Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä, joka lapsena et saanut arvostusta tai/etkä lämpöä vanhemmiltasi, oletko aikuisena osannut antaa anteeksi?
08.06.2021 |
Luin jostakin, että aikuiseksi voi itseään sanoa vasta, kun ymmärtää, että omat vanhemmat olivat taidoiltaan rajoittuneita ihmisiä jotka kuitenkin tarkoittivat lastensa parasta. Itselläni on tässä vielä työsarkaa.
Kommentit (29)
En anna anteeksi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palautetta olen ajat sitten antanut henkisestä/ruumiillisesta väkivallasta, lyttäämisesta, ym.
Synnyttäjäni ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää minua kohtaan, onhan hän rouva täydellinen.
Jos edes muodollisen anteeksipyynnön olisin kuullut, olisin voinut harkita anteeksiantoa.
Joo, edes ä-sanaa ei ansaitse.
Vierailija kirjoitti:
Eikös kaikki kritisoi vanhempiaan jostakin ainakin jossakin elämänsä vaiheessa? Kuuluuko vanhempien tuntuakaan täydellisiltä? Elämäähän tämä vaan on eikä suinkaan täydellistä.
Mielestäni tämä on lyttäävä ja väheksyvä kommentti heitä kohtaan, joilla todella on ollut kauhuvanhemmat.
On ihan eri asia kritisoida vanhempiaan "jostain" kuin elää jopa 18 v tai enemmänkin esim. väkivaltaisten/manipuloivien/hyväksikäyttävien tms vanhempien kanssa, mikä on suorastaan takuuvarma konsti tuhota koko lapsen persoona ja tulevaisuus. Kyseessä on aivan eri mittaluokan asiat.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin täti aina kertoi lapsistaan ihailevasti. Muistan aina ajatelleeni että oma äitini ei takuulla puhuisi minusta ja veljestäni kenellekään samoin ilmaisuin. Kyllä pakko sanoa että vihlaisi.
Meillä oli naapurissa lapset ja itsellä kakarat.
Anteeksi ei mitään törkeyksiä ole pyydetty. Itse olen yrittänyt unohtaa niin fyysisen kuin henkisen väkivallan. Esikoisena olin automaattisesti syyllinen kaikkeen mahdolliseen pahaan, mitä kotona tai kylillä tapahtui.
Romaania en jaksa lapsuudestani kirjoittaa, mutta ehkäpä yksi oudoimmista jutuista oli se, että en onnistunut kasvattamaan siskoani paremmin. Meillä on ikäeroa vajaa kaksi vuotta.
Minun terapeuttini sanoi, etten minä ole mitään anteeksiantoa velkaa hirveille narsisti/alkoholisti vanhemmilleni. Ei kaikille tarvitse antaa anteeksi. Silti menneisyyden kanssa voi oppia elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Lapsena en saanut arvostusta, päinvastoin. Tuo pisti yrittämään entistä kovemmin ja kasvatti sisua.
Typerintä olisi antaa anteeksi.
Parempi on elää itselle hyvää elämää.
Äitini pääsi taas elämääni ja nyt sitten katkaisin lopullisesti välit. Aloitti sen syyllistämisen ja mitätöimisen. Narsisti ei parane ja häntä ei tarvitse sääliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pistin välit poikki narsisti psykopaatti isääni oli pakko samalla laittaa äitiinikin välit poikki koska se yks aina saa raivareita ja purkaa ne äitiini, harmillinen ja raskas päätös,mut elämä helpottunut viimeiset kuukaudet.
Faija siirtyi ajasta iäisyyteen jo 10 vuotta sitten. En tule koskaan unohtamaan, enkä antamaan anteeksi, hänen diktaattorimaista ja julmaa käytöstä minua kohtaan. Täydellisiä ylilyöntejä joita vai väkivaltainen narsisti-isä voi tehdä omalle lapselleen.
Minusta, penestä ja herkästä tytöstä, kasvoi varovainen, hiljainen ja jatkuvaa luottamuspulaa tunteva aikuinen nainen, joka en kykene olemaan vapautuneesti ja huolettomasti kenenkään seurassa.