Mikä tekee sinut ns. hankalaksi ihmiseksi?

Vaikka olen ekstrovertti, olen myös krooninen kipupotilas. Jo tämä tekee minusta hankalan muiden silmissä. Välillä kivut on hetken kurissa, ja jaksan olemaan ns. oma ulospäin suuntautunut itseni. Mutta sen jälkeen voi mennä monta päivää, että kivut meinaa viedä tajun, joten keskittymiskyky menee jo siihen, että saa itsensä pöntölle taivutettua. Silloin ei kiinnosta yhtikäs mikään, varsinkaan muiden odotuksiin vastaaminen.

Jos joku ymmärtäisi tuota ensimmäistä, ei löydy ymmärrystä siihen, että olen asperger. Voimakas taipumukseni olla rehellinen omien mieltymysten suhteen on katkaissut monta suhdetta. Haluan myös, että minulle ollaan rehellisiä, eikä tulla myöhemmin kiukuttelemaan, että vaikka sanoi asian olevan aivan sama, olisi se kuitenkin ollut todella tärkeä hänelle.

Olenkin jo pitkään miettinyt, että pitäisi olla itsestä klooni, niin olisi mahdollisuus toimivaan parisuhteeseen. Eli vastaisin tuohon toiseen ketjuun, kyllä, seurustelisin itseni kanssa, jos olisin silti minä. Jonain toisena, en seurustelisi.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini on pakko kasvaa henkisesti, jos haluaa olla kanssani. Kaikenlaisen kasvunpaikat ja kehittymättömyydet ruoditaan pohjamutia myöten, jotta pystyn elämään. Asiat siis kohdataan ja kissa nostetaan aina pöydälle. 

Olet varmaan enemmänkin raskas henkilö.

Olettaisin kumppanisi oppivan pelkäämään sinua jossain määrin sanavalinnoissaan, koska luultavasti tulkitset sanavalintoja ja äänenpainoja todella tarkasti.

Sanomaasi on luultavasti vaikeaa tulkit, koska vain sinä tiedät oikean tulkinnan. Ja se tulkinta muuttuu jatkuvasti.

Olen hankala ihminen. Haukun syntymättömän lapset, vasta syntytyneet ja lapsia. Haukun koska olen kateellinen heidän vanhempien loistavasta elämästä. En keksi muuta haukkumisen aihetta. 👿

Vierailija kirjoitti:

En vastannut tuohon mainitsemasi ketjuun, mutta kyllä sukulaiset varmaan minua hankalana pitävät, kun en enää halua pitää yhteyttä. Olin aivan outo tyyppi ja itsekäs ilkimys, kun en enää lainannutkaan rahaa, majoittanut kesämökilläni täysihoidossa jne. Hankalan leiman voi siis saada aika helposti, jos niikseen tulee.

Itse en pidä itseäni sen hankalampana kuin muutkaan. Ehkä olen sikäli jopa helppo, että jos jotain vaikeuksia ilmenee ihmissuhteessa, niin minä vain lopetan sen enkä jää tappelemaan. Minusta hankala ihminen on sellainen, joka yrittää roikkua toisen perässä ja saada tätä mukautumaan omaan tahtoonsa. Muiden mielipidettä ja elämää kunnioittava taas ei ole hankala. 

Älkää olko tekemisissä niiden kanssa, joiden kanssa on koko ajan riitaa ja hankausta tai epämukavuuden tunnetta. Elämä helpottuu kummasti. Harmi kun itse tajusin tuon vasta 40 täytettyäni, toivottavasti te muut ymmärrätte aikaisemmin.

Se on kyllä hassua miten ihmiset pitävät vaikeana jos pitää kiinni omista rajoistaan, eikä suostu hyväksikäytettäväksi. Odotetaan että pitäisi aina taipua, joustaa ja asettaa muiden mielihalut oman mukavuuden edelle. Siinähän ei tietenkään mitään väärää ole että porukalla vaaditaan että se yksi tekee jotain mikä tekee hänen olostaan epämukavan, eikä anna hänelle mitään.

