Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin tulla sosiaalisesti vahvemmaksi ihmiseksi? Olen kammottavan herkkä!
10.06.2021 |
Muuten kestän kyllä kaikenlaista, mutta olen ihan äärettömän herkkä sille jos joku vähänkin korottaa mulle ääntään tai kritisoi. Sen jälkeen lähestulkoon pelkään ja välttelen sitä ihmistä koko loppuikäni. Kannan loputtoman pitkään kaunaa, jos koen että se kritiikki on ollut aiheetonta. En haluaisi olla näin herkkä, kadehdin niitä ihmisiä jotka vaan sanoo "Okei" ja antaa mennä toisesta korvasta ulos. Miten voisin tulla vahvemmaksi?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen luonne.
Ei sille ole ratkaisua. Joko pysyt kaukana kaikista ihmisistä, tai lakkaat välittämästä ihmisistä. Huonoja vaihtoehtoja kumpikin.
Vika ei ole sinussa, äänen korottaminen, huutaminen jne, toiselle ihmiselle ei ole koskaan asiallista käytöstä. Etenkään työelämässä. Kritiikkikin pitäisi osata pukea niin, ettei toinen siitä pahastu.
Tuntuu, että ihmiset, joilla kritiikki mene vaan toisesta korvasta ulos, ovat sellaisia, että eivät näe toiminnassaan ikinä mitään vikaa, vaan pitävät sitä moitetta niin turhana, ettei se ansaitse edes hetken ajatusta.
Shokkihoito voi tepsiä. Mene töihin johonkin naisvaltaiseen paikkaan missä mahdollisimman kouluttamatonta väkeä. Oppii varmasti sisäisesti nauramaan ja olemaan piittaamatta typerien korppikotkien kiusaamisyrityksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ihmiset, joilla kritiikki mene vaan toisesta korvasta ulos, ovat sellaisia, että eivät näe toiminnassaan ikinä mitään vikaa, vaan pitävät sitä moitetta niin turhana, ettei se ansaitse edes hetken ajatusta.
Tuntuu, että sinä olet just sellainen huutaja-kiusaaja joka huvin vuoksi on kritisoimassa aina muita ihmisiä, ja muiden pitäisi aina toimia vain ja ainoastaan niin kuin sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Shokkihoito voi tepsiä. Mene töihin johonkin naisvaltaiseen paikkaan missä mahdollisimman kouluttamatonta väkeä. Oppii varmasti sisäisesti nauramaan ja olemaan piittaamatta typerien korppikotkien kiusaamisyrityksistä.
En suosittele! Sielustani kuoli palanen kun yritin tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama ongelma.
Olen naurettavan herkkä kaikelle kritiikille ja negatiiviselle. Jos katson tilannetta ulkoapäin niin ymmärrän että pitäisi vaan nostaa hartioita ja naurahtaa mutta minä otan aina kaiken itseeni ja märehdin siinä.
Oikeasti harkitsen mökin ostamista keskeltä metsää. Voisin olla siellä itsekseni eikä muiden mielipiteet pääsisi minua koskettamaan ja saruttamaan.
Ap:lle neuvoksi.
Minä otin opikseni kun sain neuvoja olla avoimempi ja sosiaalisempi. Eipä elämä parantunut yhtään vaikka siedätin itseni sosiaaliseksi.
Tajusin vihdoin, että voin olla ihan oma introvertti itseni. Ihmiset stressaa hirveästi.
Ja just mietin, että kun lapset kasvaa niin aion erakoitua ja syrjäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samaa. Lapsuudessa kasvatettiin karjumalla ja nöyryyttämällä ja se primitiivinen kauhureaktio iskee aikuisiälläkin jos joku huutaa minulle. Lamaannun ihan täysin, tuntuu kuin kylmää vettä hulahtaisi sisuskalujen läpi, alan tärisemään ja itkemään hallitsemattomasti ja tilanne jää ikäänkuin looppina pyörimään päähän enkä pysty ajattelemaan tai toimimaan rationaalisesti. Ja yhdistän saman ihmisen siihen tunteeseen ajasta ikuisuuteen vaikka kuinka jälkikäteen olisi pyydetty anteeksi ja sovittu. Reaktio on liki eläimellinen.
