuorii perunat, kolmas tekee salaatin ja neljäs voi tehdä ne metatyöt. Kyllähän joka asiasta voi uhriutua ja saada riidan aikaan, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ribsi kannattaa keittää, sitten maustaminen ja grillaus.
Keittää? Voi v....
Takavuosina kokit suositteli noin. Lihan kypsentäminen etukäteen lyhentää grillausaikaa ja lopputulos on mureaa.
Ja mautonta. Saahan sitä jotain makua takaisin marinoimalla runsaalla kädellä ja lotraamalla BBQ soosia, mutta itse lihan maku taustalla uupuu, ja tämä ihan siitä syystä että keittäminen vie mennessään ison siivun lihan kollageenista, sekä samalla keitetyn lihan pinta sulkeutuu siten, että esim. savustuksessa savu ei enää mene lihan pinnan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ribsi kannattaa keittää, sitten maustaminen ja grillaus.
Keittää? Voi v....
Nimenomaan pitää keittää, raakaa possun lihaa on ikävä syödä. Ei ne ribsit grillaamalla kypsy.
Okei, no nyt tajusin että täällähän grillaaminen tarkoittaa näköjään pika-käristystä jollain kämäisellä, Tokmannin pallo-grillillä, tavoitteena vaan saada jotain pa*kaa äkkiä lautaselle.
Mä olisin itse laittanut ribsit hitaasti miedolla lämmöllä savustaen ja omenamehulla kostutellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teen meillä KAIKEN ruoan koska:
A) Olen IT-alalla eli ei hirveesti mitään konkreettista synny omista käsistä työpäivän aikana
B) Ruoan laittaminen rentouttaa
C) Olen vaimoa huomattavasti parempi kokki
Hoidan myös ostokset koska se on helpompi niin. Vaimo laittaa meillä ruokaa noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Myös keittön kunnossapito on mun homma koska haluan löytää sieltä mun työkalut. Mehulasit, välipalalautaset yms. on muiden siivottava itse tai tulee multa mussutusta.
Tässä onkin herännyt sellainen kysymys, että miten hlvtissä jotkut ihmiset voivatkin kokea tämän homman niin rankaksi ja uuvuttavaksi? Kysymys on asenteesta. Minusta on kiva kun lapset sanoo NAM ja vaimollekin maistuu.
Onko kaiken aina pakko olla tuskaa ja vaivaa???
T: Kokkimies 52
Minä olen laittanut ruokaa perheelle yli 30 vuotta. Kyllä se alkaa tuntua työltä. Välillä ruokien keksiminen on yhtä tuskaa ja jos mieheltä kysyn, mitä syödään, saan vastaukseksi "perunaa, riisiä tai makaronia ja siihen jotain kastiketta". Eipä ole paljoa apua. Sen lisäksi meillä on ruokiin tietty budjetti eli en voi ostaa sitä, mitä kaupassa mieleen juolahtaa.
Silmään pisti myös tuo, että vaadit perheenjäseniä siivoamaan välipala-astiat pois. Jos nainen kirjoittaisi tuolla tavalla, hän saisi kommenttia, että lopeta nalkutus, ei astioiden koneeseen laittaminen ole sinulle iso homma.
Ruokien keksimisessä vedän viikolla parin viikon rotaatioita. Hyvää suomalaista kotiruokaa kuten makaronilaatikko, perunalihavuokaa, erilaisia pastoja, kalaa, lihapullia sekä helppoa etnoa ettei noi lapset jää pelkiksi jauhelikastikkeen mussuttajiksi. Pakasteessa on myös juttuja varalla SHTF-tilanteita varten.
En todellakaan viitsisi joka ainoa päivä alkaa kelaamaan, että mitähän nyt tänään pitäisi tehdä ruoaksi. Joutuisin tuon takia käymään joka päivä myös kaupassa.
Viikonloppuisin sitten jotain parempaa herkkua itsenikin iloksi.
Vaikeaa on mulle ymmärtää miksi toisiaan rakastavat ihmiset kohtelisi toisiaan kuvaamallasi tavalla. Tottakai jokainen korjaa omat sotkunsa. Jos puolisiolle ei ole vanhemmat sitä opettaneet, niin sitten siitä pitää jutella ja lapsille toi pitää opettaa heti kun pystyvät viemään lautasen tiskipöydälle. Lasten kanssa kun tekee ton heti alussa alkaa ongelmat vasta teininä :D
T: Kokkimies 52
Ei lasten kanssa ole ollut ongelmaa, miestä en jaksa enää kouluttaa.
