Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri & lukeminen
08.06.2021 |
Kävimme kesän ensimmäisellä lomareissulla, jossa oli mukana 10v lapsen kaveri. Vierailimme parissa historiallisessa kotimaan kohteessa.
Yllätys oli, kuinka hyvin lapsen kaveri tiesi erilaista nippelitietoa ko. paikoista, siis sellaista, mitä en olisi itsekään lukematta jostain tiennyt. Osasi myös hyvin laajasti kertoa kohteiden historiaa meidänkin lapselle.
Ihmettelin, oliko kaveri käynyt tuolla aiemmin mutta ei kuulemma ollut. Kotona on kuulemma erilaisia lapsille suunnattuja tietokirjoja, mistä on sitten oppinut näitä.
Lukemisesta oli sitten muutakin puhetta, ja lapsen kaveri kertoi, että kotona odottaa englanninkielinen kirja, jonka käy läpi nyt kesällä että kielitaito karttuu. Enkussa ei kuulemma ole ongelmaa, mutta vanhemmat haluaa että lukee ainakin yhden englanninkielisen kirjan loman aikana.
Tuosta tietokirja-asiasta tuli hiukan tyhmä olo. Mitenhän en ole itse tajunnut tuota aiemmin. Tai mieskään. Onkohan tuo tietokirjoilla lapsen sivistäminen yleistäkin, siis että kotiin ihan tietoisesti hankitaan eri opuksia ym ym, kun en jotenkin yhtään ole hoksannut tätä. Jos teiltä löytyy lapsille suunnattuja tietokirjoja, niin mitä? Ajattelin, että kirjastosta voisi ainakin lainata jotain. Ei meillä kyllä lasta ole hirveästi aiemmin kiinnostanut, mutta olisihan se hienoa kun omakin tietäisi asioista enemmän.
Toinen asia on tuo englanninkielinen kirja. Siitä tuli vähän wtf- olo, onhan kyseessä nyt kuitenkin lasten LOMA. Tulee toisaalta olo, että miksi lapsen pitää suorittaa lomalla jotain tuollaista, ja toisaalta jälleen kerran vähän tyhmäkin fiilis. Kun eipä tuokaan ole tullut mieleen enkä ole koskaan kuullut kenenkään tekevän vastaavaa. Kysynkin, tehdäänkö teillä noin? Miksi?
Kommentit (53)
Kyllä meillä oli lapsena parikin hyllyä täynnä eri paikoista haalittuja, lahjaksi ja tuliaisiksi saatuja lastenkirjoja vaikka millä mitalla, tietokirjoista esim. eläinkirjoja, Löytöretki-sarja, Merkurius-sarjaa, vanhempien vanhoja koulukirjoja ja ihan yleisteoksia kuten lajioppaita Suomen nisäkkäistä tai kasveista tai koiraroduista, Gummeruksen suuri koirakirja jne..... Englanniksi ja saksaksi tuli sukulaisilta kirjoja, mutta en nyt muista opinko niistä kieltä niinkään. Ruotsiksi ja kiinaksi oli jotain myös. Kirjastosta myös haettiin usein luettavaa, myös tietokirjoja.
Kyllä musta lapsilla pitäs laahja kirjahylly olla.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkas tulevaisuus näyttää olevan edessä
No tätä se juuri tarkoittaa, kun puhutaan koulutuksen periytyvyydestä ja siitä, miten kotitausta vaikuttaa koulunkäyntiin. Koulutetut vanhemmat, jotka itse lukevat, ohjaavat myös lasta kirjojen pariin.
On ihan tavallista, että esimerkiksi 13-vuotiaat lukevat jotain Pottereita tms. englanniksi. Suomen kielen opettajana joudun silloin tällöin kieltämään niiden lukemisen jotain tehtävää varten, kun tosiaan suomea opiskellaan.
Osalla on selvästi kotona monenlaisia kirjoja koulutehtäviä varten. Osa taas tulee lukutunnille jonkin kasarilta peräisin olevan viihderomskun kanssa, kun ei kotona kuulemma ollut muuta. Jälkimmäisellä porukalla ei yleensä ole sitä kirjastokorttiakaan, eivätkä vanhemmat hoida asiaa kuntoon. Toiset taas kertovat, että äiti suositteli tätä tietokirjaa ja on selvästi keskustellut jo aikuisen kanssa aiheesta ja teoksesta.
