Lue keskustelun säännöt.
Voinko vielä vaihtaa alaa, alkaa taiteilijaksi?
09.06.2021 |
Nuorena haaveammatti oli kuvataiteilija, mutta en uskaltanut enkä uskonut itseeni, ja valitsin turvallisemman alan.
Nyt 45-vuotiaana tuntuu, että valitsin kuitenkin väärin.
Tunnen jopa katkeruutta, kun jotkut saa olla taiteilijoita ja itse toimisto-orjana.
Olen ajatellut, että voisin vaan harrastaa taidetta, mut ei se toimi. Todellinen luova työskentely vaatii täysipäiväistä paneutumista ja aikaa, jota ei vaan ole työelämässä.
Olen säästänyt sen verran tässä työelämässä, että voisin elellä pari vuotta ja panostaa taiteeseen ja uudelleenkouluttautua ( tosin yliopistotason tutkintoon ei enää ole rahaa, enkä varmaan näin vanhana pääsisi edes).
Mutta mitä sen jälkeen? Onko mitään mahista enää näin vanhana luoda uraa taiteen saralla? Joillain on pakko elää sen parin vuoden jälkeen.
Tuhoanko vaan elämäni tällaisella riskinotolla..
Toisaalta, näin en voi jatkaa tai musta tulee todella katkera vanhus.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Voit vaihtaa.
Tää on varmaan vitsi, eikö? Linkitit kaverin, joka mainosti öljyväri-harjasettejä tv-shopissa tylsistyneille kotiäideille.
Sen videot on toki rauhoittavia, mut kamoon 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkun taiteilet. kuka sua estäisi.
Vierailija kirjoitti:
Aina voi alkaa taiteilijaksi, jos työnteko ei kiinnosta. Valtio kyllä tarjoaa sosiaalietuudet elannoksi.
Minkään alan taiteilijaksi ei RYHDYTÄ. Olen pianisti; tosi tiukkaa ja kurinalaista harjoittelua pienestä pitäen. Ammattiin valmistuminen n 6v. Ja nyt opetan/ esiinnyn, on kyllä "ihan oikeata" työtä. Työn ohella on pysyttävä työkunnossa ts. vapaa-aika harjoittelua. Kutsumusammatti tämä on ja rakastan sitä. Mutta taiteilijuus ei ole mystiikkaa eikä tuilla elämistä. Se on TYÖTÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin taiteen korkeakouluopintoja, oppii ajattelemaan kriittisesti ja antaa syvällisemmin pohjan. Ei se tekninen taito riitä, nykyään pitää osata myös tuottaa sisältöä taiteellaan, tutkimusta taiteen kautta. Voisithan aloittaa vaikka avoimen yon kautta, kuvataiteita ja taidehistoriaa esimerkiksi.
Moi, hyvää tarkoittava vinkki varmasti, mutta lainaan nyt itseäni:
”Jos olet harrastanut viulunsoittoa lapsesta asti, ja yliopistossa tehnyt musiikkitieteen approbaturin, kuinka realistisena pitäisit aikuisiän alanvaihtoa orkesterimuusikoksi? Ja huom. kuvataiteessa ei tunneta orkesteri-infraa.”
Ap:lle: Tekemisen pakko, luomisen pakko, on sellainen asia jota kannattaa kuunnella - jossain määrin. Silti saattaa olla niin, että tekeminen soveltuu parhaiten pöytälaatikkoon, eikä kyse välttämättä ole edes tekemisen ”tasosta”.
Mieti ihan rehellisesti tuota orkesterimuusikkoanalogiaa ja ota huomioon, että se skenaario on helpompi toteuttaa kuin kuvataiteilijuus.
Huono vertaus tuo orkesterimuusikko ja ammattitaiteilija. Ap voi käydä yliopistotutkinnon, pitää näyttelyitä, hakea liittoihin. Mistä sitä tietää, kuinka omalaatuista ja myyvää taidetta hän tekee.
Moi. Vertasin orkesterimuusikkoon juuri tämän ”huonouden” takia. Nääs:
-Molempiin edellytetään korkeakoulutus (käytännössä, vaan ei teoriassa)
-Molemissa de facto palkanmaksjia ovat kulttuurirahastot ja valtion instituutiot
-Polku orkesterimuusikoksi on näennäisesti suoraviivaisempi ja helpompi kuin kuvataiteilijaksi - ja tästä viimeisestä kohdasta pitäisi pystyä päättelemään muutama seikka
Orkesterimuusikot ovat yleensä kaupungin palkkalistoilla.