Olen hankala koska olen sosiaalisesti rajoittunut. En yksinkertaisesti osaa rupatella, joten olen hiljaa jos minulla ei ole mitään oikeaa sanottavaa. Ihmiset kummaksuvat sitä ja pitävät minua töykeänä, tietäisivätpä vain kuinka paljon olen yrittänyt, yritän jatkuvasti miettiä jotain sanottavaa ja otan siitä ihan hirveästi stressiä kun ei vaan onnistu.

Olen myös ihminen joka pitää suunnitelmista kiinni ja ei siedä muutoksia, suunnitelmien peruuntuminen on ok, mutta jos on sovittu että mennään syömään kiinalaista porukalla x kello y, niin minulle ei sovi että puoli tuntia ennen sovittua joku ehdottaa että mennäänkin pizzalle ja kaverin kaveri z tulee myös mukaan.

Olen köyhä,sairas, todella intovertti ja väsyn todella helposti ainakin useimpien ihmisten seurassa. Mulla ei ole mitään annettavaa ja sanottavaa ekstroverteille hölösuille/suorittajille ja asunolaina, talo, parisuhde,lapset,(kauko/ulkomaan)matkustelu jne. asioihin. Tai toki ne just musta mieluusti seuraa näyttää haluavan tsemppaajikseen, yksipuoliseksi kuuntelijakseen jne. mutta harvoin saavat. Olen lopen uupunut ihmisseuran jälkeen, eläimistä tykkäisin, muttei ole varaa ottaa.

Hankaluuteen tuntuu liittyvän paljon kaunaa katkeruutta ja muitakin huonoja juttuja. Ja huoh valitettavasti ne geenit. Itse en missään nimessä halua olla hankala jajos olen niin se on tietämättä. Mutta jotku ja niin monet on hankalia ihmisiä. Ja ihan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen joustamaton tietyissä asioissa. En esimerkiksi suostu sopimaan menoja tai tapaamisia suoraan työpäivän jälkeen. Haluan ainakin parin tunnin levähdystauon väliin enkä tingi siitä vaikka mikä olisi. 

En myöskään suostu koskaan mihinkään yön yli kestäviin kyläilyihin tai reissuihin yhteismajoituksilla. 

Olen introvertti ja nuorena sitä sinnitteli pitkiä sosiaalisia tilanteita kunnes jossain vaiheessa myönsin itselleni että kertakaikkiaan vihaan niitä. Sitten aloin laittamaan itsekkäästi rajoja. Sanon kyllä suoraan että syy sille miksi en esimerkiksi työpäivän jälkeen tule suoraan keskustaan kahvittelemaan on että en vain jaksa enkä kykene nauttimaan seurasta jollen saa väliin hieman rauhoittumisaikaa omassa seurassani. 

En näe tuossa mitään hankalaa, mutta toisaalta olen itse ihan samanlainen :)

Vierailija kirjoitti:

Olen hankala koska olen sosiaalisesti rajoittunut. En yksinkertaisesti osaa rupatella, joten olen hiljaa jos minulla ei ole mitään oikeaa sanottavaa. Ihmiset kummaksuvat sitä ja pitävät minua töykeänä, tietäisivätpä vain kuinka paljon olen yrittänyt, yritän jatkuvasti miettiä jotain sanottavaa ja otan siitä ihan hirveästi stressiä kun ei vaan onnistu.

Olen myös ihminen joka pitää suunnitelmista kiinni ja ei siedä muutoksia, suunnitelmien peruuntuminen on ok, mutta jos on sovittu että mennään syömään kiinalaista porukalla x kello y, niin minulle ei sovi että puoli tuntia ennen sovittua joku ehdottaa että mennäänkin pizzalle ja kaverin kaveri z tulee myös mukaan.

<3

Persoonassani yhdistyy hämäläinen jääräpäisyys ja karjalainen viekkaus mitä vastenmielisimmällä tavalla!

Olen hankala, koska en ole itseeni enkä mihinkään omaan tyytyväinen ja luulen, että muutkaan eivät ole. 

Varmistelen asioita, enkä uskalla sanoa omaa mielipidettä tarpeeksi vahvasti. 