Itse suunnittelen ruuat kerran viikkoon ja kyllä, välillä se on työlästä, kun tuntuu, että me syödään aina samoja ruokia. Eipä tuossa sinunkaan listassa ollut mitään uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ribsi kannattaa keittää, sitten maustaminen ja grillaus.
Keittää? Voi v....
Voin sanoa että näin on. Kokeileppa joskus, tulee ihan eri makuista kuin uunissa hauduttamalla. Rack keitetään 45min vedessä, jossa pala tuoretta inkivääriä, yrttimausesekoitusta, suolaa, kokonaisia mustapippureita ja laakerinlehti. Sitten pilkotaan paloiksi ja marinoidaan makeassa kastikkeessa ja pinta grillataan samantien nopeasti ja voi vetää huoletta kovalla lämmöllä niin, että se marinadi vähän palaa siihen ribsiin kiinni. Tällä reseptillä on kohta 30v ribsejä tehnyt, etikä parempia ole tullut vastaan missään, ja neljässä maanosassakin on tullut noita kokeiltua. Muu perhe on samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lillulla kirjoitti:
Sulla on mies, joka grillaa ja perhe. Ja sun ongelma on mikä?
Ongelma on se, ettei mies tee asioita, kuten vaimo haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ribsi kannattaa keittää, sitten maustaminen ja grillaus.
Keittää? Voi v....
Nimenomaan pitää keittää, raakaa possun lihaa on ikävä syödä. Ei ne ribsit grillaamalla kypsy.
Okei, no nyt tajusin että täällähän grillaaminen tarkoittaa näköjään pika-käristystä jollain kämäisellä, Tokmannin pallo-grillillä, tavoitteena vaan saada jotain pa*kaa äkkiä lautaselle.
Mä olisin itse laittanut ribsit hitaasti miedolla lämmöllä savustaen ja omenamehulla kostutellen.
Hiilellä tulee hyvää. Pallogrilli on loistokeksintö. Hifistely erikseen.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo parempi versio MEIDÄN grilli-illasta: vaimo laittaa etukäteen perunasalaatin, tuoresalaatin, ostaa ja maustaa grillilihat ja kasvikset, pyöräyttää kakun jälkiruuaksi, aikaa meni tuntitolkulla, koko päivä siis. Mies grillin ääressä kaljatölkki kourassa polttaa lihat karrelle. Sitten niitä hiilimöykkyjä kalutaan hampaat irvessä.
”Pyöräyttää kakun jälkiruuaksi” 😂😂😂
Monen kakun tekeminen on nimenomaan pyöräyttämistä ihan kirjaimellisesti.
"paistaa patongit" meni vähän yli. 4/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä teen meillä KAIKEN ruoan koska:
A) Olen IT-alalla eli ei hirveesti mitään konkreettista synny omista käsistä työpäivän aikana
B) Ruoan laittaminen rentouttaa
C) Olen vaimoa huomattavasti parempi kokki
Hoidan myös ostokset koska se on helpompi niin. Vaimo laittaa meillä ruokaa noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Myös keittön kunnossapito on mun homma koska haluan löytää sieltä mun työkalut. Mehulasit, välipalalautaset yms. on muiden siivottava itse tai tulee multa mussutusta.
Tässä onkin herännyt sellainen kysymys, että miten hlvtissä jotkut ihmiset voivatkin kokea tämän homman niin rankaksi ja uuvuttavaksi? Kysymys on asenteesta. Minusta on kiva kun lapset sanoo NAM ja vaimollekin maistuu.
Onko kaiken aina pakko olla tuskaa ja vaivaa???
T: Kokkimies 52
On. Jokainen kotiaskare täytyy kellottaa sukupuolen mukaan. Ja merkitä sinne tulevaan eroprosessin syihin.