Olen terapiat asiasta juossut ja valitettavasti se ei ole minua "parantanut" vaikka hyvää tekikin purkaa lapsuuden tilanteita ja kuulla jonkun täysin ulkopuolisen toteavan että minua on kohdeltu julmasti, väärin ja kohtuuttomasti. Tiedän että en "ansaitse" karjumista eikä minun tarvitse sellaista käytöstä hyväksyä missään tilanteessa. Kuitenkin tilanteen ollessa päällä kaikki rationaalinen ajattelu lakkaa. Parhain mitä olen osannut tehdä, on ollut poistua paikalta välittömästi. Onneksi se on katkaisuut tilanteen, ei ole tullut ainakaan vielä lapsuudesta tuttua tilannetta jossa toinen tulee perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ihmiset, joilla kritiikki mene vaan toisesta korvasta ulos, ovat sellaisia, että eivät näe toiminnassaan ikinä mitään vikaa, vaan pitävät sitä moitetta niin turhana, ettei se ansaitse edes hetken ajatusta.
Tuntuu, että sinä olet just sellainen huutaja-kiusaaja joka huvin vuoksi on kritisoimassa aina muita ihmisiä, ja muiden pitäisi aina toimia vain ja ainoastaan niin kuin sinä haluat.
Eikä näillä ihmisillä riitä, että pyytää anteeksi. Koska sellainen pelkkä "anteeksi" on merkki että asia meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. He jatkavat vääntämistä vielä senkin jälkeen, ilmeisesti odottaen että toinen matelee maassa, suutelee kengänkärkiä ja julistaa heidät täydellisiksi maailman valtiaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle neuvoksi.
Minä otin opikseni kun sain neuvoja olla avoimempi ja sosiaalisempi. Eipä elämä parantunut yhtään vaikka siedätin itseni sosiaaliseksi.
Tajusin vihdoin, että voin olla ihan oma introvertti itseni. Ihmiset stressaa hirveästi.
Ja just mietin, että kun lapset kasvaa niin aion erakoitua ja syrjäytyä.
Ja lisäys. Ja olen ollut nuorena megaherkkä. Nykyään en ole sillä joku joku tälväisee jostain asiasta ja asia ei ole minulle ongelma. Niin mitä väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ihmiset, joilla kritiikki mene vaan toisesta korvasta ulos, ovat sellaisia, että eivät näe toiminnassaan ikinä mitään vikaa, vaan pitävät sitä moitetta niin turhana, ettei se ansaitse edes hetken ajatusta.
Tuntuu, että sinä olet just sellainen huutaja-kiusaaja joka huvin vuoksi on kritisoimassa aina muita ihmisiä, ja muiden pitäisi aina toimia vain ja ainoastaan niin kuin sinä haluat.
Eikä näillä ihmisillä riitä, että pyytää anteeksi. Koska sellainen pelkkä "anteeksi" on merkki että asia meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. He jatkavat vääntämistä vielä senkin jälkeen, ilmeisesti odottaen että toinen matelee maassa, suutelee kengänkärkiä ja julistaa heidät täydellisiksi maailman valtiaiksi.
Eihän ne aidosti anteeksi pyydä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole sinussa, äänen korottaminen, huutaminen jne, toiselle ihmiselle ei ole koskaan asiallista käytöstä. Etenkään työelämässä. Kritiikkikin pitäisi osata pukea niin, ettei toinen siitä pahastu.
No älä nyt höperehdi.
Ketään ei tietenkään ole asiallista haukkua huutamalla henkilöönkäyvästi ilman todella painavaa syytä.
MUTTA moni saattaa kiihtyä asioista. Esimerkiksi juttelet jonkun kanssa, joka möläyttää todella loukkaavan mielipiteen sanotaan nyt vaikkapa savolaisista ja sinä savolaisena kimmastut, että onpa tyhmä kommentti ja ras.stinenkin, millä sä voit tuollaisia mennä sanomaan!
Niin ei siinä epäasiallisesti käyttäydy se, joka huutaa, vaan se alkuperäinen typerän ja loukkaavan kommentin sanonut.