Nimeäisin sun ykkösongelmaksi ton katkeroitumisen.
Jos olisit nuorena lähtenyt jo alusta alkaen tavoittelemaan taiteen tekemistä työnä, ja (kuten monille hyvillekin käy) päätynytkin työttömyyskortistoon, saattaisit vain katkeroitua kun et panostanutkaan vakaaseen toimistokonttoriuraan. Kyselisit myös täällä palstalla, onko enää mitään mahkuja toimistolle tässä iässä ja tällä kokemuksella.
Tai katkeroituksitko ja katuisitko jos tästä sun taidejutusta ei nyt tule mitään vaikka näit paljon vaivaa kokopäiväisesti ja yrittäisit päästä takaisin toimistoon siinä onnistumatta?
Tee jotain tolle katkeroitumisasenteelle, sitten sen jälkeen on mukavampi lähteä kokeilemaan uusia asioita ja kenties työuriakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taiteen on oltava jotain mystisempää ja hurjempaa kuin keskiluokkaista työtä ja toimeentuloa. Hullu taiteilija heittää elämänsä katuojaan, se on minun taiteilija. Ei se kysele "järkeviltä kanssaihmisiltä" että mahtaisivatko apurahat lohjeta minullekin tai että maksaisikohan joku jotain siitä mitä teen niin, että saisin lapset kasvatettua ja asuntolainan maksettua joka kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle taiteen on oltava jotain mystisempää ja hurjempaa kuin keskiluokkaista työtä ja toimeentuloa. Hullu taiteilija heittää elämänsä katuojaan, se on minun taiteilija. Ei se kysele "järkeviltä kanssaihmisiltä" että mahtaisivatko apurahat lohjeta minullekin tai että maksaisikohan joku jotain siitä mitä teen niin, että saisin lapset kasvatettua ja asuntolainan maksettua joka kuukausi.
Sinulla on täysin epärealistinen ajatus, että taiteesi on oltava "jotain mystisempää ja hurjempaa..". Kyllä taiteilijatkin tarvitsevat ruokaa ja rahaa vuokraan jms. Tietysti voit taiteilla mystisesti ja hurjasti just niinkuin tykkäät. Taiteilijat kuitenkin "myyvät" osaamistaan. Miksi taiteilijan pitäisi olla yhteiskunnan ulkopuolella hihhuloidessaan? Käsityksesi on yltiö-romanttinen. Ei me taiteilijat suinkaan heitetä elämäämme katuojaan, emme myöskään ole hulluja; tietysti olemme erilaisempia, kuin esim. tilintarkastajat. Olen se pianisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi. Täällä toisin päin: Tein, sanotaanko nyt taideteollisella alalla, yrittäjänä 10+ vuotta. Liksat ihan ok, eli muutamalla työtunnilla kuussa +10000e/kk laskutus, josta 70-80% katetta. Tämä siis about se minimi, jolla Suomessa kannattaa yrittää.
Ala muuttui kovin nopeasti tuona aikana, ja lopulta koronan tiimoilta päätin vaihtaa toiselle hyvin työllistävälle akateemiselle alalle.
Pointsinani: Opiskelutovereistani, ja nyt otan huomioon kurssit kolmen vuoden ajalta ylös ja alas, kolme muuta teki saman, kaksi näistä vahvasti suhteilla ja yksi perinnön turvin. Kaikki kuitenkin osaamiseltaan ns päätä muita pidempiä. Puhutaan siis verrattain tiukan seulan läpäisseistä, taiteellisesti megalahjakkaista ihmisistä, joiden keskuudessa success rate ihan normaalissa ammatin harjoittamisessa 4/100.