Oikeasti meillä mies on eläkkeelle jäätyään oikein innostunut ruuanlaitosta. Useimmiten teemme yhdessä, minulla on toistaiseksi parempi makupaletti, mutta mies osaa esim. pilkkoa (syömme paljon kasviksia) paremmin ja grillata, mitä joskus tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teen meillä KAIKEN ruoan koska:
A) Olen IT-alalla eli ei hirveesti mitään konkreettista synny omista käsistä työpäivän aikana
B) Ruoan laittaminen rentouttaa
C) Olen vaimoa huomattavasti parempi kokki
Hoidan myös ostokset koska se on helpompi niin. Vaimo laittaa meillä ruokaa noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Myös keittön kunnossapito on mun homma koska haluan löytää sieltä mun työkalut. Mehulasit, välipalalautaset yms. on muiden siivottava itse tai tulee multa mussutusta.
Tässä onkin herännyt sellainen kysymys, että miten hlvtissä jotkut ihmiset voivatkin kokea tämän homman niin rankaksi ja uuvuttavaksi? Kysymys on asenteesta. Minusta on kiva kun lapset sanoo NAM ja vaimollekin maistuu.
Onko kaiken aina pakko olla tuskaa ja vaivaa???
T: Kokkimies 52
Minä olen laittanut ruokaa perheelle yli 30 vuotta. Kyllä se alkaa tuntua työltä. Välillä ruokien keksiminen on yhtä tuskaa ja jos mieheltä kysyn, mitä syödään, saan vastaukseksi "perunaa, riisiä tai makaronia ja siihen jotain kastiketta". Eipä ole paljoa apua. Sen lisäksi meillä on ruokiin tietty budjetti eli en voi ostaa sitä, mitä kaupassa mieleen juolahtaa.
Silmään pisti myös tuo, että vaadit perheenjäseniä siivoamaan välipala-astiat pois. Jos nainen kirjoittaisi tuolla tavalla, hän saisi kommenttia, että lopeta nalkutus, ei astioiden koneeseen laittaminen ole sinulle iso homma.
Ruokien keksimisessä vedän viikolla parin viikon rotaatioita. Hyvää suomalaista kotiruokaa kuten makaronilaatikko, perunalihavuokaa, erilaisia pastoja, kalaa, lihapullia sekä helppoa etnoa ettei noi lapset jää pelkiksi jauhelikastikkeen mussuttajiksi. Pakasteessa on myös juttuja varalla SHTF-tilanteita varten.
En todellakaan viitsisi joka ainoa päivä alkaa kelaamaan, että mitähän nyt tänään pitäisi tehdä ruoaksi. Joutuisin tuon takia käymään joka päivä myös kaupassa.
Viikonloppuisin sitten jotain parempaa herkkua itsenikin iloksi.
Vaikeaa on mulle ymmärtää miksi toisiaan rakastavat ihmiset kohtelisi toisiaan kuvaamallasi tavalla. Tottakai jokainen korjaa omat sotkunsa. Jos puolisiolle ei ole vanhemmat sitä opettaneet, niin sitten siitä pitää jutella ja lapsille toi pitää opettaa heti kun pystyvät viemään lautasen tiskipöydälle. Lasten kanssa kun tekee ton heti alussa alkaa ongelmat vasta teininä :D
T: Kokkimies 52
Ei lasten kanssa ole ollut ongelmaa, miestä en jaksa enää kouluttaa.
Itse suunnittelen ruuat kerran viikkoon ja kyllä, välillä se on työlästä, kun tuntuu, että me syödään aina samoja ruokia. Eipä tuossa sinunkaan listassa ollut mitään uutta.
No olisit kouluttanut sen miehesi jo 30 vuotta sitten. Ihan olet itse ajanut itsesi tuohon jamaan, että ruuanlaitto on vain sinun harteillasi. Ja nyt on sitten naama nurinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ribsi kannattaa keittää, sitten maustaminen ja grillaus.
Keittää? Voi v....
Nimenomaan pitää keittää, raakaa possun lihaa on ikävä syödä. Ei ne ribsit grillaamalla kypsy.
