Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaativa persoonallisuushäiriö - kokemuksia
10.06.2021 |
Tuli kyseinen diagnoosi. Kiinnostaisi kuulla sekä kyseisen häiriön omaavien että lähimmäisten kokemuksia.
Itse en ihan kaikkia piirteitä tunnista, mutta osan kyllä. Lähinnä järjettömiä ehtoja ja sääntöjä omalle käyttäytymiselle, joita ei pysty täyttämään ja sitten lamaantuu täysin. Epärealistisia tavoitteita ja aikatauluja. Pakkoajatuksia. Turhiin yksityiskohtiin fiksaantumista kokonaisuuden kustannuksella. Mietin, millä lailla olette saaneet hallintaan ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota suhteessa muihin.
Kommentit (15)
On kokemusta. Aivan mahdottomia ja rajattomia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava joutui tuon diagnoosin takia ennenaikaiselle eläkkeelle.
Toimi ammatissa, jossa aikataulujen noudattaminen on tärkeää. Sai potkut monesta työpaikasta myöhästelyn takia ja menetti pari kertaa ajokorttinsa ajettuaan ylinopeutta ehtiäkseen töihin. Kaiken piti olla prikulleen mallillaan, ennen kuin pystyi siirtymään paikasta toiseen, mutta elämässä kaikki on epätäydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita diagnooseja tuli ?
Eikai pelkästään tuon takia pääse edes tutkimuksiin.
Aikaisemmin todettu krooninen masennus toistuvilla keskivaikeilla masennusjaksoilla.
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Olen asunut suomalaisen naisen kanssa.
Jos 95% miehistä on narsisteja, niin sitten 95%:lla naisista on vaativa persoonallisuushäiriö.
Näiden kanssa ei voi toimia. Vaativat niin järjettömiä muilta täysin itsekkäästi. Puuttuu kykyä ymmärtää toisten tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttava joutui tuon diagnoosin takia ennenaikaiselle eläkkeelle.
Toimi ammatissa, jossa aikataulujen noudattaminen on tärkeää. Sai potkut monesta työpaikasta myöhästelyn takia ja menetti pari kertaa ajokorttinsa ajettuaan ylinopeutta ehtiäkseen töihin. Kaiken piti olla prikulleen mallillaan, ennen kuin pystyi siirtymään paikasta toiseen, mutta elämässä kaikki on epätäydellistä.
Niinhän se on. Tunnistan kyllä tuon halun tehdä kaiken prikulleen, mutta onneksi itsellä sillä ei ole ollut tuollaisia seurauksia kuin tuttavallasi.
Olen itselläni epäillyt tuota. Lapsena olin enemmän murehtivainen, mutta nykyään olen melko rento kokonaisuutta ajatellen. Olen myös lapsesta saakka ollut ns. vallanhimoinen. Olen pikkutarkka ja täydellisyyden tavoittelija. Tämä kostautuu usein vitkasteluna ja päättämättömyytenä. Jos joku ei ole mieleeni, niin eristän itseni asiasta. Ja olen tämän vuoksi hyvin rajoittunut sosiaalisilta kontakteiltani. Minulla on ollut vuodesta 2013 pakkomielteenä seurata talouttani sentilleen tai tunnen olevani hukassa. Olen myös hyvin saita ja sijoitan 70 - 80 % nettotuloistani. Elän helposti tulevaisuuteen varautuen/ tulevaisuuden haaveille sen sijaan, että keskittyisin hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden kanssa ei voi toimia. Vaativat niin järjettömiä muilta täysin itsekkäästi. Puuttuu kykyä ymmärtää toisten tarpeita.