Voi olla, että osaat ns hoitaa hommat ja että olet lahjakas. Sitä voi testata nykypäivänä helposti vaikkapa instagramilla/youtubella, riippuen mediastasi. Suosittelen kuitenkin harrastuksena pitämistä, sillä näiden luovien alojen realiteetti on sama kuin muuallakin, eli ”fiksut pärjää aina”, ja voit kuvitella, kuinka fiksut pärjäävät täysin saturoidulla markkinalla siisteissä sisähommissa, joissa kukaan tai mikään ei ns suojele persnahkaasi...siis verrattuna esim juristien/kaupan alan ihmisten työsopimuksiin, suojattuun ammattinimikkeeseen lääkärillä jne.
Samaan hengenvetoon sanottakoon, että moni asia on mahdollista, kunhan rupeaa hommiin. Tsemiä.
Ihan pakko kommentoida tätä. Olen käynyt perustason taidekoulun. En ole päässyt monista yrityksistä huolimatta korkeakouluun tai yliopistoon. Sattumien kautta olen alkanut tehdä taidetta. Minulle on tullut siihen myös taloudellinen mahdollisuus. Pointti on se, että teen taidetta normaalisti viitenä päivänä viikossa viisi tuntia päivässä. Aina se ei kerro mitään, että on yhdessä prosentissa huippuja.
Jos on palavaa halua taiteen tekemiseen ja jonkinlaiset taloudelliset resurssit, kannattaa kokeilla. Taiteen myyminen on tosi vaikeaa.
Ap, pystyisitkö laskemaan elintasoa, muuttamaan pienemmälle ja halvemmalle paikkakunnalle asumaan? On olemassa kouluja syrjäisemmällä, opistoissa on majoitus. Näin säästäisit rahaa. Jos oikeasti olet halukas tekemään taidetta, olet valmis myös uhrauksiin. Taiteilijaksi kasvaminen vie kymmenen vuotta -vähintään.
Olen tehnyt taidetta 20 vuotta ja nyt alkaa tuntua siltä, että voin nimittää itseäni taiteilijaksi. Tie ei ole helppo, mutta antoisa ja hieno. Koulussa opetetaan sitä samaa kaikille, oppi on jonkun toisen ajatuksia. Pystytkö menemään tuosta yli ja tekemään ja keksimään jotain omaperäistä? Silloin puhutaan lahjakkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi. Täällä toisin päin: Tein, sanotaanko nyt taideteollisella alalla, yrittäjänä 10+ vuotta. Liksat ihan ok, eli muutamalla työtunnilla kuussa +10000e/kk laskutus, josta 70-80% katetta. Tämä siis about se minimi, jolla Suomessa kannattaa yrittää.
Ala muuttui kovin nopeasti tuona aikana, ja lopulta koronan tiimoilta päätin vaihtaa toiselle hyvin työllistävälle akateemiselle alalle.
Pointsinani: Opiskelutovereistani, ja nyt otan huomioon kurssit kolmen vuoden ajalta ylös ja alas, kolme muuta teki saman, kaksi näistä vahvasti suhteilla ja yksi perinnön turvin. Kaikki kuitenkin osaamiseltaan ns päätä muita pidempiä. Puhutaan siis verrattain tiukan seulan läpäisseistä, taiteellisesti megalahjakkaista ihmisistä, joiden keskuudessa success rate ihan normaalissa ammatin harjoittamisessa 4/100.
Voi olla, että osaat ns hoitaa hommat ja että olet lahjakas. Sitä voi testata nykypäivänä helposti vaikkapa instagramilla/youtubella, riippuen mediastasi. Suosittelen kuitenkin harrastuksena pitämistä, sillä näiden luovien alojen realiteetti on sama kuin muuallakin, eli ”fiksut pärjää aina”, ja voit kuvitella, kuinka fiksut pärjäävät täysin saturoidulla markkinalla siisteissä sisähommissa, joissa kukaan tai mikään ei ns suojele persnahkaasi...siis verrattuna esim juristien/kaupan alan ihmisten työsopimuksiin, suojattuun ammattinimikkeeseen lääkärillä jne.
Samaan hengenvetoon sanottakoon, että moni asia on mahdollista, kunhan rupeaa hommiin. Tsemiä.
Ihan pakko kommentoida tätä. Olen käynyt perustason taidekoulun. En ole päässyt monista yrityksistä huolimatta korkeakouluun tai yliopistoon. Sattumien kautta olen alkanut tehdä taidetta. Minulle on tullut siihen myös taloudellinen mahdollisuus. Pointti on se, että teen taidetta normaalisti viitenä päivänä viikossa viisi tuntia päivässä. Aina se ei kerro mitään, että on yhdessä prosentissa huippuja.
