Lapsen kaveri & lukeminen
Kävimme kesän ensimmäisellä lomareissulla, jossa oli mukana 10v lapsen kaveri. Vierailimme parissa historiallisessa kotimaan kohteessa.
Yllätys oli, kuinka hyvin lapsen kaveri tiesi erilaista nippelitietoa ko. paikoista, siis sellaista, mitä en olisi itsekään lukematta jostain tiennyt. Osasi myös hyvin laajasti kertoa kohteiden historiaa meidänkin lapselle.
Ihmettelin, oliko kaveri käynyt tuolla aiemmin mutta ei kuulemma ollut. Kotona on kuulemma erilaisia lapsille suunnattuja tietokirjoja, mistä on sitten oppinut näitä.
Lukemisesta oli sitten muutakin puhetta, ja lapsen kaveri kertoi, että kotona odottaa englanninkielinen kirja, jonka käy läpi nyt kesällä että kielitaito karttuu. Enkussa ei kuulemma ole ongelmaa, mutta vanhemmat haluaa että lukee ainakin yhden englanninkielisen kirjan loman aikana.
Tuosta tietokirja-asiasta tuli hiukan tyhmä olo. Mitenhän en ole itse tajunnut tuota aiemmin. Tai mieskään. Onkohan tuo tietokirjoilla lapsen sivistäminen yleistäkin, siis että kotiin ihan tietoisesti hankitaan eri opuksia ym ym, kun en jotenkin yhtään ole hoksannut tätä. Jos teiltä löytyy lapsille suunnattuja tietokirjoja, niin mitä? Ajattelin, että kirjastosta voisi ainakin lainata jotain. Ei meillä kyllä lasta ole hirveästi aiemmin kiinnostanut, mutta olisihan se hienoa kun omakin tietäisi asioista enemmän.
Toinen asia on tuo englanninkielinen kirja. Siitä tuli vähän wtf- olo, onhan kyseessä nyt kuitenkin lasten LOMA. Tulee toisaalta olo, että miksi lapsen pitää suorittaa lomalla jotain tuollaista, ja toisaalta jälleen kerran vähän tyhmäkin fiilis. Kun eipä tuokaan ole tullut mieleen enkä ole koskaan kuullut kenenkään tekevän vastaavaa. Kysynkin, tehdäänkö teillä noin? Miksi?
Kommentit (53)
41 lisää että google earth ja street view on myös kivat "lelut" lapsen käyttöön. Etsitään autiomaita, nähtävyyksiä, seikkailuja... Opetellaan kulkemaan lähikaupungissa.
Näitä voi innostaa omalla käytöksellään lasta lukemaan. Suosittelen ensin katsomaan esim luontodokkareita yhdessä tms. National geographic tekee hienoa materiaalia. Sen jälkeen lukemaan yhdessä tietokirjoja joissa kuvia, niistä lapsi siirtyy myöhemmin
tutkimaan lisää ja myös kuvattomienn versioihin.
Tuo harrastus oli meille niin paljon tärkeämpää kuin lätkän pekuu. Toki ei siinäkään pahaa. Yleissivistys on suuri ilo ja auttaa monella elämänalueella. Kasvattaa muun muassa aivokapasiteettia.
Lapsille löytyy tietokirjoja ihan joka lähtöön, lapsen kiinnostuksesta riippuen. Luonto, eläimet, tekniikka, historia, maantieto, ihminen, liikenne...
Meillä lapsi aloitti pari vuotiaana ötökkä kiinnostuksen syttyessä ötökkäkirjojen tutkimisen (yhdessä vanhemman kanssa). Tietokirjoja meille on aina eniten lainattu.
Luin lapsena paljon tietokirjoja ja nuortenkirjoja. Meille luettiin paljon, kumpikin vanhemmistani lukee, kävimme paljon kirjastossa ja meillä oli hyllyittäin kirjoja. Vanhemmillani ei ole mitään koulutusta ja olimme pienituloinen lähiöperhe, mutta tästä lukemisen lahjasta ja rikkaudesta olen todella kiitollinen.
Minusta oli ihanaa lukea tietokirjoja. Niistä oppi vaikka mitä. Kirjastosta löytyy kaikkia kivoja tietokirjoja. Kannattaa myös lukea ääneen lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Minä suorastaan ahmin tietokirjoja lapsena, luin kaikki elukat ja historiat yms. Tädin lääkiksen kirjojaki lainailin jostain syystä ja luin.
Insinööri minusta tuli ,ADHD on myös.
Meillä myös aspergerpiirteinen ADHD. Uskomattoman määrän ehtinyt ahmia tietoa eri kirjoista ja myöhemmin netistä. Hänestä muuten tuli myös insinööri
Lukeminen on tärkeää, mutta sillä snobbailu on vastenmielistä. Entisaikoina kaikki lukivat, jopa niissä "alkoholistiperheissä ja vastaavissa", ja duunariperheissä. Maailma on muuttunut ja nykyisin kuviin perustuva viihde on syrjäyttänyt muun. Niin teki tv:kin aikoinaan, kunnes sen hohto himmeni. Kirjojen aika tulee taas.
En tieda onko yleista. Meilla on aikuisten tietokirjoja aiheesta kuin aiheesta. Valilla luetaan yhdessa elaimista tai vaikka pyorien historiaa. Sitten on lapsille suunnattuja kirjoja, kuten kartta kirja, jossa on joka maasta ja mantereesta tietoa seka erilaisia elain ja luonto aiheisia kirjoja. Lapsi tykkaa, mutta on viela liian pieni sisaistamaan kuulemansa. On vasta 4v. Yritan lukea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman erilaisia satuja ja luetaan 2 kielella.