Varmaan tämän diagnoosin alle mahtuu monenlaista porukkaa. Itse en tunnista tuota, että vaatisin niinkään muilta järjettömiä. Lähinnä itseltäni. Pidän siitä, jos saan työskennellä itseäni rennompien kanssa, koska silloin saa luvan hellittää hetkeksi niistä itselle luoduista tiukoista säännöistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itselläni epäillyt tuota. Lapsena olin enemmän murehtivainen, mutta nykyään olen melko rento kokonaisuutta ajatellen. Olen myös lapsesta saakka ollut ns. vallanhimoinen. Olen pikkutarkka ja täydellisyyden tavoittelija. Tämä kostautuu usein vitkasteluna ja päättämättömyytenä. Jos joku ei ole mieleeni, niin eristän itseni asiasta. Ja olen tämän vuoksi hyvin rajoittunut sosiaalisilta kontakteiltani. Minulla on ollut vuodesta 2013 pakkomielteenä seurata talouttani sentilleen tai tunnen olevani hukassa. Olen myös hyvin saita ja sijoitan 70 - 80 % nettotuloistani. Elän helposti tulevaisuuteen varautuen/ tulevaisuuden haaveille sen sijaan, että keskittyisin hetkeen.
Saituus ja pikkutarkkuus rahan suhteen on ilmeisesti yksi yleinen piirre. Tuo on sellainen piirre, jota juuri itse en omaa. Olen toki huolellinen rahan suhteen enkä elä yli varojen, mutta en mitenkään erityisen saita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut persoonallisuusdiagnoosin, ja vaativuus on hyvin tyypillistä ja haittaa elämää, varsinkin ihmissuhteita.
Kysyit miten saatu hallintaan, tässä omia kokemuksia
- ihmissuhteet ovat olleet useimmiten kuluttavia ja päättyneet draamaan, yhdessä asuminen ei ole toiminut, paitsi oli OCD tyyppinen mies, joka oli siistimpi vielä kuin minä ja piti kaiken järjestyksessä, mm halusi pissata istualtaan koska sanoi että se on siistein tapa ja pesu vedellä helppo sen jälkeen, tätä en silloin vielä tiennyt, joten hänen jälkeensä samalle tasolle ei ole yltänyt kukaan. Tämä sopiva mies etääntyi minusta vaativan ja takertuvan luonteeni takia, enkä yhtään ihmettele, jakoi kuitenkin 4 vuotta.
- Ikää myöten yhdessäasumisen haave putoaa pois ja helpointa on elää yksin, mutta läheisessä vuorovaikutuksessa
- esim yhteisössä jossa on oma tila ja yhteisiä tiloja
- rakastava yhteisö on ollut minulle eheyttävä tekijä jossa on ollut hengellisyys osana, olen asunut ulkomailla yhteisössä joka autttoi monella tapaa, OCD hellitti, koska huomio oli muualla kuin oman navan ympärillä ja lisäksi asuminen alkeellisissa ja "likaisissa" oloissa oli siedätysterapiaa sille että ympäristö on mitä on, ja sen kanssa vaativa oppii pärjäämän ja huomaa että ei tarvitse ja jaksa olla vaativa
- työ on ollut itsen työllistämistä koko aikuisikä, koska kukaan ei yllä vaativan tasolle, työyhteisössä eläminen on ollut yhtä tuskaa koska saan asiat eskaloitumaan konfliktiin aina tuon vaativuuden vuoksi, joka mielestäni ei edes ole vaativuutta, vaan muut ovat epäammattimaisia ja alisuorittavia mielestäni
-suosittelen siis mahdollisimman itsenäistä työtä jossa tuosta vaativuudestasi myös maksetaan sinulle, eikä tiimin muut jäsenet vesitä lopputulosta
- olen joutunut opettelemaan koodaamisen, IT-duunit myös itse omaan työhöni koska vaativalle kenenkään taso ei riitä
- en ole koskaan käyttänyt lääkkeitä paitsi masennukseen tilapäisesti, koska on ollut todella masentavaa ja ahdistavaa olla vaativa, nimittäin kun muut ovat alitoimijoita ja menevät mistä aita on matalin, ajattelen näin ihan oikeasti, mutta olen tajunnut etten voi painostaa muita parempaan suoritustasoon koska he eivät tajua eivätkä välitä pyrkiä täydellisyyteen
- kamppailen päivittäin tämän pyrkimyksen kanssa, ja kaikki projektit etenee hitaasti ja loppputuloksena on vaiketajuinen kokonaisuus jonka tajuan vain itse, ja toivon mukaan toinen vaativa.
