Palaan Ortodoksiseen kirkkoon. Ei ole yhtä helppoa kuin luterilaiseen kirkkoon palaaminen
Luterilaisesta ja Ortodoksisesta kirkosta voi erota helposti parilla napin painalluksella. Eroaminen on helppo tehdä tunnekuohussa tai päähänpistosta. Luterilaiseen kirkkoon voi helposti liittyä takaisin verkkolomakkeella joka vaatii vahavan tunnistautumisen. Viikon sisällä kirkkoon liittymisestä tulee kirje kotiin jossa toivotetaan tervetulleeksi kirkkoon. Kylmää ja etäistä toimintaa, jossa ei paljon mietitä ihmisen hengellistä tilaa.
Liityin aikoinaan ortodoksiseen kirkkoon koska rakastuin siihen. Eräänä päivänä erosin kirkosta ja välittömästi iski katumus. Nyt olen kuitenkin viimeisen puolen vuoden ajan miettinyt kirkkoon palaamista. Kaipaan ortodoksista kirkkoa, sen palveluksia ja opetusta.
Ortodoksiseen kirkkoon ei voi liittyä takaisin napin painalluksella vaan siihen vaaditaan aina papin kanssa käytävä keskustelu. MInulla on huomenna tapaaminen seurakuntamme yhden papin kanssa, jossa minut ilmeisesti liitetään takaisin kirkon yhteyteen. Keskustelemme elämästäni, siitä miksi erosin.
Kirkkoon takaisin liittäminen sinetöidään ehtoollisella. Sen saaminen kuitenkin edellyttää katumuksen sakramenttia, eli ns. rippiä jossa tunnustan ne syntini joita olen eroamisen jälkeen tehnyt. Syntejä ei tarvitse kertoa yksityiskohtaisesti vaan esimerkiksi niin että jos olen vaikka varastanut lapselta nallen niin tunnustan varastaneeni jne.
Minua vähän jännittää papin tapaaminen. Uskon kuitenkin hänen olevan mies paikallaan enkä usko että hän alkaa arvostelemaan minua. Olen iloinen että ortodoksinen kirkko ei laske jäsenyyteen takaisin parilla napin painalluksella vaan se vaatii papin tapaamisen. Näin saadaan heti alkuun palaavaan luotua rippi-isällinen suhde.
Vaikka minua jännittää niin silti odotan huomista tapaamista innolla.
Muita jotka olette palanneet takaisin ortodoksiseen kirkkoon?
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Kommentit (4)
Hyvä vaan ettei nykyihminen saa vähän runtua kirkolta. Ei aina ihan riitä se napinpainelu sohvannurkassa!
Ehdin viimeisten päivien aikana tutkia buddhalaisuuden ja kristinuskon eroja, kunnes aloin tutkia, sitä miten liittyä jäseneksi ordotoxiseen kirkkoon. Jos liittyminen luterilaiseen kirkkoon on noin helppoa, niin liittyisin ensin sellaiseen takaisin. Olisin siinä 6 kuukautta ja sitten siirtyisin ortodoksiksiksi. Tie on paljon lyhyempi.
Vierailija kirjoitti:
Ehdin viimeisten päivien aikana tutkia buddhalaisuuden ja kristinuskon eroja, kunnes aloin tutkia, sitä miten liittyä jäseneksi ordotoxiseen kirkkoon. Jos liittyminen luterilaiseen kirkkoon on noin helppoa, niin liittyisin ensin sellaiseen takaisin. Olisin siinä 6 kuukautta ja sitten siirtyisin ortodoksiksiksi. Tie on paljon lyhyempi.
Ei muuten ole. Maksat luterilaisen kirkon jäsenenä kirkollisveron siitä vuodesta jolloin liityit. Et voi olla kahden kirkkokunnan jäsen samaan aikaan. Ja ortodoksiseen kirkkoon ei noin vain liitytä, kuten edellä kerrottiin. On katekumeenikoulu tai ainakin harkinta-aika. Ei voi kävrllä sisään noin vain. Onneksi ja valitettavasti.
En ole palannut mihinkään kirkkoon mutta olen monta kertaa ajatellut, että noin se nimenomaan pitäisi mennä, että kirkon jäseneksi hyväksyttäisiin vain ihminen, joka osoittaa että hänellä on sen uskonnollisen yhteisön opetuksen mukainen vakaumus.
Ja sama avioliittoon vihkimisen suhteen. Minusta on surullista, että evlut-kirkko vihkii jopa ihmisiä, jotka avoimesti kertovat, etteivät usko sen opetusten mukaan (tällaisia on ollut ainakin jossain tosi-tv-hääohjelmassa).
Ortodoksisessa kirkossa on kauniita rituaaleja ja olen seurannut jumalanpalvelusta mm. Valamossa. Valitettavasti en pysty itse uskomaan sen opetuksen mukaisesti.