Lue keskustelun säännöt.
Voinko vielä vaihtaa alaa, alkaa taiteilijaksi?
09.06.2021 |
Nuorena haaveammatti oli kuvataiteilija, mutta en uskaltanut enkä uskonut itseeni, ja valitsin turvallisemman alan.
Nyt 45-vuotiaana tuntuu, että valitsin kuitenkin väärin.
Tunnen jopa katkeruutta, kun jotkut saa olla taiteilijoita ja itse toimisto-orjana.
Olen ajatellut, että voisin vaan harrastaa taidetta, mut ei se toimi. Todellinen luova työskentely vaatii täysipäiväistä paneutumista ja aikaa, jota ei vaan ole työelämässä.
Olen säästänyt sen verran tässä työelämässä, että voisin elellä pari vuotta ja panostaa taiteeseen ja uudelleenkouluttautua ( tosin yliopistotason tutkintoon ei enää ole rahaa, enkä varmaan näin vanhana pääsisi edes).
Mutta mitä sen jälkeen? Onko mitään mahista enää näin vanhana luoda uraa taiteen saralla? Joillain on pakko elää sen parin vuoden jälkeen.
Tuhoanko vaan elämäni tällaisella riskinotolla..
Toisaalta, näin en voi jatkaa tai musta tulee todella katkera vanhus.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin taiteen korkeakouluopintoja, oppii ajattelemaan kriittisesti ja antaa syvällisemmin pohjan. Ei se tekninen taito riitä, nykyään pitää osata myös tuottaa sisältöä taiteellaan, tutkimusta taiteen kautta. Voisithan aloittaa vaikka avoimen yon kautta, kuvataiteita ja taidehistoriaa esimerkiksi.
Moi, hyvää tarkoittava vinkki varmasti, mutta lainaan nyt itseäni:
”Jos olet harrastanut viulunsoittoa lapsesta asti, ja yliopistossa tehnyt musiikkitieteen approbaturin, kuinka realistisena pitäisit aikuisiän alanvaihtoa orkesterimuusikoksi? Ja huom. kuvataiteessa ei tunneta orkesteri-infraa.”
Ap:lle: Tekemisen pakko, luomisen pakko, on sellainen asia jota kannattaa kuunnella - jossain määrin. Silti saattaa olla niin, että tekeminen soveltuu parhaiten pöytälaatikkoon, eikä kyse välttämättä ole edes tekemisen ”tasosta”.
Mieti ihan rehellisesti tuota orkesterimuusikkoanalogiaa ja ota huomioon, että se skenaario on helpompi toteuttaa kuin kuvataiteilijuus.
Orkesterimuusikkona haluaisin tuoda sellaisen pointin, että orkesterimuusikon paikka on nykyään erittäin vaikeaa saada. Polku on toki suoraviivainen, mutta paikan saa vain aniharva. Yksityisyrittäjäksi voi ryhtyä kuka vaan. Se että elääkö sillä onkin sitten toinen juttu. Ap:ta kehottaisin toki yrittämään taiteilijan uraa jos haluja on noin kovasti.
Tämä oli ikään kuin koko pointtini, ystävä hyvä. Huomaathan - tarkoitus oli osoittaa, kuinka vaikeaan asiaan ap on ryhtymässä, kun orkesterimuusikkous saadaan näyttämään ”helpolta”, vaikka pitäisi olla itsestäänselvää ettei se sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan lopeta töitä ennenkuin olet päässyt korkeakouluun (jos haluat pitää näyttelyitä uskottavissa gallerioissa, koulutus on ehdoton). Kouluihin ei näet pääse välttämättä ensimmäisellä, eikä aina toisellakaan kerralla. Se, tuleeko elämään taiteellaan, on myös pitkälti säkää. Tunnen monia lahjakkaita, jotka ovat vuosikausia kitkuttaneet saamatta apurahoja ja myyvät pari hassua taulua vuodessa, ja tunnen myös niitä joiden ura sinkosi huipulle jo ennen valmistumista (osalla lopahti yhtä nopeasti). Toiset näistä ovat törmänneet oikeisiin tahoihin ja osaavat sosialisoida taitavasti, osa pitää kovaa meteliä somessa vaikka aikaansaaminen olisi olematonta, osa käy työhuoneella kerran kuussa ja keskittyy taidepiireissä nuohoamiseen, toiset painaa duunia aamusta iltaan. Jos siedät epävarmuutta, epätasaisia aikatauluja, odottelua, hakemusten loputonta tekoa ja epäonnistumisia, niin siitä vaan unelman perään!
Hei
Itse hain kansanopistoon vuodeksi kuvataidelinjalle. Tuolla opiskelu hyvin samanlaista kuin amkissa kuvataidealalla ensimmäisenä vuonna ja suorituksia tehdään suoraan taideylipistoon. Suoritusmerkintöjä voidaan myöhemmin hyväksilukea.
Opistovuoden aikana löysin omia vahvuuksiani objektiivisemmin ja verkostoiduin paikallisten taiteilijoiden kanssa. Opistovuoden aikana vahvistui ajatukseni hakea taideakatemiaan ja pääsinkin sisään.
Kansanopistoissa kaikenikäisiä opiskelijoita.
Kurssimaksu on yleensä mutta useimmissa opistoissa mahdollisuus hakea suoraan opistolta apurahaa jolla kurssimaksut pienenevät huomattavasti. Apurahan suuruus riippuu hakijoiden määrästä.
Opettajina ammattitaiteilijoita eikä mitään kuviksenopeja. Paljon tutustumista taiteilijoiden työhuoneisiin, museovierailuja ja opintomatkoja. Lisäksi ihan oikeat kritiikkitilaisuudet sekä oman taidenäyttelyn järjestäminen ja lopputyö kirjallisine osioineen. Ei mitään pilipalihumppaa ollut se vuosi vaan rautaista asiaa.
Hei Ap!
Olen koulutukseltani kuvataiteen maisteri ja cv on jo pitkä. Osaamisalueellani olen suhteellisen tunnettu. Teen kahta muuta työtä rahoittaakseni taiteellisen työni. Vaikka apurahoja olen toisinaan saanutkin, niin eivät ne autuaaksi tee. Taiteilijan ammattia harkitessaan kannattaa huomioida, että useat galleriat ottavat näyttelytilastaan 800-2000€ vuokran ja teosmyynnistä provision, usein 20-35€. Lisänä vielä työhuoneen vuokra. Jos sinulla on taiteilijan ammattiin suuri palo, niin ei kannata heti irtisanoutua hyvin palkatusta työstä. Nipistä pois ruutuaika, selvitä mahdollisuutesi tehdä lyhyempiä työpäiviä tai alkaa osa-aikaiseksi. Siihen ei voi mitenkään luottaa, että teosmyyntiä ja apurahoja alkaisi heti tulla. Unelmaa taiteilijuudesta ei kannata tietenkään haudata mutta joku kunnon puskurirahasto tai osapäivätyö kannattaa hankkia ainakin alkuun.
Voisit varmaan jäädä vuorotteluvapaalle ja käyttää vuoden pelkästään kuvataiteen tekemiseen? Saisit kokeilla, miltä tuntuisi omistaa kaikki aikasi luovuudelle. Ja jos homma tökkii, pystyt palaamaan takaisin konttorihommiin.