Jos on palavaa halua taiteen tekemiseen ja jonkinlaiset taloudelliset resurssit, kannattaa kokeilla. Taiteen myyminen on tosi vaikeaa.
Ap, pystyisitkö laskemaan elintasoa, muuttamaan pienemmälle ja halvemmalle paikkakunnalle asumaan? On olemassa kouluja syrjäisemmällä, opistoissa on majoitus. Näin säästäisit rahaa. Jos oikeasti olet halukas tekemään taidetta, olet valmis myös uhrauksiin. Taiteilijaksi kasvaminen vie kymmenen vuotta -vähintään.
Olen tehnyt taidetta 20 vuotta ja nyt alkaa tuntua siltä, että voin nimittää itseäni taiteilijaksi. Tie ei ole helppo, mutta antoisa ja hieno. Koulussa opetetaan sitä samaa kaikille, oppi on jonkun toisen ajatuksia. Pystytkö menemään tuosta yli ja tekemään ja keksimään jotain omaperäistä? Silloin puhutaan lahjakkuudesta.
Tai voit myös suoraan vuokrata tilan, jonne menet joka arkipäivä tekemään kuvataidetta tunneiksi. Tämä on ollut minusta haastavinta kuvan tekemisessä. Olet YKSIN. Sinulla ei ole työkavereiden tukea. Keskustelet itse itsesi kanssa työpäivän ajan ja toteutat suunnittelemasi teokset.
Tärkeä kysymys: pystytkö olemaan yksin ja pystytkö itsenäiseen työskentelyyn? Tämä vaatii tietyn persoonatyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on hyvin runsaita tuki rahoja jaossa tuotteella niin väliä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi. Täällä toisin päin: Tein, sanotaanko nyt taideteollisella alalla, yrittäjänä 10+ vuotta. Liksat ihan ok, eli muutamalla työtunnilla kuussa +10000e/kk laskutus, josta 70-80% katetta. Tämä siis about se minimi, jolla Suomessa kannattaa yrittää.
Ala muuttui kovin nopeasti tuona aikana, ja lopulta koronan tiimoilta päätin vaihtaa toiselle hyvin työllistävälle akateemiselle alalle.
Pointsinani: Opiskelutovereistani, ja nyt otan huomioon kurssit kolmen vuoden ajalta ylös ja alas, kolme muuta teki saman, kaksi näistä vahvasti suhteilla ja yksi perinnön turvin. Kaikki kuitenkin osaamiseltaan ns päätä muita pidempiä. Puhutaan siis verrattain tiukan seulan läpäisseistä, taiteellisesti megalahjakkaista ihmisistä, joiden keskuudessa success rate ihan normaalissa ammatin harjoittamisessa 4/100.
Voi olla, että osaat ns hoitaa hommat ja että olet lahjakas. Sitä voi testata nykypäivänä helposti vaikkapa instagramilla/youtubella, riippuen mediastasi. Suosittelen kuitenkin harrastuksena pitämistä, sillä näiden luovien alojen realiteetti on sama kuin muuallakin, eli ”fiksut pärjää aina”, ja voit kuvitella, kuinka fiksut pärjäävät täysin saturoidulla markkinalla siisteissä sisähommissa, joissa kukaan tai mikään ei ns suojele persnahkaasi...siis verrattuna esim juristien/kaupan alan ihmisten työsopimuksiin, suojattuun ammattinimikkeeseen lääkärillä jne.
Samaan hengenvetoon sanottakoon, että moni asia on mahdollista, kunhan rupeaa hommiin. Tsemiä.
Ihan pakko kommentoida tätä. Olen käynyt perustason taidekoulun. En ole päässyt monista yrityksistä huolimatta korkeakouluun tai yliopistoon. Sattumien kautta olen alkanut tehdä taidetta. Minulle on tullut siihen myös taloudellinen mahdollisuus. Pointti on se, että teen taidetta normaalisti viitenä päivänä viikossa viisi tuntia päivässä. Aina se ei kerro mitään, että on yhdessä prosentissa huippuja.
