Miten voisin tulla sosiaalisesti vahvemmaksi ihmiseksi? Olen kammottavan herkkä!

On hyvä tietää että on muitakin samanlaisia ihmisiä kuin minä.  Ihmisten kanssa oleminen väsyttää, kun kaikki pääsee suojakuoren läpi.

Itse painin samojen ongelmien kanssa. Haluaisin opiskella ja kokeilla eri töitä mutta tämä tilanne saa mut vain haluamaan erakoitumaan. Paskaa alkanut sataa siinä määrin että uskon muiden jo näkevän mussa mukavan uhrin jota kiusata ja alistaa.

Kyllä herkkyys on sekä voima että riesa.

Mä kerron ääriesimerkin. Mun asperger-lapseni on  herkkä - on joutunut lapsena ja nuorena koulussa kiusatuksi, koska hyvin omanlaisensa kaveri (ticsejä, erakoitunut ja syrjään vetäytyvä ja sosiaalisen taidot tietysti heikot). Olemme häntä aina vanhempina kehuneet ja tukeneet, mutta hän saattaa - ja yleensä niin tekeekin - tulkita ihan hellittelynkin kiusaamisena. Jos minä äitinä sanon erehdyksessä häntä muruksi, hän suuttuu ja huutaa, että MITÄ SÄ SANOIT, ei saa sanoa!!! Toki koska hän noin kokee, pyrin tuota välttämään ja yleensä vältänkin.

Eli se, minkä kokee kiusaamiseksi on myös subjektiivinen tulkinta, joka voi olla ylivedetty ja väärä. Ei se aina ole niin, että toinen on tökerö ja epäasiallinen.

Mutta totta kai se välillä on sitä. Noiden erottaminen on todella vaikeaa. Ja hirmu tärkeää olisi osata erottaa se, mistä milloinkin on kyse ja se on vaikeaa.

Introverttiys on sitten asia erikseen. 

Sellainen, "en välitä paskaakaan" - asenne on jossain määrin ihan tervettä omata.

Kaiken maailman huolia ei tarvitse kantaa olallaan. Heitä ylimääräinen taakka pois.

Asioita ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, koska sitä ne ei ole.

Muilla menee joko yhtä hyvin tai huonommin kuin sinulla ja heillä on omat huolensa.

Kritiikin antajaa tai huutajaa voi katsoa empaattisesti, vähän kuin lasta kuuntelisi että mitä se vouhottaa.