Musta tuntuu et mua pidetään ihan urpona aina

Ei muuta ko etiäpäin. Ei niistä muista kannata välittää mitään.

Jotenkin tuntuu että mulla on mielenterveysongelmia kun ei saa ihmisiltä tukea ja aika usein lytätään sekä jätetään kuuntelematta. Siitä en oo enää välittänyt koska ei mulla tule olemaan sosiaalista elämää niinku normaaleilla ihmisillä.

Yritän soitella omille mummoilleni mutta ei yli 80vuotiaista ole mitään kaveri seuraa, ollaan niin eri maailmoista. Ja tietysti he pitävät mua outona kun mun ikäinen teini soittelee heille.

Vierailija kirjoitti:

"Tuijottelut kuin olisin sairas ja viallinen." mutta sinähän olet

Sinä tässä olet sairas ja viallinen. Ap kirjoittaa fiksusti toisin kuin sinä.

Jos oppis olemaan kuuntelematta noita "loukkauksia" enkä ottais itteeni olisin tyytyväinen. Mut joo kyllähän ne jossain tuntuu kun ei saa ikinä hyvää kommenttia. Milloin on väärä ja ruma hiustenväri , ylipaino pakko saada pois ( tajuan kyllä terveys edellä)

Tää on vaa kasaantunut möykyks mun päähän ja vaikea parantua ku ei tiedä mistä parantua. Ihmisten kommenteista, kiusaamisesta jne. Nössö mikä ei pysty muuttamaan itseään sellaiseksi jota ei kiusattaisi

Jos et tunne mua kunnolla pidä pääs kiinni

Voimia, toivotan kirkasta tulevaisuutta!

Ehkä mut on tarkotettu elämään yksin ku muut ei näe musta normaalia ihmistä vaan sairaan ja vammaisen

Analysoit hyvin tilannettasi. Kirjoittele vain tänne, jos siitä on apua ja jos voit sen avulla hahmottaa polkuasi eteenpäin.

Teini-iässä kaikki voi tuntua todella mustalta, mutta usko täti-ihmistä: asiat järjestyvät kyllä. Ihan varmasti.

Tartu ensin yhteen pieneen asiaan ja rupea työstämään sitä eteenpäin. Kun haukkaa palan kerrallaan, saa syötyä vaikka elefantin.

Vierailija kirjoitti:

Jos oppis olemaan kuuntelematta noita "loukkauksia" enkä ottais itteeni olisin tyytyväinen. Mut joo kyllähän ne jossain tuntuu kun ei saa ikinä hyvää kommenttia. Milloin on väärä ja ruma hiustenväri , ylipaino pakko saada pois ( tajuan kyllä terveys edellä)

Tää on vaa kasaantunut möykyks mun päähän ja vaikea parantua ku ei tiedä mistä parantua. Ihmisten kommenteista, kiusaamisesta jne. Nössö mikä ei pysty muuttamaan itseään sellaiseksi jota ei kiusattaisi

On luonnollista että loukkaukset jäävät mieleen pyörimään. Olisi hyvä jos voisit jutella jonkun kanssa ja käsitellä näitä kokemuksia, jotta vähitellen ne aiheuttavat entistä pienemmän tunnereaktion sinussa ja pääset niistä sitten yli.

Ei ole oikopolkua yhtään mihinkään... En ymmärrä tuota väittämääsi "läskivihaa" kun et kerro enempää. Jos näkisin läskin ihmisen jossain, en menisi sanomaan asiasta mitään kun ei ole minun asiani. Jos taas tosi läski ihminen jatkuvasti tivaisi minulta että sano nyt mitä mieltä olet painostani ja mitä sille pitäisi tehdä, varmaan sanoisin että laihduta niin voit paremmin jos et kerran nyt ole tyytyväinen. En aloituksestasi tiedä mikä on kyseessä.

Kaupassa ei tarvitse olla törttö mutta ei toisaalta madella myyjän edessä. Jos olet tottunut näin tekemään niin sulla on edessäsi muutaman vuoden harjoitteluputki. Harjoittelu on se millä saa mitään pysyvää aikaan. Älä odota nopeita tuloksia.

Eniten ongelmia aiheuttaa sairaus jolle ei ole vielä diagnoosia, inhoan olla ihmisten ilmoilla kun ei oo luontaista mulle. Jos ne kuuluisat sosiaaliset taidot olis kehittynyt ajallaan, oppisin sietämään sitä painetta ja jännitystä ihmisten keskellä.

Kun oot ollu lähes koko elämä yksin, pyörittänyt samaa rataa ajatuksia ilman tukea tai muuta, kuvittelen oikeesti että joku kyttää ja seuraa koska tämmönen viallinen pitää saada pois näkyviltä.

Ihanku kaikkia kiinnostais tämmönen toope jostain junttilasta, mä tulkitsen sen sairauden takia ne eleet vihaks ja että ne on tarkoitettu loukkauksena.

Yleensä siks kuljen yöllä niin hassulta ku kuulostaa

Noissa päänaukojissa se vika on. Tunnevammaisia tyyppejä.

Jaa. No sitten sun täytyy tehdä tilanteellesi jotain, laihduttaa ja hankkia se ammatti. Vai odotatko että joku tekee sen puolestasi?

