Mikä tekee sinut ns. hankalaksi ihmiseksi?
Luin tuota ketjua https://www.vauva.fi/keskustelu/4189331/rehellisesti-seurustelisitko-it… ja useampi sanoo olevansa hankala ihminen.
Ulkopuolisena kyllä ymmärrän, millainen ihminen on minun mielestäni hankala. Mutta miten te hankalat itse kuvailette itseänne?
Kysyn, koska olen aina luullut, ettei hankala ihminen tunnista itseään hankalaksi.
Kommentit (40)
Olen hankala, koska minusta ei saa seuraa. Viimeksi veljen anoppi ja sisareni ehdotivat, että tekisimme muutaman päivän reissun pitkin Pohjanlahden rannikkoa.
Olen niin introvertti, että en kestä kahden puheliaan naisen seuraa 3-4 vuorokautta. Vakuuttelut siitä, että "eihän sinun tarvitse muuta kuin tulla mukaan" eivät vakuuttaneet minua, hankalaa ihmistä.
Kumppanini on pakko kasvaa henkisesti, jos haluaa olla kanssani. Kaikenlaisen kasvunpaikat ja kehittymättömyydet ruoditaan pohjamutia myöten, jotta pystyn elämään. Asiat siis kohdataan ja kissa nostetaan aina pöydälle.
Mitäpä jos ap ensin kertoisit itse?
Vierailija kirjoitti:
Kumppanini on pakko kasvaa henkisesti, jos haluaa olla kanssani. Kaikenlaisen kasvunpaikat ja kehittymättömyydet ruoditaan pohjamutia myöten, jotta pystyn elämään. Asiat siis kohdataan ja kissa nostetaan aina pöydälle.
Huh, sinä olet ensimmäinen oikeasti hankala tässä ketjussa. Minulla oli nuorena kaveri, joka halusi aina ruotia kaikki asiat. Näin yksinkertaisiatakin asioista tekemällä tehtiin vaikeita. Raskasta oli.
Oikeasti kun vain harvalla asialla on elämässä merkitystä. Ja ne pitää ruotia. Loput jättää sikseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ap ensin kertoisit itse?
En ilmoittautunut tuossa ketjussa hankalaksi. Enkä ole hankala, en edes aviomieheni mielestä.
Ap
En pidä itseäni varsinaisesti hankalana ihmisenä, koska olen todella joustava ja annan paljon tilaa toiselle. Mua ei häiritse juuri mikään, eikä tule huomauteltua toiselle asioista. Mutta, olen aivan järjettömän huono arvioimaan ajankäyttöä, joten olen esimerkiksi aina myöhässä kaikkialta. En ole vielä aikuisenakaan oppinut arvioimaan ajan kulumista. Lisäksi olen huono hoitamaan asioita. Unohtelen paljon asioita ja viimeiseen saakka välttelen kaikkien mielestäni ikävien ns. hallinnollisten asioiden hoitamista, vaikka sen minkä taakse jättää niin edestä löytää.
Minä olen hankala monien mielestä, kun en jää hymistelemään, jos näen toisen menettelevän väärin. Itse pyrin olemaan rehellinen. Mikään ongelma ei selviä ilman asiaan liittyviä tosiasioita.
En anna käyttää itseäni hyväksi millään elämän osa-alueella.
Mun hankaluus on sitä et traumatisoidun ihan kaikesta, sellaisistakin asioista mistä muut pitää tai jopa nauttii. Jos nyt saisin alottaa alusta eläisin ihan toisin, mahdollisesti en koskaan hakeutuisi perisuhteeseen tai ainakin etsisin ihan toisenlaista miestä kuin puolisoni on. Luulin yli kolmekymppiseksi että kaikkien elämä on tällaista ja muut vaan on reippaampia ja kestää paremmin jatkuvaa paniikkia kaikesta. Oli silmiä avaavaa tajuta että muut ihmiset ei edes koe sitä paniikkia.
Saatan olla itsekin hankala, mutta kerronpa eräästä toisesta, joka on minusta oppikirjaesimerkki hankalasta ihmisestä.
Kaikki asiat pitää tehdä niin kuin tämä henkilö haluaa, mikään uusi hyväksi todettu juttu ei kelpaa. Hän on taitava keksimään mistä tahansa asiasta jotakin vikaa. Et halua viedä häntä sukujuhliin, koska hän joko mököttää tai möläyttää. Et halua viedä häntä myöskään syömään koska ruoassa on joka tapauksessa jotakin vikaa (annos on liian iso/pieni, väärin kypsennetty, maustettu tai ainekset ovat ällöttäviä. Tai sitten ei vain pysty syömään ja sekin kelpaa valituksen aiheeksi). Ulkomaille häntä ei voi viedä, siellä kaikki on epäilyttävää. Hienot paikat puolestaan ovat hänelle liian hienoja. Hänellä on korkea vaatimustaso. Tyyppi myös muistaa kaikki virheesi yli kymmenen vuoden takaakin ja muistuttaa sinua niistä sopivan paikan tullen. Totta kai hänessä on hyviäkin puolia, kuten huolehtivaisuus ja äly, mutta hän aina joko valittaa, käskyttää tai mököttää. Uusimmat juorut lähipiiristä kyllä kiinnostaa.
Olen joustamaton tietyissä asioissa. En esimerkiksi suostu sopimaan menoja tai tapaamisia suoraan työpäivän jälkeen. Haluan ainakin parin tunnin levähdystauon väliin enkä tingi siitä vaikka mikä olisi.