Jos on palavaa halua taiteen tekemiseen ja jonkinlaiset taloudelliset resurssit, kannattaa kokeilla. Taiteen myyminen on tosi vaikeaa.
Ap, pystyisitkö laskemaan elintasoa, muuttamaan pienemmälle ja halvemmalle paikkakunnalle asumaan? On olemassa kouluja syrjäisemmällä, opistoissa on majoitus. Näin säästäisit rahaa. Jos oikeasti olet halukas tekemään taidetta, olet valmis myös uhrauksiin. Taiteilijaksi kasvaminen vie kymmenen vuotta -vähintään.
Olen tehnyt taidetta 20 vuotta ja nyt alkaa tuntua siltä, että voin nimittää itseäni taiteilijaksi. Tie ei ole helppo, mutta antoisa ja hieno. Koulussa opetetaan sitä samaa kaikille, oppi on jonkun toisen ajatuksia. Pystytkö menemään tuosta yli ja tekemään ja keksimään jotain omaperäistä? Silloin puhutaan lahjakkuudesta.Tai voit myös suoraan vuokrata tilan, jonne menet joka arkipäivä tekemään kuvataidetta tunneiksi. Tämä on ollut minusta haastavinta kuvan tekemisessä. Olet YKSIN. Sinulla ei ole työkavereiden tukea. Keskustelet itse itsesi kanssa työpäivän ajan ja toteutat suunnittelemasi teokset.
Tärkeä kysymys: pystytkö olemaan yksin ja pystytkö itsenäiseen työskentelyyn? Tämä vaatii tietyn persoonatyypin.
Etkä voi odottaa, että ihmiset arvostaisivat tai ymmärtäisivät, kuinka vaikeaa kuvataiteen tekeminen on. Lähinnä tuijottavat hölmistyneesti, tuollaista tuokin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lahjoja. Ideoita ja kykyjä toteuttaa ne. Kokeile mitä tulee.
"Taiteilioissa" on hyvin paljon lahjattomia, mutta tosiaan, kannattaa yrittää.
Pohdintaa ennen uran vaihtoa. Haluatko todella kuvataiteilijaksi? Sillä rinnastan sen haluun olla kirjailija, runoilija tai muusikko. Näitä aloja mystifioidaan, niinpä niihin liitetään toiveita, haaveita, elämäntapaa, kaikkea kaunista ja romanttista, elokuvista napattua. Haaveilu on ihanaa, muttei se elätä.
Nimittäin alat vaativat intohimoa. Haluatko siis taiteilijaksi VAI et voi elää maalaamatta? Haluatko kirjailijaksi vai et voi elää kirjoittamatta? Haluatko muusikoksi vai soittaminen on sinulle elinehto.
Jos sinulla on intohimo johonkin, sinun ei tarvitse kysyä muilta voitko vaihtaa alaa, alkaa taiteilijaksi. Vaan maalaat päivittäin, et voi elää maalaamatta, töitä alkaa kertyä ja sitten tulee mieleen, että näitähän voisi myydä. Viimeisenä mielessäsi pyörii halu olla taiteilija, olla jotakin. Vaan haluat tehdä jotakin alaasi liittyvää ja muu seuraa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan tekemään ja toteuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi. Täällä toisin päin: Tein, sanotaanko nyt taideteollisella alalla, yrittäjänä 10+ vuotta. Liksat ihan ok, eli muutamalla työtunnilla kuussa +10000e/kk laskutus, josta 70-80% katetta. Tämä siis about se minimi, jolla Suomessa kannattaa yrittää.
Ala muuttui kovin nopeasti tuona aikana, ja lopulta koronan tiimoilta päätin vaihtaa toiselle hyvin työllistävälle akateemiselle alalle.
Pointsinani: Opiskelutovereistani, ja nyt otan huomioon kurssit kolmen vuoden ajalta ylös ja alas, kolme muuta teki saman, kaksi näistä vahvasti suhteilla ja yksi perinnön turvin. Kaikki kuitenkin osaamiseltaan ns päätä muita pidempiä. Puhutaan siis verrattain tiukan seulan läpäisseistä, taiteellisesti megalahjakkaista ihmisistä, joiden keskuudessa success rate ihan normaalissa ammatin harjoittamisessa 4/100.
