Mielipide kaksoissukunimestä

Mutta ongelma on se, ettei ap halua lapsilleen miehensä sukunimeä, ellei sitä korista omakin?

Voiko sellaista sukua laisin naida, jonka nimeä ei lapsilleen halua?

Vierailija kirjoitti:

Voiko sellaista sukua laisin naida, jonka nimeä ei lapsilleen halua?

Hyvä kysymys monelle miehelle!

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi menee joskus naimisiin sellaisen kanssa, jolla on myös kaksoisnimi, ja he haluavat yhteisen nimen, sinun lapsellasi on yhtäkkiä neloisnimi 🥺

Laki ei salli neljää nimeä, silloin voivat halutessaan valita molemmilta yhden tai päätyä vain yhteen nimistä.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni ratkaisi ongelman vaimonsa kanssa ottamalla yhteiseksi sukunimeksi vaimon suvusta harvinaisen sukunimen. Molempien aiemmat sukunimet oli tavallisia eikä kaksoissukunimi ollut sen parempi vaihtoehto.

Niinkuin Juha ja Jutta Larm teki myös.

Minulla on kaksiosainen etunimi, nyt on käytössä exän sukunimi, mutta jos menisin uudelleen naimisiin, ottaisin käyttööni tyttönimeni, joka on harvinainen ja suojattu. En missään nimessä kaksiosaista sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia ja vanhanaikaisia. Tuulahdus 80-luvulta. Tulee mieleen ajat jolloin oli joko pakko ottaa kaksoisnimi tai miehen sukunimi. Usein pitkiä ja tuttavapiirissä herättänyt välillä hämmennystä, kun entinen Pönttönen-Kekkonen onkin yhtäkkiä vain Pönttönen. Onko Tuula eronnut? Pitäkää molemmat omat sukunimenne tuossa tilanteessa, kun kumpikin haluiaisi pitää omansa.

En halua, että pidetään omat nimet. Olen halunnut yhteisen, joten omien pitäminen tuntuisi ikuiselta muistutuksesta siitä, että ei edes nimestä kyetty sopimaan. Kompromissi olisi miehelle ok (kaksoisnimi). Pidän siitä itsekin, mutta juuri ihmisten ennakkoajatusten vuoksi jarruttelen ja pohdin annanko periksi ja otamme vain miehen nimen. Omaa nimeäni kantaa pari sataa ihmistä ja omassa sukuhaarassamme nimi tekee hidasta kuolemaa, kun suurin osa perillisistä on naisia. Nimi on alun perin Karjalan menetetyiltä alueilta, joten silläkin kokisin tärkeäksi sen säilyttää. Tosin en haluaisi, että yhdistelmänimestä koituisi haittaa. Miehen nimeä kantaa noin 14000. Ja pieni feministikin minussa on herännyt. Ärsyttää, että suurin osa tuttavista olettaa minun automaattisesti ottavan miehen nimen vallitsevan normin mukaisesti.

Ei pitkää kaksoisnimeä. Kumpikin voi pitää oman nimen. Naisen ei kannata luopua omasta, varsinkin jos se on kaunis nimi, jos se on hyvin epämiellyttävä niin vaihtoon tavalla tai toisella. Lapsille vain yksi sukunimi, koska kummankin suvussa he ovat kuitenkin, jos niin haluaa ajatella.

Ei kaksoisnimeä. Minä otin kaksoisnimen mennessäni naimisiin 1992 ja mikään ei ole niin ärsyttävää kun suunnilleen tavuttaa joka kerta oma sukunimi jotta menee oikein. Mutta koska se nyt on ollut jo 29 vuotta ja olen edelleen saman miehen kanssa naimisissa niin olkoot. Joskus on tehnyt mieli jättää oma tyttönimi pois ja olla pelkällä miehen sukunimellä mutta rehellisesti sanottuna en jaksa uusia kaikkia mahdollisia kortteja ja dokumentteja ja vielä selittää ihmisille mistä on kyse. Eli olkoot.

En luopuisi omasta harvinaisesta nimestä jos siitä pidän. Mitä sinä sillä Möttösellä siinä perässä teet? 20v pärjätty omilla nimillämme.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksiosainen etunimi, nyt on käytössä exän sukunimi, mutta jos menisin uudelleen naimisiin, ottaisin käyttööni tyttönimeni, joka on harvinainen ja suojattu. En missään nimessä kaksiosaista sukunimeä.

Kaikki sukunimet on.

Itse päädyin kompromissina kaksoisnimeen ja nyt kaduttaa. Todella työläs arjessa.

Me otimme molemmat käyttöön kaksiosaisen sukunimen. Haluttiin perheelle sama nimi ja yhdistelmä sopi molemmille. Nimi ei ole mitenkään pitkä ja sukunimet sopivat hyvin yhteen. Itse asiassa monikaan ei ole tajunnut sen olevan avioliiton kautta muodostunut. Lisäksi nimi sointuu kauniisti etunimiimmekin ja moni on kehunut nimiyhdistelmää kauniiksi.

Itse en liikoja ajattelisi mitä muut ovat nimestä mieltä, vaan menisin sen mukaan mikä itseä miellyttää.

Sitten, kun lapset ovat aikuisia heidän luullaan olevan naimisissa, kun on kaksoissukunimi. Hankaloittaa parisuhdemarkkinoilla oloa huomattavasti. 

Marja Kangas-Marjakangas ja jos sukunimi sanotaan ensin, niin Kangas-Marjakangas Marja 😅

Vierailija kirjoitti:

Mutta ongelma on se, ettei ap halua lapsilleen miehensä sukunimeä, ellei sitä korista omakin?

Annas kun arvaan: se ei kuitenkaan ole ongelma, että mies ei halua lapsille naisensa sukunimeä ellei sitä korista omakin.

Ymmärrän että halutaan yhteinen sukunimi, itsekin halusin. Mies myös, mutta ilmoitti ettei itse vaihda. No minä otin miehen paljon yleisemmän ja helpon sukunimen ja luovuin omasta, harvinaisesta ja hankalasti kirjoitettavasta nimestä. En itse tykkää yhdistelmänimistä ja erikoinen nimi yhdistettynä vaikka virtaseen tai jokiseen tuntuu naurettavalta. Jos helpolla ja halvalla haluat päästä, pidä oma nimi niin ei tarvitse maksaa uusia asiakirjoja tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Kasoissukunimi on minusta paras, monessa maassa käytössä maailmalla.

Edelleen odotan näitä maita.

Tarkennuksena vielä: Tässä tapauksessa omien sukunimien pitämimen ei ole vaihtoehtona. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasoissukunimi on minusta paras, monessa maassa käytössä maailmalla.

Edelleen odotan näitä maita.

Espanjankielisissä maissa on käytössä kaksiosaiset sukunimet ilman väliviivaa. Tosin siellä nimet tulevat vanhemmilta eivätkä yleensä avioliiton kautta, joten perheessä kaikilla on eri sukunimet paitsi sisaruksilla.