En myöskään suostu koskaan mihinkään yön yli kestäviin kyläilyihin tai reissuihin yhteismajoituksilla.
Olen introvertti ja nuorena sitä sinnitteli pitkiä sosiaalisia tilanteita kunnes jossain vaiheessa myönsin itselleni että kertakaikkiaan vihaan niitä. Sitten aloin laittamaan itsekkäästi rajoja. Sanon kyllä suoraan että syy sille miksi en esimerkiksi työpäivän jälkeen tule suoraan keskustaan kahvittelemaan on että en vain jaksa enkä kykene nauttimaan seurasta jollen saa väliin hieman rauhoittumisaikaa omassa seurassani.
Olen varmaankin hankala sen takia, kun yritän olla mahdollisimman helppo ja vaivaton. Minusta ei saa sellaista riitelykaveria mitä monet näyttää haluavan.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaankin hankala sen takia, kun yritän olla mahdollisimman helppo ja vaivaton. Minusta ei saa sellaista riitelykaveria mitä monet näyttää haluavan.
Tuo on muuten totta. Jotkut (ne oikeasti hankalat) etsivät toisesta ihmistä haastetta, ja heitä ärsyttää, jos sellaista ei saa.
Hankala olen, kun yritän puuttua huonoon kohteluun itseäni kohtaan. Jotkut eivät edes huomaa asiaa, vaikka kuinka yritän kertoa, miltä tuntuu. Tulee vain vastareaktio, eikä toivoakaan muutoksesta.
Tämä kaikki vie kaiken hyvänkin elämässä, kun terveyskin mennyt ja menee koko ajan lisää, kun poiskaan ei pääse, ja kunnon hoidostakaan ei tietoakaan. Vaikka ei tämäkään mitään auta tänne kirjoitella :/.
En suostu siihen että minua kohdellaan huonosti. Poistan elämästäni ilkeät ihmiset. Uskallan sanoa oman mielipiteeni ja väittää vastaan sekä puolustaa omien arvojeni mukaista toimintaa.
Oikeasti olen tyyni ja rauhaa rakastava ihminen, mutta olen päässyt eroon lapsuuden ujoudesta ja nykyään tunnen oman arvoni enkä anna kenenkään kävellä ylitseni. Jonkun mielestä tämä on vaikean ihmisen merkki.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaankin hankala sen takia, kun yritän olla mahdollisimman helppo ja vaivaton. Minusta ei saa sellaista riitelykaveria mitä monet näyttää haluavan.
Hankala voi tosiaan olla jos välttää konflikteja ja toinen hakee niitä. Olen siis myös konfliktin välttelijä ja konfliktin hakuiset kokevat minut vaikeana, koska en lähde mukaan "vääntöihin".
Miesystäväni joskus töksäyttelee asioita ja haluan käydä ne läpi. Paha mieli on jostain hänen sanomisista jäänyt ja olen halunnut ne käydä läpi. Joku pitäisi minua varhaan hankalana, mutta kun kokemus on exästä joka ei juuri puhunut tai kertonut asioita, vaikka pyysin.
Alusta asti on sovittu, että asiat puhutaan läpi eikä jätetä arvailujen varaan. Tällä palstalla, kun usein on sitä "mitähän mies tarkoitti tai miksihän mies niin sanoi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaankin hankala sen takia, kun yritän olla mahdollisimman helppo ja vaivaton. Minusta ei saa sellaista riitelykaveria mitä monet näyttää haluavan.
Hankala voi tosiaan olla jos välttää konflikteja ja toinen hakee niitä. Olen siis myös konfliktin välttelijä ja konfliktin hakuiset kokevat minut vaikeana, koska en lähde mukaan "vääntöihin".
Etenkin parisuhteessa tosi hankala ominaisuus, kun toinen haluaa enempivähempi riitaisasti käsitellä suhteen ongelmia ja kun sulkeudun siitä aggressiivisuudesta, näkee toinen minut tietysti hankalana joka ei osaa keskustella. Ja niin myös minäkin näen sen toisen vaikeana. Liian erilaiset eivät vaan tule toimeen keskenään.
En vastannut tuohon mainitsemasi ketjuun, mutta kyllä sukulaiset varmaan minua hankalana pitävät, kun en enää halua pitää yhteyttä. Olin aivan outo tyyppi ja itsekäs ilkimys, kun en enää lainannutkaan rahaa, majoittanut kesämökilläni täysihoidossa jne. Hankalan leiman voi siis saada aika helposti, jos niikseen tulee.
Itse en pidä itseäni sen hankalampana kuin muutkaan. Ehkä olen sikäli jopa helppo, että jos jotain vaikeuksia ilmenee ihmissuhteessa, niin minä vain lopetan sen enkä jää tappelemaan. Minusta hankala ihminen on sellainen, joka yrittää roikkua toisen perässä ja saada tätä mukautumaan omaan tahtoonsa. Muiden mielipidettä ja elämää kunnioittava taas ei ole hankala.
Älkää olko tekemisissä niiden kanssa, joiden kanssa on koko ajan riitaa ja hankausta tai epämukavuuden tunnetta. Elämä helpottuu kummasti. Harmi kun itse tajusin tuon vasta 40 täytettyäni, toivottavasti te muut ymmärrätte aikaisemmin.