Saahan ne siis kypäksi, mutta samalla niistä sulaa sitten se kaikki rasva pois ja ne on rutikuivia siinä vaiheessa kun ne on kypsiä. Siksi ne on grillattava kypsinä. Ravintoloissa ne valmistetaan vesihauteessa uunissa ja sitten grillataan pinta just ennen tarjoilua. Mutta sillä laillakaan niistä ei tule mun mielestä yhtä mehukkaita kuin keittämällä & grillaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teen meillä KAIKEN ruoan koska:
A) Olen IT-alalla eli ei hirveesti mitään konkreettista synny omista käsistä työpäivän aikana
B) Ruoan laittaminen rentouttaa
C) Olen vaimoa huomattavasti parempi kokki
Hoidan myös ostokset koska se on helpompi niin. Vaimo laittaa meillä ruokaa noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Myös keittön kunnossapito on mun homma koska haluan löytää sieltä mun työkalut. Mehulasit, välipalalautaset yms. on muiden siivottava itse tai tulee multa mussutusta.
Tässä onkin herännyt sellainen kysymys, että miten hlvtissä jotkut ihmiset voivatkin kokea tämän homman niin rankaksi ja uuvuttavaksi? Kysymys on asenteesta. Minusta on kiva kun lapset sanoo NAM ja vaimollekin maistuu.
Onko kaiken aina pakko olla tuskaa ja vaivaa???
T: Kokkimies 52
Minä olen laittanut ruokaa perheelle yli 30 vuotta. Kyllä se alkaa tuntua työltä. Välillä ruokien keksiminen on yhtä tuskaa ja jos mieheltä kysyn, mitä syödään, saan vastaukseksi "perunaa, riisiä tai makaronia ja siihen jotain kastiketta". Eipä ole paljoa apua. Sen lisäksi meillä on ruokiin tietty budjetti eli en voi ostaa sitä, mitä kaupassa mieleen juolahtaa.
Silmään pisti myös tuo, että vaadit perheenjäseniä siivoamaan välipala-astiat pois. Jos nainen kirjoittaisi tuolla tavalla, hän saisi kommenttia, että lopeta nalkutus, ei astioiden koneeseen laittaminen ole sinulle iso homma.
Ruokien keksimisessä vedän viikolla parin viikon rotaatioita. Hyvää suomalaista kotiruokaa kuten makaronilaatikko, perunalihavuokaa, erilaisia pastoja, kalaa, lihapullia sekä helppoa etnoa ettei noi lapset jää pelkiksi jauhelikastikkeen mussuttajiksi. Pakasteessa on myös juttuja varalla SHTF-tilanteita varten.
En todellakaan viitsisi joka ainoa päivä alkaa kelaamaan, että mitähän nyt tänään pitäisi tehdä ruoaksi. Joutuisin tuon takia käymään joka päivä myös kaupassa.
Viikonloppuisin sitten jotain parempaa herkkua itsenikin iloksi.
Vaikeaa on mulle ymmärtää miksi toisiaan rakastavat ihmiset kohtelisi toisiaan kuvaamallasi tavalla. Tottakai jokainen korjaa omat sotkunsa. Jos puolisiolle ei ole vanhemmat sitä opettaneet, niin sitten siitä pitää jutella ja lapsille toi pitää opettaa heti kun pystyvät viemään lautasen tiskipöydälle. Lasten kanssa kun tekee ton heti alussa alkaa ongelmat vasta teininä :D
T: Kokkimies 52
Ei lasten kanssa ole ollut ongelmaa, miestä en jaksa enää kouluttaa.
Itse suunnittelen ruuat kerran viikkoon ja kyllä, välillä se on työlästä, kun tuntuu, että me syödään aina samoja ruokia. Eipä tuossa sinunkaan listassa ollut mitään uutta.
No olisit kouluttanut sen miehesi jo 30 vuotta sitten. Ihan olet itse ajanut itsesi tuohon jamaan, että ruuanlaitto on vain sinun harteillasi. Ja nyt on sitten naama nurinpäin.
Mies teki aikoinaan ruokaa. Homma keikahti siinä vaiheessa, kun olin lasten kanssa kotona. Töihin palattua minulla oli muutenkin kädet täynnä puuhaa, joten en yksinkertaisesti jaksanut. Lasten ollessa koululaisia sain työn, jossa oli liukuva työaika ja ajoitin työaikani niin, että mies on aiemmin kotona. Miehellä oli kokkausvastuu ja ruokana oli koko ajan uuniranskalaisia ja makkaraa. Kyllä ne rupesi tökkimään myös lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin valitetaan ettei miehet (huom yleistys IHAN KAIKKI MIEHET) ei tee mitään ja sitten kun tekee niin ei kelpaa sekään koska mies tekee oman eikä vaimon mielen mukaan
Tämäkin on jotenkin käsittämätön ajatus, että mies on ikään kuin lapsi, jota pitää kehua ja kannustaa siitä, että edes yrittää jotain. Eipä paina miehiä paljon vaatimukset lautasmalleista ja täyspainoisesta ruokavaliosta, kun heille riittää, että edes yritti.
