Te naiset, joilla romanttinen mies!! Kysymys!
Mistä ihmeestä löysitte?
Mistä merkeistä voisin nähdä voisiko mies olla romanttinen vai ei.
Jostain syystä päädyn aina mörö-köllien kanssa, jotka ei vahingossakaan halua tehdä mitään ystävällistä tai huomaavaista kumppanilleen.
Hyväksyn että vilaa minussa, miten teen muutoksen?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä juuri ne miehet jotka olisivat romanttisia ovat juuri heitä joiden kanssa naisilla ei ole koskaan kemiaa eikä kipinää.
"vaikutat mukavalta mutta.." kuulee romanttinen mies kerta toisensa jälkeen.
"ei kemiaa" "ei kipinää" "ei romanttisia tunteita" "voidaan kyllä nähdä uudestaan... mutta kavereina"
Mitä se sellainen romantiikka on joka ei näy mitenkään? Jos et osaa olla romanttinen niin et vaan ole romanttinen. Omakehu haisee tässä aika rankasti, jos teot puuttuvat.
kylläpä ketju on kirvoittanut kitkeriä kommentteja arvatenkin miehiltä :D
Löysin opiskelujen parista. Aluksi en ollut niin kiinnostunut hänestä. Mies kuitenkin hurmasi sillä, että katsoi silmiin aina kun juteltiin, kuunteli mitä kerroin ja muisti kertomani jutut vielä seuraavallakin tapaamisella. Avasi aina ovet, tarjosi takkia illan viiletessä, oli siis monella tapaa huomaavainen. Edelleen on samanlainen, vaikka ensitapaamisesta on jo viisi vuotta, ostaa kukkia, järjestää yllätystreffejä, laittaa kivoja viestejä kesken päivää ja tekee aamukahvit valmiiksi enne kuin herään. Toki on hänessä huonotkin puolensa, mutta onneksi en silloin alussa antanyt täystyrmäystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä juuri ne miehet jotka olisivat romanttisia ovat juuri heitä joiden kanssa naisilla ei ole koskaan kemiaa eikä kipinää.
"vaikutat mukavalta mutta.." kuulee romanttinen mies kerta toisensa jälkeen.
"ei kemiaa" "ei kipinää" "ei romanttisia tunteita" "voidaan kyllä nähdä uudestaan... mutta kavereina"
On eri asia että mies olisi omasta mielestään romanttinen ja että hän olisi sitä ihan oikeasti sitä. Jos mies on vain sellainen "taskulämmin" tai vaivautuneen oloinen niin ei siinä auta joku ruusu ujosti ojennettuna siihen että se tuntuisi kauhean romanttiselta. Tai se että on luettu jostain netistä että millä teet vaikutuksen naiseen ja se sitten mekaanisesti toistetaan.
Ja korostetaan että en vaadi itse mitään yliromanttisia elkeitä tai jotain ihme adonista. Minulle riittää että miehen tekemät teot tuntuvat tulevan oikeasti suoraan sydämestä ja hän on ajatellut juuri sinua ja sitä että sinä ilahtuisit. Minusta on romanttista jos huomaan aamulla että mies on jo kaivanut autoni lumesta ja rapsuttanut ikkunat. Hän on siis ajatellut että päiväni alkaisi paremmin jos hän tekee niin.
Eihän tuo ole mitään romanttista.. Tarkoititko palvelijaa?
Minusta romanttista on juuri se jos joku tekee sinulle asioita joista tietää sinun ilahtuvan ihan siksi että rakastaa sinua. On lopulta ihan sama että tapahtuuko se ilahduttaminen ruusulla vai auton ikkunoita rapsuttamalla.
Palvelija tekee asioita rahan takia, hyvä kumppanin ilahduttamisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuurilla, kävi hyvä tsägä. Oltiin ensin kavereita ja kun tutustuttiin, ajattelin että onpa ihanan romanttinen mies.
Miten hän käyttäyi?