Sanomattakin on varmaan selvää, kummalla porukalla on paremmat äikän arvosanat.
Ja tosiaan, ihan pienillekin lapsille on tietokirjoja, ihan niin kuin runoutta ja proosaakin. Aika usein aloitetaan varmaan dinosauruksilla.
Lukeminen kannattaa kyllä. Tietokirjojen lukeminen lisää ymmärrystä maailmasta, romaanien lukeminen kehittää esim. empatiakykyä. Kehota lastasi pyytämään tältä kaverilta lainaan joku hyvä kirja ja aloittaa lukuharrastus siitä? Vanhempien esimerkki on tietysti plussaa, mutta kaverin suositus innostaa varmaan myös (jos on jokin aihepiiri, mikä lastasi kiinnostaa). Kielitaito karttuu samalla ja lukemisesta tulee rutiini, helpottaa koulunkäyntiäkin jos lukuvauhti kasvaa ym.
Meillä 8v lukee sekä suomen- että saksankielisiä kirjoja. Kaikki tietokirjat kiinnostavat, mutta myös muut lastenkirjat. Kuuntelee myös ahkerasti äänikirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä luetaan tosi vähän, niin vanhemmat kuin lapsikin. Muutamia lastenromaaneja löytyy ja joskus harvakseltaan käydään kirjastossa, mutta siinäpä se.
Aloittaja
Tämä on juuri niitä asioita, joissa perhetaustan erot näkyvät. Mieheni sai joskus vuosia sitten pyynnön osallistua tutkimukseen, jossa kartoitettiin mm. lapsuudenkodin olosuhteita. Yksi kysymyksistä oli: "Montako kirjaa lapsuudenkodissasi oli?" Olimme ihmeissämme, kun suurin vaihtoehto oli "150 tai enemmän". Meidän ajatusmaailmassamme sellaista lapsiperheen kotia ei voinut kuvitellakaan, jossa olisi alle 150 kirjaa, jos nyt alkoholistiperheet ja vastaavat jätetään laskuista.
Siis mitä ihmettä?
Lapsena rakastin lasten tietokirjoja. Luin kyllä Ellaa, Attea, Replicaa ja Sweet Valley Hightakin, mutta lasten erilaiset tietokirjat olivat parasta. Esim Löytöretki-sarjaa meillä oli kaikki ja se avaruuskirja oli lempparini. Myös karttoja tutkin paljon.
Ja siis olin ihan perus duunariperheestä jossa aikuiset eivät juurikaan lukeneet muuta kuin Suomenmaata :D Siitä huolimatta vanhemmillani on edelleen isot kirjahyllyt täynnä kirjoja että voivat lapsenlapset sitten joskus lukea.
2000-luvun alussa tämä oli normi. Ainakin luullakseni. En tiennyt että nykypäivänä tuo olisi jotenkin erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ovat käyneet tuskin peruskoulun. Samoin heidän vanhempansa. En siis ole mistään etelähelsinkiläisestä sivistyskodista. Duunariperheestä peräkyliltä.
Mutta tietokirjoja on minulle hankittu ja minulla luetettu koko lapsuuteni, ja se oli ihanaa, aivan parasta.
Ap:n tilanne tuntuu kieltämättä erikoiselta. Tietokirjallisuutta on nykyään suorastaan ruuhkaksi asti. Miten olette pystyneet välttymään siltä?!
"Toinen asia on tuo englanninkielinen kirja. Siitä tuli vähän wtf- olo, onhan kyseessä nyt kuitenkin lasten LOMA. Tulee toisaalta olo, että miksi lapsen pitää suorittaa lomalla jotain tuollaista, ja toisaalta jälleen kerran vähän tyhmäkin fiilis. Kun eipä tuokaan ole tullut mieleen enkä ole koskaan kuullut kenenkään tekevän vastaavaa."
