Lue keskustelun säännöt.
Keskusta-asuminen. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
10.06.2021 |
Olen 37-vuotias suhteellisen normaali, perus päivätyössä käyvä nainen. Olen asunut koko ikäni kaupungin laitamilla, tai yhdessä vaiheessa muutin joksikin aikaa maallekkin miehen perässä mutta ei se homma sitten kestänyt.
Reilut puolisen vuotta sitten minulle iski jokin kriisi ja halusin uudistua. Mietiskelin sitten että enpä ole ikinä asunut keskustassa. Voi kun se voisi olla hauskaa, eläisin kun Sinkkuelämää-sarjan tytöt, kaupungin sykkeessä. Treffailisin, istuskelisin läheisessä puistossa lukemassa kirjaa, kauppaan matkaa 100 metriä. No mikäpä sitten onkaan totuus?
Puistossa ei voi todellakaan istua rauhassa kun känniläiset laitapuolenkulkijat ym. narkit valtaavat sen aamu 9 alkaen koko päiväksi. Talvella heräilen pitkin yötä kun lumiaura porskuttaa edestakaisin ikkunan alla, huolellisesti tietenkin kun teitä käytetään kovasti keskustassa. Ja minähän asun 1. kerroksessa, pari-kolme metriä maan tasalta. Monena yönä olen valvonut ja tuijottanut ikkunasta naama tonnin setelinä traktorin piippua joka on iloisesti surruttanut ikkunani ohi kerta toisensa jälkeen. Ja mites tuo kätevä lähikauppa.. no eipä sinnekkään kauheasti huvita mennä kun siellä(kin) pyörii narkkeja ja arvaamattomia juoppoja, siellä ne istuskelevat kaupan edessä koko päivän. Pe-ja la- iltoina klo 18 eteenpäin ei ole oikeasti edes turvallista mennä. Raahaudun sitten usein kahden kilsan päähän toiseen kauppaan ja raahaan painavat kauppakassit paahteessa, pakkasessa, ja sateessa. Autonkin myin pois kun eihän keskustassa tarvitse, kun työpaikkanikin sijaitsee ihan tässä lähellä. Oma lukunsa on sekin kun keskustan ympäristö kuulostaa öisin ihan eläintarhalta, ihan oikeasti en ymmärrä että miten ihmiset mölisee kun elukat yöt läpeensä täällä ulkona. Viime yönä istuin yhden maissa tupakalla takapihalla ja mietin vaan että voiko nämä edes olla ihmisten ääniä mitä ympäriltä kuuluu. Aivan käsittämätöntä. Lisäksi kun asun torin vieressä niin saan nauttia kaikki illat (ja varsinkin viikonloppuisin myös yöt) siitä kun Jonne-Petterit huudattaa autojaan ja mopojaan onnellisina pitkin toria.
Tänään olen viettänyt koko päivän katselemalla asuntoja Oikotieltä.
Ja ennenkuin joku loukkaantuu tai ärsyyntyy niin tämä on ihan suhteellisen huumorilla kirjoitettu :D Nytpä on tämä keskusta-asuminenkin koettu, ei enää ikinä. Toki ymmärrän täysin mikä siinä viehättää ajatuksen tasolla, oma kokemukseni vaan oli valitettavasti niin täysin päinvastainen kuin mahdollista. Saa kertoa omia kokemuksia jos haluaa, sekä hyviä että huonoja.
Kommentit (19)
Mistä sä tollasen kaupungin löysit? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N. 1,5km päässä keskustasta on paras asua. 👍🏻
On todellakin totta, että kaupungissa kannattaa katsoa mihin asuntoon muuttaa. Ison kadun varrella, jossa paljon iltaviihdettä, on öisin rauhatonta. Itse olen tykännyt eniten asua vähän ydinkeskustan ulkopuolella, niin ettei tarvitse kuunnella öisin örvellystä, mutta pystyy kuitenkin kävelemään joka paikkaan. Ja meidän lähikauppa on aivan mahtava, btw. Matkaa tosin 250 metriä, mutta kyllä sen kestää.
Poltat tupakkaa eli olet itsekin inhottava keskustanaapuri.
