Miettikää kotiäidit myös tulevaa !!!

olen miettinyt tulevaakin, useinkin.Kotona olen ollut nyt 8 vuotta, tosin osan tästä ajasta olen maksanut yel:iä. Silti koen tehneeni maailman parhaan ratkaisun saadessani hoitaa lapsia kotona. Olen nähnyt heidän elämästään kaiken, ja juuri siksi halusinkin lapseni. En siksi, että veisin heidät aamutuimaan vieraalle hoidettavaksi. On aivan ihanaa aamuisin köllötellä kaikessa rauhassa omien pienokaisten kanssa ja laittaa esikoinen kouluun. Eipä tarvitse hänenkään yksin lähteä, vaan aina on äiti lähtöpusun antamassa. Samoin kotiin palatessa koulusta.



Kun eläkeikääni on vielä 30 vuotta, niin luulenpa vielä ehtiväni työn pariinkin. Ja en oikein osaa elää vielä sitä aikaa, tärkeintä on tämä hetki tässä ja nyt. Eihän sitä edes tiedä ollaanko täällä hengissä vai ei. Niin moni sukulainenkin on kuollut syöpään alle 50v...



Joten kukin tavallaan. Minun eläkettäni ei tarvitse muiden surkutella, kun en näe siihen aihetta itsekään =)

Varmaan jonkun mielestä on typerää, kun en mieti tulevaisuutta pätkän vertaa, siis mitään eläkeasioita....



Kotona olen ollut kohta 10 vuotta eikä mieli tee vieläkään pk:iin toisten lapsia hoitamaan. Itseasiassa olisin mielelläni kotona vaikka lopun ikääni! Tosin en täällä makaile sohvalla vaan pyöritän huushollia ihan täysillä kolmen lapsen kanssa. Ja ehkä sitten joskus lähden töihin kun lapset ovat isompia.



Aika ei edes riitä siihen, että miettisin, jos mies vaikka kuolee tai vastaavaa. En osaa laskelmoida elämää siten vaan elän tätä päivää niin hyvin kuin pystyn.

Itse olen ollut kotiäitinä kohta 8 vuotta enkä hetkeäkään ole katunut päätöstäni. 4 vuotta olen maksanut vapaaehtoista eläkettä Tapiolalle joten tämäkin asia on hoidettu. Ja mitäpä te muut siitä huolehtimaan, jokaisella kun se arvojärjestys kun on erilainen. Toiselle tärkein on raha ja mainen kunnia, toiselle ei...

Luulen myös, että eläkesysteemi pikkuhiljaa rapistuu tai vastaavasti joku on sijoittanut ne valtavat rahamäärät jotenkin idioottimaisesti ja uuden laman tullessa ne katoavat. Ei sen varaan voi kukaan nuori ihminen laskea, jos työvuosia on vielä kymmenittäin edessäpäin. Jokaisen on huolehdittava ihan itse asioistaan ja kartutettava jotain sukan varteen ns. eläkevuosia ajatellen.



Ja mitä tulee siihen, että mies lähteekin yhtäkkiä vaikka jonkun toisen matkaan niin onhan tästä kaikesta nykyisestä omaisuudesta, jota meillä on, puolet minun. Jos taas jään yllättäen leskeksi, sen varalle on omat suunnitelmat tehty. Pärjäisin kyllä.



Mitä tarkoitat tarkalleen ottaen noilla heikoille jääneillä kotiäideillä? Minkälaisia kohtaloita olet nähnyt? Kiinnostaa siksi, että kotiäiti ei aina ole (jos koskaan) luuseri, joka ei pärjää ilman miestään tai tämän tuloja, niinkuin sinun kirjoituksestasi voisi kuvitella.

Itse en tosin ole kotiäiti, mutta työni kautta olen tutustunut jonkin verran niihin epäkohtiin, joihin pitkään kotona olleet voivat törmätä. Siksi ajattelin kirjoittaa muutaman toimenpiteen, jolla kotona pitempään oleva (oli se sitten äiti tai isä) voi turvata asemaansa:



- Jos olet avoliitossa, huolehdi, että omistat puolet kaikesta. Siis että esim. auto ja asunto ovat sekä sinun että miehen nimissä. Avoliiton purkautuessa se, jonka nimissä omaisuus on, saa omaisuuden myös pitää.

- Jos olet naimisissa, älä tee avioehtoa (paitsi tietysti jos itse olet rikas ja haluat, että toinen ei saa mitään...)

- Jos teillä on avioehto, huolehdi (kuten avoliitossakin), että omaisuus on myös sinun nimissäsi

- Ota vapaaehtoinen eläkevakuutus (jonka toivottavasti parempituloinen perheessä maksaa)



Pitkään kotona olleen asema voi eron tai leskeyden sattuessa olla heikko, jos esim. koulutus on vanhentunut eikä työkokemusta juuri ole. Tuomioistuimissa on esim. eron sattuessa joskus velvoitettu mies maksamaan jonkin aikaa elatustukea vaimolle, mutta se on todella harvinaista eikä sen varaan kannata laskea. Ja vaikka elatustukea maksettaisiinkin, sitä maksetaan vain sen aikaa, että voidaan olettaa kotona olleen päivittävän koulutustaan ja työllistyvän.



Kaiken kaikkiaan siis kannattaa varmistaa tulevaisuutensa. Kuulostaa tietysti kauhealta miettiä eroa tai leskeyttä etukäteen, mutta kun elämästä ei koskaan tiedä. Ja sittenpä ei tarvitse stressata toimeentulon suhteen, jos jotain sattuu.



Arvon naiset, talousasioissa kannattaa välillä olla itsekäs!



Ystävällisesti, TEL

Kotiäitinä olen hoitanut sivussa vanhojen vanhempieni asioita, (peruseläkkeet, ei omaisuutta) ja tullut siihen tulokseen, että itselleni hoidan kyllä jonkinlaisen eläkkeen tai vanhuudenturvan.

Vanhemmillani on ollut ties mitä kremppaa ja sairaalakuluja niin että heidän budjettinsa on alkanut jo kärsiä. Auttaisin mielelläni, mutta olen itse kotiäiti, en asu Suomessa ja olen vielä toistaiseksi miehen toimeentulon varassa.

Kun olen vanha ja eläkkeellä, haluan, että on varaa elää hyvä vanhuus. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja missä kunnossa itse on 40 vuoden päästä.