Voi olla, että osaat ns hoitaa hommat ja että olet lahjakas. Sitä voi testata nykypäivänä helposti vaikkapa instagramilla/youtubella, riippuen mediastasi. Suosittelen kuitenkin harrastuksena pitämistä, sillä näiden luovien alojen realiteetti on sama kuin muuallakin, eli ”fiksut pärjää aina”, ja voit kuvitella, kuinka fiksut pärjäävät täysin saturoidulla markkinalla siisteissä sisähommissa, joissa kukaan tai mikään ei ns suojele persnahkaasi...siis verrattuna esim juristien/kaupan alan ihmisten työsopimuksiin, suojattuun ammattinimikkeeseen lääkärillä jne.
Samaan hengenvetoon sanottakoon, että moni asia on mahdollista, kunhan rupeaa hommiin. Tsemiä.
Ihan pakko kommentoida tätä. Olen käynyt perustason taidekoulun. En ole päässyt monista yrityksistä huolimatta korkeakouluun tai yliopistoon. Sattumien kautta olen alkanut tehdä taidetta. Minulle on tullut siihen myös taloudellinen mahdollisuus. Pointti on se, että teen taidetta normaalisti viitenä päivänä viikossa viisi tuntia päivässä. Aina se ei kerro mitään, että on yhdessä prosentissa huippuja.
Jos on palavaa halua taiteen tekemiseen ja jonkinlaiset taloudelliset resurssit, kannattaa kokeilla. Taiteen myyminen on tosi vaikeaa.
Ap, pystyisitkö laskemaan elintasoa, muuttamaan pienemmälle ja halvemmalle paikkakunnalle asumaan? On olemassa kouluja syrjäisemmällä, opistoissa on majoitus. Näin säästäisit rahaa. Jos oikeasti olet halukas tekemään taidetta, olet valmis myös uhrauksiin. Taiteilijaksi kasvaminen vie kymmenen vuotta -vähintään.
Olen tehnyt taidetta 20 vuotta ja nyt alkaa tuntua siltä, että voin nimittää itseäni taiteilijaksi. Tie ei ole helppo, mutta antoisa ja hieno. Koulussa opetetaan sitä samaa kaikille, oppi on jonkun toisen ajatuksia. Pystytkö menemään tuosta yli ja tekemään ja keksimään jotain omaperäistä? Silloin puhutaan lahjakkuudesta.
Elätkö teosmyynnillä vai jollakin muulla?
Kyllähän taiteilijaksi voi ryhtyä ihan minkä ikäisenä vaan.
Miten sulta muuten sujuu hampurilaisten tekeminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin taiteen korkeakouluopintoja, oppii ajattelemaan kriittisesti ja antaa syvällisemmin pohjan. Ei se tekninen taito riitä, nykyään pitää osata myös tuottaa sisältöä taiteellaan, tutkimusta taiteen kautta. Voisithan aloittaa vaikka avoimen yon kautta, kuvataiteita ja taidehistoriaa esimerkiksi.
Moi, hyvää tarkoittava vinkki varmasti, mutta lainaan nyt itseäni:
”Jos olet harrastanut viulunsoittoa lapsesta asti, ja yliopistossa tehnyt musiikkitieteen approbaturin, kuinka realistisena pitäisit aikuisiän alanvaihtoa orkesterimuusikoksi? Ja huom. kuvataiteessa ei tunneta orkesteri-infraa.”
Ap:lle: Tekemisen pakko, luomisen pakko, on sellainen asia jota kannattaa kuunnella - jossain määrin. Silti saattaa olla niin, että tekeminen soveltuu parhaiten pöytälaatikkoon, eikä kyse välttämättä ole edes tekemisen ”tasosta”.
Mieti ihan rehellisesti tuota orkesterimuusikkoanalogiaa ja ota huomioon, että se skenaario on helpompi toteuttaa kuin kuvataiteilijuus.
Huono vertaus tuo orkesterimuusikko ja ammattitaiteilija. Ap voi käydä yliopistotutkinnon, pitää näyttelyitä, hakea liittoihin. Mistä sitä tietää, kuinka omalaatuista ja myyvää taidetta hän tekee.