Vierailija kirjoitti:

Eniten ongelmia aiheuttaa sairaus jolle ei ole vielä diagnoosia, inhoan olla ihmisten ilmoilla kun ei oo luontaista mulle. Jos ne kuuluisat sosiaaliset taidot olis kehittynyt ajallaan, oppisin sietämään sitä painetta ja jännitystä ihmisten keskellä.

Kun oot ollu lähes koko elämä yksin, pyörittänyt samaa rataa ajatuksia ilman tukea tai muuta, kuvittelen oikeesti että joku kyttää ja seuraa koska tämmönen viallinen pitää saada pois näkyviltä.

Ihanku kaikkia kiinnostais tämmönen toope jostain junttilasta, mä tulkitsen sen sairauden takia ne eleet vihaks ja että ne on tarkoitettu loukkauksena.

Yleensä siks kuljen yöllä niin hassulta ku kuulostaa

Sosiaalisia taitoja voi opetella aikuisenakin. Reagoit toisiin ihmisiin noin koska sinulla on heistä negatiivisia kokemuksia. Itse en katso ihmisiä negatiivisesti arvottaen, olipa esim. paino mikä tahansa. Suomalaisista miehistä 70% ja naisista 60 % on ylipainoisia. Ylipainoisia näkyy todella paljon katukuvassa eli tuskinpa kukaan sinua katsoo erityisemmin. Ja jos katsoo pahasti, ongelma on heidän korviensa välissä.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ongelmia aiheuttaa sairaus jolle ei ole vielä diagnoosia, inhoan olla ihmisten ilmoilla kun ei oo luontaista mulle. Jos ne kuuluisat sosiaaliset taidot olis kehittynyt ajallaan, oppisin sietämään sitä painetta ja jännitystä ihmisten keskellä.

Kun oot ollu lähes koko elämä yksin, pyörittänyt samaa rataa ajatuksia ilman tukea tai muuta, kuvittelen oikeesti että joku kyttää ja seuraa koska tämmönen viallinen pitää saada pois näkyviltä.

Ihanku kaikkia kiinnostais tämmönen toope jostain junttilasta, mä tulkitsen sen sairauden takia ne eleet vihaks ja että ne on tarkoitettu loukkauksena.

Yleensä siks kuljen yöllä niin hassulta ku kuulostaa

Voisitko esim. varata ajan vaikka terveyskeskukseen ja lähteä siellä purkamaan tuota pahaa oloa? Voisit saada mahdollisesti keskusteluapua ja/tai lääkitystä. Ongelmasi ovat tosi yleisiä. Eikä kannata jossitella menneisyydellä: mullakin on paha sosiaalinen fobia, vaikka olen ollut paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja olen sanavalmis tyyppi. Ylipainokin on tosi yleistä. Paljon löytyy siis kohtalotovereita! Jokin ryhmämuotoinen terapia voisi sopia myös sulle: näkisit vertaisia ja itsetuntosi paranisi. Vaikutat fiksulta ihmiseltä. Tsemppiä kovasti!

Mä sanon tämän hyvällä:

Liikunta voisi auttaa mielialoihisi ja hyvinvointiisi. On se sitten minkälaista liikuntaa vaan, kunhan liikut. Mä tiedän sen, että aloittaminen on vaikeaa, mutta pikku hiljaa se liikkuminenkin helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ongelmia aiheuttaa sairaus jolle ei ole vielä diagnoosia, inhoan olla ihmisten ilmoilla kun ei oo luontaista mulle. Jos ne kuuluisat sosiaaliset taidot olis kehittynyt ajallaan, oppisin sietämään sitä painetta ja jännitystä ihmisten keskellä.

Kun oot ollu lähes koko elämä yksin, pyörittänyt samaa rataa ajatuksia ilman tukea tai muuta, kuvittelen oikeesti että joku kyttää ja seuraa koska tämmönen viallinen pitää saada pois näkyviltä.

Ihanku kaikkia kiinnostais tämmönen toope jostain junttilasta, mä tulkitsen sen sairauden takia ne eleet vihaks ja että ne on tarkoitettu loukkauksena.

Yleensä siks kuljen yöllä niin hassulta ku kuulostaa

Voisitko esim. varata ajan vaikka terveyskeskukseen ja lähteä siellä purkamaan tuota pahaa oloa? Voisit saada mahdollisesti keskusteluapua ja/tai lääkitystä. Ongelmasi ovat tosi yleisiä. Eikä kannata jossitella menneisyydellä: mullakin on paha sosiaalinen fobia, vaikka olen ollut paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja olen sanavalmis tyyppi. Ylipainokin on tosi yleistä. Paljon löytyy siis kohtalotovereita! Jokin ryhmämuotoinen terapia voisi sopia myös sulle: näkisit vertaisia ja itsetuntosi paranisi. Vaikutat fiksulta ihmiseltä. Tsemppiä kovasti!

Joo en tosiaankaan oleta ettämun puolesta opiskellaan jne. Tavoitteena saada ittensä lujitettua vähän pitkä pinnaisemmaksi ettei jäis vaivaamaan joku läski kommentti, itse hyväksyn oman ulkonäköni täysin. En vaan sovellukauneusihanteisiin sun muihin joten täytyy työstää omia heikkouksia kun ottaa ne kommentit itseensä.