Vaatimukset lautasmallista. :D :D :D
Jos perheet yleensä syö 23/6 lautasmallin mukaan, niin kyllä 1/7 saa vetää hyvällä ruokahalulla ihanaa, rasvaa tirisevää grillikasleria. Joka nyt itse asiassa on paljon terveellisempää hja ravitsevampaa kuin ns. virallisterveellinen höttö lautasmalleineen.
Jos perheessä on lapsia, niin tuossa mies saa syöttää lapsilleen ihan mitä sattuu ja naisen täytyy sitten pitää huoli, että ruoka on aina terveellistä.
Tiesitkö, että rennossa ilmapiirissä lapsistakin kasvaa onnellisia. Ortoreksia on vakava sairaus sekin.
No jätä se sika! Että viitsiikin grillata perheelleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teen meillä KAIKEN ruoan koska:
A) Olen IT-alalla eli ei hirveesti mitään konkreettista synny omista käsistä työpäivän aikana
B) Ruoan laittaminen rentouttaa
C) Olen vaimoa huomattavasti parempi kokki
Hoidan myös ostokset koska se on helpompi niin. Vaimo laittaa meillä ruokaa noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Myös keittön kunnossapito on mun homma koska haluan löytää sieltä mun työkalut. Mehulasit, välipalalautaset yms. on muiden siivottava itse tai tulee multa mussutusta.
Tässä onkin herännyt sellainen kysymys, että miten hlvtissä jotkut ihmiset voivatkin kokea tämän homman niin rankaksi ja uuvuttavaksi? Kysymys on asenteesta. Minusta on kiva kun lapset sanoo NAM ja vaimollekin maistuu.
Onko kaiken aina pakko olla tuskaa ja vaivaa???
T: Kokkimies 52
Minä olen laittanut ruokaa perheelle yli 30 vuotta. Kyllä se alkaa tuntua työltä. Välillä ruokien keksiminen on yhtä tuskaa ja jos mieheltä kysyn, mitä syödään, saan vastaukseksi "perunaa, riisiä tai makaronia ja siihen jotain kastiketta". Eipä ole paljoa apua. Sen lisäksi meillä on ruokiin tietty budjetti eli en voi ostaa sitä, mitä kaupassa mieleen juolahtaa.
Silmään pisti myös tuo, että vaadit perheenjäseniä siivoamaan välipala-astiat pois. Jos nainen kirjoittaisi tuolla tavalla, hän saisi kommenttia, että lopeta nalkutus, ei astioiden koneeseen laittaminen ole sinulle iso homma.
Ruokien keksimisessä vedän viikolla parin viikon rotaatioita. Hyvää suomalaista kotiruokaa kuten makaronilaatikko, perunalihavuokaa, erilaisia pastoja, kalaa, lihapullia sekä helppoa etnoa ettei noi lapset jää pelkiksi jauhelikastikkeen mussuttajiksi. Pakasteessa on myös juttuja varalla SHTF-tilanteita varten.
En todellakaan viitsisi joka ainoa päivä alkaa kelaamaan, että mitähän nyt tänään pitäisi tehdä ruoaksi. Joutuisin tuon takia käymään joka päivä myös kaupassa.
Viikonloppuisin sitten jotain parempaa herkkua itsenikin iloksi.
Vaikeaa on mulle ymmärtää miksi toisiaan rakastavat ihmiset kohtelisi toisiaan kuvaamallasi tavalla. Tottakai jokainen korjaa omat sotkunsa. Jos puolisiolle ei ole vanhemmat sitä opettaneet, niin sitten siitä pitää jutella ja lapsille toi pitää opettaa heti kun pystyvät viemään lautasen tiskipöydälle. Lasten kanssa kun tekee ton heti alussa alkaa ongelmat vasta teininä :D
T: Kokkimies 52
Ei lasten kanssa ole ollut ongelmaa, miestä en jaksa enää kouluttaa.