-olen luovalla alalla ja myös ihmisten kanssa, 3-4 eri uraa samaan aikaan ja kaikissa sama ongelma, tämä vaativuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden kanssa ei voi toimia. Vaativat niin järjettömiä muilta täysin itsekkäästi. Puuttuu kykyä ymmärtää toisten tarpeita.
Varmaan tämän diagnoosin alle mahtuu monenlaista porukkaa. Itse en tunnista tuota, että vaatisin niinkään muilta järjettömiä. Lähinnä itseltäni. Pidän siitä, jos saan työskennellä itseäni rennompien kanssa, koska silloin saa luvan hellittää hetkeksi niistä itselle luoduista tiukoista säännöistä.
Sama juttu. Hakeudun sydämellisten ja hellien mutta älykkäiden ihmisten seuraan jotka nauttivat elämästä eivätkä nipota turhasta, sillä olen huomannut että seura tekee kaltaisekseen ja itsekin opin ottamaan rennommin.
Ongelma tässä on se etten useinkaan kelpaa porukoihin koska olen vaativa ja aika vastenmielistä seuraa. Siksi hakeudunkin kursseille :) joissa on rakenne ja tavoite, eivätkä porukat pääse minusta eroon, paitsi on kyllä minut yritetty ja onkin savustettu ulos, koska olen "negatiivinen, ja energiasyöppö" mikä onkin pitkälti totta, mutta olen vielä elossa vaikka olisi ollut monta paikkaa lopettaa tämä vaativa elämä.
Olen tullut siihen tulokseen että traumaperäinen, yritys hallita on turvallisuudentavoittelua. Näinhän uusin tutkimus on osoittanut että persoonallisuushäiriöissä on iso osa traumaperäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on lapsuuden perheen vaikutus miielen ongelmiin? Mistä oireet ovat saaneet alkunsa, kuka on vaatinut lapsuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden kanssa ei voi toimia. Vaativat niin järjettömiä muilta täysin itsekkäästi. Puuttuu kykyä ymmärtää toisten tarpeita.
Varmaan tämän diagnoosin alle mahtuu monenlaista porukkaa. Itse en tunnista tuota, että vaatisin niinkään muilta järjettömiä. Lähinnä itseltäni. Pidän siitä, jos saan työskennellä itseäni rennompien kanssa, koska silloin saa luvan hellittää hetkeksi niistä itselle luoduista tiukoista säännöistä.
Sama juttu. Hakeudun sydämellisten ja hellien mutta älykkäiden ihmisten seuraan jotka nauttivat elämästä eivätkä nipota turhasta, sillä olen huomannut että seura tekee kaltaisekseen ja itsekin opin ottamaan rennommin.
Ongelma tässä on se etten useinkaan kelpaa porukoihin koska olen vaativa ja aika vastenmielistä seuraa. Siksi hakeudunkin kursseille :) joissa on rakenne ja tavoite, eivätkä porukat pääse minusta eroon, paitsi on kyllä minut yritetty ja onkin savustettu ulos, koska olen "negatiivinen, ja energiasyöppö" mikä onkin pitkälti totta, mutta olen vielä elossa vaikka olisi ollut monta paikkaa lopettaa tämä vaativa elämä.
Olen tullut siihen tulokseen että traumaperäinen, yritys hallita on turvallisuudentavoittelua. Näinhän uusin tutkimus on osoittanut että persoonallisuushäiriöissä on iso osa traumaperäistä.
Hakeudu traumaterapiaan.
Sisko rajatilapersoona ja syynä traumaattinen lapsuutemme. Itsellä masennus.
Alue: Aihe vapaa
Mitä muita diagnooseja tuli ?
Eikai pelkästään tuon takia pääse edes tutkimuksiin.