Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeinen katkeruus
10.06.2021 |
Eron jälkeinen katkeruus, kuinka käsitellä tätä ja mennä elämässä eteenpäin?
Pitkä parisuhteemme päättyi puolison aika yllättävästäkin päätöksestä ja samalla ydinpeeheemme meni rikki. Taloudellisista syistä en voinut pitää yhteistä kotiamme, vaan se jäi ex-puolisolle. Hän ei suostunut myymään sitä ulkopuolisille, mutta lunasti minut ulos. Lapset ovat kuitenkin pääosin minulla, joten hän on viikot yksinään perheemme kodissa. Ajatus tuntuu tosi makaaberilta.
Omat menoni ovat nousseet, elintaso laskenut, lasten asiat pääosin yksin hoidettavana. Onneksi säästöjä oli pahimman yli ja hyvä työpaikka, mutta elämän laatu on aidosti laskenut ja samalla mahdollisuudet keskittyä työhöni. Samaan aikaan ex porhottaa elämässään eteenpäin, etenee urallaan ja elää uutta sinkkuuttaan. Kiitosta hän saa kuitenkin monilta, kun edelleen vie lapsia harrastuksiin (kun itsellä sopii). Sekin on kuulemma jo paljon se.
Erosta on jo pari vuotta aikaa, mutta aika itsessään ei ole muuttanut tosiasiaa siitä, että arki kaatuu koko ajan päälleni.
Tsempatkaa! En halua olla lopun elämääni se jätetty ja katkeroitunut ex. Kuinka tästä uuteen nousuun? Eroseminaarin kävin jo.
Kommentit (17)
Itse erosin neljä vuotta sitten. Menot väheni, kun ei tarvinnut enää maksaa kaikkea yksin. Jotenkin vain laskut avioliitossa oli minun vastuulla. Minulla kyllä elintaso parani.
Lapset on olleet täysin minun huollettavissa. Isoja toki jo ovat ja kaksi heistä jo täysi-ikäisiä, mutta toki rahaa menee esim keskimmäinen autokoulu. Yksin maksan ja huollan kaiken. Välillä harmittaa lasten puolesta ettei isä elämässä ole. Jotenkin ilmeisesti pitää yhteyttä, mutta oharit tekee syntymäpäivinä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"hän on viikot yksinään perheemme kodissa"
Ei se mikään perheeNNE koti ole, vaan miehen koti. Pari vuotta sitten tullut ero ja edelleen puhut teistä perheenä?
No olipahan taas niin huono PROVO
Ei mielikuvitus oikein laukkaa AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää pystyyn ja uutta suuntaa etsimään!
Mitäs jos aloitat täysin alusta ja ajattelet asian niin, että alat rakentaa elämää ajatuksella minä ja lapset. Etsit uuden asunnon, katsot mikä rahoissa mättää (maksaako eksä elarit, jos ei miksei maksa), priorisoi ja panosta oikeisiin asioihin. Panosta työhösi ja laita lapset eksälle jos sinulla on iltaisin työmenoja. Röyhkeästi nyt katsot mikä on tärkeintä, pää pystyyn ja mitään tunteilematta järjestelet asiasi kuntoon.
Tärkeintä nyt on, ettet murehdi mitä jäi taakse, vaan mietit mitä saattaa olla edessä. :)
Eron jälkeen naiset pitäisi laittaa jonkin sortin haaremin kaltaiseen. Vähän niinku varalle jos niille löytyy vielä käyttistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten menot on nousseet. Asutko liian kalliit, onko auto, maksaako mies elatusapua?
Miksi mies ei pidä lapsia luonaan?
Sun seuraava elämä on alkanut eron jälkeen. Älä enää roiku menneessä, katkeroitat sillä vain oman mielesi. Älä mieti miten miehellä menee, suuntaa huomiosi itseesi ja tulevaisuuteen.