Sitten on lempparit erikseen.
Meillä 1,5v on eniten kiinnostunut kirjoista, enemmän kuin leluista. Ei tietenkään osaa lukea, mutta tykkää valtavasti katsella kuvia erilaisista kirjoista ja saa siis käsiinsä ihan tavallisia kirjoja. Vauvojen luukkukirjat ei oikein kiinnosta. Tänään oli itse käynyt kirjahyllystä hakemassa ruotsinkielisen ruusunkasvatusoppaan ja sitä ennen tutki sienestäjän opasta. Ostettiin hänelle joululahjaksi sellainen iso suomen eläimet kirja missä kerrotaan aina eläimestä tietoja ja sitten saa kuunnella miltä eläin kuullostaa. Tästä tykkää kovasti, suosittelen.
Mielestäni on melkeimpä sama vaikka käyttöohjetta lukisi lapselle, kunhan lukee ja tukee kiinnostusta lukemiseen ja kirjoihin. Kiinnostus kirjoja kohtaan auttaa opinnoissa ja kehittää myös lasta kaikin tavoin.
Meillä on muutama lasten tietokirja, ja niitä silloin tällöin selaillaankin. Viisivuotias ei osaa vielä itse lukea, mutta on nyt varmaan vuoden verran ollut Aku Ankka -fani, joten viime ajat ollaan luettu lähinnä meidän vanhempien Barks ja Rosa -kokoelmia sekä taskareita. Kirjastossa ollaan pääosin oltu vielä kuvakirjaosastolla, eikä nyt korona-aikana ollut senkään valikoima käytössä kuin pieneltä osalta.
Omasta lapsuudestani muistan Löytöretki-sarjan, Juniorifaktan ja Eläinten ennätykset, jotka löytyivät kotoa ja moneen kertaan läpi kahlattiinkin ala-asteikäisenä ja vanhempanakin.
Rakastin lapsena kaikenlaisia kirjoja, parhaista oppi aina jotain, suosikkeja oli lintu- ja luontokirjat, kuvatkin ihana ennen lukemaan oppimista. Historiallisia kirjoja oli paljon, samoin maantietoaiheisia, isää kiinnosti rajatieto, uskonnot ja uskomukset. Lisäksi hän tykkäsi Sinuhe Egyptiläisestä ja Sillanpään Nuorena nukkuneesta. On meillä Paasilinnaakin. Itse rakastan Hilja Valtosta. Erkaannuin vähän pointista: lukeva malli rohkaisee, tietokirjoista oppii huomaamattaan ja kirjastojärjestelmä on taivaan lahja ilmaisuudessaan ja kattavuudessaan. Tsemppiä löytöretkelle !
Sarianna Vähätalo
Useampi on sanonut, että aikuisen malli vaikuttaa. Joo voi olla, mutta se EI tarkoita, että lapsista tulisi automaattisesti lukutoukkia. Olin itse lapsena kova lukemaan, olen edelleen, olemme käyneet kirjastossa lasten kanssa pienestä pitäen jne. Silti kukaan lapsista (4) ei tykkää erityisemmin lukea. Yhdellä on lukivaikeus, muita ei vain kiinnosta. Nuorimmalle, 10-vuotiaalle luen ääneen edelleen, mutta tosi harvoin lukee itse. Mutta se ei johdu siitä, etteivät olisi mallia saaneet. Kaikkia vaan ei kiinnosta, on kuitenkin yritetty.
Itse en ole eläissäni lukenut niin paljon kuin noin ikävuosina 9-14. Joskus 12-vuotiaana aloin lukemaan osaksi englanniksi, alun perin koska en jaksanut parissa kirjasarjassa odottaa käännöksiä suomeksi vaan lukea mahdollisimman nopeasti kun alkuperäisversiot englanniksi julkaistiin.
Tietokirjojen lukeminen olisi taas ollut minulle lähinnä pakkopullaa, ellei aihe olisi ollut joku valmiiksi itseäni kiinnostava. Kai tuon pitäisi riippua lapsesta, millä tasolla lukee, mitkä on mielenkiinnon kohteet?
Onkohan lukenut suomen lasten linnakirjaa. Museokaupoista löytää kivoja.
Ja tietenkin enkuksikin. Ensin sarjakuvia ja 10v luki omaan harrastukssensa liittyvää juuri lukemaan oppineille suunnattua kirjasarjaa. Myöhemmin saman alan tietokirjaa ja henkilökuvauksia. Jos pystyy seuraamaan vaikkei joka sanaa ymmärrä, niin hyvä. Ja häiritsemään jääneet sanat voi tsekata googlesta.
Kirjastosta kannattaa kantaa kaikenlaista, ei ne kaikki ehkä nappaa ja jäävät lukematta, mutta löytyy ne kiinnostuksen kohteet.
Sivistyssanakirja on myös ollut suosiossa, sillä onkin sitten päässyt brassailemaan historian tunnilla kun ope sivistää luokkaa. Lapsellani on siis aivan käsittämätön muisti tälläisiin asioihin.
No mä luulin et näin tehdään ihan tavallisissakin perheissä, elämänhallintatapaukset vaan jättää väliin.