Muuten samaa mieltä, mutta lumiaurat eivät ole koskaan häirinneet. Nukun paremmin kun tiedän, että kadut ovat kulkukunnossa kun herään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, meteli etenkin öisin ettei ihmisen anneta nukkua, on yhtä helvettiä ja syö voimat ja terveyden. Muutan kyllä itsekin seuravan kerran kauemmaksi ja rauhallisempaan. Mut sielläkin voi sattua naapuriksi joku mökästäjä
Missä surkeassa läävässä asut?
Kaupungissa tulee tietää kaupunginosat, kadut ja jopa talot, jotta osaa välttää vauhtiveikot. Itse asun "pahamaineisella" alueella, mutta talo on jykevä ja rauhallinen, ei nistejä tai densoja eikä säätiöiden kämppiä. Kauppoja on lähikortteleissa useita, puistoissa voi olla ihan rauhassa (tai pitää vaikka juhlat) ja gentrifikaatio tuo alueelle jatkuvasti uusia kivoja kuppiloita, ravintoloita ja palveluja, joissa käy keskiluokkaista väkeä. Mukavaa, helppoa ja kaunista on. Arkkitehtuuri on upeaa ja puistoja ja katuja komistavat satavuotiaat puut.
Hiljaista täällä ei ole kylläkään, enkä haluakaan. Juuri elämän ja vilkkauden takia tykkään kaupungissa ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä tää sun keskusta on? 2 km toiseen kauppaan? Mikset käynyt lähempänä?
Ja mitkä mopot? Mopot on lähiöiden juttu, varmaankin myös maalla käytössä, mutta ainakaan Helsingin keskustassa mopoja ei näy.
Keskusta-asumisen ihanuus ja muut "sykkeessä ja pöhinässä" ajatukset ovat vain mielikuvia päässä. Todellisuuden kanssa niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähin kauppa on sadan metrin päässä seuraavaan on kaksi kilometria? Aika erikoinen tuo sinun kotikaupunki. Eikö siellä kulje taksit tai julkinen liikenne, niin pääsisit kassien kanssa helposti kotiin? Luulisi, että sieltä löytyy rauhallisempiakin kulmia kuin tuo, minne muutit.
Vierailija kirjoitti:
Poltat tupakkaa eli olet itsekin inhottava keskustanaapuri.
Nimenomaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, kuulostaa pienen kaupungin ongelmilta kun mopoteinejä ja pelkkiä nistejä.
Kaupungissa kannattaa miettiä mikrosijaintia, eli mihin tarkalleen se oma asunto sijoittuu. Baarin yläpuolelle, ikkunat vilkasliikenteiselle kadulle ja esteettömästi etelään takaa häiriöt: Kuuma, pakko pitää ikkunoita auki ja ikkunan takana kaikki häiriöt mitä kaupungista löytyy. Mutta jo saman talon asunto toisella puolella taloa voikin olla rauhallinen ja viileä.
Me asuttiin joskus ydinkeskustassa. Korttelin päässä ollut kaveri tuskaili samanlaisia juttuja kuin te, meillä taas oli rauhallista kuin huopatossutehtaassa, lapset saattoi päästää sisäpihalle turvallisesti leikkimään ja siellä pysyi lelutkin tallessa pitkin pihaa, eikä koskaan häiriköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä surkeassa läävässä asut?
Kaupungissa tulee tietää kaupunginosat, kadut ja jopa talot, jotta osaa välttää vauhtiveikot. Itse asun "pahamaineisella" alueella, mutta talo on jykevä ja rauhallinen, ei nistejä tai densoja eikä säätiöiden kämppiä. Kauppoja on lähikortteleissa useita, puistoissa voi olla ihan rauhassa (tai pitää vaikka juhlat) ja gentrifikaatio tuo alueelle jatkuvasti uusia kivoja kuppiloita, ravintoloita ja palveluja, joissa käy keskiluokkaista väkeä. Mukavaa, helppoa ja kaunista on. Arkkitehtuuri on upeaa ja puistoja ja katuja komistavat satavuotiaat puut.Hiljaista täällä ei ole kylläkään, enkä haluakaan. Juuri elämän ja vilkkauden takia tykkään kaupungissa ollakin.