No mun omassa lapsuudessa kesäloma tarkoitti juurikin sitä että vihdoin on aikaa paneutua mieluisiin kirjoihin kun ei tarvitse kahteen kuukauteen miettiä koulukirjoja! :D kävin joka viikko kirjastossa, varmaan keskimäärin 3-5 kirjaa luin viikossa kouluikäisenä. Ja ehdin tehdä paljon muutakin lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tätä se juuri tarkoittaa, kun puhutaan koulutuksen periytyvyydestä ja siitä, miten kotitausta vaikuttaa koulunkäyntiin. Koulutetut vanhemmat, jotka itse lukevat, ohjaavat myös lasta kirjojen pariin.
On ihan tavallista, että esimerkiksi 13-vuotiaat lukevat jotain Pottereita tms. englanniksi. Suomen kielen opettajana joudun silloin tällöin kieltämään niiden lukemisen jotain tehtävää varten, kun tosiaan suomea opiskellaan.
Osalla on selvästi kotona monenlaisia kirjoja koulutehtäviä varten. Osa taas tulee lukutunnille jonkin kasarilta peräisin olevan viihderomskun kanssa, kun ei kotona kuulemma ollut muuta. Jälkimmäisellä porukalla ei yleensä ole sitä kirjastokorttiakaan, eivätkä vanhemmat hoida asiaa kuntoon. Toiset taas kertovat, että äiti suositteli tätä tietokirjaa ja on selvästi keskustellut jo aikuisen kanssa aiheesta ja teoksesta.
Sanomattakin on varmaan selvää, kummalla porukalla on paremmat äikän arvosanat.
Ja tosiaan, ihan pienillekin lapsille on tietokirjoja, ihan niin kuin runoutta ja proosaakin. Aika usein aloitetaan varmaan dinosauruksilla.
Tämä oli mielenkiintoinen tieto. Meillä lapsi menestyy keskiverrosti äidinkielessä, mutta ilmeisesti asiaan paneutuen voisi olla toisinkin.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistysperheissä tehdään noin
Mutta kuinkahan yleistä tämä oikein on? Tuli oikeasti fiilis, että oma lapsi on vähän tynnyrissä kasvanut. Tekisi melkein mieli kysyä, mitä muita asioita heillä tehdään, ja ottaa sitten vinkkiä. Tuli siis mieleen, että mistähän muusta meidän lapsi jää paitsi :D Vaikka ei ehkä jääkään.
Meillä luetaan tosi vähän, niin vanhemmat kuin lapsikin. Muutamia lastenromaaneja löytyy ja joskus harvakseltaan käydään kirjastossa, mutta siinäpä se.
Aloittaja
Kyllähän se niin menee, että jos vanhemmat ovat akateemisia ja lukevat paljon, niin lapsetkin usein opetetaan jo pienestä pitäen lukemaan monipuolisesti kaikenlaista. Vanhemmat osaavat myös etsiä monipuolisia kirjoja lapsilleen.
Yksi sivistämisen keino on lehdet. Tiedän perheitä, joihin tilataan paljon lehtiä, ihan uutislehdistä talouslehtiin ja naistenlehtiin. Lapsillekin voi tilata vaikkapa lasten uutisia tai Aku Ankkaa. Siitäkin oppii ihan oikeita asioita vaikka sarjakuva onkin.
Toinen on tietysti hyvin yleinen eli kirjastossa käyminen. Meilläkin käydään kerran pari kuussa ja lainataan kerralla kymmenisen kirjaa. Luetaan aktiivisesti ja etsin aktiivisesti uusia kirjoja ja kirjasuosituksia netistä, jotta löydän lapsille ikätasoisia luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat käyneet tuskin peruskoulun. Samoin heidän vanhempansa. En siis ole mistään etelähelsinkiläisestä sivistyskodista. Duunariperheestä peräkyliltä.
Mutta tietokirjoja on minulle hankittu ja minulla luetettu koko lapsuuteni, ja se oli ihanaa, aivan parasta.
Ap:n tilanne tuntuu kieltämättä erikoiselta. Tietokirjallisuutta on nykyään suorastaan ruuhkaksi asti. Miten olette pystyneet välttymään siltä?!
