Lue keskustelun säännöt.
Mies naisen ruumiissa
10.06.2021 |
Taas kerran itken täällä humalassa kohtaloani... Olen mies naisen ruumiissa (vaikkakin omaan monia miehisiä piirteitä). Ihmeellisintä on, että alitajuisesti kaikki ovat aina tienneet minun olevan mies. Minusta löytyy esimerkiksi lapsuuskuvia joissa olen hiustyyliä ja vaatetusta myöten pikkupoika, enkä tyttö. Kouluaikana pojat haastoivat riitaa ja tytöt olivat minusta mustasukkaisia ja halusivat leikkiä seksuaalissävytteisiä leikkejä kanssani. Mistä muusta tämä kertoo kuin siitä, että kanssaihmiseni jollain tasolla aistivat todellisen sukupuoleni? Mutta musta tuntuu, että nyt lähes kolmekymppisenä on myöhäistä korjata asia... Tämä on yhtä helvettiä, kun oma ruumis tuntuu niin väärältä. Hormonitoiminta tuntuu myöskin niin väärältä. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (29)
Ymmärrän hyvin sinua. Ei se tuska siitä koskaan kuitenkaan lopu, se palaa aina uudelleen ja uudelleen.
Aloitin itse transprosessin yli 6 vuotta sitten. Ja toivon vain, että olisin aloittanut aiemmin. Olen nykyään onnellisempi kuin koskaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse joskus kymmenen vuotta sitten tappelin noiden ajatuksien kanssa, kunnes tajusin etten oikeasti halua olla mies. En esimerkiksi haaveillut siitä, että mulla olisi penis vaan ehkä enemmänkin haaveilin siitä "miehisestä asemasta". Sen voi saavuttaa naisenakin. Eikä myöskään naiseus tai naisena oleminen tarkoita sitä, että pitäisi laittaa päälle pinkkiä, omata pitkät hiukset ja hihitellä jossain taka-alalla. Naisena voit olla juuri sellainen kuin olet, ainoa ero on sinun ja miehen välillä, että sinulla on todennäköisesti kohtu, vagina ja tissit sekä näihin liittyvät hormonit. Muuten saat pukeutua, tehdä ja olla ihan miten haluat.
Todisteena naisellisesta sukupuolestasi sanoit että tytöt halusivat leikkiä seksuaalissävytteisiä leikkejä kanssasi. Hetkinen, siis lesboja jo pikkutyttöinä? Logiikkasi pätkii.
Vierailija kirjoitti:
Todisteena naisellisesta sukupuolestasi sanoit että tytöt halusivat leikkiä seksuaalissävytteisiä leikkejä kanssasi. Hetkinen, siis lesboja jo pikkutyttöinä? Logiikkasi pätkii.
Hänellä on todennäköisesti vääristyneet muistot menneisyydestä.
Sulla on vapaus elää elämääs sellaisena, kuin haluat! Voit transitioitua sen verran ku susta tuntuu hyvältä. Oli se sitten hormoonit, leikkaukset tai tyylimuutokset. Et oo vääränlainen, sun täytyy vaan yrittää löytää se todellinen sinä tuon epävarmuuden ja tuskan alta. Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti löydät mitä etsit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niiin 173 760 tuntiiia verhoot kiiinni 20 neliön huoneeessa juurikaan käymättä ulkona syömällä vain yhen kerrran päivässä masentuneeena. Vedä perässä jos susssa on miestä siiihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse joskus kymmenen vuotta sitten tappelin noiden ajatuksien kanssa, kunnes tajusin etten oikeasti halua olla mies. En esimerkiksi haaveillut siitä, että mulla olisi penis vaan ehkä enemmänkin haaveilin siitä "miehisestä asemasta". Sen voi saavuttaa naisenakin. Eikä myöskään naiseus tai naisena oleminen tarkoita sitä, että pitäisi laittaa päälle pinkkiä, omata pitkät hiukset ja hihitellä jossain taka-alalla. Naisena voit olla juuri sellainen kuin olet, ainoa ero on sinun ja miehen välillä, että sinulla on todennäköisesti kohtu, vagina ja tissit sekä näihin liittyvät hormonit. Muuten saat pukeutua, tehdä ja olla ihan miten haluat.
Joku voi käsittää tämän väärin, mutta minusta suuri tabu olisikin myöntää naisena, että haluaisi olla mies ihan varustusta myöten. Jotenkin ajattelen, että miehelle on pienempi tabu tai häpeä myöntää haluavansa naisen lisääntymiselimet.
Vanhan ajan populaarikulttuurissa peniskateus oli vielä ilmiö, jota käsiteltiin suomielokuvissa 70-luvulle asti, mutta feminismi peitti sen alleen ja nykyään naiselle on sopivaa sanoa, että haluaa vain 'miehen asemaa', vaikka oikeastihan miehillä on laillisesti vähemmän oikeuksia kuin naisella, joten vaikka naisella olisi oikeasti halua nimenomaan fyysiseen miehuuteen, ei sen sanominen ole enää poliittisesti korrektia.
Edelleenkin tai ainakin vielä 2010-luvulla Vauvallakin oli joku artikkeli, missä psykologi tai psykiatri välillisesti myönsi peniskateuden olevan todellinen ilmiö sanomalla, että tyttöä pitää valmistaa ajattelemaan, ettei hänellä ole "vähemmän" (jalkojen välissä). Sana on tabutettu unholaan, mutta sama psykologinen ilmiö on edelleen olemassa.
Samanaikaisesti taas olen taipuvainen ajattelemaan, että miesten ja poikien transuilu-oireilu voi osittain olla seurausta tästä feministisestä vastauksesta eli kulttuurillisista ja kielellisistä tavoista repressoida omia vajavuuden tuntoja vähättelemällä miehuutta, joka taas vahingoittaa poikien mielenterveyttä, sillä murrosiässä useimmille pojille tulee selväksi, että hänen markkina-arvonsa ei ole ihmeellinen ellei ole Chad ja jo lastentarhassa ylpeys omasta sukupuolesta on nuijittu pois toisin kuin joissakin kulttuureissa ehkä on. Muistan tämän omasta lapsuudesta, kun toisen pojan kanssa nauroimme salaa piirtämillemme alastomien miesten kuville ja tarhatäti tuli raivoamaan meille siitä miten pimppi on "luonnollinen". Oli mielenkiintoista miten hyväkäytöksiset viisivuotiaat herättivät tuollaisen primitiivireaktion tässä tädissä, mutta se saattaa liittyä jotenkin Freudin aikoinaan ymmärtämiin asioihin.
Onneksi Suomessa hoitoihin ei mennä ilman lääkäriä.