Itseensä tyytymättömyys näkyy myös siinä, että haluaa pitää "ulkoiset kulissit" kunnossa. Jotenkin tuntuu, ettei itseensä voi muuttaa, mutta kaikkea muuta ympärillä voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joustamaton tietyissä asioissa. En esimerkiksi suostu sopimaan menoja tai tapaamisia suoraan työpäivän jälkeen. Haluan ainakin parin tunnin levähdystauon väliin enkä tingi siitä vaikka mikä olisi. 

En myöskään suostu koskaan mihinkään yön yli kestäviin kyläilyihin tai reissuihin yhteismajoituksilla. 

Olen introvertti ja nuorena sitä sinnitteli pitkiä sosiaalisia tilanteita kunnes jossain vaiheessa myönsin itselleni että kertakaikkiaan vihaan niitä. Sitten aloin laittamaan itsekkäästi rajoja. Sanon kyllä suoraan että syy sille miksi en esimerkiksi työpäivän jälkeen tule suoraan keskustaan kahvittelemaan on että en vain jaksa enkä kykene nauttimaan seurasta jollen saa väliin hieman rauhoittumisaikaa omassa seurassani. 

En näe tuossa mitään hankalaa, mutta toisaalta olen itse ihan samanlainen :)

Minä olen myös samanlainen, mutta en ole koskaan kuullut olevani hankala. Enkä koe tätä hankalaksi, koska en väännä muita ihmisiä samaan muottiin.

Liiika vähän testosteroonia kultttuurin sitoen. EI vaan muroksessahan suomi eläää kulttuuurinsa kanssa.

Minun kanssani on mahdotonta sopia menemisistä, kellonajoista ja tapaamisista, sillä mistä minä voin etukäteen tietää huvittaako minua tavata henkilöä x silloin ja silloin. Aiemmin elämässäni keksin kaikenlaisia tekosyitä ja peruin tapaamisia viimehetkellä ja tämä aiheutti ihan ymmärrettävistä syistä ärtymystä lähipiirissäni.

Nykyään en sovi enää juurikaan mitään, etten aiheuta pettymyksiä muille enkä itselleni, vaan totean ihan rehellisesti, että parempi kun ei sovita mitään, kun en välttämättä kuitenkaan lähde mukaan tms.

Olo on nyt helpottunut ja vapaampi kuin ennen. Ja kuten voitte arvata, en elä kovinkaan sosiaalista elämää.. Mutta tämä on itseni näköistä ja minulle sopivaa elämää ja se tässä kai on kaikkein tärkeintä.

En ole siinä ketjussa enkä omasta mielestäni ole hankala, mutta mm. tällä palstalla minut on sellaiseksi leimattu, kun olen kertonut joistakin periaatteistani (esim. parisuhteessa molemmat pitävät huolta itse omiin ystäviinsä ja sukulaisiinsa; minä en lähde yökylään; jos puolison sukua/tuttavia tulee yökylään niin minä käyn tapaamassa heitä vain sen verran kuin hyvältä tuntuu jne).

Olen pilkunviilaaja. Huomauttelen toisten kirjoitusvirheistä, ja takerrun siihen, mitä tai miten on sanottu. En voi sietää sinä-passiivia, ja tästä joskus sanon sitä käyttävälle.

Se on hassua, että myös helppo ihminen voi olla hankala. Minun ystäväni on maailman helpoin ihminen; kaikki käy, mitä ikinä toinen tahtoo, niin se sopii.

Voi vitsi, mihin tämä johtaa: päällekkäisiä buukkauksia, juoksutusta, myöhästelyä.

Ei omien rajojen pitäminen ole hankalan ihmisen merkki. Hankalaksi piirre muuttuu vasta sitten, kun mitään ei ikinä, ei missään tilanteessa voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Hankala olen, kun yritän puuttua huonoon kohteluun itseäni kohtaan. Jotkut eivät edes huomaa asiaa, vaikka kuinka yritän kertoa, miltä tuntuu. Tulee vain vastareaktio, eikä toivoakaan muutoksesta.