En minä tiedä, ei vain ole tullut hankittua eikä muutenkaan kirjoja kotiin. Mutta selvästi on asia, johon voisi panostaa enemmänkin, joten tosi hyvä että tämän huomaa edes tässä vaiheessa!
Itse luin kyllä lapsena aika paljon, mutta aikuisiällä jäänyt..
Aloittaja
Ei lapsia yleensä tarvitse erikseen paimentaa kiinnostavien asioiden ääreen, kyllä ne löytää ne omatoimisestikin. Meille ei ostettu mitenkään hirveästi kirjoja, mutta vierailtiin useasti äidin kanssa kirjastossa. Ei niitä tietokirjoja tarvinnut erikseen tuputtaa vaan löysin ne ihan itse. Luen yhä aikuisenakin mielummin faktakirjallisuutta kuin fiktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat käyneet tuskin peruskoulun. Samoin heidän vanhempansa. En siis ole mistään etelähelsinkiläisestä sivistyskodista. Duunariperheestä peräkyliltä.
Mutta tietokirjoja on minulle hankittu ja minulla luetettu koko lapsuuteni, ja se oli ihanaa, aivan parasta.
Ap:n tilanne tuntuu kieltämättä erikoiselta. Tietokirjallisuutta on nykyään suorastaan ruuhkaksi asti. Miten olette pystyneet välttymään siltä?!
En minä tiedä, ei vain ole tullut hankittua eikä muutenkaan kirjoja kotiin. Mutta selvästi on asia, johon voisi panostaa enemmänkin, joten tosi hyvä että tämän huomaa edes tässä vaiheessa!
Itse luin kyllä lapsena aika paljon, mutta aikuisiällä jäänyt..
Aloittaja
Ap, mene sinäkin rohkeasti kirjastoon ja elvytä vanha harrastus yhdessä lapsesi kanssa :) Lukeminen on ihanaa, rentouttavaa ja opettavaista myös aikuisiällä!
Kyllä minä lapsena mummolassa tavasin Kansojen historiaa,nyt se on omassa hyllyssäni ja olen ajatellut että pitäisi aloittaa taas uudestaan.
Luin lapsena kaiken minkä käsiini sain,raahasin kasseittain kirjastosta kirjoja. Nyt meno näin viisikymmpisenä edes vähän hiipunut,sentään vähän karsin lukemisiani enkä lue kaikkea mahdollista.
Ap, kannustan sua lukemaan itse. Lukeminen on suuri nautinto ja annat lapsellesi lukijan mallin.
Älä lähde ajattelemaan tätä yhteiskuntaluokka-aseman korottamisena tai lapsen kouluarvosanojen kautta, vaan muista: Lukeminen on suuri nautinto ihmiselle. Käytännössä lukeminen on toisen ihmisen ajatusten lukemista, toisen asemaan eläytymistä, toisen maailmaan matkustamista. Tehokkain tapa oppia empatiaa. Oppia kriittiseksi. Saada tunne yhteiskunnassa pärjäämisestä, kun sanavarasto ja argumentointitaidot karttuvat. Kaikki lukeminen auttaa tätä, oli se sitten dekkari tai tietoteos.
Kesälomalla on ihanaa päästä keskittymään lukemiseen, rentoutua täysin kirjan ääressä ja harjoituttaa samalla mukavasti aivojaan. Eikä olen mitään hauskempaa kuin lukea erilaisia kirjoja jostakin kesän ilmiöstä, oli se sitten lomakohde tai vaikka mehiläiset. Tietokirja, muistelmat, romaani ja lastenkirja samasta aiheesta: todellista aivojen ruokaa!
Meidän ekaluokkalainen lukee "huvikseen" tietokirjoja. On tosi kiinnostunut mm. avaruudesta, dinosauruksista ja rakennuksista, joten näistä sitten lukee ja muistaa järjettömästi nippelitietoa. Näitä luetaan myös yhdessä, nyt toki vähemmän kun osaa itse lukea. 5.luokkalainen isosisko taas ei ole lainkaan kiinnostunut lukemisesta, lukee koulussa sen mitä on pakko ja kotona korkeintaan selaa Aku Ankkoja.