Itse suunnittelen ruuat kerran viikkoon ja kyllä, välillä se on työlästä, kun tuntuu, että me syödään aina samoja ruokia. Eipä tuossa sinunkaan listassa ollut mitään uutta.
No olisit kouluttanut sen miehesi jo 30 vuotta sitten. Ihan olet itse ajanut itsesi tuohon jamaan, että ruuanlaitto on vain sinun harteillasi. Ja nyt on sitten naama nurinpäin.
Mies teki aikoinaan ruokaa. Homma keikahti siinä vaiheessa, kun olin lasten kanssa kotona. Töihin palattua minulla oli muutenkin kädet täynnä puuhaa, joten en yksinkertaisesti jaksanut. Lasten ollessa koululaisia sain työn, jossa oli liukuva työaika ja ajoitin työaikani niin, että mies on aiemmin kotona. Miehellä oli kokkausvastuu ja ruokana oli koko ajan uuniranskalaisia ja makkaraa. Kyllä ne rupesi tökkimään myös lapsilla.
Eikä muuttanut ruokalistaa, vaikka pyysit että voisitko tehdä jotain muuta ruokaa välillä? Tyhmä ukko. En olisi katsellut 30 vuotta.
Meillä ihan samanlaista. Mies ei kykene suunnitelmallisuuteen niin saattaa ehkä kantaa lautaskasan pöytään, mutta ei muuta. Sitten grillattuaan ne makkarat tai ribsit on joka kerta hämmästynyt kun ei ole pöytä kattautunut valmiiksi, juomat kävelleet pöytään ja jääkaappiinkaan ei ole mystisesti ilmaantunut salaattia tai muuta lisuketta!
Joskus saatan auttaa kattamisessa, mutta yleensä teen vielä töitä ruuanlaiton aikana, ihan niinkuin mieskin tekee mun ruoanlaittovuorolla.
Inhoan grillattua ruokaa, joten ei edes kiinnosta edistää näitä grillausaterioita mitenkään. Mies sitten kiukuttelee, kun ei ole meillä niin maittavan näköistä settiä kuin jossain mainoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teen meillä KAIKEN ruoan koska:
A) Olen IT-alalla eli ei hirveesti mitään konkreettista synny omista käsistä työpäivän aikana
B) Ruoan laittaminen rentouttaa
C) Olen vaimoa huomattavasti parempi kokki
Hoidan myös ostokset koska se on helpompi niin. Vaimo laittaa meillä ruokaa noin 1-2 kertaa kuukaudessa. Myös keittön kunnossapito on mun homma koska haluan löytää sieltä mun työkalut. Mehulasit, välipalalautaset yms. on muiden siivottava itse tai tulee multa mussutusta.
Tässä onkin herännyt sellainen kysymys, että miten hlvtissä jotkut ihmiset voivatkin kokea tämän homman niin rankaksi ja uuvuttavaksi? Kysymys on asenteesta. Minusta on kiva kun lapset sanoo NAM ja vaimollekin maistuu.
Onko kaiken aina pakko olla tuskaa ja vaivaa???
T: Kokkimies 52
Minä olen laittanut ruokaa perheelle yli 30 vuotta. Kyllä se alkaa tuntua työltä. Välillä ruokien keksiminen on yhtä tuskaa ja jos mieheltä kysyn, mitä syödään, saan vastaukseksi "perunaa, riisiä tai makaronia ja siihen jotain kastiketta". Eipä ole paljoa apua. Sen lisäksi meillä on ruokiin tietty budjetti eli en voi ostaa sitä, mitä kaupassa mieleen juolahtaa.
Silmään pisti myös tuo, että vaadit perheenjäseniä siivoamaan välipala-astiat pois. Jos nainen kirjoittaisi tuolla tavalla, hän saisi kommenttia, että lopeta nalkutus, ei astioiden koneeseen laittaminen ole sinulle iso homma.