Hah, asun yhdessä kaupungin arvokkaimmista asuintaloista rikkaassa taloyhtiössä :D Asuntoni on todella upea, maksan tonnin kuussa kaksiosta kaupungissa jossa kaksiot ovat keskimäärin 500-700e. Että lääväksi en sanoisi, heh. Jos kertoisin kaupungin niin jokaikinen ymmärtäisi minua paremmin. ;) Ei maine turhasta tule.
Ja kuten arvasin niin täällä saa vaan v*ttuilua osakseen, ehkä yhdessä kommentissa on tajuttu tarinan keveys, älkää ottako kaikkea niin vakavasti mammat. :D Minä lähden nyt asuntonäyttöön parin kilsan päähän, toivottakaa onnea ;)
P.s. Poltan n. 2-3 tupakkaa viikossa takapihan tupakkapaikalla kaukana ikkunoista ja olen hyvin pidetty naapuri. Kaikki hyvin sen suhteen 😂
Mä juuri ihmettelin koko ikänsä kaukana kaupungista, järvien ja metsän vieressä asuneelle lapselleni, eikö häntä näillä keleillä harmita, että asuntopaikka on keskustassa.
Hän sanoi, että päin vastoin, että nythän on tosi kivaa, kun kun on siinä heti pelipaikoilla ja kaikki on niin lähellä. Tiedä sitten onko vasta uutuuden viehätystä , kun vasta 1, 5 vuotta asunut keskustassa ja nyt tämä koronatilannekin vähän helpottanut ( tosin juuri eilen pamahti vähän isommat luvut).
ja kiva, että ovat löytäneet keskustasta vielä tilavan edullisen asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä surkeassa läävässä asut?
Kaupungissa tulee tietää kaupunginosat, kadut ja jopa talot, jotta osaa välttää vauhtiveikot. Itse asun "pahamaineisella" alueella, mutta talo on jykevä ja rauhallinen, ei nistejä tai densoja eikä säätiöiden kämppiä. Kauppoja on lähikortteleissa useita, puistoissa voi olla ihan rauhassa (tai pitää vaikka juhlat) ja gentrifikaatio tuo alueelle jatkuvasti uusia kivoja kuppiloita, ravintoloita ja palveluja, joissa käy keskiluokkaista väkeä. Mukavaa, helppoa ja kaunista on. Arkkitehtuuri on upeaa ja puistoja ja katuja komistavat satavuotiaat puut.Hiljaista täällä ei ole kylläkään, enkä haluakaan. Juuri elämän ja vilkkauden takia tykkään kaupungissa ollakin.
Hah, asun yhdessä kaupungin arvokkaimmista asuintaloista rikkaassa taloyhtiössä :D Asuntoni on todella upea, maksan tonnin kuussa kaksiosta kaupungissa jossa kaksiot ovat keskimäärin 500-700e. Että lääväksi en sanoisi, heh. Jos kertoisin kaupungin niin jokaikinen ymmärtäisi minua paremmin. ;) Ei maine turhasta tule.
Ja kuten arvasin niin täällä saa vaan v*ttuilua osakseen, ehkä yhdessä kommentissa on tajuttu tarinan keveys, älkää ottako kaikkea niin vakavasti mammat. :D Minä lähden nyt asuntonäyttöön parin kilsan päähän, toivottakaa onnea ;)
P.s. Poltan n. 2-3 tupakkaa viikossa takapihan tupakkapaikalla kaukana ikkunoista ja olen hyvin pidetty naapuri. Kaikki hyvin sen suhteen 😂
Höh. Olisit heti sanonut asuvasi Huuhaa-Cityssä.
Apn vointi on selvästi heikentynyt. Monet mielikuvitustautikuntoutujat oireilevat näin kesän alussa.
Mä olen asunut koko elämäni kaupungin keskustassa, lapsuuden Helsingissä ja sen jälkeen vähän isommissa metropoleissa. En vaihtaisi, viihdyn erinomaisesti, pidän elämän äänistä ympärilläni ja koen maaseudun hiljaisuuden lähinnä painostavaksi.
Tosin tänä koronaikana olisin voinut yhtä hyvin asua jossain korvessa koska keskustassakin on ollut todella hiljaista ja kaikki paikat kiinni.
siis et koskaan ennen ollut käynyt kaupungilla?
Etkä ole ennen tiennyt että katuja aurataan,joten menit ykköskerrokseen?