Riippuu siis varmasti ihan lapsesta, kuinka paljon kiinnostaa lukea, meillä ei ollenkaan ole tyrkytetty kirjoja ikinä.
Lapset janoaa tietoa, joten sen perusteella mä aina ostelin tietokirjojakin heille pienestä pitäen.
Meidän mukulat sai paljon kiitosta ala-asteella, kun osasivat paljon historian ja raamatun asioita ja laittaa ne oikeille aikajanoilleen. Äidinkielestä myös tuli kiitosta yms. (eikä kuuluta kirkkoon, eikä ole uskonnon tunneilla, mutta ei sivistymätön tarvii olla ;))
Lasten raamattuja ja erilaisista historian tapahtumista on tehty vaikka minkälaisia lasten kuvakirjoja ja tietokirjoja. Lomalla sitten oli kiva käydä erilaisissa paikoissa tutustumassa paikan päällä.
Pelkistä kuvista jo oppii paljon ja kun niistä keskustellaan ja käydään tarinoita läpi yhdessä.
Meillä oli tuommoinen upgradaus menossa, kun ite ollaan kokki ja kouluttamaton it-nörtti. Esikoinen opiskelee teologiaa (ei ole vielä päättänyt, mikä tulee isona) ja nuorempi on lukiossa tähtäimessä historian opettajan työ.
Kyllä nuo mukulat on sivistäneet meitä vuosien varrella.
Nuoremman innostus yhteiskunnasta ja historiasta pakotti meidät vaaliuurnille. Ei nää asiat ole koskaan ennen meitä kiinnostaneet. Mutta pitkät keskustelut aiheista laittoi meidätkin vaaliuurinille. Voidaan nyt jutella asioista selkä suorempana.
Vierailija kirjoitti:
En ole lapsia pakkottanut lukemaan, mutta olen aina toivonut, etät yksi kirja per kesä luetaan. Aika hyvin se on toteutunut. Kielellä ei ole ollut väliä, yleensä lukevat suomenkielistä kirjallisuutta. kaikki lukemine on hyväksi, hieno homma että lapsesi kaverit noin toimivat, tosin täytyy tuossa olla lapsellakin kiinnostusta ei tuo muuten onnistuisi.
Tämä kommentti oli silmiä avaava perheiden eroista. Yhdessä perheessä vanhempi toivoo, että lapsi lukee yhden kirjan kesän aikana. Toisessa on normaalia, että 8-14-vuotias lukee kesällä 3-5 kirjaa viikossa.
Meillä on ihan tavallista. Pidän lukemisesta ja olen lukenut lapsille paljon ja ilokseni lukuinnostukseni on tarttunut myös lapsiin. Me myös keskustelemme paljon erilaisista asioista, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Jos en osaa vastata lasten kysymyksiin, etsin tietoa netistä, ja tämä tapa on tarttunut myös lapsiin.
Englantia he ovat oppineet melkeinpä vahingossa pelaamalla tietokoneella ihan aluksi joitakin lastenpelejä ennen kuin olivat koulussakaan. He laittoivat ihan itse pelin aina englanninkieliseksi, vaikka siitä olisi saanut myös suomenkielisen version. Kiinnostus erilaisiin kieliin heräsi pelaamisen myötä, ja molemmat lukevat mielellään kirjoja englanniksi. Kuulemma alkuperäistekstit ovat aina parempia kieleltään kuin suomenkielinen käännösversio.
En ole koskaan pakottanut lapsia tiedon äärelle, vaan he ovat olleet itse kiinnostuneita asioista ja minä olen osallistunut tarpeen mukaan heidän kiinnostuksen kohteisiinsa. Mielestäni on tärkeää, että lapsille näytetään hyvää esimerkkiä lukemalla ja keskustelemalla ja lapsia kannustetaan niissä asioissa, joihin heillä on luontaista taipumusta. Näin tuntuvat toimivan myös kaikki ystävämme ja tuttavamme omien lastensa kanssa.