Mitä teki ja sanoi?Huomaavainen ja kohtelias. Kertoi itselle tärkeistä asioista, mm. toisten arvostaminen ja huomioonottaminen. Nämä on myös mulle tärkeitä asioita. Aikaisemmissa suhteissa oli tehnyt eleitä, joilla osoittanut toisen olevan tärkeä. Nyt tekee mulle aamupalaa, tuo kukkia, vie ulos syömään ja kahville. Vaikea kuvailla kirjoittaen, mutta on myös puheissaan ja
eleissä romanttinen herrasmies.Eikö sulla ollut ennen varaa käydä missään syömässä/kahvilla?🤭
En tiedä miksi vaivaudun vastaamaan. Ehkä siksi, että tämä kysymys hymyilytti enemmän kuin ärsytti tai provosoi. :) Oli ja on varaa ja välillä maksankin itse tai ainakin tarjoudun maksamaan. Käsi kädessä kävely, hellä kosketus ja kyky/halu/uskallus puhua omista tunteista menee kaikki helposti etusijalle ennen kahvitteluja tai syömisiä.
Vierailija kirjoitti:
Löysin opiskelujen parista. Aluksi en ollut niin kiinnostunut hänestä. Mies kuitenkin hurmasi sillä, että katsoi silmiin aina kun juteltiin, kuunteli mitä kerroin ja muisti kertomani jutut vielä seuraavallakin tapaamisella. Avasi aina ovet, tarjosi takkia illan viiletessä, oli siis monella tapaa huomaavainen. Edelleen on samanlainen, vaikka ensitapaamisesta on jo viisi vuotta, ostaa kukkia, järjestää yllätystreffejä, laittaa kivoja viestejä kesken päivää ja tekee aamukahvit valmiiksi enne kuin herään. Toki on hänessä huonotkin puolensa, mutta onneksi en silloin alussa antanyt täystyrmäystä.
Tässä on muuten todella hyviä vinkkejä kaikille miehille. Ei sen miehen tarvitse olla mikään armoton supliikkimies tai osata aina naurattaa naisia. Oikeasti isoon osaan naisista tekee vaikutuksen jos se mies vaikuttaa ihan aidosti ja vilpittämästi kiinnostuneelta siitä mitä se nainen sanoo ja itsestään kertoo. Niin harvinaista se nimittäin nykymaailmassa on.
Itsekin tapasin miehen joka oli sinällään aika lailla tavis enkä ajatellut hänestä mitään romanttista. Mutta kun juttelimme enemmän niin löysin hänestä ensinnäkin todella hyvän kuuntelija kuin myös todella empaattisen ja älykkään keskustelijan. Tunsin itseni hänen seurassaan tärkeäksi ja ymmärretyksi. Aika pian tuo tunne muuttui sitten myös romanttiseksi kiinnostukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderistä löysin. Avaa mulle aina oven, kantaa kauppakassit, tuo ruusuja, maksaa aina kaiken kun ollaan yhdessä liikkeellä.
Löysit siis elättäjän itsellesi.
Mikä vika?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä juuri ne miehet jotka olisivat romanttisia ovat juuri heitä joiden kanssa naisilla ei ole koskaan kemiaa eikä kipinää.
"vaikutat mukavalta mutta.." kuulee romanttinen mies kerta toisensa jälkeen.
"ei kemiaa" "ei kipinää" "ei romanttisia tunteita" "voidaan kyllä nähdä uudestaan... mutta kavereina"
Jännä juttu. Kerran elämässäni oli romanttinen mies, kaikinpuolin mukava ja ihana mies. Romanttinen puoli hänessä oli jotain uskomatonta, olin kuin prinsessa sadussa.
Mutta mutta, ei vaan tuntunut oikealta. Ei ollut sellaista sähköä ja kipinää, kemiaa ja intohimoa.
Olen miettinyt jälkeenpäin paljon, että oliko se romanttisuus jo liian "naismaista" hänellä joka oli itselle vierasta sen suhteen että itse olen romanttinen, mutta en ole yhtä romanttista miestä ikinä tavannut kuin hänet. Ei nyt tarvitse mikään jännämieskään olla, mutta sopivassa suhteessa pitää löytyä myös sitä äijämäisyyttä.
Eihän tuo ole mitään romanttista.. Tarkoititko palvelijaa?