Moi. Vertasin orkesterimuusikkoon juuri tämän ”huonouden” takia. Nääs:
-Molempiin edellytetään korkeakoulutus (käytännössä, vaan ei teoriassa)
-Molemissa de facto palkanmaksjia ovat kulttuurirahastot ja valtion instituutiot
-Polku orkesterimuusikoksi on näennäisesti suoraviivaisempi ja helpompi kuin kuvataiteilijaksi - ja tästä viimeisestä kohdasta pitäisi pystyä päättelemään muutama seikka
Orkesterimuusikot ovat yleensä kaupungin palkkalistoilla.
Aivan, ja tämä oli miten oleellinen ero, kun pointsina oli orkesteri-infra?
Toki kuva- ja tilataidettakin ostetaan, muttei todellakaan verrattavia määriä kk-palkkaisiin muusikoihin per Suomenniemi.
Plus, vertasin muusikkouteen juuri siksi, että ymmärrykseni mukaan sen median kautta on ap:nkin helpompi suhteuttaa haasteita. Ei taida olla ihan iisiä irrottaa kiinnitystä mistään orkesterista?
Aikuisena, vielä, ja parempi analogia tälle pyrkimykselle olisi ehkäpä pop-säveltäjän ammatti: Voi olla että natsaa, mutta sopassa on paljon muutakin kuin taajuudet pinossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin taiteen korkeakouluopintoja, oppii ajattelemaan kriittisesti ja antaa syvällisemmin pohjan. Ei se tekninen taito riitä, nykyään pitää osata myös tuottaa sisältöä taiteellaan, tutkimusta taiteen kautta. Voisithan aloittaa vaikka avoimen yon kautta, kuvataiteita ja taidehistoriaa esimerkiksi.
Moi, hyvää tarkoittava vinkki varmasti, mutta lainaan nyt itseäni:
”Jos olet harrastanut viulunsoittoa lapsesta asti, ja yliopistossa tehnyt musiikkitieteen approbaturin, kuinka realistisena pitäisit aikuisiän alanvaihtoa orkesterimuusikoksi? Ja huom. kuvataiteessa ei tunneta orkesteri-infraa.”
Ap:lle: Tekemisen pakko, luomisen pakko, on sellainen asia jota kannattaa kuunnella - jossain määrin. Silti saattaa olla niin, että tekeminen soveltuu parhaiten pöytälaatikkoon, eikä kyse välttämättä ole edes tekemisen ”tasosta”.
Mieti ihan rehellisesti tuota orkesterimuusikkoanalogiaa ja ota huomioon, että se skenaario on helpompi toteuttaa kuin kuvataiteilijuus.
Orkesterimuusikkona haluaisin tuoda sellaisen pointin, että orkesterimuusikon paikka on nykyään erittäin vaikeaa saada. Polku on toki suoraviivainen, mutta paikan saa vain aniharva. Yksityisyrittäjäksi voi ryhtyä kuka vaan. Se että elääkö sillä onkin sitten toinen juttu. Ap:ta kehottaisin toki yrittämään taiteilijan uraa jos haluja on noin kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Minulle taiteen on oltava jotain mystisempää ja hurjempaa kuin keskiluokkaista työtä ja toimeentuloa. Hullu taiteilija heittää elämänsä katuojaan, se on minun taiteilija. Ei se kysele "järkeviltä kanssaihmisiltä" että mahtaisivatko apurahat lohjeta minullekin tai että maksaisikohan joku jotain siitä mitä teen niin, että saisin lapset kasvatettua ja asuntolainan maksettua joka kuukausi.
Taiteilijana mua todella väsyttää tää mystinen raasku nälkätaiteilija-trooppi. Taiteen tekeminen on todella kovaa työtä ja ne jotka siinä edes joten kuten pärjäävät eivät tosiaan oo mitään katuojaan heittäytyjiä. Taiteilija tarvitsee elantonsa ja laskunsa maksettua ihan niin kuin kuka tahansa muukin.
Itse elän taiteellani, ja joudun tekemään paljon sen eteen sellaista työtä jota en todellakaan haluaisi, mutta joka on pakollista.
Ei ongelmaa: riittää muutama purkki perusvärejä, huiskit niitä sitten kankaalle, ja kutsut sitä TAITEEKSI. Voit keksiä myöskin jonkun vetävän uuden tyylisuunnan, jonka uraauurtavana edustajana esiinnyt.