Ja vaikka siis huutaisi ihan vaan pitkällisen asiaa koskevan erimielisyyden perusteluketjussa, niin ei, se ei ola sinänsä "epäasiallista", ainoastaan kiihkeää vääntöä asiasta.
Eli asiat saa kiistellä, ei ihmiset.
Moni oikein herkkä ei vaan ymmärrä tuota eroa eli sitä, että joku voi olla hermostunut vaikkapa ihmisten sortamisesta tai luonnon saastuttamisesta ja sanoa sen painokkaasti, ilman että on puhekumppaniinsa kohdistanut vihaa tai kritiikkiä.
Tässä oikeasti toimiva asia, ja mitä parhaitanta, se on täydellisen ILMAISTA:
Meditaatio.
Kun meditoit säännöllisesti, niin pääset pääsi sisältä ulos ja olet kaikinpuolin itsevarmempi ja pystyt reagoimaan tilanteisiin rauhallisesti.
Meditointi on taikapilleri ihmisille. Mikä hienointa, se kaikkein tehokkain ja toimivin ratkaisu on ilmainen. Et tarvitse käyttää siihen senttiäkään. Vähän kuten pätkäpaasto, ei ihme että sitä ei markkinoida, kun sillä ei voi tienata.
Ala harrastaa esim. karatea tai judoa. Pelaa pelejä, joissa tapetaan ja tuhotaan.
En kyllä pidä tuota herkkyytenä. Ihminen voi olla samaan aikaan ujo, herkkä ja silti sosiaaliaesti vahva. Ei nuo ole vastakohtia. Herkkyys on mielestäni ihan tavoiteltava ominaisuus siinä missä vahvuuskin.
Sinun ongelmasi tuntuu ennemmin olevan nyt heikko itsetunto joka ei kestä kritiikkiä, eikä niinkään herkkyys.
Minusta on aivan ok ja hyvä pyrkiä kouluttamaan itsessään kritiikin sietoa ja sitä, että ei ota kaikkea henkilökohtaisena jyräämisenä ja kritiikkinä. Hyvin usein huutaminen ja eri mieltä olo liittyy asiaan, ei ihmiseen - tai jos toinen selkeästi haukkuu ja kritisoi sinua, hän purkaa omaa pahaa oloaan.
Mutta toki aina kannattaa miettiä, ONKO sinun persoonaasi kohdistuvassa kritiikissä totta ja jotain sellaista, jota kannattaa pyrkiä muuttamaan. Onhan se aina mahdollista, että on.
Mutta sen JÄLKEEN pitäisi osata irtautua asian märehtimisestä.
Itsetuntoahan se kysyy, että kykenee myöntämään, että joo, en ole tuossa asiassakaan täydellinen ja tilanne ei mennyt silloin putkeen - toimin jatkossa viisaammin. Ja jatkaa silti leuka pystyssä!
En tiedä, mistä sinun kohdallasi ongelma perimmäisesti kiikastaa. Ei introverttiys tarkoita huonoa itsetuntoa tai ylenpalttista märehtimistä mokiensa suhteen! Enemmänkin kuvittelisin, että sinulla on traumoja kiusaamisesta ja itsetuntoa tuhoavasta kasvatuksesta - ja SEN ylipääseminen on paljon hankalampaa.
Kannustaisin miettimään siis ongelman taustaa ja hakemaan ammattiapua sen taustaongelman hoitamiseksi. Ihan vaan päättämällä että "en ota niin tosissani" se ei nimittäin kyllä onnistu. Pitäisi oppia sisäistämään aidosti se, että olet ok ja kaikille - siis aivan kaikille - tulee joskus mokia, ja että kaikki ihmisten reaktioissa EI LIITY AINA SINUUN, vaan asiaan ja kenties heidän omaan stressiinsä tms.
Meitä on moneksi. Joku on kovaääninen ja kiihtyy herkästi puhuessaan vaikkapa vaan politiikasta. Toinen hiljainen ja tasainen. Kanssakäyminen erilaisten persoonien välillä vaatii erilaisuuden sietoa. Kaikkea tietenkään ei tarvitse sietää, mutta jos pirahtaa itkuun vaan toisen puhuessa poliitiikasta tai auton hajalle menosta, niin onhan se arkista elämään haittaava asia.
Kertokaa jotain vinkkejä pls