Ruokien keksimisessä vedän viikolla parin viikon rotaatioita. Hyvää suomalaista kotiruokaa kuten makaronilaatikko, perunalihavuokaa, erilaisia pastoja, kalaa, lihapullia sekä helppoa etnoa ettei noi lapset jää pelkiksi jauhelikastikkeen mussuttajiksi. Pakasteessa on myös juttuja varalla SHTF-tilanteita varten.
En todellakaan viitsisi joka ainoa päivä alkaa kelaamaan, että mitähän nyt tänään pitäisi tehdä ruoaksi. Joutuisin tuon takia käymään joka päivä myös kaupassa.
Viikonloppuisin sitten jotain parempaa herkkua itsenikin iloksi.
Vaikeaa on mulle ymmärtää miksi toisiaan rakastavat ihmiset kohtelisi toisiaan kuvaamallasi tavalla. Tottakai jokainen korjaa omat sotkunsa. Jos puolisiolle ei ole vanhemmat sitä opettaneet, niin sitten siitä pitää jutella ja lapsille toi pitää opettaa heti kun pystyvät viemään lautasen tiskipöydälle. Lasten kanssa kun tekee ton heti alussa alkaa ongelmat vasta teininä :D
T: Kokkimies 52
Ei lasten kanssa ole ollut ongelmaa, miestä en jaksa enää kouluttaa.
Itse suunnittelen ruuat kerran viikkoon ja kyllä, välillä se on työlästä, kun tuntuu, että me syödään aina samoja ruokia. Eipä tuossa sinunkaan listassa ollut mitään uutta.
Työn puolella olen oppinut, että mahdottomiakin ongelmia on. Omasi kuulostaa sellaselta. Sitten ei kannata jäädä siihen jumittamaan koska kaikki ratkaisut on kokeiltu ja mitään muutoksen mahdollisuutta ei ole. Kaikki asian murehtimiseen käytetty aika on täysin hukkaan heitettyä. Ei painovoimaakaan kannata surra koska se on ja pysyy.
Jos asiakkaalla on pannu, jota ei voi korjata ja sen toiminta haittaa liiketoimintaa niin se pannu vaihdetaan tai haetaan aivan toinen ratkaisu vaikka ulkoisesta konesalista...
T: Kokkimies 52
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan samanlaista. Mies ei kykene suunnitelmallisuuteen niin saattaa ehkä kantaa lautaskasan pöytään, mutta ei muuta. Sitten grillattuaan ne makkarat tai ribsit on joka kerta hämmästynyt kun ei ole pöytä kattautunut valmiiksi, juomat kävelleet pöytään ja jääkaappiinkaan ei ole mystisesti ilmaantunut salaattia tai muuta lisuketta!
Joskus saatan auttaa kattamisessa, mutta yleensä teen vielä töitä ruuanlaiton aikana, ihan niinkuin mieskin tekee mun ruoanlaittovuorolla.
Inhoan grillattua ruokaa, joten ei edes kiinnosta edistää näitä grillausaterioita mitenkään. Mies sitten kiukuttelee, kun ei ole meillä niin maittavan näköistä settiä kuin jossain mainoksissa.
Kaksi varsinaista mänttiä :D Have a nice life...
Ruokien keksimisessä vedän viikolla parin viikon rotaatioita. Hyvää suomalaista kotiruokaa kuten makaronilaatikko, perunalihavuokaa, erilaisia pastoja, kalaa, lihapullia sekä helppoa etnoa ettei noi lapset jää pelkiksi jauhelikastikkeen mussuttajiksi. Pakasteessa on myös juttuja varalla SHTF-tilanteita varten.
En todellakaan viitsisi joka ainoa päivä alkaa kelaamaan, että mitähän nyt tänään pitäisi tehdä ruoaksi. Joutuisin tuon takia käymään joka päivä myös kaupassa.
Viikonloppuisin sitten jotain parempaa herkkua itsenikin iloksi.
Vaikeaa on mulle ymmärtää miksi toisiaan rakastavat ihmiset kohtelisi toisiaan kuvaamallasi tavalla. Tottakai jokainen korjaa omat sotkunsa. Jos puolisiolle ei ole vanhemmat sitä opettaneet, niin sitten siitä pitää jutella ja lapsille toi pitää opettaa heti kun pystyvät viemään lautasen tiskipöydälle. Lasten kanssa kun tekee ton heti alussa alkaa ongelmat vasta teininä :D
T: Kokkimies 52