Jos olet halunnut lapset, he ovat sinulla. Muista että saat olla heidän kanssaan, et joudu. Elämäsi on sen suhteen paljon rikkaampaa kuin miehellä. Joskus vielä annat sillekin arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin neljä vuotta sitten. Menot väheni, kun ei tarvinnut enää maksaa kaikkea yksin. Jotenkin vain laskut avioliitossa oli minun vastuulla. Minulla kyllä elintaso parani.
Lapset on olleet täysin minun huollettavissa. Isoja toki jo ovat ja kaksi heistä jo täysi-ikäisiä, mutta toki rahaa menee esim keskimmäinen autokoulu. Yksin maksan ja huollan kaiken. Välillä harmittaa lasten puolesta ettei isä elämässä ole. Jotenkin ilmeisesti pitää yhteyttä, mutta oharit tekee syntymäpäivinä ym.
Mulla sama. Ero paransi elintasoa, kun ei enää tarvinnut maksaa exän kuluja. Lasten kaikki kulut olin aina maksanut muutenkin, joten sekään ei muuttunut. Otin riskin ja nostin ison lainan ja sain meille kivan pienen kodin, jonka myin hyvällä voitolla ja ostin uuden sopivamman kokoisen pari vuotta myöhemmin.
En muosta edes monta vuotta meni toipuessa, 4 ?
Itse jäin yhteiseen kotiin, lapset viikko-viikko.
Asunto oli minun nimissä, olin maksanut lainan, mies muut kulut. Jouduin isoon taloudelliseen ahdinkoon, kun rahat eivät riittäneet enää mihinkään.
Minulla on kiinteä laina, ei voi muuttaa.
Näitä myytiin silloin, kun asunto ostettiin.
Mies on ollut kerran naimisissa minun jälkeenu, siitä eronnut, pieni lapsi.
Kävin puhumassa ammattilaisella, joka kehoitti mm tekemään listan ilmaisista asioista, mitkä ilahduttaa.
Sen jälkeen olen 99% vienyt petivaatteet aamulla ulos ja monta muuta asiaa.
Meillä on ex.n kanssa kaikki sovittu. Milloin lapset menevät minnekin, miten harrastukset jne.
Jos arki kuormittaa, pyydä ex.ää ottamaan lapset lisää. Minun toipuminen alkoi siitä, kun sain surra yksin rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaan tätä ketjua..
Meidän tilanteessa katkeruuteen ei tietääkseni ole raha tai mikään elatukseen liittyvä.
Kyseessä on yksinkertaisesti se että eksä ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani.
Erottu jo yli 5 vuotta sitten. Ero oli riitaisa hetken, lähinnä just elatuksen ja lasten asumisen kannalta.
Nyt ne asiat sovittu, lapset vuoroviikoin jne.
Mutta tuohon katkeruuteen.. miten voi toivoa ettei tarvitsisi olla missään tekemisissä kun lapset kouluikäisiä?
On vanhempainiltoja, hojks/hops palavereita ynnämuuta.. Ei voi olla niin ettei pysty olla tekemisissä kun lapsista kuitenkin yhteishuoltajuus?
Tästä että ei halua olla missään tekemisissä on esimerkkinä koulupalaveri joka tuli tietoon vain eksälle, hänelle sopi loistavasti että ei kertonut siitä minulle... sit ihmeteltiin että miksi en osallistunut siihen..
Vierailija kirjoitti:
Lainaan tätä ketjua..
Meidän tilanteessa katkeruuteen ei tietääkseni ole raha tai mikään elatukseen liittyvä.
Kyseessä on yksinkertaisesti se että eksä ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani.
Erottu jo yli 5 vuotta sitten. Ero oli riitaisa hetken, lähinnä just elatuksen ja lasten asumisen kannalta.
Nyt ne asiat sovittu, lapset vuoroviikoin jne.
Mutta tuohon katkeruuteen.. miten voi toivoa ettei tarvitsisi olla missään tekemisissä kun lapset kouluikäisiä?
On vanhempainiltoja, hojks/hops palavereita ynnämuuta.. Ei voi olla niin ettei pysty olla tekemisissä kun lapsista kuitenkin yhteishuoltajuus?