Tämä kaikki vie kaiken hyvänkin elämässä, kun terveyskin mennyt ja menee koko ajan lisää, kun poiskaan ei pääse, ja kunnon hoidostakaan ei tietoakaan. Vaikka ei tämäkään mitään auta tänne kirjoitella :/.

En tunne sinua, joten en tiedä päteekö tämä mitenkään sinuun, mutta toiset ovat juuri hankalia, koska he kokevat, että kaikki on heidän huono kohtelua. Missään ei suostuta kompromissiin, koska he kokevat sen heille huonoksi kohteluksi.

Tyyliin, ravintolan pyöreässä pöydässä on viisi tuolia ja viisi henkilöä, joista yksi on hankala, kuudes henkilö tulee paikalle ja muita pyydetään tekemään yhdelle lisää tilaa. Tämä tarkoittaa, että muiden tila pienenee. Muut tekevät tilaa, mutta hankala näkee, että häntä kohdellaan huonosti, koska nyt hänellä on vähemmän tilaa jaloille ja alkaa valittamaan tuosta kuudennesta tuolista. Keskustelu muuttuu ilmapiiriltään huonoksi ja kuudes henkilö ei koe oloaan tervetulleeksi.

Hankala ihminen ei taas ymmärrä miksi hänen pitää istua ahtaasti, koska joku muu ei ole varannut suurempaa pöytää. Hän alkaa vaatimaan ravintolaa vaihtamaan pöytää. Hänestä häntä kohdellaan huonosti, koska hänelle edes ehdotetaan tyytymistä ahtaampaan tilaan. Muut yrittävät sanoa, että sopu sijaa antaa, mutta hankalasta ihmisestä, he yrittävät alistaa häntä suostumaan, johonkin huonompaan asiaan.

Tämän jälkeen hankala ihminen alkaa valittaa ruokalistasta, mikään ei kelpaa ja kaikki on kallista. Ruuat saapuvat ja hankalaa alkaa häiritsemään, koska hänen takana on ikkuna. Nyt hän haluaa, että vaihdetaan paikkoja, vaikka kaikilla on ruuat jo edessä. Mutta hän ei ymmärrä miksi hänen pitäisi suostua istumaan ikkunan edessä, koska muut näkevät maisemat ja hän ei. Muut eivät suostu ja hän kokee sen huonona kohteluna.

Vierailija kirjoitti:

Olen pilkunviilaaja. Huomauttelen toisten kirjoitusvirheistä, ja takerrun siihen, mitä tai miten on sanottu. En voi sietää sinä-passiivia, ja tästä joskus sanon sitä käyttävälle.

Totta, tuo on todella hankala piirre. Ihmiset, joiden seurassa tai heidän kanssaan kommunikoidessaan on vahdittava sitä omaa kielioppia herkeämättä ovat raskasta seuraa. Tulee tunne etteivät he edes kuuntele mistä puhutaan, vaan pelkästään miten puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä,sairas, todella intovertti ja väsyn todella helposti ainakin useimpien ihmisten seurassa. Mulla ei ole mitään annettavaa ja sanottavaa ekstroverteille hölösuille/suorittajille ja asunolaina, talo, parisuhde,lapset,(kauko/ulkomaan)matkustelu jne. asioihin. Tai toki ne just musta mieluusti seuraa näyttää haluavan tsemppaajikseen, yksipuoliseksi kuuntelijakseen jne. mutta harvoin saavat. Olen lopen uupunut ihmisseuran jälkeen, eläimistä tykkäisin, muttei ole varaa ottaa.

Onneksi ekstroverttien hölösuiden ei tosiaankaan tarvitse kestää introverttien tuppisuiden seuraa. Olen myös tullut siihen tulokseen ettei monelle introvertilla tuppisuulla ole tosiaan mitään sanottavaa tavallisista asioista tai monesta muustakaan. Kun keskustelee vain omassa päässään itsensä kanssa, niin jossain vaiheessa, ne jutut on pakosta joko niitä samoja tai niitä ei edes ole. Mitä enemmän ihmiset ovat jutelleet eri kulttuureista ja lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa, sitä enemmän heillä on kerrottavaa