Tästä että ei halua olla missään tekemisissä on esimerkkinä koulupalaveri joka tuli tietoon vain eksälle, hänelle sopi loistavasti että ei kertonut siitä minulle... sit ihmeteltiin että miksi en osallistunut siihen..
Lasten asiat on teidän yhteisiä asiota eli ole yhteydessä kouluun ja vaadi, että tiedottavat sinua samalla tavalla kuin ex:ääsikin. Toki ihmettelen, miten tuo palaveritieto on voinut mennä vain toiselle vanhemmalle kun esim. wilma on kyllä molemmilla vanhemmilla ja ainakin meillä päin kaikki kommunikaatio toimii vanhempiin vain sen kautta. Muita yhteisiä asioita teillä ei ole ja sinun pitää sitä kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaan tätä ketjua..
Meidän tilanteessa katkeruuteen ei tietääkseni ole raha tai mikään elatukseen liittyvä.
Kyseessä on yksinkertaisesti se että eksä ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani.
Erottu jo yli 5 vuotta sitten. Ero oli riitaisa hetken, lähinnä just elatuksen ja lasten asumisen kannalta.
Nyt ne asiat sovittu, lapset vuoroviikoin jne.
Mutta tuohon katkeruuteen.. miten voi toivoa ettei tarvitsisi olla missään tekemisissä kun lapset kouluikäisiä?
On vanhempainiltoja, hojks/hops palavereita ynnämuuta.. Ei voi olla niin ettei pysty olla tekemisissä kun lapsista kuitenkin yhteishuoltajuus?
Tästä että ei halua olla missään tekemisissä on esimerkkinä koulupalaveri joka tuli tietoon vain eksälle, hänelle sopi loistavasti että ei kertonut siitä minulle... sit ihmeteltiin että miksi en osallistunut siihen..
Lasten asiat on teidän yhteisiä asiota eli ole yhteydessä kouluun ja vaadi, että tiedottavat sinua samalla tavalla kuin ex:ääsikin. Toki ihmettelen, miten tuo palaveritieto on voinut mennä vain toiselle vanhemmalle kun esim. wilma on kyllä molemmilla vanhemmilla ja ainakin meillä päin kaikki kommunikaatio toimii vanhempiin vain sen kautta. Muita yhteisiä asioita teillä ei ole ja sinun pitää sitä kunnioittaa.
Juu totta ei ole, on vain lasten asiat.
Tämä että tieto ei tullut minulla meni niin että oli tarkoitettu että toinen vanhempi tiedottaa toiselle.. ja ei sitten todellakaan kertonut minulle.
Eli oli sopinut asian wilmassa viestillä opettajalle, opettaja oli viestissä maininnut että kertoo sovitun päivämäärän myös minulle -> eipä kertonut. Tämän varmistin opettajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaan tätä ketjua..
Meidän tilanteessa katkeruuteen ei tietääkseni ole raha tai mikään elatukseen liittyvä.
Kyseessä on yksinkertaisesti se että eksä ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani.
Erottu jo yli 5 vuotta sitten. Ero oli riitaisa hetken, lähinnä just elatuksen ja lasten asumisen kannalta.
Nyt ne asiat sovittu, lapset vuoroviikoin jne.
Mutta tuohon katkeruuteen.. miten voi toivoa ettei tarvitsisi olla missään tekemisissä kun lapset kouluikäisiä?
On vanhempainiltoja, hojks/hops palavereita ynnämuuta.. Ei voi olla niin ettei pysty olla tekemisissä kun lapsista kuitenkin yhteishuoltajuus?
Tästä että ei halua olla missään tekemisissä on esimerkkinä koulupalaveri joka tuli tietoon vain eksälle, hänelle sopi loistavasti että ei kertonut siitä minulle... sit ihmeteltiin että miksi en osallistunut siihen..
Lasten asiat on teidän yhteisiä asiota eli ole yhteydessä kouluun ja vaadi, että tiedottavat sinua samalla tavalla kuin ex:ääsikin. Toki ihmettelen, miten tuo palaveritieto on voinut mennä vain toiselle vanhemmalle kun esim. wilma on kyllä molemmilla vanhemmilla ja ainakin meillä päin kaikki kommunikaatio toimii vanhempiin vain sen kautta. Muita yhteisiä asioita teillä ei ole ja sinun pitää sitä kunnioittaa.
Juu totta ei ole, on vain lasten asiat.
Tämä että tieto ei tullut minulla meni niin että oli tarkoitettu että toinen vanhempi tiedottaa toiselle.. ja ei sitten todellakaan kertonut minulle.
Eli oli sopinut asian wilmassa viestillä opettajalle, opettaja oli viestissä maininnut että kertoo sovitun päivämäärän myös minulle -> eipä kertonut. Tämän varmistin opettajalta.
No tämähän oli sitten eka ja vika kerta kun näin käy, koska tietenkin ilmoitit opettajalle, että jatkossa HÄN hoitaa kommunikoinnin lapsesi asiasta sinun kanssasi. Onnistuu helpoimmin tosiaan juurikin niin, että kaikki kommunikaato kulkee wilmassa, ei missään muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaan tätä ketjua..
Meidän tilanteessa katkeruuteen ei tietääkseni ole raha tai mikään elatukseen liittyvä.
Kyseessä on yksinkertaisesti se että eksä ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani.
Erottu jo yli 5 vuotta sitten. Ero oli riitaisa hetken, lähinnä just elatuksen ja lasten asumisen kannalta.
Nyt ne asiat sovittu, lapset vuoroviikoin jne.
Mutta tuohon katkeruuteen.. miten voi toivoa ettei tarvitsisi olla missään tekemisissä kun lapset kouluikäisiä?
On vanhempainiltoja, hojks/hops palavereita ynnämuuta.. Ei voi olla niin ettei pysty olla tekemisissä kun lapsista kuitenkin yhteishuoltajuus?
Tästä että ei halua olla missään tekemisissä on esimerkkinä koulupalaveri joka tuli tietoon vain eksälle, hänelle sopi loistavasti että ei kertonut siitä minulle... sit ihmeteltiin että miksi en osallistunut siihen..
Lasten asiat on teidän yhteisiä asiota eli ole yhteydessä kouluun ja vaadi, että tiedottavat sinua samalla tavalla kuin ex:ääsikin. Toki ihmettelen, miten tuo palaveritieto on voinut mennä vain toiselle vanhemmalle kun esim. wilma on kyllä molemmilla vanhemmilla ja ainakin meillä päin kaikki kommunikaatio toimii vanhempiin vain sen kautta. Muita yhteisiä asioita teillä ei ole ja sinun pitää sitä kunnioittaa.
Juu totta ei ole, on vain lasten asiat.
Tämä että tieto ei tullut minulla meni niin että oli tarkoitettu että toinen vanhempi tiedottaa toiselle.. ja ei sitten todellakaan kertonut minulle.
Eli oli sopinut asian wilmassa viestillä opettajalle, opettaja oli viestissä maininnut että kertoo sovitun päivämäärän myös minulle -> eipä kertonut. Tämän varmistin opettajalta.
No tämähän oli sitten eka ja vika kerta kun näin käy, koska tietenkin ilmoitit opettajalle, että jatkossa HÄN hoitaa kommunikoinnin lapsesi asiasta sinun kanssasi. Onnistuu helpoimmin tosiaan juurikin niin, että kaikki kommunikaato kulkee wilmassa, ei missään muualla.
Kyllä.
Mutta edelleen palaan tuohon katkeruuteen.. miten ja kuinka kauan ihminen jaksaa elää katkeruudessa? eikös sillä vain tuhoa omaa itseään?
Anteeksi antaminen vapauttaa. Miehesi ei pystynyt parempaan. Ei kannata olla katkera vaan kiittää niistä vuosista, mitkä oli.